Thaimaan rakastetun kuninkaan kuolema jättää jälkeensä valtatyhjiön poliittisesti jakautuneessa, armeijan hallitsemassa maassa.

Uutista osattiin odottaa, mutta silti se otettiin vastaan järkyttyneinä: kuningas on kuollut, kauan eläköön kuningas. Thaimaassa alkaa uusi aika, kun maata 70 vuotta hallinnut kuningas Bhumibol Adulyadej (hallitsijanimeltään Rama IX) on poissa.

Sitä ennen rakastettua Bhumibolia muistetaan asianmukaisesti. Sosiaalinen media täyttyi thaimaalaisille suunnatuista osanotoista ja kuninkaan kuvista, ja Malesian Kuala Lumpuriin vaihtoon tulleet thaimaalaiset opiskelijat pitivät hiljaisen hetken hänen muistokseen. Thaimaahan julistettiin vuoden suruaika. Seuraavan 30 päivän aikana olisi hyvä pidättäytyä esimerkiksi juhlimisesta ja väkivallasta.

Thaimaan pääministerinä toimiva kenraali Prayut Chan-o-cha sanoi omassa viestissään, että kuninkaan kuolema on suurin menetys thaimaalaisille sitten edellisen kuninkaan kuoleman vuonna 1946. Thaimaassa vierailleet ovat nähneet, että Bhumibol on ollut kaikkialla. Hänen kuvansa riippuu monella seinällä, hänen kuvansa on seteleissä. Maanantaisin monet pukeutuvat keltaiseen, kuninkaan väriin.

Kuninkaan kuoleman jälkeen suurin kysymys on, mitä seuraavaksi. Jos mallia otetaan kuluneesta kymmenestä vuodesta, luvassa on suurta poliittista aallokkoa.

Vallankaappaukset ja poliittinen väkivalta osa Thaimaan lähihistoriaa

Thaimaa on perustuslaillinen monarkia, ja kuninkaan rooli on enemmänkin seremoniallinen. Vaikka kuningas on päivänpolitiikan yläpuolella, hänellä on joitakin valtuuksia. Kuningas esimerkiksi hyväksyy lait ja uudet hallitukset. Käytännössä Bhumibol oli Thaimaan arvostetuin poliittinen toimija, jota kohtaan tunnettu kunnioitus on osaltaan auttanut ylläpitämään suhteellista vakautta poliittisesti pahoin jakautuneessa maassa.

Vallankaappaukset ja perustuslain muutokset ovat Thaimaassa yleisiä – viimeisen 84 vuoden aikana vallankaappauksia on ollut 19. Bhumibol oli kuollessaan 88-vuotias. Suurimpaan osaan vallankaappauksista kuningas ei ole julkisesti puuttunut, mutta aina välillä kansakunnan kohtalo on vaatinut hänen ohjaustaan. Kuninkaan arvostusta on lisännyt rauhanomainen tapa, jolla hän lopulta lopetti vuoden 1973 opiskelijamielenosoituksia seuranneen verilöylyn ja vuoden 1992 poliittisen kriisin. Molemmissa tapauksissa sotilaat avasivat tulen mielenosoittajia vastaan.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana sotilasjohto on ottanut vallan kaksi kertaa. Toimet ovat olleet vastaus populisti Thaksin Shinawatran perustaman Thai Rak Thai (TRT) -puolueen ja sitä seuranneiden puolueiden suosioon, joka ei ole ollut maan eliitin, etenkään armeijan, mieleen.

Thaksinin puolue voitti vuoden 2005 vaalit ylivoimaisesti. Samana vuonna alkoivat Thaksinin-vastaiset mielenosoitukset: entistä bisnesmogulia syytettiin korruptiosta. Epäsuosiota kasvatti se, että Thaksinin perheyritys teki 1,9 miljardin Yhdysvaltain dollarin kaupat singaporelaisen yrityksen kanssa – maksamatta veroja. Pääministeriä syytettiin myös tasavaltalaisuudesta.

Tämä johti lopulta sotilasvallankaappaukseen vuonna 2006, kun Thaksin ei kyennyt todella luopumaan pääministeriydestä edes kuninkaan toiveesta.

Poliittinen suhmurointi ja jopa väkivaltaiseksi yltyneet protestit Thaksinia kannattavien ”punapaitojen” ja häntä vastustavien ”keltapaitojen” välillä jatkuivat seuraavien vuosien aikana. Thaksinin poliittinen perintö ei kuitenkaan kadonnut, ja vuoden 2011 vaaleissa pääministeriksi nousi hänen pikkusiskonsa, Yingluck Shinawatra. Hänen valtakautensa päättyi 2014 syytöksiin vallan väärinkäytöksistä. Pääministeriksi nousi armeijan entinen ylipäällikkö Prayut Chan-o-cha.

Thaimaan armeijalla on perinteisesti ollut merkittävä rooli maan politiikassa, eivätkä viime vuodet ole ainakaan vähentäneet valtaa. Tänä vuonna voimaan tuli uusi perustuslaki, jonka mukaan kansallinen rauhan ja järjestyksen neuvosto (National Council for Peace and Order, NCPO), eli toisin sanoen maata hallitseva sotilasjuntta, saa vallan nimittää kaikki maan senaatin 250 jäsentä.

Lisääkö armeija valtaansa?

Poliittisen kuohunnan keskellä kuningas Bhumibol näyttää olleen etäinen. Koska kuningas antaa viimeisen siunauksen maan hallinnolle, armeijan otteilla vuosina 2006 ja 2014 on kuitenkin ollut jonkinlainen kuninkaan – tai ainakin hänen lähimmän neuvonantajansa Prem Tinsulanondan tuki takanaan. Viimeisten vuosien aikana kuningas kärsi vakavista terveysongelmista.

Nyt suosittu Bhumibol on kuollut, ja maan johtoon on nousemassa kruununprinssi Maha Vajiralongkorn, joka ei nauti samanlaista kansansuosiota kuin isänsä. Tämä voi johtaa lisääntyvään keskusteluun monarkian tulevaisuudesta, vaikka debattia rajoittaa tiukka lèse majesté -laki, jonka mukaan kuninkaan tai kuningasperheen arvostelu on rangaistava teko. Kyseessä ei ole lain tyhjä kirjain, vaan viime vuosina lukuisia ihmisiä on syytetty ja jopa tuomittu vankilaan kuninkaan pilkkaamisesta. Armeijaa puolestaan on syytetty lain käyttämisestä poliittisten vastustajien hiljentämiseen.

Ennen kruunajaisia kuninkaan tehtäviä hoitaa Bhumibolin uskottu, 1980-luvulla pääministerinä toiminut Tinsulanonda. Vielä ei ole selvää, milloin kruunajaisia vietetään. Kruununprinssi on sanonut haluavansa surra isänsä poismenoa yhdessä thaimaalaisten kanssa.

Epävarmuus on kuitenkin ilmassa. Mitä tekee armeija – käyttääkö se tilaisuuden hyödyksi vahvistaakseen omaa asemaansa entisestään? Vaikka armeija on antanut hyväksyntänsä kruununprinssille, hän ei ole yhtä arvostettu kuin isänsä. Toinen epävarmuus koskee kansaa ja asevoimien otteita. Repeääkö poliittinen kahtiajako entistä suuremmaksi ja muuttuvatko mahdolliset mielenosoitukset entistä verisemmiksi, kun koko kansan yhdistävä tekijä, lähes jumalan asemaan korotettu Bhumibol on poissa?