Jordaniassa on kuluneen viikon aikana nähty suurimpia mielenosoituksia sitten arabikevään. Vaikka vallankumousta ei ole odotettavissa, hallitus on joutunut eroamaan. Keskiluokka vaatii korruption kitkemistä.  

Pääkaupunki Ammanin lisäksi kansa on lähtenyt kaduille ainakin Madabassa, Mafraqissa, at-Tafilahissa, Irbidissä ja Karakissa. Tapahtumat alkoivat hallituksen aikeista nostaa veroja ja leikata päivittäistavaroiden, kuten polttoaineiden, tukia. Jordanialaisten turhautumisen syyt ovat moninaiset. Niin makrotason taloushaasteet kuin haasteiden oireet, kuten nuorisotyöttömyys, korruptio ja epätasa-arvo näyttäytyvät viimeaikaisten mielenosoitusten tärkeimpinä yhdistävinä tekijöinä. Odotettavissa ei siten ole vallankumous tai valtiomuodon muutos, vaan pikemminkin pieni määrä uudistuksia, joiden vaikutuksia on tässä vaiheessa vaikea arvioida.

Ketkä sitten osoittavat mieltään? Sosiaalisessa mediassa levinneiden videoiden perusteella vaikuttaa siltä, että nuoret olisivat näkyvin mielenosoittajien ryhmä. Tapahtumia on myös kutsuttu keskiluokan kapinaksi, sillä tiukennettu verouudistus rankaisisi nimenomaan Jordanian viime vuosikymmeninä kasvanutta keskiluokkaa. Samaan aikaan tuloerojen mittaamiseen käytetty kansainvälinen Gini-kerroin on valtion osalta laskenut.

Käsitystä palkansaajien protestista vahvistaa myös se, että monet ammattiliitot ovat näkyvästi tukeneet mielenosoituksia muun muassa lakkoilemalla. Tukileikkaukset ovat myös saaneet alemmat tuloluokat liikkeelle. Kyse on laajasta mutta moniäänisestä kansanliikkeestä, jota ei ole häirinnyt puoluepolitikointi ja Muslimiveljeskunnan suhmurointi.

Etenkin nuoria näyttää harmittavan toiveiden ja todellisuuden epäsuhta. Alle 30 prosenttia nuorista on töissä, mikä myöhästyttää itsenäistymistä ja perheen perustamista. Naiset taas kokevat yhteiskunnan normien ja arvojen rajoittavan ammatin valintaa. Monet kokevat, etteivät poliitikot kykene muuttamaan asioita. Valtiolla onkin työllisyyspolitiikassa peiliin katsomisen paikka. Kouluttautuneille jordanialaisille järjestettiin pitkään työpaikkoja julkiselta sektorilta ja töitä pidettiin parempina ja turvallisempina kuin yksityisen sektorin pestejä.  Mikäli tähän puututaan, mielenosoitusten jälkipuinti voisi johtaa siihen, että jordanian-jordanialaisia suosiva poliittis-taloudellinen järjestelmä muuttuisi tasa-arvoisemmaksi maan muita ryhmiä kohtaan.

Leikkauspolitiikan taustalla on ollut pyrkimys sopeuttaa velkaantumista. Jordanian valtionvelka on kasvanut neljäänkymmeneen miljardiin, mikä on 95 prosenttia koko bruttokansantuotteesta. Talouden rakenteellisia haasteita ei voi Jordaniassa ratkaista vain leikkauspolitiikalla, vaikka kansainvälisen valuuttarahaston kaltaiset lainoittajat sitä suosivat. Kuningaskunnan taloushuoliin on vaikuttanut myös moni maasta riippumaton tekijä. Esimerkiksi vielä 2000-luvun alkupuolella ihmiset ja kauppatavara liikkuivat Jordaniasta vapaasti Irakiin, Syyriaan, Libanoniin ja Saudi-Arabiaan. Nyt vain listan viimeiseen.

Jordanialla ei myöskään ole luonnonvaroja, mikä on entuudestaan lisännyt riippuvuutta tuonnista. Tämä on johtanut kauppataseen alijäämän räjähdysmäiseen kasvuun. Esimerkiksi vuonna 2016 alijäämä oli 29,6 miljardin punnan luokkaa, verrattuna 2,7 miljardiin vuonna 1995.  Näistä etenkin energiantuonti on merkinnyt Jordanialle suuria menoja. Toinen kivi talouden rattaissa on valtava julkinen sektori.

Pääministeri on erotettu ja hallituksen muodostaja nimetty

Kuningas Abdullah II on erottanut nykyisen pääministeri Hani al-Mulkin ja pyytänyt opetusministeri Omar al-Razzazia muodostamaan uuden hallituksen. Todennäköistä on, että hänestä tulee seuraava pääministeri. Harvardin yliopiston käynyt al-Razzaz on aikaisemmin kampanjoinut korruptiota vastaan ja moni jordanialainen pitää häntä suoraselkäisenä, sosiaalisiin kysymyksiin paneutuvana ja luotettavana poliitikkona. Toisin kuin al-Mulki, al-Razzaz ei myöskään kuulu maan vanhoihin hallitsijaperheisiin.  

Korruptio on niin perusteellinen osa järjestelmää, että sen kitkemiseen ei yksi pääministeri pysty. Klikkaa twiitataksesi!

Ja vaikka jordanialaiset saisivatkin mieluisan pääministerin, niin esimerkiksi korruptio on niin perusteellinen osa järjestelmää, että sen kitkemiseksi tarvittaisiin niin suuri työkulttuurin muutos, ettei siihen yksi pääministeri pysty. Twitterissä moni totesi, että bussi on rikki, ja sitä ei korjata vain vaihtamalla kuskia. Tosin tällä ei tarkoiteta monarkian syrjäyttämistä, sillä kuningas nauttii edelleen luottamusta kansan parissa.

Jordaniaa ei tarvita enää Israel-kuiskaajana

Taloushuolet kielivät siitä tienhaarasta, missä Jordania seisoo. Uinuva kuningaskunta on menettänyt avustuksia Yhdysvalloilta ja Saudi-Arabialta, mikä kertoo osittain maan geopoliittisen roolin muuttumisesta. Ammania ei enää tarvita kuiskaajaksi Israelin korvaan. Jordania voisi myös yrittää löytää uusia mesenaatteja ja liittolaisia kuten Qatar ja Iran, mutta se olisi äärimmäisen riskialtis poliittinen siirto. Siksi Teheranin ja Dohan syleily on pikemminkin verrattavissa viimeiseen “vapaudu vankilasta” korttiin, jolla Jordania voi pelata pelastaakseen itsensä.   

Entä mitä tapahtuu, jos Jordania ei sovella lainoittajien leikkauspolitiikkaa tai epäonnistuu lainan takaisinmaksussa? Luottoluokitus romahtaa, kansainväliset investoinnit loppuvat ja maan valuutan eli Jordanian dinaarin arvo mitä todennäköisemmin laskee. Tätä kuningaskunta ei halua, eikä todennäköisesti kansainvälinen valuuttarahastokaan. Joten edessä lienee vaikeat neuvottelut ja lehmänkaupat, joilla pidetään maa pystyssä – ainakin hetken aikaa.

Edessä lienevät vaikeat neuvottelut, jolla Jordania pysyy pystyssä - ainakin hetken aikaa. Klikkaa twiitataksesi!