(Huomioithan, että tämä artikkeli on kahdeksan vuotta vanha. Artikkelissa esitellyt asiat, tilanteet ja analyysit eivät välttämättä päde enää nykypäivään.)

Ilmastoskeptisyys – erittäin vaarallinen uskomus?

vieraskynä | 11.02.2016
Pohjoisnavan ylle siirtynyt ilmamassa oli erittäin poikkeuksellisesti plusasteilla 30.12.2015. Lähde Earth Nullschool, GFS/NCEP/National Weather Service (http://earth.nullschool.net/)

Pohjoisnavan ylle siirtynyt ilmamassa oli erittäin poikkeuksellisesti plusasteilla 30.12.2015. Lähde Earth Nullschool, GFS/NCEP/National Weather Service (http://earth.nullschool.net/)

Aarne Granlund on ilmastonmuutokseen ja energiapolitiikkaan erikoistunut opiskelija Helsingin yliopiston ympäristötutkimuksen ja -opetuksen opintokokonaisuudessa (HENVI).

Ilmastonmuutos on tullut suuren yleisön tietoisuuteen viimeistään viime vuonna. Vaikutukset alkavat näkyä luonnossa, ja ihmiskunnalla on edessään suuria haasteita. Vaikka tiedeyhteisö on jo kiistämättömän varma muutoksen todellisuudesta siitä, että ihminen aiheuttaa välittömän uhka ihmiskunnan ja muun elämän selviytymiselle jotkut edelleen kiistävät niin ilmiön olemassaolon, ihmisen vaikutuksen siihen kuin ilmastonmuutoksen torjunnan välttämättömyydenkin.  Mistä tämä sosiaalinen ja poliittinen ilmiö johtuu? Millainen ilmiö on Suomessa ja miten siihen tulisi suhtautua?

Poliittinen tahtotila koetuksella Pariisissa

Aloitetaan Pariisin tapahtumista syksyllä 2015. Vuosi oli erittäin haasteellinen Euroopan unionin alueelle saapuneiden turvapaikanhakijoiden takia. Etelärajojen yli pyrkivien ihmisten tulon odotetaan jatkuvan myös vuonna 2016. Valtioiden taloudellinen ja sosiaalinen kantokyky on koetuksella ja terrorismin uhka lisääntyy. Monella oli mielessä Pariisin terrori-iskun uhrien lisäksi samassa kaupungissa järjestettävän ilmastokokouksen kohtalo.

Pariisin kokousta ei kuitenkaan peruttu. Turvallisuustoimenpiteitä lisättiin äärimmilleen ja kansalaisyhteiskunnalta kiellettiin mielenosoitukset kokouksen ympärillä. Tilaisuuden alku ilmensi tunnelmaa: Ranskan ja Yhdistyneiden kansakuntien lippujen liehuessa harmaata taivasta vasten maailman vaikutusvaltaisimmat päättäjät saapuivat suuriin halleihin Le Bourget’n sotilaslentokentälle helikoptereiden pörrätessä taivaalla.

Pariisin kokous – tuttavallisemmin COP21 – oli valmisteltu siten, että valtiot laativat etukäteen omat suunnitelmansa ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi tieteen suosittamalle tasolle, pääosin vapaaehtoisin toimin. Kööpenhaminassa 2009 pidetystä kokouksesta oli selvästi opittu. Silloin toivo sitovasta sopimuksesta murentui suurten valtioiden riitelyyn.

Jännitys kesti Pariisin kokouksen loppuun asti: sopimusluonnoksen 4.4. artiklaan oli eksynyt yksi sana, ’shall’, joka kansainvälisen oikeuden mukaan olisi vienyt sopimuksen Yhdysvaltojen kongressin hyväksyttäväksi. Artikla käsittelee maailmanlaajuisen lämpötilanousun pitämistä 1,5 asteessa esiteolliseen aikaan nähden. Shall korvattiin sanalla ’should’, mikä poisti juridisen ongelman Yhdysvaltojen ratifioinnin suhteen.

Yhdysvaltojen republikaanien ilmastoskeptisyys

Jos Pariisin sopimus olisi sisältänyt sitovia kansainvälisiä velvoitteita, Yhdysvaltojen republikaanien hallitsema senaatti olisi voinut estää sopimuksen toimeenpanon. Senaattia hallitsevat republikaanit kiistävät lähes poikkeuksetta ihmisen vaikutuksen ilmastojärjestelmään. Syy republikaanien poikkeukselliseen ideologiaan on erittäin selvä: useat poliitikot saavat vaalirahoituksensa suurilta energia-alan yhtiöiltä. Öljy- ja kaasujätti ExxonMobil on epäiltynä ilmastoriskien salaamisesta osakkeenomistajiltaan. Useilla energia-alan rityksillä on hallussaan triljoonien dollarien edestä hiili-, öljy- ja kaasureservejä, jotka todennäköisesti jätetään käyttämättä ilmastopolitiikan tiukentumisen ja puhtaan energian skaalaamisen takia.

Amerikkalaiset öljy-yhtiöt toteuttavat varsin rajattua tarkoitusta: käytettävien resurssien laajuus ja uusien etsintä määrittävät yhtiöiden nykyisen arvon ja tulevaisuuden kasvun. Eurooppalaisilla yhtiöillä on hiukan enemmän liikkumavaraa laajemman energiapaletin takia – monet vaativat julkisella kirjeellä Pariisin kokoukselta globaalia hintaa kasvihuonepäästöille. Globaalia hiiliveroa sopimukseen ei kuitenkaan sisälly.

On tärkeätä pitää mielessä ettei globaalin primaarienergian päästöttömyys riitä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Sähkö, lämpö, liikenne, metsäkadon pysäyttäminen, maatalous – kaiken tulisi olla päästötöntä tämän vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla ja normaali hiilikierto esiteollisen ajan tasolla niin pian kuin mahdollista. Kasvihuonepäästöistä hiilidioksidi on kumulatiivista, eikä se poistu ilmakehästä vuosisatoihin.

Pariisin sopimuksen toimeen paneminen edellyttää negatiivisten päästöjen teknologiaa, eli hiilidioksidin poistamista ilmakehästä – teknologiaa kaasujen vähentämiseksi ei ole vielä olemassa skaalattavassa kapasiteetissa. Ilmastojärjestelmä on tällä hetkellä suuren muutoksen tilassa ja tiede seuraa tarkasti tiettyjä luonnon prosesseja, jotka liiallisen lämpenemisen seurauksena kiihdyttävät ilmastonmuutosta pahimmillaan niin ankarasti ettei ihmiskunta voi enää estää lämpenemistä. Näistä kriittisimpiä ovat arktisen merijään tila, ikiroutaan sitoutunut metaani ja hiilidioksidi sekä rankimmassa tapauksessa Siperian matalien merien metaani, joka voi ilmakehään päästessään aiheuttaa niin suuria muutoksia ettei maailman merien ja maa-alueiden eliöstö selviä niistä hengissä. Prosesseja seurataan aktiivisesti ja viime kädessä ilmastojärjestelmään saatetaan puuttua keinotekoisella muokkaamisella.

Ilmastonmuutos tavallisen ihmisen näkökulmasta

Tilanne on siis varsin kriittinen ja tieteellinen konsensus ilmastonmuutoksen olemassaolosta ja syistä on saavutettu. Pariisin kokouksen myötä ilmaston suojelutoimiin ryhdytään välittömästi – konkreettisia muutoksia näkyy jo Suomessa, sekä ilmastossa että energiajärjestelmässä.

Ilmastonmuutos on todella monimutkainen kokonaisuus luonnon prosesseja ja inhimillistä toimintaa. Tilanne on tällä hetkellä tiedotettu selvästi, laajasti ja vakavuuden edellyttämällä tavalla. Vaihtoehdot ovat käsillä, toimintamahdollisuudet selvät ja viime aikaista tutkimusta ja havaintoja seuraamalla vaikuttaa siltä että muutoksen nopeus kiihtyy. Moni ilmastoasioiden parissa toimiva ihmettelee varmasti itsekseen miksei väestö vastaa haasteeseen.

Tavallisen ihmisen näkökulmasta globaali muutos saattaa tuntua etäiseltä, uskomattomalta ja todella synkältä. Kehittyneet sivilisaatiot syntyivät tuhansia vuosia sitten ilmaston asettuessa maanviljelylle ja kaupunkiasumiselle soveltuvaan tilaan. Sittemmin teollinen yhteiskunta rakennettiin fossiilisia polttoaineita käyttämällä – nykyistä elämänmuotoa ei olisi syntynyt tähän avaruuden kolkkaan ilman fossiilista energiaa.

Onkin varsin helppoa tunnistaa syyt skeptisyyteen. Energiantuotannon muuttaminen ajaisi alas valtavia liiketoiminnan aloja, siirtäisi suuria määriä ihmisiä työttömyyden kautta uusille aloille ja vaatisi syviä poliittisia ja sosiaalisia muutoksia. Monet kokevat ettei oma toiminta vaikuta kokonaisuuteen, välittömät turvallisuusuhat ovat prioriteetti ja vieroittautuminen tietyistä mukavista teollisen yhteiskunnan tavaroista ja palveluista tuntuu erittäin haastavalta.

Suomalainen ilmastoskeptisyys

Suomessa ilmastonmuutokseen suhtaudutaan hyvin pitkälti samalla tavalla kuin muuallakin maailmassa. Reaktioiden skaala ulottuu skeptikoista ilmastoaktivisteihin, suuren enemmistön ollessa varsin hiljaista. Taksibarometrin, baarikeskusteluiden ja muun hajanaisen otannan perusteella ilmiö tunnetaan jo melko hyvin. Muutoksen olemassaolon kiistää enää todella harva, ihmisen osuus saattaa joitakin tahoja arveluttaa.

Avoin skeptisyys on sekä sosiaalisessa mediassa että valtavirrassa varsin poikkeuksellista. Ääripäästä löytyy esimerkiksi Helsingin Sanomien ilmastouutisia kommentoiva kourallinen aktiivisia kirjoittajia – nimimerkit ja argumentit tunnistaa pari uutista lukemalla. Kommenttien sisältämä informaatio on pitkälti kansainvälisestä skeptikkomediasta peräisin ja lähdeviittaukset olisi helppo liittää suoraan kommenttien perään.  Kun uusi uutinen julkaistaan, reaktio on lähes välitön. Ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvilla on Suomeen rekisteröity yhdistys, Facebook-sivu ja foorumi.

Eija-Riitta Korhola on kritisoinut Pariisin sopimusta ja maailmalla aktiivisen ilmastopolitiikan arvostelija Bjørn Lomborgin mielipide julkaistiin Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla. Talouslehdistössä ilmenee ajoittain muutosvastarintaa. Suomen ulkoministeri Timo Soini toi esiin skeptisiä näkemyksiään ilmastoasiasta juuri ennen eduskuntavaaleja, mutta joutui kuitenkin pitämään aihetta sivuavan puheen Euroopan unionin CELAC-kokouksessa sekä osallistumaan GLACIER-kokoukseen Alaskassa, jossa Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama piti tärkeän linjapuheen ilmastonmuutoksen aiheuttamasta välittömästä uhasta ihmiskunnalle.

Kun kohtaat ilmastoskeptikon

Koska ilmiö näyttää edelleen elävän poliittisissa keskusteluissa ja lehdistössä, kannattaa varautua muodostamaan oma tilannekuva asiasta. Keskustelu ilmastonmuutoksesta edellyttää kattavia perustietoja. Kansainvälisten ja kotimaisten tiedeorganisaatioiden tarjoama viestintä on luotettavaa ja helposti omaksuttavaa.

Valtavirran uutisointi on monesti hiukan hajanaista, uutisia on runsaasti ja tiedeuutisia esiintyy klikkityrkystä skeptikoiden kolumneihin, joten on syytä lähteä liikkeelle tieteellisistä perusasioista. Poliitikoiden suhteen kannattaa olla yhtä varovainen. Perustiedot voivat olla heilläkin puutteellisia ja ilmastonmuutosta käytetään keppihevosena varsinkin energiapolitiikassa jos jonkinlaisen agendan edistämiseksi.

Erityisesti sosiaalisessa mediassa kannattaa seurata tiedeyhteisöjen sivuja. Ulkomaalaiset yliopistot järjestävät erittäin laadukkaita, ilmaisia verkkokursseja Coursera-palvelussa ja Helsingin yliopistossa on tarjolla kaikille opiskelijoille avoin HENVI-opintokokonaisuus.

Harva yllä mainittuun aineistoon huolellisesti perehtynyt epäilee ilmastonmuutoksen olemassaoloa, syytä ja suuntaa. Asioiden tila saattaa tuntua suhteellisen ikävältä, mutta se on täysin luonnollista. Kannattaa olla tarkkana ettei lähde alitajuisesti seuraamaan tuhon profeettoja – apatia sopii skeptikoille vallan mainiosti ja sukupuutto-skenellä saattaa olla tiedon levittämisessä myös oma taloudellinen motiivinsa.

Perinteisiä ilmastoskeptikoita on pääasiassa kahta sorttia. Ensimmäinen ryhmä on pieni, ammattimainen ja todella hyvin perillä asioista. He käyttävät monimutkaisia pseudotieteellisiä hypoteeseja, olkiukottavat keskustelun energia-asioihin ja saattavat käydä retorisesti pahastikin päälle. Paikkaansa pitämättömän informaation levittäminen on täysin harkittua ja pyrkii kyseenalaistamaan kohteena olevan henkilön yleisön edessä. Jos yleisöä ei ole, kannattaa irtaantua keskustelusta välittömästi. Jos yleisöä on, tulee erottaa tiede ja olkiukkoargumentti, keskittyen jompaankumpaan kerrallaan lähteisiin vedoten. Tieteellisten harhojen poistamiseen löytyy useita hyviä lähteitä.

Toisessa ryhmässä esiintyy kevyempää epäilystä. Jos erehdys on täysin viaton, kannattaa ohjata henkilö luotettavan ja laadukkaan tieteellisen tiedon lähteille. Jos taas vastustus perustuu kulttuurillisiin seikkoihin, on parasta etsiä yhteistä aluetta jolla keskustelu on luontevaa. Jos aluetta ei löydy, saattaa olla parempi siirtyä muihin aiheisiin.

Lopuksi on muistettava, että ironia epäluuloisia, rehellisiä skeptikoita kohtaan saattaa tuntua helpolta, ehkä jopa poliittisesti hyödylliseltä. Aihe on niin syvällinen ja vakava, että ihmisten tunteilla pelaaminen ei ole suotavaa. Poliittisten kompromissien löytyminen, yhteinen toiminta ja jokaisen huomioon ottaminen – joskus myös skeptikoiden – ovat edellytyksiä suuressa haasteessa ihmiskunnan pelastamiseksi ilmastonmuutoksen pahimmilta vaikutuksilta.