Kehitysavun tehokkuus: Raha ei ratkaise

Suomessa on suhteellisen laaja käsitys, että kehitysyhteistyö on tärkeää ja että me suomalaiset olemme suhteellisen hyviä siinä. Kehitysyhteistyön määrää ei mitä todennäköisemmin karsita, mahdollisesti – tulevan hallituksen väriyhdistelmästä riippuen – määrää jopa kasvatetaan.

Sillä valtiontalouden tasapainottaminen on ollut keskeinen osa hallitusneuvotteluita on aiheellista kysyä pitäsikö kehitysyhteistyön kasvua leikata (absoluuttinen leikkaus kehitysyhteistyössä on varsin epätodennäköistä).   Kuitenkin leikkausten sijaan merkittävästi hyödyllisempää on nykyisen kehitysyhteistyön tehokkuuden parantaminen.

AidWatch-blogi julkaisi viimeittäin kiinnostavan tutkimuksen kehitysyhteistyön tehokkuudesta, tutkittuna ”best practices” prisman kautta.   Vaikka tutkimuksen proosa ei ole valloittavaa, ulkopolitiikkanörttejä varmasti kiinnostaa tutkimuksen tilastot ja vertailutaulukot.  Ei liene ihme, että retoriikka kehitysavusta poikkeaa merkittävästi todellisuudesta.   Yleisesti ottaen, mitä valikoivampi ja spesifimpi kehitysyhteistyö on sitä tehokkampaa se on.  Etenkin kahdenvälinen kehitysyhteistyö – jota Suomikin harrastaa – on altis tehottomuuteen avun sirpaloitumisen takia.  Suomesta ja muista pohjoismaista kirjoittajat huomauttavat, että:

”the Scandinavian countries’ reputation of altruism based on aid volume does NOT translate to good practices; they have below average scores on specialization and transparency and are mediocre in the overall ranking.”

Tämä altruismin maine näemmä seuraa puhtaasti halukkuudestamme kasvattaa kehitysavun määrärahoja ja tukea kehitysyhteistyön periaatetta, ei niinkään paljon siitä kuinka tehokkaasti kyseinen raha käytetään.   Pohjoismaat ovat varsin valmiita myöntämään kehitysapua ei-demokraattisiin maihin.  Tosin niin on Yhdysvallatkin.

Tutkimus ei varsinaisesti käsittele kehitysyhteistyön roolia ulko- ja turvallisuuspolitiikan osana. USAID saa suhteellisen huonon arvosanan tehokkuudesta tässä tutkimuksessa, mutta sen myöntämä apu on selvästi sidottu maan harjoittamaan ulkopolitiikkaan. Suomen kehitysyhteistyö pyrkii ehkäisemään kriisejä maailmalla; rahallisten ulottuvuuksien lisäksi on myös aiheellista kysyä onko Suomen kehityspolitiikka tässä suhteessa ’tehokas’.

3 responses to “Kehitysavun tehokkuus: Raha ei ratkaise

  1. Mielenkiintoista, että Pohjoismaat ovat keskiarvon alapuolella myös transparenssissa. Johtuuko tämä siitä, että kehitysyhteistyö ja siihen käytettävät rahat ovat pienen ideologisesti sisäänpäinlämpiävän piirin valtakuntaa?

    • Olettaisin, transparenssin heikkouden johtuvan eniten byrokratiasta ja siitä, että Suomi suosii kahdenvälistä kehitysyhteistyötä joissa kumppanimaiden raportointikyky ei välttämättä täsmää (suhteellisen kovia) raportointivaatimuksia.
      En usko linkkiin transparenssin heikkouden ja ideologian välillä. Tuki kehitysyhteistyölle on ollut aika vakaata Suomessa sitten 70-luvun – eri hallituksista ja KEO:n koostumuksista riippumatta. Vaikka tuki on ollut suht vakaata Suomi on myös varaudestaan huolimatta keskivertoa pihimpi kehitysavun myöntämisessä.

  2. Joo mutta kehitysyhteistyössä liikkuu isot rahat, joten siitä tehtävät päätökset ovat vallankäyttöä. Yritäpä vaikka kokeeksi hankkia tietoa siitä, mitä valmisteilla olevissa kehitysyhteistyöhankkeissa tapahtuu, kuka tarkalleen ottaen tekee päätökset, noudatetaanko valinnoissa todella julkilausuttuja aika ympäripyöreitä kriteerejä (esim. demokratia ja hyvä hallinto) ja niin edelleen. Näissä asioissa ideologia vaikuttaa paljon, koska avoimuus rikkoisi ikävästi pienen piirin yksimielisyyttä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s