Kasain konflikti Kongon demokraattisessa tasavallassa tiivistyy valtataisteluun keskushallinnon ja perinteisen kansanliikkeen välillä, mutta sen juuret ovat syvemmällä. Väkivalta konfliktissa on ollut raakaa ja kohdistunut pitkälti siviileihin. Nyt konflikti on muuttumassa laajemmaksi ja sirpaleisemmaksi, ja se on saanut etnisen vihan piirteitä.

Suur-Kasai eteläisessä Kongon demokraattisessa tasavallassa (DRC) on ollut kaaoksessa puolentoista vuoden ajan. Vuoden 2017 alun jälkeen väkivalta on ollut päivittäistä. Jo yli 1,5 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa ja yli 5 000 kuollut Kasain väkivallassa. Kidutusta ja silpomista on tapahtunut, ihmisiä on poltettu elävältä ja osa väkivallasta on kohdistunut naisiin ja lapsiin, kertoo UNICEF. Maaliskuun alusta lähtien YK on löytänyt Kasain alueelta 87 joukkohautaa.

Humanitäärinen kriisi on yksi tämän hetken pahimmista maailmassa. Tänä vuonna Kasain konflikti on ohittanut jo Itä-Kongon Kivun tilanteen maantieteellisessä laajuudessaan ja inhimillisen kärsimyksen määrässä. Sisäisiä pakolaisia on tullut vuoden 2017 aikana Kasaissa enemmän kuin Syyriassa tai Jemenissä samana vuonna. Nälkä on yksi pakolaisten monista ongelmista. Yli 250 000:ta lasta uhkaa nälkäkuolema tulevien kuukausien aikana. Eri järjestöillä on laajoja humanitäärisiä operaatioita, joilla yritetään muun muassa ruokkia nälkäisiä, mutta lahjoituksia on saatu vain murto-osa tarvittavasta.

Konflikti alkoi Keski-Kasain heimoalueilta Tshimbulun kaupungista elokuun alussa 2016. Alunperin vastakkain olivat paikallisen aseistetun ryhmän Kamuina Nsapun jäsenet ja DRC:n hallituksen armeija (FARDC, Forces armées de la République démocratique du Congo). Taustalla on kongolaisten paikallisjohtajien ja keskushallinnon välinen valtataistelu.

Kamuina Nsapun tyytymättömyys keskushallintoon puhkesi hyökkäyksinä hallintorakennuksiin, mihin armeija vastasi väkivallalla. Pitkään kytenyt Kasain ruutitynnyri räjähti lopullisesti 12. elokuuta 2016, kun Kongon armeijan sotilaat tulivat Kamuina Nsapun kylään ja tappoivat perinteisen johtajan Jean-Pierre Mpandin. Hänen ruumistaan häpäistiin ja johtajan vallan merkit, perinteiset uskonnolliset symbolit vietiin. Tämä oli isku Kamuina Nsapun jäsenille, jotka uskovat perinteiseen kongolaiseen mystiikkaan.

Kamuina Nsapu on syyllistynyt raakuuksiin ja lapsisotilaiden käyttöön. Jopa puolet ryhmän taistelijoista on alle 14-vuotiaita lapsia, ja monet heistä taistelevat huumattuina. YK on puolestaan syyttänyt DRC:n hallitusta ja armeijaa joukkohautojen kaivamisesta vastustajilleen eli niille, joiden hallitus on epäillyt kuuluvan Kasain aseellisiin ryhmiin. Presidentti Joseph Kabilan käsissä oleva Kongon armeija on kuitenkin estänyt useita kertoja YK-joukkojen pääsyn joukkohaudoille. DRC:n hallitus ei ole myöskään tähän mennessä asettanut ketään vastuuseen joukkomurhista, YK:n ihmisoikeustoimisto raportoi syyskuun lopussa.

Perinteinen johtaja kiistassa Kabilan kanssa

Matka pääkaupunki Kinshasasta Kasaihin vie osin päällystämätöntä valtatietä pitkin ja kestää yli vuorokauden. DRC:n valtavasta koosta onkin seurannut se, että etenkin maan länsiosassa paikallista valtaa ovat pitäneet kolonialismia edeltävästä ajasta lähtien perinteiset paikallisjohtajat (chefs coutumiers). He ovat moraalisia ja kulttuurisia johtajia, jotka hallitsevat maa-alueita. Johtajien asema on kirjattu lakiin, mutta sen tarkoituksena on ollut lähinnä laillistaa kauan vallinneet paikalliset käytännöt, eikä johtajien asemaa ole tehty täysin muodolliseksi. Entinen diktaattori Mobutu Sese Seko piti perinnepäälliköitä arvossa ja vieraili näiden luona.

Yksi perinteisistä johtajista on Kamuina Nsapu, joka on hallinnut Keski-Kasain keskiosassa pientä Bajila Kasanga -heimoa. Hän on sittemmin levittänyt vaikutusvaltaansa laajemmalle luba- ja lulua -kansojen keskuuteen. Kamuina Nsapulla tarkoitetaan sekä monarkiaa, sen johtajaa että hänen kannattajiensa muodostamaa aseellista ryhmää. Monarkian perimysjärjestyksessä kuudes Kamuina Nsapu, Jean-Pierre Mpandi, tuli valtaan vuonna 2012. Hän lupasi palauttaa Kasaihin perinteisen vallan, jossa poliittisella hallinnolla ei ole sijaa.

Viime vuosina presidentti Kabila on pyrkinyt tiukentamaan otettaan Jean-Pierre Mpandin kaltaisista johtajista uuden perinteisiä johtajia koskevan lain avulla. Lain mukaan johtajille määritetään palkka ja heidän asemansa vahvistetaan asetuksella. Tavoitteena on ollut ottaa haltuun opposition vahvoja tukialueita DRC:ssä. Jean-Pierre Mpandi ajautui riitoihin presidentti Kabilan kanssa, kun tämä ei suostunut vahvistamaan Mpandin johtajuutta. Tähän kiistaan tiivistyy Kasain konfliktin syttymissyy.

Lisäksi koko Kongon demokraattisen tasavallan poliittista ilmapiiriä määrittää maan kriisiytynyt poliittinen tilanne. Vuoden 2016 lopussa presidentti Joseph Kabila ilmoitti, että hän kieltäytyy eroamasta. Neuvottelut hallituksen ja opposition välillä johtivat sopimukseen vaalien järjestämisestä vuoden 2017 loppuun mennessä. Nyt toiveet vaalien toteutumisesta ovat kuitenkin hiipuneet. Ministerit ja virkamiehet ovat alkaneet käyttää valtaansa entistä enemmän poliittisia vastustajiaan vastaan. Tyytymättömyys on lisääntynyt eri puolilla Kongon demokraattista tasavaltaa, ja aseelliset ryhmät toimivat aiempaa aktiivisemmin esimerkiksi idässä.

Väkivalta kumpuaa taloudellisesta kurjistumisesta

Kasain aluetta ovat koetelleet DRC:n taloudelliset kriisit, jollainen on meneillään myös tällä hetkellä. Timanteistaan tunnetun Kasain talous on vajonnut kurjuuteen alueen suurimman kaivosyhtiön MIBA:n (Société minière de Bakwanga) velkaantumisen ja laajamittaisen laittoman timantinkaivuun seurauksena. Lisäksi Mobutun hallinnon kaatuminen 1990-luvulla sai valuutan romahtamaan, hinnat nousemaan ja työttömyyden paisumaan. Myös perinteiset johtajat alueella ovat köyhtyneet muun kansan mukana. Kamuina Nsapu, Jean-Pierre Mpandi teki kauppaa timanteilla, mutta joutui maanpakoon vuonna 2000 niihin liittyvän petosepäilyn takia.

Toisekseen DRC:n keskushallinto on pitkään laiminlyönyt Kasain alueen kehittämisen alueen syrjäisen sijainnin takia. Suur-Kasai onkin perinteisesti ollut opposition vahvaa kannatusaluetta, jossa on tunnettu syvää epäluuloa hallitusta kohtaan. Helmikuussa kuollut vaikutusvaltainen Kongon oppositiojohtaja Étienne Tshisekedi oli kotoisin Länsi-Kasain Kanangasta. Tshisekedi oli DRC:n ehkä ikonisin oppositiojohtaja, joka johti Joseph Kabilan vastaista oppositiota kuolemaansa asti helmikuussa 2017.

Keskushallintoa jo pitkän aikaa vastustaneella Kamuina Nsapulla on tiiviit yhteydet useisiin DRC:n oppositiovoimiin, kuten Tshisekedin UDPS-puolueeseen. Kasaissa toivottiin laajasti uutta UDPS-johtoista hallitusta. RFI:n mukaan Kabilan hallinnon edustajilla ei ollut lainkaan asiaa Kasaihin ennen Tshisekedin kuolemaa, niin vahvaa oppositiojohtajan kannatus alueella oli.

Etniset intohimot kärjistyivät sodaksi

Keväällä 2017 Kasain konflikti sai uusia piirteitä laajentumalla Kamuina Nsapun ja keskushallinnon välisestä etnisten ryhmien väliseksi väkivallaksi. YK:n mukaan Kamuina Nsapun uhrien joukossa alkoi silloin olla valtion edustajien lisäksi tshokwe- ja pende-kansoihin kuuluvia, ja taistelijoiden puheisiin ilmestyi ajatus Kasain ottamisesta kokonaisuudessan luba-kansan haltuun. Kamuina Nsapu tunnettiin jo tätä ennen ahdasmielisestä etnisyyden tulkinnasta.

Maalis-huhtikuussa 2017 konfliktissa tapahtui merkittävä käänne. Silloin perustettiin aseellinen ryhmä Bana Mura puolustamaan Kasain kylien siviilejä Kamuina Nsapun asejoukkoja vastaan. Bana Mura koostuu tshokwe-, pende- ja tetela-kansoista, jotka ovat vähemmistössä Suur-Kasaissa. Puolustustarkoitus kuitenkin muuttui nopeasti hyökkäystaktiikaksi. Bana Mura on syyllistynyt raakuuksiin naisia ja lapsia kohtaan, ja YK:n raportin mukaan sen tavoite on luba- ja lulua-kansojen tuhoaminen. Pääsy Kasain monille timanttikaivannoille rahoittaa Bana Muran toimintaa.

On epäselvää, oliko Kongon armeija perustamassa Bana Muraa, mutta ainakin se tekee tiivistä yhteistyötä ryhmän kanssa. YK-raportin mukaan Bana Muraan kuuluu Kongon armeijan sotilaita, ja paikalliset johtajat sekä yksittäiset armeijan ja poliisivoimien jäsenet ovat aseistaneet ryhmää. Kyseessä on jälleen yksi esimerkki Kongon hallituksen osuudesta Kasain konfliktissa.

Konflikti pitkittymässä ja laajentumassa

Konfliktin edetessä Kamuina Nsapu on sirpaloitunut. Jean-Pierre Mpandin kuoleman jälkeen osa ryhmän jäsenistä on jatkanut taistelua hallitusta vastaan Mpandin serkun johdolla, ja liike on jakaantunut hallitusta tukevaan ja vastustavaan siipeen. Konfliktin monimutkaistuttua Kamuina Nsapu -nimeä ovat alkaneet käyttää myös muut kuin alkuperäiset Kamuina Nsapu -toimijat. Ryhmä onkin hajaantunut pienemmiksi osastoiksi, joilla ei ole yhtä tavoitetta tai johtajaa.

Kasain länsinaapuri, talous- ja sotilasmahti Angola (maan armeija on lähes yhtä suuri kuin DRC:n) on ollut huolissaan epävakaudesta rajoillaan. Pakolaisvirta Kasaista Lunda Norten maakuntaan uhkaa alueen taloutta ja kärjistää luba- ja lunda-kansojen välejä Angolassa. Angolan entinen presidentti José Eduardo Dos Santos on perinteisesti tunnettu Joseph Kabilan hallinnon vakaana tukijana. Tämän vuoden aikana Angola on kuitenkin ottanut etäisyyttä Kabilan hallintoon muun muassa Kasain konfliktin syttymisen takia.

On olemassa mahdollisuus, että Angola voisi puuttua tilanteeseen naapurimaassaan. Africa Confidential -lehti arvioi, että maa saattaa lähettää armeijansa rajan yli, kuten kävi vuosituhannen vaihteen Kongon sotien aikana. Ulkopolitiikassaan Angola ei kuitenkaan hae alueellista sotaa vaan vakautta. Se pyrkinee estämään väkivallan alueellaan kaikin keinoin. Kasain kriisin laajeneminen valtioiden väliseksi alueelliseksi sodaksi on siis epätodennäköistä.

Kasain konflikti on sen sijaan laajentunut muualle DRC:n rajojen sisällä, esimerkiksi Katangan maakuntaan. Kamuina Nsapu ei ole Kongon ainoa ryhmä, joka sekoittaa mystiikkaa populistiseen poliittiseen viestiin. Onkin mahdollista, että Kamuina Nsapu innoittaa muita kongolaisia vastarintaliikkeitä.

Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan Kasain paikallispoliitikoilla on intressejä etnisten ristiriitojen pahentamisessa. Myös presidentti Kabilalla voi olla tavoitteena saada oppositiomielisen Kasain vastarinta hajautettua etnisen konfliktin avulla. Vaarana onkin, että Kasain sota pitkittyy ja muuttuu pysyväksi tilanteeksi. Näin arvioi myös Deutsche Wellelle puhunut kongolainen demokratiatutkija Jean-Claude Mputu.

”Pelkään, että Kasaista tulee samankaltainen oikeudeton alue kuin Kivusta, jossa on jo 20 ajan ollut välillä jännitteiden aaltoja ja välillä rauhallisia aikoja ilman että viranomaiset välittävät”.