Suomen puolustus- ja turvallisuuspoliittista keskustelua on hallinnut useamman vuoden ajan HX-hanke ja sen turvallisuuspoliittiset seuraukset. Pinnan alla on kuitenkin monta muutakin keskeistä materiaalihanketta valmisteilla 2020–2030-luvun aikana, jotka ovat jääneet HX-hankkeen varjoon. Samaan aikaan maailman turvallisuuspoliittinen tilanne näyttää entisestään kiristyvän ja laajentavan uhkakirjoa. Näin ollen Suomen täytyy siis jatkuvasti kehittää puolustustaan ja turvallisuuspoliittisia siteitään tulevia uhkia ajatellen.

Valitettavasti maailman sotilaallisten konfliktien vuoksi puolustuksen kehittämisestä ei koskaan voi pitää täydellistä taukoa. Kun yksi kehitysohjelma tai hanke päättyy, suuntautuu katse jo seuraaviin turvallisuuspoliittisiin yhteistyömuotoihin ja vanhentuneiden suorituskykyjen korvaamiseen.

Hävittäjähanke on pitkän, noin seitsemän vuoden rupeaman jälkeen vihdoin loppusuoralla, ja hankesopimus on pitkälti allekirjoitusta vaille valmis. Hallitus teki päätöksensä joulukuussa ja valitsi amerikkalaisen viidennen sukupolven F-35 -hävittäjän. Hävittäjähanke ei kuitenkaan ole minkään loppu, vaan pikemminkin seuraava hävittäjäjärjestelmä vaikuttaa epäsuorasti muihinkin Puolustusvoimien tuleviin kehitysohjelmiin. HX-päätös antaa näin ollen suuntaviivoja puolustusjärjestelmän toimintaperiaatteiden kehittämiselle.

Hallitus teki päätöksensä joulukuussa ja valitsi amerikkalaisen viidennen sukupolven F-35 -hävittäjän.

Klikkaa twiitataksesi.

Puolustuksen kehittämisen kahdet kasvot

Puolustusta kehitetään ennen kaikkea kahdella eri sektorilla. Ensimmäinen on resurssipuoli, joka käsittää materiaalihankinnat, niihin liittyvän infrastruktuurin kehittämisen sekä henkilöstön osaamisen. Toinen puoli käsittää pehmeämmän turvallisuuteen liittyvän puolustuspolitiikan, joka ei olekaan yhtä selkeä kokonaisuus kuin resurssipolitiikka. Turvallisuuspoliittinen kokonaisuus sisältää sekä kotimaassa että ulkomailla tapahtuvan toimintaympäristön muutosten arvioinnin ja siihen reagoinnin. Näkyvää toimintaa on esimerkiksi kansainvälisten turvallisuuspoliittisten verkostojen luominen ja vahvistaminen.

Näitä kahta edellä mainittua osa-aluetta kehitetään jatkuvasti ja ne ovat toisiinsa hyvin nivoutuneita. Venäjän luomat viimeaikaiset ulkoiset paineet ovat taas osoitus siitä, miksi jatkuvaa valmiutta ylläpidetään ja puolustuspolitiikkaa kehitetään. Poliittisessa keskustelussa puolustuksen kehitys näyttäytyy myös kahdella eri tapaa, joissa on myös jo pitkään ollut nähtävissä vasemmisto–oikeisto-jako. Puolustuskysymykset ovat aina olleet porvaripuolueille muutenkin läheisempiä kuin vasemmistopuolueille.

Koska resurssipuolen hankkeet vaativat yleensä huomattavan määrän verorahoja, pyörii keskustelu yleensä hankkeen tarpeellisuuden, tavaran määrän ja puolustusmateriaalin tuontimaan ympärillä. Turvallisuuspoliittisen yhteistyömuotojen päivittäminen on resurssipuolen kehitykseen verrattuna edullisempaa puuhaa, jos kansainvälisiä harjoituksia ei oteta lukuun. Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa keskitytään enemmän Suomen ulkopoliittiseen suuntaukseen, joka on yleensä kansalaiskeskustelussa ja mediassa näkyvämpi aihepiiri.

Tulevia materiaalihankkeita

Merkittävimpiä tiedossa olevia 2020-luvun hankkeita ovat muun muassa Maavoimien laaja kuljetuskaluston uusinta ja ilmatorjunnan kehittäminen. Näiden lisäksi lennokkien rooli kasvanee merkittävästi tulevina vuosina maanpuolustuksessa. Lennokkikalustoa on myös suunniteltu hankittavan.

Merkittävimpiä tiedossa olevia 2020-luvun hankkeita ovat muun muassa Maavoimien laaja kuljetuskaluston uusinta ja ilmatorjunnan kehittäminen.

Klikkaa twiitataksesi.

Maavoimien liikkuvuuden uudistus sisältää useita hankkeita ja on itse asiassa verrattavissa kustannuksien suhteen Suomen strategisiin hankkeisiin, sillä joidenkin arvioiden mukaan uudistuksen hintalappu lähenee kahta miljardia euroa. Merkittävin hanke on uusien panssaroitujen miehistökuljetusvaunujen hankkiminen operatiivisille joukoille, josta on jo puolustusministeriö tehnyt 160 vaunun tilauksen aiesopimuksena Patrian kanssa vuodelle 2023. Vaunujen toimitukset jakautunevat usealle vuodelle 2020-luvun loppupuolella.

Ilmapuolustuksen korkeatorjunnan kehittäminen maksanee myös useita satoja miljoonia, ja tulevan toimittajan kotimaalla on tässäkin tapauksessa Suomelle huomattavaa turvallisuuspoliittista merkitystä. Ilmapuolustusjärjestelmiä Suomelle ovat tarjoamassa yritykset Iso-Britanniasta, Israelista, Norjasta ja Saksasta. Hanke on ollut hyvän tovin käynnissä ja kertaalleen jo viivästynyt. Nykyisen arvion mukaan hankintapäätös tehdään vuonna 2023.

Kuvaavaa kolmelle yllä mainituille hankkeille on se, että kaikki ovat Maavoimien alaisia hankkeita. Ilmavoimien HX:n ja Merivoimien Laivue-2020:n jälkeen Maavoimia uudistetaan kokonaisvaltaisesti. Lennokit ja ilmatorjunnan kehittäminen ovat vahvasti linkittyneet ilmapuolustukseen, mistä johtuen on järkevää toteuttaa ne vasta nyt, kun seuraavan hävittäjän alusta tiedetään.

Näiden lisäksi hallituksen tuore puolustusselonteko korostaa kyberympäristöä tulevaisuuden sodankäynnissä. Tämä tarkoittaa, että Puolustusvoimat tulee myös kehittämään korostuneesti kyberosaamistaan ja siihen liittyviä suorituskykyjä. Kyberpuolustuksen integrointi eri suorituskykyihin vaatii luonnollisesti henkilöstöpanostuksia sekä uusia hankkeita.

Turvallisuuspolitiikan ja maanpuolustuksen voimavarojen symbioosi

Puolustusmateriaalihankinnoilla on luonnollisesti ulko- ja turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Se, mistä ostetaan ja jätetään ostamatta on jo itsessään tärkeä signaali ulospäin. Suomen turvallisuuspoliittisten suhteiden edistämisellä on väistämätön vaikutus resurssipolitiikkaan ja siksi merkittävissä hankinnoissa tätäkin ulottuvuutta harkitaan.  Esimerkiksi HX-hankkeessa harkintaa tehtiin jo tietopyyntövaiheessa.

Suhde, joka solmitaan myyjävaltion kanssa poikii yleensä syventynyttä turvallisuuspoliittista yhteistyötä, varsinkin kun kyseessä on isot materiaalihankinnat. Toki vahvat turvallisuuspoliittiset siteet edesauttavat kalustohankintoja, sillä edellytys isolle materiaaliostolle on edes jonkin tasoinen edeltävä ulkopoliittinen yhteistyö. HX-hankkeen yhteydessä onkin keskusteltu paljon sen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta vaikutuksesta Suomelle. Voidaan todeta, että tämä pohdinta on ollut erittäin aiheellista, koska eittämättä Hornet-kaupat 90-luvulla ovat vieneet Suomea ja Yhdysvaltoja lähemmäs toisiaan. Kansainvälisenä esimerkkinä materiaaliostojen ja politiikan yhteispelistä voidaan nostaa esille äskettäiset Australian sukellusvenekaupat, jossa kauppa tehtiinkin Yhdysvaltojen eikä Ranskan kanssa. Tyynenmeren alueen liittolaissuhteiden vahvistaminen ajoivat jo suunniteltujen kauppojen edelle.

Suhde, joka solmitaan myyjävaltion kanssa poikii yleensä syventynyttä turvallisuuspoliittista yhteistyötä

Klikkaa twiitataksesi.

“Kannattaako iso osa munista laittaa samaan koriin vai jakaa niitä useampaan?” on keskeinen kysymys poliittisella tasolla. Uudet materiaalikaupat avaavat uusia ovia eivätkä välttämättä kokonaan sulje entisiä. Turvallisuuspoliittisia suhteita voi myös edistää muilla keinoin kuin pelkästään puolustushankinnoilla, kuten muun muassa yhteisillä sotaharjoituksilla, tutkimushankkeilla ja kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä.

Puolustuksen kehittäminen on pitkäjänteistä ja sisältää epävarmuutta

Suomen puolustuskeskustelusta ei lopu kiinnostavat aiheet HX-päätöksen jälkeen. Itse asiassa nyt päätöksen jälkeen alkaa iso työ uuden puolustusjärjestelmän käyttöönoton ja toimitusten suhteen. Laivue-2020 on myös osoittanut, että seuraava vaihe saattaa myös olla aikataulusyistä ja  suunnittelutyön laajuuden takia yllättävän mutkikas. Hankesopimusten jälkeen on keskeistä panostaa myyjävaltion ja Suomen välisiin suhteisiin. Tosin uusien hävittäjien myyjävaltio, Yhdysvallat, pysyy samana kuin 90-luvulla ostettujen Hornetien kohdalla ja on siksi helpompi tapaus.

Puolustuksen kehittäminen on pitkälle tulevaisuuteen katsomista ja varautumista. On siis väistämätöntä, että kaikki ei aina mene nappiin puolustuksen suunnittelussa. Tällä hetkellä esimerkiksi avaruus on mielenkiintoinen uusi toimintaympäristö, jonka myös Suomen puolustusselonteko nostaa esille. Vaikka avaruuteen liittyvät suorituskyvyt ovat yhä epämääräiset, toimintaympäristöön  panostetaan silti jo nyt, ettei Suomi jää muiden maiden jalkoihin kehitystyössä ja osaamisessa.

Puolustuspolitiikan kehittämisen keskeinen haaste on, että turvallisuusympäristö saattaa muuttua hetkessä. Haastekerrointa nostaa se, että turvallisuuspoliittisten verkostojen punominen, materiaalihankkeiden valmistelu ja suorituskykyjen rakentaminen on verrattain hidasta toimintaa. Hankkeisiin myös sitoudutaan erittäin pitkäksi aikaa. Puolustusmateriaalin hinta on suhteellisen korkea ja siksi sen tavoiteltu elinkaari on myös mahdollisimman pitkä. Kuitenkaan suorituskyvyn pitkäkestoisuutta ei voida täysin ennustaa, mikä lisää hankintojen epävarmuutta ja riskiä korostaen suunnittelutyön tärkeyttä. Perusteellinen suunnittelutyö on erityisen tärkeää pienelle taloudelle kuten Suomelle. Riskinä on myös, että myyjäpuolella ilmaantuu ongelmia. Näin kävi esimerkiksi Suomen ostamien NH90-helikoptereiden kohdalla, kun myyjä ei pystynyt toimittamaan kalustoa sovitussa aikataulussa ja koptereissa huomattiin vakavia käytettävyysongelmia. Turvallisuuspoliittisia siteitä ei myöskään hetkessä pystytä rakentamaan, joten siinä työssä täytyy olla pitkäjänteinen, harkitseva ja päättäväinenkin. Tälle hyvänä esimerkkinä toimii Nato-jäsenyyden hakemisen ajankohdan dilemma.

Puolustuspolitiikan kehittämisen keskeinen haaste on, että turvallisuusympäristö saattaa muuttua hetkessä

Klikkaa twiitataksesi.

Suomen puolustuksen mahdollisia uusia painopisteitä voivat olla Norjan korostunut asema pohjoismaisessa yhteistyössä, Kiinan kasvanut sotilaallinen mahti, lisääntyneet rauhanturvaajaoperaatiot Afrikassa ja avaruuspolitiikka. Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista keskustelua leimaavat jatkossakin isot materiaalihankkeet, uudet ja kehittyvät uhkakuvat, ja syventyvät yhteistyömahdollisuudet muun muassa pohjoismaiden ja EU:n kanssa.

Kirjoittaja: Niklas Backlund

Editointi: Hannu Salomaa, Henri Jokinen

Kielenhuolto: Aleksi Heikola