Israelin miehityspolitiikkaan ja siirtokuntien rakentamiseen kytkeytynyt juutalainen kansallisrahasto esiintyy ympäristöjärjestönä istuttamalla puita. Aavikon kukoistaminen on Israelin maapolitiikkaa oikeuttava myytti, joka sivuuttaa beduiinien, Negevin alkuperäiskansan olemassaolon oikeuden.

Tammikuussa 2022 israelilainen ympäristöjärjestö Keren Kajemet LeIsrael (KKL) istutti puita Negevin autiomaahan (arab. al-Naqab). Metsittämisen on määrä ehkäistä aavikoitumista ja kasvattaa hiilinieluja. Sen sijaan hanke laukaisi väkivaltaisiksi yltyneitä protesteja Naqabin beduiinikylissä, Muladassa ja Shaqib al-Salamissa, ja jopa pienimuotoisen hallituskriisin.

Metsittämishankkeen takana oli KKL eli juutalainen kansallisrahasto (engl. Jewish National Fund, JNF). KKL on massiivinen organisaatio, joka korostaa viestinnässään ympäristötekojaan. Se kertoo istuttaneensa yli 240 miljoonaa puuta ympäri Israelia ja kutsuu israelilaisia mukaan ilmastokriisin vastaiseen taisteluun maankuulun näyttelijäkönsikkään Amos Tamamin kasvoilla. Sosiaalisen median sivuilleen se postaa lähinnä luontokuvia.

Taustaltaan järjestö on kuitenkin ennen muuta sionistinen. Se perustettiin vuonna 1901 Sveitsin Baselissa, viidennessä, sionistisen liikkeen isän Theodor Herzlin johtamassa sionistikongressissa. Tehtäväksi järjestölle annettiin hankkia juutalaisille maata tuolloin osmanien valtakuntaan kuuluneelta Palestiinan alueelta – vuosikymmeniä ennen Israelin valtion perustamista. Tätä ydintehtävää se toteuttaa edelleen.

KKL kertoo olevansa kansalaisjärjestö, ja se on pyrkinyt esiintymään maltillisen sionismin edustajana irtisanoutumalla nyt istuvan hallituksen äärioikeistolaisista ministereistä. Sillä on kuitenkin tunnustettu erityisasema maanomistajana, ja käytännössä se on Israelin hallinnon miehityspolitiikan toimeenpanemiseen osallistuva elin.

Suomi pitää siirtokuntia kategorisesti laittomina esimerkiksi EU:n ja YK:n tavoin, mutta konkreettisia toimia miehityspolitiikkaa vastaan ei ole saatu aikaan. Klikkaa twiitataksesi!

Israelilaislehti Haaretz raportoi pari vuotta sitten KKL:n hankkineen siirtokuntalaisille maata Länsirannasta Israelin puolustusministeriön valtuuttamana. Peace Now’n mukaan KKL on osallistunut siirtokuntien perustamiseen aina Israelin aloitettua Länsirannan miehityksen kuuden päivän sodassa vuonna 1967.

Suomi pitää siirtokuntia kategorisesti laittomina esimerkiksi EU:n ja YK:n tavoin, mutta konkreettisia toimia miehityspolitiikkaa vastaan ei ole saatu aikaan. Israel ei noudata kansainvälisen oikeuden velvotteita, vaan siirtokuntien laajentaminen on vain kiihtynyt.

13 prosenttia Israelin maa-alasta omistava KKL harjoittaa kiinteistökauppaa ja antaa maata vain ja ainoastaan juutalaisten käyttöön. Israelilaisen kansalaisjärjestö Peace Now’n mukaan KKL:n maakaupat ovat varsin kyseenalaista ja usein pimeää toimintaa. Maakauppoja on tehty bulvaaneihin ja väärennöksiin turvautuen. Lisäksi miehityksen alla elävät palestiinalaiset ovat usein taloudellisessa pakkoraossa tai muunlaisen painostuksen alla joutuessaan luopumaan maistaan.

KKL:llä on myös sen tavoitteiden eteen toimivia, Israelille ystävällisiä haaroja ympäri maailman. Keren Kajemet Finland ry on KKL:n suomalainen haara, joka kuuluu Israel-ystävyystoimikuntaan muiden muassa Suomen Karmel-yhdistyksen ja kristillisdemokraattisen puolueen kanssa. (Lukusuositus: Israelin ystävistä ja kristillisestä sionismista Suomessa lisää Timo R. Stewartin teoksessa Luvatun maan lumo.)

Myös Keren Kajemet Finland korostaa järjestön ekologista puolta ja “240 miljoonaa istutettua puuta” sekä aution maan hyödyntämistä. Miehityspolitiikka ei juuri tule puheeksi. Järjestö tarjoaa mahdollisuuden “luoda siteen” Israeliin istuttamalla puita pientä korvausta vastaan. Jerusalemin liepeillä sijaitsevat esimerkiksi Marsalkka C. G. Mannerheim -metsä sekä Jean Sibelius -metsä. Viime aikoina suomalaisia lehtoja on lahjoittanut lähinnä Taivas TV7, joka onkin kunnostautunut Israelia koskevassa uutisoinnissa monia muita suomalaismedioita aktiivisemmin.

Kenelle maa kuuluu?

KKL:n mukaan vuonna 2022 tehtyyn metsittämiseen tarkoitettu maa-alue olisi kuulunut valtiolle, beduiinien mukaan al-Atrashin suvulle. Protestit yltyivät beduiinien ja poliisien välisiksi väkivaltaisuuksiksi. Kiviä heitelleitä ja autoja polttaneita mellakoitsijoita pidätettiin, beduiineja ja poliiseja loukkaantui.

Negev sijaitsee eteläisessä Israelissa ja on siten osin erillinen kysymys varsinaisesta Palestiinan miehityksestä. Maahan liittyvät kysymykset ovat kuitenkin kiistanalaisia, etenkin kun puhutaan alkuperäiskansojen ja kansallisvaltioiden välisistä jännitteistä. Negevin metsittämiskiistoissa beduiinit vetoavat oikeuteensa perinteisiin maihinsa, Israel itse säätämiinsä lakeihin. Israel pitää kartalla näkymättömiä beduiinikyliä laittomina eikä tunnusta niitä. Näissä kylissä asuu jopa lähes 100 000 ihmistä. Sen sijaan Israel pyrkii keskittämään beduiiniväestöä kehottamalla heitä siirtymään valtion virallistamiin kyliin. Lainsäädäntö toimii yhdenlaisena hallinnan välineenä, johon vetoamalla Israel tuhoaa niin beduiinien kuin Länsirannalla asuvien palestiinalaisten asuinrakennuksia ja muuta omaisuutta.

Myös useat israelilaiset ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat niin sanotuissa apartheid-raporteissaan nostaneet beduiinien kohtelun esiin. Apartheid on kansainvälisen rikostuomioistuimen määrittelemä ihmisoikeusrikkomus. Israelin kontekstissa ihmisoikeusjärjestöt tarkoittavat sillä juutalaisten rodullista erityisasemaa erityisesti suhteessa miehitetyillä alueilla (ja Israelin puolella) eläviin palestiinalaisiin.

Lainsäädäntö toimii yhdenlaisena hallinnan välineenä, johon vetoamalla Israel tuhoaa niin beduiinien kuin Länsirannalla asuvien palestiinalaisten asuinrakennuksia ja muuta omaisuutta. Klikkaa twiitataksesi!

Beduiinit ovat paimentolaisuuteen ja maanviljelykseen perinteisesti nojannut ja siten maasta riippuvainen arabiankielinen alkuperäiskansa. Beduiinit ovat yksi maan heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa olevista vähemmistöistä. Erityisesti tunnustamattomissa kylissä asuvat kärsivät peruspalveluiden ja infrastruktuurin puutteesta. Niiden asukkaat jäävät paikallisvaaleissa usein ilman äänioikeutta ja siten edustusta. Paikalliset asukkaat protestoivat voimakkaasti metsittämistä vastaan, sillä sen pelätään vievän heidän maitaan ja sen myötä mahdollisuuden elinkeinoon.

Tammikuussa 2022 metsittämishanke oli ajaa jo valmiiksi huteralle pohjalle rakennetun hallituksen kriisiin. Laitaoikeistoa edustavan Yaminan Naftali Bennettin ja keskusta-liberaalin Yesh Atidin Jair Lapidin historiallisessa koalitiohallituksessa istui Mansour Abbasin johtama arabipuolue Raam, jonka ydinkannatusaluetta Negev on. Raamin kansanedustajat uhkasivat hallitusyhteistyön torppaamisella ja hallituksen kaatamisella, mikäli metsittäminen beduiiniväestön alueilla jatkuisi.

KKL pani hankkeen hetkeksi jäihin. Järjestön silloinen puheenjohtaja Avraham Duvdevani kuitenkin julisti samalla projektin olevan vasta alussa. Metsittämistä onkin sittemmin jatkettu myös Duvdevanin seuraajan, Ifat Ovadia-Luskin johdolla paikallisesta vastustuksesta huolimatta.

Politiikkaa voisi ajatella oikeutusten kamppailuna, joka palautuu siihen, mitä pidämme tärkeänä. KKL:n metsittämishankkeet ovat kiinnostavia, koska niihin voi peilata yleisempiä, Israelin kolonisaation ja miehityksen oikeutuksiin liittyviä kertomuksia. Metsittämiselle on nähtävissä paitsi ympäristöön myös uskontoon, turvallisuuteen ja edistysajatteluun liittyviä oikeutuksia. Mainittakoon myös, ettei puiden istuttaminen aavikkoekosysteemiin ole välttämättä perusteltua edes ympäristönäkökulmasta.

Ympäristökriisiä pidetään syystäkin niin eksistentiaalisena uhkana, että se on noussut oikeutuskilpailussa kärkisijoille.

Uskonnollinen oikeutus

Muladan ja Shaqib al-Salamin metsittämishankkeet saivat vastustusta paikallisten asukkaiden lisäksi osalta ultraortodoksirabbeista. Kyse ei tosin ollut beduiinien perinteisiin laidunmaihin liittyvistä huolista vaan juutalaisesta kalenterista. Mennyt juutalainen vuosi, 5782, oli seitsemän vuoden välein toistuva shmita-vuosi, jolloin Israelin maa tulisi Tooran mukaan jättää kesannolle.

Toiset rabbit, kuten äärioikeiston henkiseksi johtajaksikin luonnehdittu Dov Lior, antoivat puiden istutukselle erityisen siunauksensa, sillä eihän kyse oikeastaan ollut niinkään puiden istuttamisesta vaan sionistisesta toiminnasta. Liorin mukaan “sota Israelin valtion puolesta” menee tärkeysjärjestyksessä halakhan (uskonnollisen lain) edelle.

Vuonna 2022 juutalaista puiden uuttavuotta, tu bišvatia, vietettiin 17. tammikuuta (ševat-kuun 15. päivänä) – vain päiviä sen jälkeen kun kiista oli kuumimmillaan. KKL näyttää ajoittavan Negevin metsittämishankkeensa usein juuri tu bišvatin yhteyteen – niin myös tänä vuonna. Maakiistan lietsomiselle näyttäisi siis löytyvän uskonnollinen oikeutus.

Toki sionistisessa narratiivissa laajemminkin juutalaiset ovat se oikea alkuperäiskansa, jolla on vuosituhantinen, raamatullinen oikeus Israelin maahan.

Edistystä autioon maahan

Israelissa on sangen yleistä törmätä beduiineja rodullistaviin ennakkoluuloihin. Niiden mukaan beduiinit nähdään villeinä rikollisina, jolloin virallinen, edistyksellinen ja sivistynyt toiminta saa oikeutuksen. Myytti Palestiinasta jälkeenjääneenä ja tyhjänä alueena onkin sionistisessa historiankirjoituksessa toistuva oikeutus kolonisaatiolle.

Israelin ensimmäiseksi pääministeriksi noussut David Ben-Gurion totesi kirjeessään pojalleen Amosille vuonna 1937, yli kymmenen vuotta ennen maan itsenäistymistä, ettei Negev voisi vaurastua, jos se jätettäisiin juutalaisvaltion ulkopuolelle:

“Negev jäisi hedelmättömäksi, koska arabeilla ei ole kykyä eikä tarvetta kehittää sitä tai laittaa sitä kukoistamaan.”

Ben-Gurionin mukaan luovilla kyvyillä ja resursseilla varustetut juutalaiset tekisivät arabeille suorastaan palveluksen saapumalla saattamaan Negevin autiomaan (teolliseen) kukoistukseensa.

Samaa tarinaa kertoi nyttemmin Israelin pääministeriksi jälleen noussut Benjamin Netanjahu joulukuussa Jordan Petersonin haastattelussa: “There was nothing there. There was no Palestinian state, there were no Palestinians”, Netanjahu sanoo ja väittää “arabimaailman”, palestiinalaisten sekä heidän läntisten tukijoidensa väärentäneen alueen historian. Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusolan (Israelin historia, 2005) mukaan Palestiinan alueella oli 1880-luvulle tultaessa 450 000 asukasta sionistisen muuttoliikkeen vasta ollessa käynnistymäisillään. Tyhjä se ei ollut, niin kuin ei ollut Negevkään.

Myytti Palestiinasta jälkeenjääneenä ja tyhjänä alueena onkin sionistisessa historiankirjoituksessa toistuva oikeutus kolonisaatiolle. Klikkaa twiitataksesi!

Myytti “aavikon kukoistuksesta” on tarttunut myös Israelin kauppakumppaneiden puheisiin. Sitä toisti esimerkiksi EU-komission saksalainen puheenjohtaja Ursula von der Leyen onnitellessaan Israelia sen 75-vuotisitsenäisyyspäivänä. Puheellaan von der Leyen sai aikaan diplomaattisen kahnauksen palestiinalaishallinnon ja EU:n välille.

Samaan tapaan kolonialistinen teollisen edistyksen ylistys on näkynyt oppikirjamaisesti myös muiden alkuperäiskansojen kohtelun oikeutuksissa. Pohjoismaissa teollisuushankkeet törmäävät edelleen jatkuvasti saamelaisten oikeuksien kanssa. Saamelaisnuoret puhui vihreästä kolonialismista YK:n alkuperäiskansojen pysyvässä foorumissa huhtikuussa:

“Jos maailman pelastaminen ilmastotuholla tapahtuu uhraamalla alkuperäiskansat siirtomaavaltioiden tarpeiden täyttämiseksi, niin minkä puolesta me edes taistelemme? Mikä tulevaisuus meillä on jäljellä?”

Maailmassa, joka uskoo pelastukseensa taimia istuttamalla, on kolonialismikin mahdollista naamioida ympäristöteoksi.

__

Editointi: Ilkka Tiensuu, Jarno Välimäki, Milja Suihko, Reetta Delás Näsi

Kielenhuolto: Matti Marjamäki