VTM, FM Ari-Joonas Pitkänen on Itä-Aasian yhteiskuntiin ja politiikkaan erikoistunut vapaa tutkija ja kirjoittaja, joka on asunut Pekingissä, Taipeissa ja Hongkongissa. Ellei toisin mainita, Taiwanin hallituksen toimia koskevat tiedot perustuvat Journal of American Medical Association -julkaisussa ilmestyneeseen artikkeliin.

Koronaviruspandemian laajetessa on alkanut ilmestyä arvioita siitä, millaiset yhteiskunnat torjuvat tautia tehokkaimmin. Kiinan järeät toimet ovat keränneet kiitosta ja saaneet pohtimaan, onko autoritaarinen aasialaisvaltio demokratiaa parempi viruksen pysäyttäjä. Aivan Kiinan vieressä sijaitseva demokraattinen Taiwan kuitenkin osoittaa, ettei tehokkuus ole hallintomuodosta tai kulttuurista kiinni – kirjoitushetkellä 30. maaliskuuta Taiwanissa oli todettu vain 306 tautitapausta ja 5 kuolemaa. Valttikortteja ovat olleet ennakointi, nopeus ja avoimuus.

Jo joulukuussa 2019 Kiinassa tiedettiin Wuhanin kaupungissa leviävästä koronaviruksesta, mutta autoritaariselle valtiolle ominaisesti tiedot pimitettiin. Tieto kuitenkin levisi hoitoalalla jo joulukuun puolivälissä, ja se kantautui myös taiwanilaisten lääkärien korviin. Taiwanilaiset huolestuivat kuultuaan, että Wuhanissa oli sairastunut hoitohenkilökuntaa, sillä tämä viittasi siihen, että virus tarttuu ihmisestä toiseen. Taiwanin viranomaisten mukaan nämä tiedot lähetettiin Maailman terveysjärjestö WHO:lle jo 31. joulukuuta.

Taiwanin lähettämää varoitusta ihmisten välisestä tartunnasta ei kuitenkaan koskaan jaettu eteenpäin. Syy liittynee politiikkaan – Kiinaa johtava kommunistipuolue katsoo Taiwanin olevan osa Kiinaa, ja sen vaatimuksesta Taiwan on suljettu ulos WHO:sta. Taiwanin mukaan sen tietoja ei myöskään jaeta maiden välillä terveysjärjestön sisäisissä kanavissa. Taiwan vaikuttaakin olevan WHO:lle todellinen punainen vaate. Kun terveysjärjestön apulaisjohtajalta kysyttiin taannoin kommenttia Taiwanin tilanteeseen, hän teeskenteli, ettei ollut kuullut kysymystä, käski sitten toimittajaa vaihtamaan puheenaihetta ja katkaisi lopulta puhelun.

Tammikuun alussa Kiinan viranomaiset rankaisivat ”huhuja” levittäneitä kiinalaislääkäreitä, jotka olivat joulukuun lopussa vuotaneet tiedon viruksesta sosiaaliseen mediaan. Kaksi viikkoa myöhemmin WHO tiedotti edelleen, ettei taudin tarttumisesta ihmisten välillä ollut todisteita. Kului vielä kolmas viikko, ennen kuin Kiina viimein 20. tammikuuta vahvisti taudin tarttuvan ihmisestä toiseen.

Samalla kun ihmisten välinen tarttuminen vahvistettiin, Kiinan tautitilastot ampaisivat jyrkkään nousuun, ja kolme päivää myöhemmin Wuhanin kaupunki suljettiin. Kiinan ja WHO:n tietojen varassa maailman maat olivat kuitenkin yhä rauhallisia – Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ilmoitti pitävänsä taudin leviämistä Suomeen hyvin epätodennäköisenä.

Taiwan ei jää odottelemaan

Taiwanissa kuitenkin valmistauduttiin viruksen leviämiseen täyttä häkää. Vuonna 2019 Taiwanissa vieraili 2,71 miljoonaa kiinalaista, ja tiiviin kanssakäymisen takia Taiwania pidettiin yhtenä todennäköisimmistä paikoista, jonne virus voisi Kiinasta levitä. Tästä olikin kokemusta vuodelta 2003, kun Aasiassa kauhua kylvänyt SARS levisi Taiwaniin. Viruksen leviämistä edisti tuolloinkin se, että alkuperämaa Kiina sensuroi tietoja kuukausikaupalla.

Tilanteen tiedostaen Taiwan ei jäänyt odottelemaan Kiinaa ja WHO:ta Klikkaa twiitataksesi!

Tilanteen tiedostaen Taiwan ei jäänyt odottelemaan Kiinaa ja WHO:ta, vaan alkoi tarkastaa ja eristää Wuhanista saapuvia matkustajia oireiden varalta heti vuodenvaihteessa. Kun taudin tarttuminen ihmisestä toiseen vahvistettiin 20. tammikuuta, Taiwan aktivoi SARS-epidemian jälkeen perustetun epidemiakomentokeskuksensa, joka alkoi keskitetysti koordinoida ministeriöiden ja muiden järjestöjen yhteistoimintaa. Taiwanin ensimmäinen koronavirustartunta todettiin seuraavana päivänä.

Kun epidemiantorjuntaorganisaatio oli aktivoitu, Taiwan alkoi saman tien myös säännöstellä hengityssuojainten myyntiä ja asetti ne vientikieltoon 24. tammikuuta. Samaan aikaan esimerkiksi Suomessa Kiinan kommunistipuolueeseen kytköksissä olevat tahot tyhjensivät kauppoja suojavarusteista järjestelmällisessä osto-operaatiossa ja lähettivät niitä Kiinaan.

Taiwanissa suojavarusteiden riittävyys haluttiin turvata, ja tammikuun lopulla Taiwanin oma hengityssuojainten tuotantokapasiteetti oli nostettu jo neljään miljoonaan kappaleeseen päivässä. Helmikuun aikana alettiin desinfioida julkisia tiloja sekä päätettiin koulujen talviloman pidentämisestä ja epidemiasta kärsivien yritysten ja työntekijöiden tukipaketeista. Kiinan kansalaisten pääsy Taiwaniin kiellettiin 6. helmikuuta.

Demokratia ja poikkeusolot

Kun koronavirus helmikuun lopulla alkoi levitä Suomessakin, Taiwan oli noudattanut tiukkaa varautumispolitiikkaa jo lähes kaksi kuukautta ja tautitapauksia oli todettu vain 32. Kiinassa tilanne oli puolestaan alkanut järeiden torjuntatoimien tuloksena parantua, ja maailmalla mediassa alettiin pohtia, mikä oli tiukkaan kontrolliin kykenevän autoritaarisen järjestelmän osuus taudin tehokkaassa patoamisessa.

Myös Taiwanissa käyttöön otettiin muun muassa massadataan perustuvia kontrollitoimia, jotka yksilönvapauksia ja yksityisyydensuojaa painottavissa länsimaissa ovat usein korkeamman kynnyksen takana. Esimerkiksi ihmisten matkustus- ja sairasvakuutustiedot yhdistettiin toisiinsa ja kotikaranteenissa olevia ihmisiä alettiin valvoa matkapuhelinten GPS-yhteyden kautta. Karanteenista karkaavalle voi rapsahtaa jopa miljoonan Taiwanin dollarin (noin 31 000 euron) sakko. 

Tiukkoihin valvonta- ja rajoitustoimiin ryhdyttiin, vaikka Taiwan on varsin vapaa yhteiskunta. Economist Intelligence Unit -tutkimusyksikön demokratialistauksessa se on sijalla 31 – korkeammalla kuin esimerkiksi Italia, jonka voi sanoa epäonnistuneen epidemian ennakoimisessa. Listauksen kärkiviisikkoon sijoittuvassa Suomessa on puolestaan kipuiltu pientenkin vapauteen tai yksityisyyteen kajoavien toimien, kuten tehohoidon potilasmäärien julkistamisen kanssa.

Suomessakin valmiuslain käyttöönotto ja Uudenmaan sulkeminen kuitenkin osoittavat, että poikkeustilanteessa valtion on astuttava yksilöjen varpaille. On siis tavallaan turha edes kysyä, selvitäänkö kriisistä paremmin vapauksia ja oikeuksia vaalimalla vai niistä tinkimällä – tärkeämpi kysymys on se, mihin toimiin valtiokoneisto valjastetaan ja kenen mandaatilla.

Tässä Taiwan ja Kiina muodostavat tärkeän esimerkkiparin. Autoritaarisen yhteiskunnan refleksinomainen taipumus sensuuriin ja tilastojen kaunisteluun maksoi Kiinalle ja maailmalle kriittiset vuodenvaihteen viikot, ja myös WHO:ta on haukuttu hitaudesta ja Kiinan liiallisesta myötäilystä. WHO:sta ja kansainvälisestä yhteisöstä eristetty Taiwan puolestaan venytti demokratian pelisääntöjä nimenomaan siksi, jotta tarkkaa tietoa ja tilastoja saataisiin nopeasti käyttöön ja julki.

Maasta, kulttuurista tai yhteiskuntajärjestelmästä riippumatta valttikortteja ovat faktapohjainen ennakointi, nopeus ja avoimuus. Klikkaa twiitataksesi!

Taiwanilaiset ovat laajalti hyväksyneet ankarat keinot – helmikuun lopulla julkaistussa kyselyssä yli 85 prosenttia vastaajista luotti hallituksen toimiin. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että tiukan kontrollin suvaitseminen ei ole mikään aasialaisen auktoriteettiuskon eksoottinen erityispiirre. Suomessakin hallituksen kovilla toimilla on kansan tuki ja lähes puolet vaatii vieläkin tiukempaa linjaa. Samalla Taiwanissa kuten Suomessakin vallan vahtikoirat myös varoittelevat valtiota menemästä liiallisuuksiin. 

Kenties tärkein johtopäätös Taiwanin kokemuksesta onkin se, että hädän hetkellä olemme loppujen lopuksi kaikki samassa veneessä. Maasta, kulttuurista tai yhteiskuntajärjestelmästä riippumatta valttikortteja ovat faktapohjainen ennakointi, nopeus ja avoimuus.