Arktisen alueen taloudellinen ja poliittinen merkitys on reippaassa kasvussa. Toisaalta alueen luonto on herkkää, ja ilmastonmuutos myllää ympäristöä kovaa vauhtia. The Ulkopolitist pureutuu pohjoiseen ulottuvuuteen pohjoisen politiikan suurlähettilään Harri Mäki-Reinikan ja Arktisen talousneuvoston (AEC) puheenjohtajan Tero Vaurasteen kanssa.

Suomen kaksivuotinen kausi Arktisen neuvoston puheenjohtajana alkoi viime toukokuussa jännitteisissä tunnelmissa. Donald Trump oli juuri ilmoittanut USA:n vetäytyvän Pariisin ilmastosopimuksesta ja Vladimir Putin oli kyseenalaistanut ihmisen toiminnan vaikutukset ilmastonmuutokseen. Venäjän toiminta Ukrainassa oli kiristänyt Kremlin ja lännen välejä myös Itämerellä.

Suomen puheenjohtajuuskauden ohjelman läpileikkaavina teemoina ovat ilmastonmuutoksen vastainen taistelu sekä YK:n agenda 2030 mukainen kestävä kehitys. Neljä prioriteettia kaksivuotiskaudelle ovat ympäristönsuojelu, viestintäyhteydet, meteorologia ja koulutus. Mutta onko asiakirja vain kauniita sanoja ilman konkreettista sisältöä?

Suurlähettiläs Harri Mäki-Reinikan mukaan ei ole. Tavoitteet menevät myös yksiin sen kanssa, missä Suomi on taloudellisessa mielessä vahvoilla: uudenlaisen teknologian hyödyntämisessä.
”Taistelu ilmastonmuutosta vastaan edellyttää vihreää teknologiaa ja siirtymistä fossiilisista uudistuviin energiamuotoihin. Suomessahan on vahvasti tätä osaamista”, hän toteaa. Suomi voisi hyötyä taloudellisesti ilmastonmuutoksen torjumisesta. 

Suomen pohjoisen politiikan suurlähettiläs Harri Mäki-Reinikka on osa arktista yhteistyötä ja Arktisen neuvoston puheenjohtajuutta koordinoivaa kahdeksanhenkistä tiimiä ulkoministeriössä. Hän keskittyy työssään Suomen arktiseen strategiaan ja EU-politiikkaan. Arktisen neuvoston virkamieskomitean puheenjohtajana toimii puolestaan pitkän linjan diplomaatti, suurlähettiläs Aleksi Härkönen.

Erot Pohjoismaiden välillä

Muut pohjoismaat ovat Suomelle läheisiä kumppaneita arktisessa politiikassa, mutta Mäki-Reinikan mukaan myös poliittisia painotuseroja löytyy. Öljyvarojansa hyödyntävä Norja painottaa talousyhteistyötä, tosin kestävän kehityksen mukaisesti. Tanska ja Islanti painottavat valtamerellisiä asioita. Ruotsi pitää muita Pohjoismaita enemmän esillä ympäristönsuojelua, mutta toisaalta kaivokset ovat maalle tärkeitä. Suomi sijoittuu Mäki-Reinikan mielestä jossakin määrin Ruotsin ja Norjan linjausten välimaastoon. Maan etujen kannalta tärkeitä asioita ovat myös maa- ja metsätalous sekä kaivostoiminta – ympäristöystävällisyys huomioiden.

Vaikka Suomelta puuttuu maayhteys Jäämerelle, Suomen katsotaan olevan arktinen maa. Tämä on tosin määrittelykysymys, sillä arktiselle alueelle ei ole yksiselitteistä määritelmää. Joka tapauksessa melkein joka kolmas 60. leveyspiirin pohjoispuolella asuva on suomalainen. Ero on huima jopa Ruotsiin verrattuna, jossa lähes 90 % kansasta asuu Suomea etelämpänä.

Suomi haluaa hyötyä arktisesta osaamisesta myös taloudellisesti. Korkean teknologian osaaminen korostuu Suomen arktisessa strategiassa vuodelta 2013. Pohjoiset merireitit ja fossiilisten polttoaineiden esiintymät ovat lisänneet kiinnostusta meriteollisuutta kohtaan. Myös arktinen osaaminen infrastruktuurissa on valttia.

“Kaikki Suomessa rakennettu on arctic proven”, Tero Vauraste muistuttaa. Hän on valtion jäänmurtajayhtiö Arctian toimitusjohtaja ja toimii kaksivuotiskauden ajan yritysten välisen Arktisen talousneuvoston (Arctic Economic Council, AEC) puheenjohtajana.

Suomi voisi hyötyä ilmastonmuutoksen torjumisesta myös taloudellisesti. #Ulkopolitist Klikkaa twiitataksesi!

Suomen arktisesta osaamisesta tulee monelle ensimmäisenä mieleen jäänmurtajat. Maailman jäänmurtajista kaksi kolmasosaa onkin suunniteltu ja rakennettu Suomessa. Suomalaistelakoiden kapasiteetti on rajallinen, mutta myös suomalaisten suunnitteluosaamiselle on kysyntää. Tietoliikennejärjestelmien rakentaminen ja suunnitteleminen on Suomessa myös korkealla tasolla. Suomalaisen huoltovarmuusajattelun synnyttämä osaaminen on Vaurasteen mukaan jo itsessään potentiaalinen vientituote.

Arktisesta alueesta puhuttaessa huomio kääntyy nopeasti ympäristökysmyksiin. Herkän pohjoisen luonnon suojeleminen ja alueen taloudellinen hyödyntäminen eivät Vaurasteen mielestä ole toisiaan poissulkevia. Ympäristön ja talouden vastakkainasettelu on liian yksinkertaistavaa ajattelua: myös alueen ihmisten työskentelymahdollisuudet ja yhteiskunnalliset tekijät on otettava huomioon.

Ulkoministeriössä ollaan samoilla linjoilla: kestävän kehityksen tavoitteita katsotaan ulkoministeriössä kokonaisuutena. Ympäristön lisäksi huomioidaan muun muassa paikallisväestön olot ja alkuperäiskansojen oikeudet.
”Taloudellista yhteistyötä pitää tehdä, mutta nimenomaan kestävän kehityksen lähtökohdista”, Mäki-Reinikka tiivistää.

Jäämeren rata herättää tunteita

Liikennevirasto julkaisi 9. maaliskuuta teettämänsä selvityksen Jäämeren radasta. Rautatien katsotaan parantavan Suomen logistista asemaa huomattavasti. Ratahankkeelle pohdittiin selvityksessä viittä vaihtoehtoista reittiä, joista liikenne- ja viestintäministeriö valitsi Rovaniemen kautta Kirkkoniemeen kulkevan radan jatkoselvitettäväksi. Koillisväylän päässä sijaitsevan Kirkkoniemen hyödyntäminen olisi myös Vaurasteen mielestä taloudellisesti varteenotettavin vaihtoehto. Turvallisuuspoliittiseen näkökulmaan hän ei halua ottaa kantaa. Satama sijaitsisi aivan Venäjän rajan kupeessa, toisin kuin Narvik tai Tromssa.

Mäki-Reinikka muistuttaa, että junarata olisi tärkeä myös huoltovarmuuden kannalta. Hän ei viittaa vain mahdolliseen kriisitilanteeseen: myös iso öljyonnettomuus Itämerellä voisi pysäyttää meriliikenteen. Suomen ulkomaankaupasta 85 % kulkee Itämeren kautta. Radasta hyötyisi myös Norja, joka voisi kuljettaa kalansa rautateitse Rovaniemelle Aasian markkinoille lennätettäviksi.

Muun muassa Kauppalehti ehti tyrmätä radan taloudellisesti kustannustehottomana investointina. Tämä oli Mäki-Reinikan mukaan ennenaikaista: Aasian ja Euroopan talousyhteistyöllä on valtava kasvupotentiaali, ja Koillisväylän liikenteen arvioidaan moninkertaistuvan. Vauraste on samaa mieltä. Hän muistuttaa, että Suomen ensimmäinen rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan ja Saimaan kanava olivat aikanaan vastaavia kunnianhimoisia hankkeita.
“Tarvitsemme isoja visioita. Onkohan olemassa yhtään isoa infrahanketta, joka ei tässä vaiheessa olisi näyttänyt kannattamattomalta?”

LVM:n selvityksessä todetaan, että liikennemäärien kasvaessa tarvitaan ympäristöystävällisiä kulkuväyliä. Rautatie on Mäki-Reinikan mukaan ympäristöystävällinen tapa järjestää Pohjois-Suomen logistiikkaa. Toinen vaihtoehto olisi hallitsematon ja ympäristöä paljon enemmän kuluttava rekkaralli. Toisaalta rata vaikuttaisi alueellisesti elinkeinoihin ja ympäristöön, minkä vuoksi hanke on herättänyt vastustusta. Saamelaiskäräjät kritisoi LVM:ää siitä, että ratalinjaus tehtiin saamelaisia kuulematta.

Saamelaisten intressit tulee Mäki-Reinikan mielestä ottaa ja otetaankin huomioon Jäämeren rataa edelleen selviteltäessä. Hankkeessa sovelletaan Akwé: Kon -menettelyä ja saamelaiset otetaan mukaan suunnitteluun. Suurlähettiläs pitää varmana, että poronhoitoalueelle tullaan rakentamaan tunneleita ja siltoja siitä huolimatta, että se nostaa jonkin verran radan hintaa. Mäki-Reinikka uskoo, että rakentavan yhteistyön ja vuoropuhelun avulla saamelaiset ja muut Lapin asukkaat tulevat lopulta olemaan tyytyväisiä Liikenne- ja viestintäministeriön johtamaan käynnissä olevaan selvitystyöhön. Radan rakentamatta jättämisen saamelaisten elinkeinon vuoksi hän kuitenkin tyrmää:
”Euroopan arktinen alue ei ole luonnonpuisto – siellä on aina eletty ja sopeuduttu kehityksen tuomiin muutoksiin.”

Ratahankkeella on melko vahva poliittinen tuki, eikä ihme: sen uskotaan tuovan Suomeen yli 20 000 työpaikkaa. Rautatie piristäisi Pohjois-Suomen taloutta myös muuten. Esimerkiksi turismi hyötyisi kasvavista liikenneyhteyksistä. Vauraste muistuttaa, että ulkomaalaisten matkailijoiden määrä Lapissa on noussut suuresti – viime vuonna kasvua oli 22 prosenttia. Eniten kasvoi kiinalaisten määrä: lähes kolmanneksella toissavuoteen nähden. Kiinalaisia kiinnostaa Vaurasteen mukaan myös investointi Pohjolan infrastruktuuriin ja hotelleihin.

Pohjois-Suomen teollisuus

Jäämeren radasta hyötyisi myös eräs tunteita herättävä teollisuudenala: kaivokset. Suomeen on suunnitteilla toistakymmentä uutta kaivoshanketta, josta suurin osa Pohjois-Suomessa. Suomalainen kaivostoiminta on suurlähettilään mukaan maailman kestävintä, mutta ymmärtää hyvin ympäristöjärjestöjen huolen:
”Jos Norja on öljyn- ja kaasunporauksen takia tikunnokassa, niin kyllähän Suomi on ollut ympäristöjärjestöjen huomion kohteena yhden kaivosteollisuuden tunnetun tapauksen suhteen.”

Kaivosteollisuuden, matkailun ja saamelaisten elinkeinojen yhteensovittamisessa on Vaurasteen mukaan ollut vaikeuksia, mutta myös onnistumisia. Mäki-Reinikka painottaa, että kestävässä kehityksessä on kyse kokonaiskuvasta. Lapin mineraalivarannoilla on strategista merkitystä koko Euroopan kannalta. Esimerkiksi sähköautoihin siirtyminen vaatii litiumia ja kobolttia, tuulimyllyjen rakentaminen lähes kahtakymmentä eri mineraalia. Niiden louhiminen Suomessa eroaa huomattavasti vaikkapa lapsityövoimaa käyttävien Kongon kaivosten oloista.
”Kaivosteollisuuteen liittyy ympäristöhuolia, mutta toisaalta sitä tarvitaan myös ilmastonmuutoksen torjumisessa”, Mäki-Reinikka toteaa.

Suomalaisten teollinen osaaminen arktisella alueella olisi omiaan ilmastonmuutoksen torjumisessa. Erittäin herkkä pohjoinen luonto vaatisikin parasta mahdollista teknologiaa, mutta kaupan esteet hidastavat parhaiden käytäntöjen käyttöönottoa. Viime aikoina myös arktinen alue on joutunut uudella tavalla mukaan suurvaltapolitiikkaan.

Lue lisää arktisen alueen maailmanpoliittisen merkityksen kasvusta sekä Kiinan intresseistä The Ulkopolitistin arktisen viikon artikkeleista.