Ammattiliitot eivät ole viime vuosikymmeninä kuuluneet monenkaan amerikkalaisen päivittäiseen elämään. Tänä vuonna Hollywoodin viihdealan sekä autoalan lakot ovat tuoneet ammattiliitot jokaisen amerikkalaisen tietoisuuteen ja aiheuttaneet reaktioita aina Valkoisessa talossa asti. Viime viikolla presidentti Joe Bidenista tuli ensimmäinen lakkovartioon osallistunut istuva presidentti USA:ssa. Hänen vahva tukensa autoalan liitoille antaa osviittaa työväen oikeuksien roolin kasvusta Yhdysvaltojen poliittisessa ympäristössä. Viime vuodet pinnan alla onkin kasvanut pienimuotoinen ammatillisen järjestäytymisen aalto. Kysymys kuuluu, miten tämä vaikuttaa ensi vuoden vaaleihin ja laajemmin Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaan, kun ay-liike ottaa maassa lisää poliittista jalansijaa.

Ay-liikkeen kultakausi Yhdysvalloissa

Ammattiyhdistysliikkeen menestysvuosikymmenet Amerikassa juontavat juurensa presidentti Franklin Rooseveltin 1930-luvulla toteutettuun “The New Deal” –lainsäädäntöohjelmaan, jonka tavoitteena oli nostaa Yhdysvaltojen talous vuonna 1929 alkaneen laman pohjalta. Yksi työväen oikeuksien merkittävistä parannuksista oli vuonna 1935 säädetty Wagner Act, joka kirjasi lakiin työväen oikeuden muodostaa ammattiliittoja ja käydä niiden avulla työehtosopimusneuvotteluja. 1930-luvulla perustettiin myös yksi USA:n merkittävimmistä ammattiliitoista, United Auto Workers (UAW) autoalalla Michiganin osavaltiossa. Seuraavina vuosikymmeninä talouskasvu ja ammattiliitot vauhdittivat amerikkalaisen keskiluokan kasvua ja elinolojen paranemista. 1950-luvulla American Federation of Labor ja Congress of Industrial Organizations yhdistyivät, muodostaen USA:n suurimman ammattiliiton yli 10 miljoonalla jäsenellä. Monet jäsenistä ovat julkisen puolen työntekijöitä, kuten opettajia tai paikallishallinnon työntekijöitä. 

Ammattiliittojen kulta-aika sijoittui 1950- ja 60-luvuille, jolloin ne saivat neuvoteltua lukuisia työetuja ja -ehtoja työntekijöilleen, etenkin teollisuusaloilla. Liittojäsenyys USA:ssa kasvoi korkeimmillaan yli kolmannekseen koko työvoimasta 1950-luvun lopulla, kokien pientä laskua läpi 1960- ja 70-luvun. Näihin aikoihin liitot osallistuivat aktiivisesti myös päivänpolitiikkaan kun ne ajoivat luokkatasa-arvoa laajemman kansalaisoikeusliikkeen kanssa. Ammattiliitoilla oli tärkeä rooli myös kansalaisyhteiskunnan osallistamisessa, ja liitot ovatkin tutkitusti yhä merkittävimpiä äänestysaktiivisuutta nostavia järjestöjä.

Ammattiliittojen kulta-aika sijoittui 1950- ja 60-luvuille, jolloin ne saivat neuvoteltua lukuisia työetuja ja -ehtoja työntekijöilleen, etenkin teollisuusaloilla. Klikkaa twiitataksesi!

Liittojen hiipuva merkitys

1980-luvulle tultaessa ammattiyhdistysliike koki kovia sekä poliittisesti että taloudellisesti. Presidentti Ronald Reaganin aikakausi toi mukanaan liittojen vastaisia toimenpiteitä, huomattavimpana presidentti Reaganin avoin halveksunta lennonjohtajien lakkoa kohtaan vuonna 1981. Taloudellisesti liitot ja sen jäsenet kärsivät kansainvälisten työmarkkinoiden avautumisesta, mikä mahdollisti suurissa määrin teollisuustyöpaikkojen ulkoistamisen halvemman työvoiman maihin. Suurten teollisuusyritysten ei enää tarvinnut kohdella liittoja yhtä vakavasti, sillä ne saattoivat ulkoistaa toimintansa ulkomaille vieden satoja tuhansia työpaikkoja USA:n teollisuusaloilta. Lisäksi avautuneet globaalit markkinat toivat uusia kilpailijoita USA:n markkinoille, mikä nosti yritysten tarvetta karsia työvoimakulujaan. Nämä muutokset pudottivat liitossa olevien työntekijöiden määrän alle 15 % työvoimasta vuosituhannen vaihteeseen mennessä.

Ammattiliittojen jäsenyysaste koko työvoimasta (sininen). US Treasury, 2023.

Ammattiliitot eivät ole toipuneet 1980-luvun pudotuksesta. USA:n talous on siirtynyt yhä suuremmin palvelualapainotteiseksi, joilla liittojen muodostaminen ei ole ollut yhtä vahvasti läsnä kuin teollisuusaloilla. Kaiken lisäksi nämä alat vetävät puoleensa usein nuorempaa työvoimaa, jolla ei ole kokemusta ammattiliitoista, mikä vähentää intoa ja kiinnostusta liittojen muodostamiseksi. 

Viime vuosien ay-liikehdinnän aalto

Viime vuosina, osittain koronaviruspandemian vaikutuksesta työoloihin, useat yksittäiset työpaikat maailmanlaajuisilla ketjuilla kuten Amazon ja Starbucks ryhtyivät liiton perustamistyöhön onnistuneesti. Valtakunnallisen työsuhdelautakunnan (National Labor Relations Board) mukaan liittojen muodostamishakemusten määrä kasvoi 51 % vuodesta 2021 vuoteen 2022. Suurta mediahuomiota saivat mm. Amazonin varastotyöntekijöiden liiton muodostaminen New Yorkissa keväällä 2022, mistä tuli yrityksen ensimmäisen lainmukaisen ammattiliiton USA:ssa Amazonin vahvasta vastustuksesta huolimatta.

Palvelualojen puolella suurta huomiota on saanut kahvilaketju Starbucksin työntekijöiden liittopyrkimykset. Parempien työolojen ja terveydenhuoltoetujen puolesta taistelevat baristatyöntekijät ovat onnistuneet muodostamaan liittoja ympäri USA:ta. Tämä on merkittävä saavutus kahvilaketjun työntekijöille, joista osa on pyrkinyt muodostamaan liittoja jo viime vuosituhannelta lähtien. Järjestäytymispyrkimykset ovat herättäneet johtoportaassa agressiivistakin vastustusta.

Näyttävät lakot palasivat amerikkalaisten elämään

Vuoden 2023 kesällä Hollywoodin arki pysähtyi, kun käsikirjoittajien ammattikilta (WGA) aloitti lakon suuria tuottajajättejä vastaan. Myöhemmin myös näyttelijöiden liitto SAG-Aftra aloitti lakon omien työehtosopimusneuvotteluiden rauettua Netflixin, Disneyn ja muiden ohjelma- ja suoratoistopalvelujen tuottajien kanssa. Molemmat liitot ovat tukeneet vahvasti toisiaan lakon aikana tavoitteenaan saada molempien työehtosopimusneuvottelut uudelleen alkuun yhtä aikaa. Käsikirjoittajat pääsivät syyskuussa alustavaan sopuun uusista työehdoista ja palaavat töihin tulevina viikkoina. WGA on myös kehottanut jäseniään osallistumaan näyttelijöiden lakkovartioihin tuen osoituksena. Hollywoodin lakko on myös näkynyt amerikkalaisten päivittäisessä elämässä, kun mm. arki-iltojen keskuteluohjelmat eivät ole näkyneet, koska suuret nimet Jimmy Fallonista Steven Colbertiin jättäytyivät töistä tukeakseen käsikirjoittajiaan. Edellisen kerran käsikirjoittajat olivat lakossa vuonna 2008, tuolloin ilman näyttelijöiden tukea. Tuolloin ohjelmat palasivat ruutuun ilman käsikirjoittajia, esimerkiksi Conan O’Brien toi ohjelmansa takaisin ruutuun kahden kuukauden tauon jälkeen alleviivatakseen kuinka tärkeä rooli ohjelman viihdearvolle käsikirjoittajilla oli. Tämän lisäksi näyttelijät eivät ole lakkoa edeltävien sopimusvaatimusten lisäksi mainostaneet elokuviaan ja ohjelmiaan. 

Vuoden 2023 kesällä Hollywoodin arki pysähtyi, kun käsikirjoittajien ammattikilta (WGA) aloitti lakon suuria tuottajajättejä vastaan. Klikkaa twiitataksesi!

Hollywoodin työnseisaus ei jäänyt tämän vuoden ainoaksi merkittäväksi lakoksi, sillä syyskuussa United Auto Workers ryhtyi lakko-toimiin Amerikan kolmea suurta autonvalmistajaa vastaan (Ford, General Motors, ja Stellantis, mm. Chrystlerin omistaja). Vaikka Hollywoodin lakot ovat näkyneet ihmisten arkielämässä, eivät ne saaneet suurta huomiota poliittisella tasolla Kalifornian ulkopuolella. UAW:n lakko onkin aivan toisen magnitudin asia, sillä heti lakon alettua presidentti Biden ja entinen presidentti Barack Obama ilmaisivat tukensa lakoille. Myös entinen presidentti Donald Trump osallistui lakkokeskusteluun syyttämällä UAW:n johtoa jäsentensä työpaikkojen vaarantamisesta. Toisaalta Trump julisti myös pitävänsä kampanjapuheen lakkoileville työntekijöille samaan aikaan republikaanipuolueen toisen esivaaliväittelyn kanssa. Lopulta sekä presidentti Biden että Trump päättivät vierailla Michiganissa osoittamassa tukea lakkoileville työntekijöille, omille tavoilleen sopivina. Bidenista tuli USA:n historian ensimmäinen lakkovartioon osallistunut istuva presidentti, kun taas Trump piti suljetun kampanjatilaisuuden valitulle joukolle autoalan työntekijöitä. Trumpin tilaisuus järjestettiin liittoon kuulumattoman alihankkijan tiloissa ja on epäselvää paljonko UAW:n jäsenistöä oli paikalla. UAW:n lakko koskeekin vain valittuja kolmen suuren valmistajan autotehtaita eikä se kata koko autoalaa, sillä esimerkiksi ulkomaalaisten merkkien sekä Teslan työntekijät eivät kuulu ammattiliittoon.

Vaikka Hollywoodin lakot ovat näkyneet ihmisten arkielämässä, eivät ne saaneet suurta huomiota poliittisella tasolla Kalifornian ulkopuolella. Klikkaa twiitataksesi!

Miten ay-liikehdintä näkyy vaalivuonna?

Ay-liike ei ole vahvasti näkynyt USA:n liittovaltiotason politiikassa viime vuosina, senaattori Bernie Sandersin presidentinvaalikampanjoita lukuun ottamatta, mutta tietynlainen käänne on näkyvissä. Presidentti Joe Biden panosti osan omasta kampanjastaan työväen oikeuksien puolustamiselle, julistaen useaan kertaan itsensä pro-labor –presidentiksi. Samaa asetelmaa hän rakentaa myös ensi vuoden vaaleille, ja hänen suora tukensa UAW:n lakolle on osoitus siitä että Biden haluaa liiton tuen uudelleen valinnalleen. 

Toisaalta Biden on presidenttinä ollessaan joutunut tiukkiin tilanteisiin oman työväen puolustajan imagonsa kanssa. Viime vuoden lopulla Biden esti rautatietyöläisten lakon perusteenaan sen vaikutus USA:n taloudelle. Tämä ei jäänyt huomioimatta ammattiliittojen aktiivikunnissa, joilla on omat epäilyksensä Bidenin valmiudesta seistä työntekijöiden rinnalla etenkin kriittisillä aloilla, kuten rautatie- tai lentoliikenteessä. Toisaalta jopa UAW:n johtaja Shawn Fain on todennut, että vaikka hän ei olekaan julkisesti asettunut Bidenin uudelleenvalinnan tueksi, hän ja koko UAW:n jäsenistö tietävät, että Bidenin todennäköinen vaihtoehto Trump olisi surmanloukku työntekijöiden oikeuksille. 

Mitä enemmän viime vuosien järjestäytymisaalto jää uusien sukupolvien mieleen, sitä enemmän ammattiliitot ottanevat roolia tulevien vuosien poliittisissa väännöissä Washingtonissa saakka. Tilastollisesti käännettä lisääntyvään järjestäytymiseen ei ole vielä nähtävissä, vaikka muodostamispyrkimykset ovat lisääntyneet. On mahdollista, että presidentti Bidenin tuki UAW:n lakolle sekä käsikirjoittajien orastava menestys Hollywoodissa rohkaisee lisää työtaisteluja muillakin aloilla. Lisääntynyt ay-liikehdintä vaalivuotena toisi poliittista huomiota liitoille ja Biden voisi rohkaista muita merkittäviä demokraattipoliitikkoja osoittamaan tukensa näiden työtaisteluille. Lakkovuodella 2024 olisi toki myös riskinsä presidentti Bidenille, sillä kuten hän perusteli estäessään rautatietyöläisten lakon, kriittisten alojen työtaistelut jättävät jälkensa USA:n talouteen. Heikot talousnäkymät kun voivat hyvinkin maksaa Bidenille marraskuun 2024 vaaleissa.

Kirjoittaja: Mikael Kataja
Kommentointi ja editointi: Ilkka Tiensuu, Ella Virtanen
Kielenhuolto: Hanna Lehto