Venäjän aloitettua täysmittaisen sodan Ukrainan maaperällä helmikuussa 2022 Natossa heräsi tarve vahvistaa puolustusliiton resilienssiä sotilaallisen varautumisen rinnalla. Entisen siviilivalmiussuunnittelukunnan korvannut Naton resilienssikomitea arvioi Naton yhteistä resilienssiä sen jäsenmaiden varautumisen kautta. Tuoreen jäsenmaan Suomen pitkäjänteinen työ resilienssin ja varautumisen parissa vahvistaa merkittävästi puolustusliiton varautumista sekä tarjoaa mahdollisuuden kunnianhimoiselle varautumistyölle kotimaassa.

Nato-jäsenyyden nähdään vahvistavan sekä Suomen että Itämeren alueen vakautta ja turvallisuutta, mutta jäsenyys avaa meille samalla uusia mahdollisuuksia eri aihealueilla puolustusliitossa. Keskustelu jäsenyyden hyödyistä niin Suomelle kuin puolustusliitolle on pyörinyt laajalti sekä odotetusti jäsenyyden puolustuspoliittisten vaikutusten ympärillä. Kovan turvallisuuden rinnalla huomiota on kuitenkin saanut myös Suomen kokonaisturvallisuuden konsepti ja eritoten sen osa-alueet yhteiskunnan resilienssistä ja huoltovarmuudesta. Näistä teemoista Suomella on paljon asiantuntemusta, ja erityisesti Ukrainan sodan vuoksi ne kiinnostavat nyt Natoa.

Yhteiskunnan resilienssillä tarkoitetaan sen kriisinkestävyyttä sekä kykyä varautua, vastata ja palautua häiriötilanteista. Varautumisen yhtenä konkreettisena toimena nähdään huoltovarmuus, jonka tarkoituksena on turvata väestön kannalta kriittisiä yhteiskunnan toimintoja ja ylläpitää teollisuuden kriittisen tärkeää tuotantokykyä erilaisissa kriisi- ja häiriötilanteissa. Varautumisessa pyritään siis reagoinnin sijaan ennakointiin. 

Sotilaallisessa puolustuksessa pelotelogiikkaan pohjautuvan deterrence by denial -ajattelun mukaisesti vahvan resilienssin omaavissa maissa, joissa julkinen ja yksityinen sektori osallistuvat varautumissuunnitteluun, on vähemmän haavoittuvuuksia. Tämä heikentää vastustajan mahdollisuuksia kohdistaa iskuja vahvan resilienssin maahan. Naton puolustus tukeutuu samaan pelotelogiikkaan. Toisin sanoen mitä kriisinkestävämpiä Naton jäsenmaat ovat, sitä todennäköisemmin vihollinen ei sinne hyökkää. 

Kokonaisturvallisuuden asema vahvistuu Naton resilienssiajattelussa

Naton resilienssitoiminnassa painopisteenä on pitkään ollut tarve vahvistaa liittokunnan kriisinsietokykyä ja siviilitoimijoiden kykyä tukea sotilaallista puolustusta. Vaikka Natolla itsellään ei ole ohjausvaltaa jäsenmaidensa huoltovarmuustoimintaan, puolustusliitto on kehittänyt jäsenmaidensa käyttöön siviilivalmiuden seitsemän perusvaatimusta käsittävän arviointimallin, jolla jäsenmaat arvioivat omaa siviilivalmiuden tasoaan ja sitä kautta Naton yhteistä resilienssiä. Vuonna 2016 Varsovan huippukokouksessa liittoutuneiden johtajat sitoutuivat parantamaan omaa resilienssiään pyrkimällä saavuttamaan seitsemän perusvaatimusta.

Puolustusliitto on kehittänyt siviilivalmiuden seitsemän perusvaatimusta käsittävän arviointimallin, jolla jäsenmaat arvioivat omaa siviilivalmiuden tasoaan ja sitä kautta Naton yhteistä resilienssiä. Klikkaa twiitataksesi!

Suomen entinen Nato-suurlähettiläs Klaus Korhonen on painottanut näiden seitsemän perusvaatimuksen olevan todellakin vaatimuksia, ei suinkaan suosituksia tai ehdotuksia kansalliseen varautumistoimintaan. Vaatimusten alla olevien tavoitteiden asettaminen voidaan hänen mukaansa rinnastaa Naton puolustussykliin sekä sitoumuksiin kansallisista puolustusinvestoinneista ja menojen tasoista. Vaikka Nato ei itse luo lakeja, se pystyy näin vaikuttamaan jäsenmaidensa lainsäädännön kehitykseen.

Ukrainan sodan myötä resilienssi on laajentunut merkittävästi osaksi Naton ydintehtäviä. Resilienssin merkityksen kasvua korostettiin erityisesti toukokuussa 2022, kun siviilivalmiussuunnittelukunnan tilalle perustettiin Naton resilienssikomitea, joka vastaa nyt suoraan Naton neuvostolle ja toimii pääsihteerin alla.

Samalla Madridin huippukokouksessa 2022 hyväksytyssä Naton uudistetussa strategisessa konseptissa konseptissa todetaan, että liittokunnan tulee olla valmis varautumaan ja vastaamaan strategisiin shokkeihin ja häiriöihin. Työtä tuleekin tehdä, jotta strategiset heikkoudet ja riippuvuudet voidaan tunnistaa eritoten kriittisen infrastruktuurin, tuotantoketjujen ja terveydenhuollon osalta. Vuoden 2022 strategisen konseptin voidaankin nähdä ulottavan resilienssin ajatusta sodankäynnin tukitoimia laajemmaksi kokonaisturvallisuuden suuntaan.

Resilienssin merkityksen kasvu on ymmärrettävää, kun otetaan huomioon, mitä kahden strategisen konseptin välissä on kerennyt tapahtumaan. Edellisen Lissabonissa 2010 hyväksytyn konseptin jälkeen olemme Ukrainan sodan lisäksi kohdanneet maailmanlaajuisen koronapandemian ja energiakriisin. Heikkouksia resilienssin ja varautumisen osalta löytyy puolustusliitosta, minkä vuoksi tarve niiden kehittämiseksi on olemassa. Tämä avaa Suomelle paikan vaikuttaa Naton sisällä, syventää omaa rooliaan keskeisenä toimijana Naton resilienssin vahvistajana sekä ennen kaikkea edesauttaa pelotteen vahvistamista.

Puolustusliitossa on tarvetta resilienssin ja varautumisen kehittämiseksi. Tämä avaa Suomelle paikan vaikuttaa Naton sisällä. Klikkaa twiitataksesi!

Suomen varautumisen ytimessä on ennakointi

Suomi on jo pitkään pyrkinyt rakentamaan turvattua ja kestävää yhteiskuntaa, jonka toimiva huoltovarmuusrakenne takaa kriisitilanteiden taklaamisen ilman suurempia häiriöitä yhteiskunnassamme. Vaikka Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on korostanut huoltovarmuuden ja kriisinkestävyyden merkitystä sekä nostanut esille niihin liittyviä heikkouksia, Suomen huoltovarmuuden tila on vakaa. Tähän ovat vaikuttaneet Suomen varautumistyön pitkäjänteisyys ja poikkihallinnollinen yhteistyö. Olemme rakentaneet verkostoituneen yhteiskunnan toimimaan yhdessä kriisitilanteita varten.

Muuttunut toimintaympäristö vaatii kuitenkin, että varautumisen lähtökohtana on laajempi valmius ottaa vastaan hyökkäys, niin sotilaallinen, hybridi- tai kyberhyökkäys jopa samanaikaisesti ilman, että se lamaannuttaisi yhteiskuntaa. Suomen geopoliittinen paikka kun pysyy ennallaan; Venäjän rajanaapurina. Ukrainan sodan heikentämä Venäjä pysyy Suomelle uhkana, jonka vuoksi tarvitsemme tekoja.

Ennakoinnin ollessa varautumisen perusta, uusi hallitusohjelma pyrkii ennakoivasti kasvattamaan varautumisen merkitystä yhteiskunnan turvallisuuden rakentajana. Se pyrkii paitsi turvaamaan kriittisen infrastruktuurin toimintoja, myös vahvistamaan yhteiskunnan resilienssiä kaikilla hallinnonaloilla. Tämä tarkoittaa myös valmiuslain kokonaisuudistusta, jolla rakennetaan tarvittavat valmiudet kriisien johtamiseen ja varautumiseen siten, että yhteiskunnan toimintaedellytykset turvataan poikkeusoloissa. Tämän uudistuksen on tarkoitus vastata covid-19-pandemian aikana nousseeseen haasteeseen poikkihallinnollisesta johtamisesta kriisin aikana.

Hallitusohjelmassa linjataan myös halusta nostaa huoltovarmuuden taso vastaamaan muuttuneen toimintaympäristön vaatimuksiin ja laajempiin uhkakuviin: sotilaallisiin uhkiin sekä hybridi- ja kyberuhkiin. Aikaisemmin mainittuihin Naton seitsemän perusvaatimuksen tarpeisiin Suomen kansallinen huoltovarmuusmalli vastaa nykyisellään jo hyvin, joten huoltovarmuuden tason nosto kansallisesti vahvistaa entisestään myös puolustusliiton resilienssiä. Naton resilienssikomitean työ onkin lähentymässä Suomen huoltovarmuuskäsitteen sisältöä.

Edellisen pääministeri Marinin hallituksen aikainen työ- ja elinkeinoministeri Tuula Haatainen totesi tammikuussa 2023 Suomen Nato-jäsenyyden paitsi vahvistavan Suomen huoltovarmuutta, mutta myös mahdollistavan profiloitumisen kansainvälisestikin ”ainutlaatuisella huoltovarmuusjärjestelmällä”.

Ja tässä piilee se avain vahvistettuun resilienssiin. Ainutlaatuisen järjestelmän toimesta Suomella onkin mahdollisuus tavoitella huoltovarmuuden osalta kunnianhimoisempaa tasoa, eikä hetki tälle työlle voisi olla parempi. Toteutuksen osalta Suomella on kaikki avaimet käsissään Naton jäsenenä. Tarvittaessa Suomi voi kääntyä liittolaistensa puoleen ja pyytää apua. Vastineeksi Suomi tarjoaa järjestelmästään oppeja ja laajentaa varautumisen harjoitusverkostoaan liittolaisten kanssa toteutettaviksi. Ulkopoliittisen instituutin johtavan tutkijan Matti Pesun mukaan Suomi tarvitsee lisäksi läpinäkyvää ja kunnianhimoisempaa viestintää Suomen turvallisuustilanteesta liittolaisten kanssa ja ulkopoliittisen johdon ulostuloissa sekä ennen kaikkea keskeisten strategioiden päivittämistä. Ja näin kehitetään paitsi Suomen omaa, myös puolustusliiton resilienssiä.

Ainutlaatuisen järjestelmän toimesta Suomella onkin mahdollisuus tavoitella huoltovarmuuden osalta kunnianhimoisempaa tasoa, eikä hetki tälle työlle voisi olla parempi. Klikkaa twiitataksesi!

Oikea hetki resilienssityölle on nyt käsillä

Kuten jo mainittu, toimintaympäristön muutokset vaativat, että varautumisen keskiössä on oltava ajatus valmistautumisesta moniuloitteisempaan konfliktiin Euroopassa. Onnistuessamme ylläpitämään kansallisen varautumisen korkealla sekä kansainvälisen yhteistyön kautta saavutetun aseman varautumisen mallimaana vahvana, voimme välttää joutumasta konfliktin etulinjaksi, deterrence by denial -ajattelun mukaisesti.

Tämä kaikki kuitenkin vaatii, että Suomi jatkaa vahvaa työtänsä varautumisen ja resilienssin kehittäjänä, katsoo rohkeasti Nato-jäsenyyden tarjoamat mahdollisuudet sekä uskaltaa ajatella huoltovarmuustyössä nykyistä pidemmälle. Suomen tuleekin tukeutua sen keskeiseen vahvuuteen eli laajaan yhteistyöhön eri sektoreiden kanssa sekä samalla avoimen kiinnostuneesti tarkastella, mitä kaikkea Naton lisääntyvä panos resilienssityöhön tarjoaa. Aika tälle työlle on juuri nyt otollinen, sillä Naton kasvavat odotukset resilienssin vahvistamisen puolesta tarjoavat työkalut sen toteutukseen. 

Kirjoittaja: Ida-Susanna Pöllänen

Editointi: Hannu Salomaa, Nicklas Backlund

Kielenhuolto: Anna Kananen