Julian Assange, Heikki Patomäki ja Suomi

Free Assange –kertomus arvostelukyvystä. Lähde: Flickr.

Professori Heikki Patomäen mukaan Julian Assange on Ruotsissa ’vaarassa joutua poliittisen oikeudenkäynnin kohteeksi’ ja että ’Ennen kaikkea Ruotsin viranomaiset haluavat luovuttaa Assangen Yhdysvaltoihin. — Epäilyt hänen seksuaalirikoksistaan ovat sivuosassa.’ Patomäen mukaan Assange ’toi julkisuuteen asiakirjoja, jotka kuuluivatkin esille’ (Ilta Sanomat 17.8.2012). Aiemmin samainen Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori on todennut että hänen on ’vaikea keksiä parempaa tapaa tukea demokraattista julkisuusperiaatetta sekä Euroopassa että koko maailmassa kuin tarjoamalla Assangelle turvapaikkaa Suomesta’ (patomäki.fi). Tässä artikkelissa kyseenalaistetaan Patomäen ajatuksenkulku reaalipoliittisesta, kansainvälisoikeudellisesta ja eettisestä näkökulmasta. Kenties Assange tulisikin luovuttaa Ruotsiin ja argumentti turvapaikan myöntämisestä hänelle –niin Suomessa kuin vaikka Ecuadorissa– on perin kestämätön idea?

Ajatus siitä että Yhdysvallat manipuloi Ruotsin oikeuslaitosta tuo lähinnä mieleen keskivertoa huonommat salaliittoteoriat. Jos Yhdysvallat suunnittelee pyytävänsä Assangen luovuttamista, miksei se olisi pyytänyt tätä läheisimmän liittolaisensa Iso-Britannian viranomaisilta? Miksi CIA on valinnut sotilaallisesti liittoutumattoman folkhemmetin honey trap -operaationsa toteutuspaikaksi, kun saman olisi kai voinut toteuttaa esimerkiksi Puolan ja Romanian kaltaisissa Nato-maissa, jotka aikanaan avustivat mielellään ’terrorismin vastaisen sodan’ pimeässä puolessa. Kuvaavaa on että ainoa argumentti minkä Patomäki saa kehitetyksi todistelemaan Ruotsin statusta Yhdysvaltojen klienttivaltiona on maiden kylmän sodan aikainen sotilasyhteistyö; Are the Swedish authorities acting impartially? We now know that parts of the allegedly neutral Swedish state, especially security and military organs, co-operated intimately with the Americans already during the Cold War (patomäki.fi). Ei ollenkaan kaukaa haettua. Vähän kuin sanoisi että Porvoon käräjäoikeuden päätös Ruandan kansanmurhaa käsitelleessä tapauksessa vaikuttaa epäilyttävältä ajojahdilta sen johdosta että Suomi oli Natsi-Saksan liittolainen toisen maailmansodan aikana.

Patomäen mukaan ’Epäilyt hänen seksuaalirikoksistaan ovat sivuosassa’ koska ’Suomen lakien mukaan syytökset eivät olisi edes johtaneet toimiin.’ Eli toisin sanoen se että  Suomen seksuaalirikoslainsäädäntö olisi hieman erilainen kuin Ruotsissa oikeuttaisi Suomen olemaan luovuttamatta henkilön jota epäillään naapurivaltion lainsäädännön rikkomisesta? Vaikuttaa mielenkiintoiselta ajatukselta että suomalainen tuomioistuin pohtisi luovuttamisoikeudenkäynnissä olisiko teko josta henkilöä epäillään laiton Suomessa, tai vielä paremmin, onko oikein (jossain abstraktissa  luonnonoikeudellisessa merkityksessä?) että teosta X voisi seurata jokin rikosoikeudellinen seuraus. Onnekseen Patomäki ei sentään päädy käyttämään kaikista absurdeinta Assange-apologistien argumenteista; se että miestä ei saa luovuttaa Ruotsiin kun häntä voisi uhata kuolemantuomio Yhdysvalloissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätyi jo 1989 Soering v Yhdistynyt kuningaskunta -tapauksessa toteamaan että Euroopan ihmisoikeussopimuksen allekirjoittajamaat (kuten Britannia, Ruotsi ja Suomi) eivät voi luovuttaa henkilöä maahan, jossa tätä voi uhata kuolemantuomio, ilman että hakijamaa antaa sitovat ja uskottavat takuut siitä että kuolemantuomiota ei tultaisi käyttämään.

Ollakseen oikeutettu turvapaikkaan tulisi olla hyviä perusteita olettaa että henkilö joutuisi poliittisen tai muunlaisen vainon kohteeksi. Tällaista pelkoa ei Assangen tapauksessa tosiaan ole. Sitä paitsi YK:n pakolaissopimuksessa vuodelta 1951 todetaan että pakolaisstatus ei koske henkilöä, jota voidaan vakavin perustein epäillä vakavista ei-poliittisista rikoksista (Artikla 1/F(b)). Asia tulee vieläkin selvemmäksi jos palaamme hetkeksi, Bradley Manningiin, siihen amerikkalaissotilaaseen, joka luultavasti vuosi Wikileaks-asiakirjat Assangelle, ja joka luultavasti tullaan tuomitsemaan maanpetoksesta hyvin pitkään vankeusrangaistukseen. Manning ei ole vankilassa poliittisten mielipiteittensä vuoksi vaan sen takia että on luovuttanut suuren määrän salaisia asiakirjoja kolmansille osapuolille. Teko olisi johtanut vakaviin rikosoikeudellisiin seurauksiin missä tahansa länsimaassa. Voimme toki nähdä Manningin jossain määrin sympaattisena hahmona verrattuna Kim Philbyyn tai Arne Treholtiin, mutta mielivaltaisen poliittisen vainon kohteena hän –tai ipso facto Julian Assange– ei ole.

Nyt kun olemme käyneet lyhyesti läpi tapauksen kansainvälisoikeudellisen ulottuvuuden, voimme kysyä mitä ulkopoliittisia seurauksia Suomelle koituisi päätöksestä ottaa Julian Joutsenon vastaanottokeskukseen (tai todennäköisemmin semi-pysyväksi yökyläilijäksi Lontoon lähettilään residenssiin Kensingtonissa). Teollaan Suomi kyseenalaistaisi sekä vanhimman ystävänsä Ruotsin oikeusjärjestelmän luotettavuuden että Euroopan ihmisoikeusregiimin luotettavuuden. Jos emme uskalla luovuttaa Assangea toiseen Pohjoismaahan, niin miten ihmeessä voimme tehdä rikosoikeudellista yhteistyötä Bulgarian tai Portugalin kanssa? Presidentti Niinistön valtiovierailuaikeet Washingtoniin voidaan haudata, yhdessä Suomen YK:n turvallisuusneuvostokampanjan kanssa samaan arkkuun. Toki vastapainossa suhteemme Venezuelan, Ecuadorin ja Nicaraguan kaltaisten ihmisoikeuksien mallimaiden ja maailmanpolitiikan toimijoiden kanssa varmaan kokisivat uuden renesanssin.

Turvapaikan antaminen Assangelle olisi myös eettisesti väärin. Seksuaalirikosoikeudenkäynneillä ei ole mitään tekemistä ’globaalin demokraattisen julkisuusperiaatteen’ edistämisen kanssa. Julkisuusperiaate tai sananvapaus ei oikeuta kaikkea mahdollista toimintaa, niin kotimaisessa (Jussi Halla-aho) kuin kansainvälisessä (Bradley Manning ja Julian Assange) asiayhteydessä. Wikileaks-asiakirjojen olematon editointi on johtanut siihen että niistä voi tunnistaa henkilöitä. Tämä on johtanut siihen että esimerkiksi Taliban on tappanut vastustajiaan aineiston pohjalta Afganistanissa (Daily Tech, 24.5.2011). Ironisesti Julian Assangen halu toteuttaa absoluuttista sananvapauttaan tullee antamaan Iso-Britannialle riittävän syyn käydä hakemassa tämä Ecuadorin lähetystöstä. Assange totesi 19.8.2012 puheessaan kannattajilleen Ecuadorin lähetystön parvekkeelta (Daily Telegraph, 20.8.2012) muun muassa että Yhdysvallat on käynnistänyt globaalin noitavainon Wikileaksia vastaan ja että vain mielenosoittajien läsnäolo sai brittipoliisin luopumaan yrityksestä tunkeutua lähetystöön (asian jonka poliisi kiisti). Hän myös kiitteli kuinka kunniakas latinalais-amerikkalaisvaltio on edistänyt oikeudenmukaisuutta maailmassa. Yksi merkittävimmistä poikkeuksista kansainvälisessä sananvapausregiimissa koskee diplomaatteja (ja diplomaattien työtiloja eli lähetystöjä). Vaikka Wienin sopimus diplomaattisuhteista vuodelta 1961 toteaa lähetystöjen olevan koskemattomia, ja että isäntämaan viranomaiset eivät saa niihin astua ilman lupaa niin Artiklassa 41(3) sanotaan että edustuston tiloja ei saa käyttää ihan miten huvittaa; The premises of the mission must not be used in any manner incompatible with the functions of the mission as laid down in the present Convention or by other rules of general international law or by any special agreements in force between the sending and the receiving State. Saman Artiklan kohdassa 1 todetaan eksplisiittisesti että diplomaateilla on velvollisuus olla puuttumatta isäntämaan sisäisiin asioihin. Näillä näkymin Assangella on huonot mahdollisuudet ylittää  Joszef Mindszentyn ennätystä (kardinaali vietti viisitoista vuotta Yhdysvaltojen Budapestin lähetystössä pakolaisena Unkarin kansannousun tultua kukistetuksi).

Sananvapaus on toki hyvä asia, mutta on vaikea kuvitella toimivaa liberaalia yhteiskuntaa joka ei ollenkaan rajoittaisi sitä mitä ihmiset voivat sanoa. Ihmisellä on vapauden mukana myös vastuuta, joka tulee kantaa. Tämä vastuu on sekä eettistä että  oikeudellista. Käyttämällä itsekkäästi sananvapautta keppihevosenaan Julian Assange tekee suuren karhunpalveluksen sananvapauden puolustajille ympäri maailmaa yhdistämällä hienon käsitteen suureen vastuuttomuuteen. Ecuadorin hallitus on samaten vienyt uskottavuutta globaalilta pakolaisregiimiltä myöntämällä ja kieltämällä turvapaikkoja täysin poliittisista syistä –samaan aikaan kun Ecuadorin ulkoministeri totesi että maa ’ei ole mikään Britannian siirtomaa’ ja suojeli Assangea ruotsalaiselta syyttäjältä maa karkoitti dissidentin Euroopan mallioikeusvaltioon, Aljaksandr Lukashenkon Valko-Venäjälle (Der Spiegel, 17.8.2012). Assangen puolustajien olisi hyvä muistaa David Allen Greenia lainatakseni että seksuaalirikosten mahdollisilla uhreilla on myös oikeuksia, myös silloin kun epäiltynä on Julian Assange (New Statesman 20.8.2012, Legal myths about the Assange extradition). Vai pitäisikö kenties joidenkin ihmisten oikeudet uhrata ’maailmanlaajuisen demokraattisen julkisuusperiaatteen’ alttarille?

12 responses to “Julian Assange, Heikki Patomäki ja Suomi

  1. Kirjoittaja ilmeisesti kannattaa presidentti Obaman Bushiakin tiukempaa suhtautumista salailupolitiikkaan: mitään hallituksen toimia kritisoivaa salattua tietoa ei saa julkaista; toisaalta presidentin toimia kiittäviä yksityiskohtia paljastetaan lähes rajatta. Assange ja Manning ovat täysin verrattavissa Daniel Ellsbergiin ja ”Pentagonin papereihin”: siis nimenomaan poliittisen vainon kohteita. Tällaisia henkilöitä tarvitaan, etteivät presidentti ja hallitus voisi toimia aivan mielensä mukaan kansan tietämättä: miten muuten esim. Abu Ghraib olisi tullut julki. Nykyinen Yhdysvaltain lehdistö ei juurikaan välitä muusta kuin hallituksen toimenpiteiden kritiikittömästä kirjaamisesta.

    • Hyvä Kristian

      Olen kanssasi samaa mieltä siinä että salailu on pahasta. Kuitenkin salailupolitiikan vastakohta ei ole se että kaikki mahdollinen julkaistaan.

      WikiLeaks julkaisi tuhansia asiakirjoja ilman kunnollista editointia, joka on johtanut osittain hyvin traagisiin seurauksiin papereissa mainituille ihmisille kuten kerron vastauksessani J.M:n kommenttiin. Journalismi ilman lähdesuojan kunnioittamista on jokseenkin eettisesti kyseenalaista.

      Daniel Ellsberg ja Pentagonin paperit ovat mielenkiintoinen analogia, ja tietyssä määrin parempi kuin tekstissäni mainitsemat Philby ja Treholt. Yhdysvaltain lehdistön tasosta olen eri mieltä. Riittää kuin lukee Ny Timesia, LA Timesia tai Washington Postia. Mainitsemasi Abu Ghraib tuli myös julkisuuteen CBS:n 60 Minutes ohjelmassa, sen jälkeen kun Yhdysvaltain armeija oli kertonut käynnissä olevasta rikostutkinnasta toimittajille (http://en.wikipedia.org/wiki/Abu_Ghraib_torture_and_prisoner_abuse).

      Olen myös eri mieltä siitä että Assange tai Manning olisivat ’poliittisen vainon’ kohteena. Assange halutaan Ruotsiin koska häntä epäillään raiskauksesta, ei sen takia että USA ei pidä hänestä (http://pme200.blogspot.co.uk/2012/08/assange.html?m=1). Manning taas oli tekohetkellä sotaväen rikoslain alainen, ja tiesi mitä oli tekemässä. Se kuinka vastuutonta tietojen vuotaminen kun Afganistanissa vielä käytiin sotaa käy myös ilmi edellisestä kommentistani.

      SY.

  2. Tunnemme velvollisuudeksemme kommentoida Ulkopolitistin Wikileaksiä käsittelevää kirjoitusta, koska ehdotimme Wikileaksiä aiheeksi kun he pyysivät vinkkejä mistä aiheista lukijat haluaisivat heidän kirjoittavan. Synkeä yksinpuhelu lupaa artikkelissa kyseenalaistaa professori Patomäen ajatukset ja turvapaikkaehdotukset reaalipoliittisesta, kansainvälisoikeudellisesta ja eettisestä näkökulmasta, ja argumentoida Julian Assangen Ruotsiin luovuttamisen puolesta. Lähtökohta tuokin esille kirjoituksen yhden heikkouden: keskitytäänkö kirjoituksessa hyökkäämään henkilöä vastaan? Ehkä.

    Kanavoimme tähän kirjoitukseen hieman myös Twitterissä kirjoituksen herättämiä ajatuksia. Todennäköisesti Ulkopolitistin väki leimaa blogikommenttimme heti Suomessa niin kovin yleiseksi amerikkalaisvastaisuudeksi, joka on muuten aihe josta mielenkiinnolla jäämme odottamaan Ulkopolitistin piakkoin ilmestyvää kirjoitusta. Mutta takaisin Synkeän yksinpuhelun kirjoitukseen. ”Heikko esitys keskustelun tason nostamiseen pyrkivältä blogilta” oli yksi Twitterissä nousseista kommenteista. Tässä siis hieman meidän näkemystä miksi näin saattaa olla.

    ”Ajatus siitä että Yhdysvallat manipuloi Ruotsin oikeuslaitosta tuo lähinnä mieleen keskivertoa huonommat salaliittoteoriat.” Salaliittoteorioista kannattaa muistaa, että yksinkertaisimmat ratkaisut ovat usein sittenkin niitä todennäköisimpiä. Yhdysvalloilla on tapana harrastaa erilaisia painostuskeinoja muita valtioita ja instituutioita kohtaan, sekä avoimesti että vähemmän avoimesti. Ehkä tässä asiassa Yhdysvallat on tehnyt poikkeuksen eikä yritä vaikuttaa prosessiin mitenkään. Esimerkkejä Yhdysvaltojen aiemmista vaikutusyrityksistä valottaa Wikileaksin julkaisemat Yhdysvaltain diplomaattiset asiakirjat. (http://wikileaks.org/cablegate.html) Jokainen voi itse laskea kuinka montaa kaapelia 251 287:stä voisi kuvata Yhdysvaltojen harrastamaksi manipuloinniksi.

    ”Miksi CIA on valinnut sotilaallisesti liittoutumattoman folkhemmetin honey trap -operaationsa toteutuspaikaksi, kun saman olisi kai voinut toteuttaa esimerkiksi Puolan ja Romanian kaltaisissa Nato-maissa, jotka aikanaan avustivat mielellään ‘terrorismin vastaisen sodan’ pimeässä puolessa. ”
    Joku Julian Assangen matkustamisesta paremmin perillä oleva varmaan osaa kertoa onko Julian Assange käynyt Puolassa tai Romaniassa. Pidetään ne keskivertoa huonommat salaliittoteoriat omassa arvossaan, jookosta?

    Ruotsin statusta Yhdysvaltojen läheisenä kumppanina olisi voinut tarkastella lähemminkin. Kylmän sodan aikaisen sotilasyhteistyön lisänä on olemassa muuan Carl Bildt, Ruotsin nykyinen ulkoministeri. Wikileaks on kertonut, että heillä on todisteita joiden mukaan Yhdysvaltojen vakoojat käyttivät Bildtiä tietolähteenään vuodesta 1973 eteenpäin. ”Jaaha” sanoo Bildt ja jäämme kaikki odottamaan näiden dokumenttien julkaisua. Mutta tämähän on pelkkä mustamaalauskampanja jne. Sen sijaan että kirjoittaja vetää analogioita Porvoon käräjäoikeuteen ja Ruandan kansanmurhaan liittyen olisi mielenkiintoisempaa kuulla analyysiä Yhdysvaltojen ja Ruotsin salaisesta yhteistyöstä (http://files.vpro.nl/wikileaks/Cables-reveal-history-of-secret.html), joka Wikileaksin myötä on paljastunut.

    Argumenttia siitä, että Assangella ei ole pelkoa joutua poliittisen tai muun vainon kohteeksi on hyvä tarkastella Bradley Manningin kautta vähän tarkemmin kuin jutussa tehdään. Manning on jutussa leimattu syylliseksi salaisten asiakirjojen luovuttamiseen kolmansille osapuolille. Mitä tämä paljon puhuttu whistleblowing olikaan? On huojentavaa kuulla, että mielivaltaisen poliittisen vainon kohteena Manning tai Assange ei kirjoittajan mukaan kuitenkaan ole. YK:n kidutusasiantuntija Juan Mendezin saattaisi olla eri mieltä Manningin kohtelun mielivaltaisuudesta. (http://www.guardian.co.uk/world/2012/mar/12/bradley-manning-cruel-inhuman-treatment-un)

    Kiitos kirjoittajalle myös siitä, että mainitsi Manningin tuoneen maailman tietoisuuteen mm. Collateral Murder videon (http://www.collateralmurder.com/), joka olisi muuten jäänyt julkaisematta vaikka se oli jo ainakin yhden toimittajan hallussa ennestään. Eikun ei mitään, eihän tällaista amerikkalaisvastaista paskaa kannata levittää.

    Kyseenalaistaisiko Suomi turvapaikkaa tarjoamalla ”vanhimman ystävänsä Ruotsin” oikeusjärjestelmän ja Euroopan ihmisoikeusregiimin luotettavuuden? Eikö epäkohtia havaittaessa kuulukin kyseenalaistaa? Esimerkiksi silloin kun tapahtuu kidutusta? (http://www.hrw.org/news/2005/05/19/sweden-violated-torture-ban-us-help) Yhdysvallat taas mukana. On tämä kyllä älytöntä amerikkalaisvastaista hapatusta, eikä varmaan edes liity Assangen tapaukseen mitenkään. Assange on varmaan manipuloinut jotenkin ajattelemaan näin.

    Väite siitä, että Taliban on tappanut vastustajiaan vuodetun aineiston pohjalta Afganistanissa on kyseenalainen, kuten kuten nimimerkki J.M. edellä totesikin. Kumpi muuten olisi syyllinen tällaiseen murhaan: tappaja vai vuotaja? Kumpi on suurempi rikos: Collateral Murder vai sen paljastaminen? Pyhittääkö tarkoitus keinot? Kenen tarkoituksia ja keinoja kyseenalaistetaan? Paljon kysymyksiä.

    Sananvapaudesta ja whistleblowingista olisi mielellään kuullut enemmänkin. Jos Julian Assangen keppihevonen on sananvapaus niin voisi pohtia myös muiden käyttämiä keppihevosia. Tekeekö Julian Assange suuren karhunpalveluksen sananvapauden puolustajille vai antaako Wikileaks kenties rohkeutta muille ryhtyä whistleblowereiksi, sananvapauden käyttäjiksi?

    Ei voi olla kuin samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että rikosten uhreilla on oikeuksia. Toivottavasti Assangeen kohdistuva rikosepäily selvitetään, ja selvittämisen soisi tapahtuvan erillään Wikileaks kuviosta, mutta tämä lienee mahdotonta. Toivottavasti myös 12. heinäkuuta 2007 Bagdadissa tapahtunut ilmaisku selvitetään. Samoin kuin Bradley Manningin kohtelu. Ja kaikki Wikileaksin vuotamien asiakirjojen paljastamat rikoksen tunnusmerkit täyttävät teot.

    ‘Maailmanlaajuisen demokraattisen julkisuusperiaatteen’ alttarille uhraamis -loppukaneetissa unohtui muuten lytätä kansalaistottelemattomuuden filosofia.

    Kiitos kaikille kirjoitusprosessiin tavalla tai toisella osallistuneille.

  3. Hyvät twitteristit

    ’Yhdysvalloilla on tapana harrastaa erilaisia painostuskeinoja muita valtioita ja instituutioita kohtaan, sekä avoimesti että vähemmän avoimesti. Ehkä tässä asiassa Yhdysvallat on tehnyt poikkeuksen eikä yritä vaikuttaa prosessiin mitenkään.’ Joo, siis varmasti Yhdysvaltojen diplomaatit sekä Lontoossa että Tukholmassa seuraavat Assange-tapausta tiiviisti ja pyrkivät ajamaan Yhdysvaltojen etua. Se on heidän työtänsä. Ja ei ole vaikea nähdä miksi Yhdysvallat haluaisi (varmaan) nähdä Julian Assangen tuomittuna seksuaalirikoksesta, sillä tämä varmaan vaikuttaisi Wikileaksin uskottavuuteen julkisessa keskustelussa.

    Kuitenkaan pidän hyvin epätodennäköisenä että brittiläinen tai ruotsalainen tuomioistuin tekisi päätöksensä poliittisista syistä, oman hallituksensa tai Yhdysvaltojen painostuksen takia. Kuten totesin blogikirjoituksessa, Yhdysvalloilla oli itseasiassa paras tilaisuus saada Assange luovutettua itselleen Britaniassa, joka on perinteisesti ollut maan läheisin liittolainen (ja on luovuttanut paljon, paljon enemmän ihmisiä Amerikkaan kuin Ruotsi). Kuten New Statesmanin oikeustoimittaja Allen Greene totesi: ’One can add that there is no evidence whatsoever that the United Kingdom would not swiftly comply with any extradition request from the United States; quite the reverse. Ask Gary McKinnon, or Richard O’Dwyer, or the NatWest Three. –In reality, the best opportunity for the United States for Assange to be extradited is whilst he is in the United Kingdom.’ Cf. http://www.newstatesman.com/blogs/david-allen-green/2012/08/legal-myths-about-assange-extradition

    Itse asiassa edes Assangen asianajajat eivät käyttäneet Yhdysvaltoihin luovuttamisen pelko -argumenttia oikeudessa kuten FitzGibbon kirjoittaa: What is worth remembering is that during his legal challenge to the extradition Mr Assange did not argue that his extradition to Sweden would lead on to treatment in the USA that would breach his rights under the Refugee Convention or the European Convention of Human Rights. If you don’t believe me, read the judgments by the Chief Magistrate, the Administrative Court, and the Supreme Court. It simply was not the case that he put forward. — He failed to persuade the Chief Magistrate that a trial in Sweden would not comply with Article 6 of the European Convention; that was as far as it went and he did not challenge the adverse finding when he appealed the decision.’ Cf. http://ffgqc.wordpress.com/2012/06/20/julian-the-asylum-seeker/

    ’Salaliittoteorioista kannattaa muistaa, että yksinkertaisimmat ratkaisut ovat usein sittenkin niitä todennäköisimpiä.’ Niinpä. Yhdysvallat, Britannia ja Ruotsi ovat kaikki mukana salaliitossa, jonka tavoitteena on kiistää Assangen ihmisoikeudet ja joka pohjautuu CIA:n lavastamaan seksuaalirikossyytteeseen? Ja tästä skenaariosta muodostuu todennäköinen koska a) Ruotsilla ja Yhdysvalloilla oli salaista yhteistyötä kylmän sodan aikana ja b) Ruotsi luovutti 2001 egyptiläisen pakolaisen Egyptiin, jossa tätä kidutettiin. Tuo Carl Bildtin menneisyysargumentti on kyllä tosi hyvä, täytyy sanoa. Hänellä on varmaan syytä hävetä salaista puolustusyhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa kylmän sodan aikana? Jälleen kerran: Britannian ja Yhdysvaltojen tiedustelupalveluilla on ollut hyvin tiivis suhde aina toisesta maailmansodasta lähtien ja Britannia on luovuttanut paljon, paljon enemmän ihmisiä (valitettavasti) arabimaihin, jossa heitä on kohdeltu kaltoin. Tästä huolimatta Yhdysvallat ei ole edes pyytänyt Assangen luovuttamista.. eikä Assange oli edes maininnut salaliitto-ajatusta tuomioistuimessa.

    ’Manning on jutussa leimattu syylliseksi salaisten asiakirjojen luovuttamiseen kolmansille osapuolille. ’ Käsittäkseni Manningin syyllisyys on aika todennäköistä. Ja kuten totesin hänessä on sympaattinen ’whistleblower’ puolensa (eg juurikin mainitsemanne ’Collateral Damage’ video), joka toivottavasti vaikuttaa lieventävänä asianhaarana oikeuden päätökseen. Kuitenkaan Manning ei ole vankilassa poliittisten mielipiteittensä, hänen tekonsa olisi johtanut vakaviin rikosoikeudellisiin seurauksiin missä tahansa länsimaisessa armeijassa. Manningin kohtelu tutkintavankeudessa on sitten oma lukunsa, ja kuten huomautitte siitä on ollut liikkeellä huolestuttavia huhuja. Ja sitä voi ja pitääkin kritisoida.

    Paljon vähemmän sympaattisempaa Wikileaksin toiminnassa on täydellinen vastuuttomuus asiakirjoissa mainittujen ihmisten turvallisuudesta, olivat he amerikkalaisia tai paikallisia.
    ’Väite siitä, että Taliban on tappanut vastustajiaan vuodetun aineiston pohjalta Afganistanissa on kyseenalainen’ NY Timesin toimittajat löysivät selaamalla WikiLeaks-papereita kymmenien afgaanien nimet tai yksityiskohtia, jotka muuten paljastivat amerikkalaisten ja Nato-joukkojen kanssa yhteistyötä tekevien henkilöllisyyden (http://www.nytimes.com/2010/07/29/world/asia/29wikileaks.html). Taliban on itse ilmoittanut käyttäneensä Wikileaks -tietoja tappaakseen dissidentteja. Kannattaa käydä lukemassa vastaukseni nimimerkki J.M.n kommenttiin. Kysytte ’Kumpi muuten olisi syyllinen tällaiseen murhaan: tappaja vai vuotaja? — Pyhittääkö tarkoitus keinot?’ Vastaukseni on että journalismin etiikka perustuu lähdesuojaan ja Wikileaks on ollut tässä suhteessa harvinaisen vastuuton, mikä ei tunnu painavan Assangen omatuntoa. Kansalaistottelemattomuus on toki hyvä asia, mutta voiko tämän eteen tosiaan olla piittaamatta monien dissidenttien turvallisuudesta kaukaisissa maissa? Olisiko ollut mahdotonta tuoda julkisuuteen vain mahdollisia sotarikoksia ja väärinkäytöksiä dokumentoiva aineisto (eg. kuuluisa Collateral Damage -video)?

    Se että kirjoituksessa revin auki Heikki Patomäen blogitekstin argumentaatiossa ei tarkoittane että kyseessä olisi hyökkäys tätä vastaan tai että tekstissä olisi käytetty ad hominem argumentteja. Lähinnä inspiroiduin Patomäen kirjoituksesta, koska hän vaikutti olevansa argumentaatiossaan hyvin monessa mielessä heikoilla jäillä –mikä on myös mielenkiintoista koska hän on yksi johtavista suomalaisista IR-tutkijoista. Pointti siitä että kirjoitukseni on ’heikko esitys keskustelun tason nostamiseen pyrkivältä blogilta’ on kiinostava. Keskustelun tasoa saataneen parannettua kyseenalaistamalla perustellusti julkisessa keskustelussa vallitsevia näkemyksiä ja tuomalla esiin lisää tietoa asian yksityiskohdista. Hyvään keskusteluun kuuluu se että ihmiset uskaltavat olla eri mieltä ja tuoda ajattelunsa julki. Kiitos kommentista. Hyvä että saamme keskustelua aikaan blogiin.

    -SY

  4. Kirjoittajan oikeudellinen analyysi ei mielestäni ole välttämättä kovinkaan pielessä: poliittinen tms. vaino Yhdysvaltain taholta todella on vaikea näyttää, ja jos Ruotsi ei yleisellä tasolla täytä oikeusvaltion tunnusmerkkejä, niin kuka sitten?

    Yhtä kaikki, uskon, että Assange on silti todellisessa vaarassa päätyä Yhdysvaltoihin tavalla tai toisella. Ja vaikkei häntä kuolemantuomio uhkaisikaan, loppuelämä yhdysvaltalaisessa (sotilas?)vankilassa ei liene herkkua sekään. Luottamusta ei herätä Ruotsin linjaus olla kuulematta Assangea Briteissä ja kieltäytyminen poliittisen tason linjauksesta luovutusta vastaan (mikä muuten on aivan mahdollista, toisin kuin julkisuudessa on ajoittain väitetty: http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2012/aug/24/new-statesman-error-assange-swedish-extradition).

    • Joo. Kyllähän (Ruotsin) poliittinen johto viime kädessä luovutuspäätökset siunaa. Vaatii tosin ison kynnyksen että tuomioistuisten normaaliin toimintaan puututtaisiin.

      Assangea ei haluta pelkästään kuulusteltavaksi vaan syytetyksi. Olisi erikoista jos henkilö voisi neuvotella erivapauksia oikeusprosessiin.

      yt. SY

  5. Täytyypä heti vetää osin takaisin viimeisen virkkeen osalta. Tässä aika vakuuttava kommentti Ruotsi-USA-luovutuskysymykseen:

    http://palwrange.blogspot.fi/2012/08/can-julian-assange-be-extradited-from.html

    Tuossa on paljon opittavaa ihan Synkeälle yksinpuhelullekin (SY), joka lausuu mm. näin:

    ”Vaikuttaa mielenkiintoiselta ajatukselta että suomalainen tuomioistuin pohtisi luovuttamisoikeudenkäynnissä olisiko teko josta henkilöä epäillään laiton Suomessa …”

    Linkittämästäni blogista (soveltuu myös Suomeen):

    ”Assange can in principle be extradited from Sweden to the U.S., but that would require that a number of conditions be met, including that the U.S. guarantees that the death penalty will not be imposed / enforced, that the crimes are not considered to be political offenses or military offense, and that there is double criminality, meaning that the act is criminal also under the laws of the country from which extraditions is sought.”

    Harmi, ettei SY myöskään tarkastele, mistä rikoksista *Assangea* voitaisiin syyttää, vaan alkaa tässä yhteydessä höpisemään Manningista, jonka asema on varsin toisenlainen. Ja vähän liian helposti tyrmätään Assangen mahdollisten rikosten ei-poliittisuus. Kuten edellä mainitaan, luovutuksen yhteydessä rikoksien tulisi olla ei-poliittisia, mikä ei ehtona täyty, jos Assangea syytetään Espionage Actin nojalla:

    ”Espionage is considered a political crime, so for that Assange could not be extradited. Both Swedish law and the Swedish extradition treaty with the United States prohibit extradition for such offenses.”

    • Mielenkiintoinen kirjoitus Wrangella. Kiitos sen linkittämisestä. Tosin vakoiluargumentti lähinnä vahvistaa Wrangen johtopäätöstä:

      ”For me, it is thus completely incomprehensible how one can say that the Swedish process is a “honey trap” for Assange, since he is likely at greater risk of extradition from the UK, and since he can, in principle, be extradited from any country. ”

      Terveisin, Synkeä yksinpuhelu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s