Mahinda Rajapaksan valinta pääministeriksi sai Sri Lankassa vuosia kyteneen katkeruuden roihahtamaan poliittiseksi kriisiksi. Rajapaksan paluu osoittaa, että Sri Lankan nykyinen presidentti sivuuttaa demokratian ja on lopullisesti luopunut vaalilupauksistaan, joiden piti synnyttää maahan vakautta ja tuoda oikeutta sisällissodan kymmenille tuhansille siviiliuhreille.

Sri Lankan parlamenttisalissa lentelivät viikko sitten perjantaina tuolit, kirjat ja chilitahna. Sekasorron tarkoituksena oli estää parlamentin puhemiestä Karu Jayasuriyaa puhumasta. Tarvittiin kymmenien turvamiesten ja parlamenttitalon virkailijoiden apua, ennen kuin puhemies yli tunnin yrittämisen jälkeen pääsi saliin. Siinä vaiheessa salissa mieltään osoittaneet parlamentin jäsenet veivät puhemiehen istuimen. Lopulta Jayasuriya pääsi ääneen poliisien turvaamana.

Sri Lankan parlamenttisalissa lentelivät viikko sitten tuolit, kirjat ja chilitahna. Klikkaa twiitataksesi!

Mellakan taustalla oli yritys estää Jayasuriyaa toimittamasta äänestystä, jolla mitattiin parlamentin tukea maan entisen presidentin Mahinda Rajapaksan nimittämiselle pääministeriksi. Nimitys oli tullut yllätyksenä etenkin maan suurinta puoluetta United National Partya (UNP) johtavalle pääministeri Ranil Wickremesinghelle, joka käytännössä joutui syrjäytetyksi. Potkujen syyksi on kerrottu, että Wickremesinghen hallinto oli korruptoitunut ja suunnitteli jopa istuvan presidentin salamurhaa. Vuoden 2015 vaalien yhteydessä neljännelle kaudelleen valittu Wickremesinghe on kieltäytynyt luopumasta pääministerin tehtävästä.

Presidentti Maithripala Sirisenan lokakuun lopulla tekemä yllätysnimitys on hermostuttanut maassa muutkin kuin laillisen pääministerin. Wickremesingheä tukeva puoli parlamentista syyttää presidenttiä perustuslain vastaisesta toiminnasta.

Rajapaksan paluuseen liittyy myös muita ongelmia, joiden vuoksi poliittisella kriisillä voi olla hyvin ikäviä seurauksia sisällissodasta toipuvalle saarivaltiolle.

Sri Lankan presidenttinä vuodesta 2005 alkaen toiminut Rajapaksa hävisi presidentinvaalit Sirisenalle tammikuussa 2015. Tappion uskottiin tarkoittavan, että Rajapaksan toimia voitaisiin viimein tutkia, kun presidentin asema ei enää takaisi hänelle syytesuojan. Siihen suuntaan viittasi myös Sirisenan vaalikampanja. Sirisena lupaili maan poliittisen johdon tutkivan 26 vuotta kestäneen sisällissodan tapahtumat ja rakentavan samalla sopua ja luottamusta maan buddhalaisen singaleesiemmistönja hindulaisen tamilivähemmistön välille.

Sirisenaa juhlittiin lähes neljä vuotta sitten presidenttinä, joka tuo Sri Lankaan rauhaa ja vakautta. Tappion kärsinyt Rajapaksa piti hetken aikaa matalampaa profiilia. Kaikesta voi päätellä, että Rajapaksalla oli halua jatkaa maan johdossa. Hänen aikanaan Sri Lankan perustuslakia muutettiin niin, että rajoitukset presidenttikausien määrästä poistettiin ja presidentti sai syytesuojan.

Perustuslain muutos on varsin ymmärrettävä. Rajapaksa nimitti presidenttikautensa aikana useita sukulaisiaan hallintoon, muun muassa veljensä Gotabaya Rajapaksan puolustusministeriksi. Hallinnon katsotaan olevan vastuussa etenkin sisällissodan viimeisten vaiheiden siviilikuolemista ja useista vakavista sotarikoksista. Rajapaksa kävi omien sanojensa mukaan vuosina 2006–2009 terrorismin vastaista sotaa, mutta Sri Lankan sisällissodan viimeisten vuosien tapahtumat vertautuvat jopa kansanmurhaan.

Taustalla vakavia sotarikosepäilyjä

Kun singaleesitaustainen Rajapaksa nousi pääministeristä presidentiksi vuonna 2005, sisällissota Tamil Eelamin vapautuksen tiikereitä (LTTE) vastaan oli kestänyt jo 22 vuotta. Norjalaisten avulla neuvoteltu tulitaukovaihe sodassa oli alkanut vuonna 2001.

Etniset jännitteet ovat olleet olemassa kyyneleen muotoisella saarella jo sen varhaishistoriasta, mutta vuosien 1983–2009 sisällissota juontaa juurensa 1900-luvun tapahtumiin ja tamiliväestön syrjintään valtaväestön toimesta. Tamileista puhuttaessa on hyvä muistaa, että itsenäistä Tamil Eelamin valtiota ajanut LTTE oli kuitenkin enemmän terrorismin keinoin toiminut separatistijärjestö kuin koko kansanosan liike.

Sri Lankan sisällissota sai alkunsa, kun aseistautuneet separatistit alkoivat 1970-luvulla vaatia itsenäisen Tamil Eelamin valtion perustamista.

Sri Lankan tamilit eivät ole yhtenäinen kansa yhteisestä tamilin kielestä ja hindu-uskonnostaan huolimatta. Tamileista osa on kotoisin maan pohjoisosassa 1600-luvulle asti sijainneen Jaffnan kuningaskunnan alueelta, osa on 1800-luvulla Intiasta saarivaltion teeplantaaseille töihin tulleiden tamilien jälkeläisiä. Tästä Intian työläisten jälkipolvesta 40 prosenttia sai Sri Lankan kansalaisuuden vasta 1960-luvulla, kun maat sopivat asiasta. Sri Lankan etniset levottomuudet ovat sittemmin ajaneet tamileja siirtolaisiksi Intiaan ja ympäri maailman.

Sri Lankan etelä- ja keskiosaan keskittyneet singaleesit ovat buddhalaisia ja puhuvat omaa kieltään singaleesia. Singaleesien esi-isät saapuivat saarelle joitakin satoja vuosia ennen tamilien esi-isiä, noin 500 eaa. Saarivaltion asukkaista singaleeseja on noin 75 prosenttia, ja he hallitsevat myös suurinta osaa maan taloudesta.

Rajapaksan kaudella taistelut LTTE:tä vastaan kiihtyivät uudelleen, ja vuonna 2006 Sri Lankan armeija sai ajettua tamilikapinalliset maan pohjoisosaan. LTTE:n mukaan tulitauko oli päättynyt.

Vuonna 2008 Sri Lankan hallinto julisti omalta osaltaan tulitauon päättyneeksi. Sen jälkeen alkoi tapahtua asioita, joita Rajapaksan hallinto ei pysty perustelemaan terrorismin vastaisella sodalla. Tamilikapinallisten pohjoisen pääkaupungin Killinochin pommitukset muuttivat koko sodan luonteen.

Syyskuussa 2008 Sri Lankan armeija antoi kaikille Kilinochissa ja muualla LTTE:n hallitsemilla alueilla oleville YK:n työntekijöille ja muille kansainvälisille toimijoille käskyn poistua. Sodan seuraaville vaiheille ei haluttu ulkopuolisia silminnäkijöitä.

Tammikuussa 2009 alkoi 138 vuorokautta kestänyt ajanjakso, josta tuli koko sodan verisin. Sen aikana Sri Lankan armeija keräsi presidentti Rajapaksan johdolla LTTE:n alueella olevat, pääosin tamiliväestöä edustavat, siviilit niin sanotuille tulitaukoalueille (engl. no fire zone). Ainakin 400 000 sodan kauhujen keskellä siihen asti elänyttä ihmistä noudatti käskyä ja uskoi pääsevänsä turvaan.

Sri Lankan armeijalla oli raskasta kalustoa tulitaukoalueiden ympärillä. Sen virallisia kohteita olivat LTTE:n taistelijat, mutta todellisuudessa jatkuvan tulituksen kohteiksi joutuivat siviilit ja muun muassa selvästi merkityt sairaalat. Sairaaloiden ja siviilikohteiden tulittaminen täyttää sotarikoksen tunnusmerkistön. Viiden kuukauden aikana selkeästi merkityt sairaala-alueet joutuivat tulitaukoalueilla tulituksen kohteiksi 65 kertaa. YK:n arvion mukaan toukokuussa 2009 päättyneen sodan viimeisinä kuukausina kuoli ainakin 70 000 siviiliä, heistä suuri osa naisia ja lapsia. Lisäksi Rajapaksan hallinto teloitti erittäin raa’alla tavalla armeijalle antautuneita tamilitaistelijoita ja sotavankeja, joista osa oli alaikäisiä lapsia. Lisäksi sotilaiden on raportoitu tehneen seksuaalista väkivaltaa kiinniotetuille tamilinaisille, joita epäiltiin taistelijoiksi jopa ulkonäön, kuten lyhyiden hiusten, perusteella.

Koko kevään ajan maan hallitus Rajapaksan johdolla kertoi kansalle ja kansainväliselle yhteisölle, että tulitaukoalueilla oli käynnissä pelastusoperaatio. Siviilikuolemista hallitus syytti LTTE:tä, jonka se väitti pitävän pohjoisen siviilejä panttivankeinaan.

Sota päättyi 17. toukokuuta, kun tamilitiikerit myönsivät viimeisten rajujen taisteluiden jälkeen tappionsa. Seuraavana aamuna Sri Lankan armeija kertoi tamilitiikereiden ylimmän komentajan Velupillai Prabhakaranin saaneen surmansa.

Aseet vaikenivat, mutta tamiliväestön näkökulmasta sota tamileja vastaan jatkuu yhä. Tamilien kokoontumisvapautta maan pohjoisosassa rajoitetaan ja kymmenet tuhannet sodan aikana vangiksi joutuneet tai kadonneet ovat yhä kadoksissa. Osa heistä on kuollut, osa on edelleen vankileireillä, joiden sijainnista omaiset eivät saa tietoja. Armeija hallitsee maan pohjoisosaa pelolla. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat sodan takia yksin jääneet naiset.

Aseet vaikenivat, mutta tamiliväestön näkökulmasta sota tamileja vastaan jatkuu yhä. Klikkaa twiitataksesi!

YK:n ihmisoikeusneuvosto pyysi Sri Lankan hallintoa antamaan sisällissodan tapahtumista selvityksen vuonna 2013. Sri Lanka oli kuitenkin haluton yhteistyöhön tuolloin ja on sitä edelleen, vaikka maan ihmisoikeusongelmista ja sisällissodan sotarikosten selvittämisen tärkeydestä ovat raportoineet erilaiset kansainväliset itsenäiset ja puolueettomat toimijat.

Sri Lankan hallinto perustelee armeijan toimia pohjoisessa ja edelleen olemassa olevia vankileirejä kansallisella turvallisuudella. Tämä siis siitä huolimatta, että armeija eliminoi tamilitiikereiden johdon käytännössä kokonaisuudessaan ja se on lopettanut toimintansa.

Lupaukset rauhasta ja yhtenäisyydestä edelleen täyttämättä

Sri Lankan tamileissa Sirisenan valinta presidentiksi tammikuussa 2015 herätti ehkä orastavaa toivoa. Jo Sirisenan vaalislogan lupasi myötätuntoa ja vakautta sisällissodasta toipuvalle maalle. Heti valituksi tultuaan hän lupasi myös taata lehdistönvapauden ja kutsui itsevaltiaan Rajapaksan kaudella maasta paenneita toisinajattelijoita kotiin.

Sittemmin uusi presidentti ei ole teoillaan vakuuttanut. Sri Lankassa katoaa edelleen toisinajattelijoita sekä toimittajia ja molempia pelotellaan jatkuvasti. Armeija pitää hallussaan pohjoisen tamilien maita, ja hindutemppeleitä jyrätään buddhalaisten maamerkkien tieltä. Armeija omistaa myös valtaosan pohjoisen Sri Lankan matkailubisneksestä aina hotelleista valassafareihin.

Turismi on Sri Lankassa kasvava elinkeino. Pienessä saarivaltiossa vieraili vuonna 2017 yli kaksi miljoonaa turistia. Valtaosa matkailijoiden maksamista rupioista menee armeijan ja valtion pussiin. Vaaleita hiekkarantoja ja eksoottisia elämyksiä esittelevien matkailumainosten kiiltävän pinnan alla kirvelevät edelleen sisällissodan arvet, selvittämättömät sotarikosepäilyt, epäselvät ihmiskohtalot sekä niistä syntynyt syvä epäluottamus tamilien ja singaleesien välillä.

Sirisena on presidenttinä toistuvasti estänyt kansainvälisten tutkijaryhmien yritykset päästä maahan selvittämään sisällissodan viimeisten kuukausien tapahtumia ja Rajapaksan hallinnon osuutta niihin. Sirisena haluaa, että Sri Lanka selvittää itse ongelmansa. Sekään ei näytä etenevän. Marraskuun puolivälissä Sirisena määräsi Rajapaksan ja tämän sukulaisten toimia tutkineen poliisijohtaja Nishantha Silvan pois rikostutkintaosastolta.

Tuntuu, että presidentti Sirisena ei piittaa demokratiasta eikä maan kahden kansan yhtenäisyydestä. Räjähdysherkässä ilmapiirissä on aktivoitunut esimerkiksi ääribuddhalainen Bodu Bala Sena -järjestö, jonka iskut kohdistuvat lähinnä maan muslimivähemmistöön.

Eräs srilankalainen kuvataiteilija kuvaili kansansa mielenmaisemaa kolme vuotta sitten seuraavalla tavalla maan poliittisesta tilanteesta kysyttäessä:

“Srilankalaisilla on lyhyt muisti. Meidän tapamme hankkiutua eroon ongelmista on siirtää niitä eteenpäin. Jos pihalla on roska, srilankalainen heittää sen aidan yli naapurin puolelle.”

Mutta kuinka kävi puhemies Jayasuriyan sekasorron keskellä pitämässä huutoäänestyksessä? Presidentti Sirisenalle osoittamassaan kirjeessä Jayasuriya kertoi, että parlamentin 225 jäsenestä 122 äänesti Rajapaksaa vastaan.

Juttua korjattu 29.11.2018. Norjalaisten avulla Sri Lankan sisällissotaan saatiin väliaikainen aselepo vuonna 2001, ei 2011.