Ennen Ukrainan sodan alkua länsimaissa oletettiin, että hyökkäyskäskyn jälkeen Venäjän ilma- ja avaruusvoimat lamauttaisivat ja tuhoaisivat Ukrainan neuvostoaikaisen ilmapuolustuksen helposti ja nopeasti. Todellisuudessa Ukraina kärsi alkuun tappioita, mutta oppi nopeasti Venäjän heikkouksista. Samalla saatiin muistutus siitä, että määrällinen ja teknologinen ylivoima eivät itsessään korvaa puutteellista operaatiotaitoa ja taktista osaamista. 

Ukrainan sodassa on todistettu ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin kahden valtion välistä laajamittaista sotaa, jossa osapuolet kamppailevat alueellisesta ilmaherruudesta maajoukkojen yläpuolella. Kumpikaan osapuoli ei ole onnistunut saavuttamaan kiistämätöntä ylivoimaa oikeastaan millään rintamavyöhykkeellä, joten ilma-aseen tarjoama tuki maavoimille on ollut rajoitettua tappioiden pelossa.

Taistelukentällä kukin osapuoli pyrkii estämään vastustajaansa saavuttamasta tavoitteitaan ja edistämään omien joukkojensa päämääriä. Tämä vaatii yleensä vastustajan liikkeen estämistä tai ohjaamista, ja sen joukkojen tuhoamista tai lamauttamista. Nämä toimenpiteet vaativat vaikuttamista johonkin kohteeseen. Sotataidon tieteenalalla vaikuttamisella tarkoitetaan yksittäisen kohteen tai organisaation toiminnan pysäyttämistä, häiritsemistä tai ohjaamisesta haluttuun suuntaan. Vaikutus voi olla kineettistä (pommi, ohjus, ammus, raketti) tai ei-kineettistä (kyber, elektroninen sodankäynti, psykologia).

Vaikuttaminen vaatii kohteen, joka määritetään maalittamalla. Yksinkertaisimmillaan sotilas näkee joukon vastustajia, määrittää kohteet, joita voi ampua rynnäkkökiväärillään ja tekee päätöksen, mihin niistä vaikuttaa ampumalla. Isossa mittakaavassa suurvallat keräävät sensoreillaan avaruudesta, ilmasta, maalta, mereltä ja veden alta kymmeniä tuhansia viholliskohteita, joiden joukosta operaation johtoesikunnat määrittävät vaikutettavat kohteet.

Vaikuttaminen vaatii jatkuvaa tiedonhakintaa 

Sotilasjargonissa on tapana kuvata tiedonhankinnan ja toiminnan prosesseja jatkuvasti käynnissä olevina eritasoisina kehinä. Länsimaissa päätöksentekoa kuvataan usein yhdysvaltalaisen eversti John R. Boydin kehittämällä OODA-loopilla. Äärimmäisen yksinkertaistetusti aluksi havainnoidaan ympäristöä (Observe), yhdistetään havainnot aiempaan tietoon (Orient), tehdään päätös reaktiosta muuttuneeseen tilanteeseen (Decide) ja reagoidaan (Act). Voittajaksi tässä prosessissa yltää se osapuoli, joka tekee laadukkaampia päätöksiä kuin vastustaja ja kykenee reagoimaan muuttuneeseen ympäristöön.

Päätöksenteon taustalla taas pyörii tiedustelusykli, jonka avulla komentajat yrittävät hahmottaa vihollisen rakennetta, toimintaa ja aikomuksia sekä tekevät päätöksiä vaikutettavista kohteista. Tiedustelutoimiala saa palautetta tiedustelutuotteistaan ja vaatimuksia tiedonkeruulle, joiden perusteella se suunnittelee ja johtaa tiedustelutoimintaa. Tämän jälkeen varsinainen tiedusteludata kerätään lukuisilla menetelmillä, kuten signaali-, kuvaus-, henkilö- ja kybertiedustelulla. Kerätty data koostetaan ja prosessoidaan tarvittavilta osin, jotta se on jalostetussa muodossa varsinaista analyysia varten. Analyyseistä muodostetaan tuotteita, jotka jaetaan tiedustelutietoa tarvitseville.

Kun komentajalla on käytössään tarvittava tieto tai aika ei mahdollista pidempää analyysia, hän tekee päätöksen kohteeseen vaikuttamisesta.  Tämä käynnistää johtokeskuksessa niin sanotun ”kill chain” -toimintaketjun, josta yhdysvaltalaisessa doktriinissa puhutaan Find, Fix, Track, Target, Engage, Assess -prosessina (F2T2EA). Vaikutettava kohde voidaan löytää tiedustelun tai kentällä olevien joukkojen havaintojen avulla. Havaitusta kohteesta kerätään lisätietoja, ja se pyritään tunnistamaan ja vahvistamaan halutuksi kohteeksi. Vahvistettua kohdetta seurataan, kunnes maalittaminen on suoritettu ja annetaan jollekin lavetille käsky vaikuttaa. Varsinaisen iskun jälkeen kerätään tietoa mahdollisista vaikutuksista ja tehdään tarvittaessa uusintaisku.

Edellä kuvatut kolme kehän muotoon kuvattua prosessia liittyvät kiinteästi toisiinsa ja yksinkertaistaen tiedustelu- ja F2T2EA-prosessien nopeudet määrittävät koko operaation tempon. Asioita tapahtuu luonnollisesti rinnakkain ja päällekkäin sekalaisessa järjestyksessä. Prosessikuvauksilla on kuitenkin pyritty kuvaamaan vaadittuja toimenpiteitä, joita tehokas vaikuttaminen oikea-aikaisesti oikeaan kohteeseen vaatii.

Ukrainan ilmapuolustus toimii Venäjää nopeammin

Venäjän doktriinissa ilma-aseen tehtävä hyökkäyksessä on tukea maavoimien taistelua. Tehokas tukeminen vaatii vähintään ajallista ja paikallista ilmaherruutta, mikä tarkoittaa vihollisen ilmapuolustuksen, eli ilmatorjunnan, ilmavalvonnan, johtokeskusten ja hävittäjien, lamauttamista tai tuhoamista toiminta-alueella. 

Länsimailla on pitkä kokemus tästä Lähi-idän operaatioissa, joissa vihollinen ei ole kyennyt häiritsemään korkealla lentäviä hävittäjiä tai pommikoneita. Maajoukkojen pyynnöstä alueellisesta ilmaoperaatiosta vastaava johtokeskus on kyennyt lähettämään yksittäisiä hävittäjiä suorittamaan lähitulitukea jopa minuuttien vasteajalla. Näissä tilanteissa taistelussa oleva osasto havaitsee itse vihollisen, seuraa sitä ja ilmatulenjohtaja maalittaa kohteen johtokeskuksen määräämälle hävittäjälle, joka vaikuttaa maaliin. Myös Venäjä on käyttänyt samaa toimintatapaa Syyriassa.

Vastoin kaikkia odotuksia Ukrainan ilmapuolustus selvisi Venäjän ensi-iskusta. Venäjä oli tiedustellut Ukrainan tukikohdat, tutka-asemat, johtokeskukset ja ilmatorjuntayksiköt alkuvuoden 2022 aikana henkilö- ja signaalitiedustelulla. Maalitettuja kohteita vastaan iskettiin lentokonerynnäköillä ja kaukovaikutteisilla aseilla, eli pitkällä suunnittelujänteellä Venäjän tiedustelu- ja vaikuttamisprosessit toimivat hyvin.

Ongelmat alkoivat heti ensi-iskun jälkeen. Venäjän tiedusteluorganisaatio ei kyennyt tuottamaan arvioita iskujen vaikutuksista, joten komentajilla ei ollut käytössään tietoa siitä, että hyvästä tiedustelusta huolimatta suurin osa Ukrainan järjestelmistä selvisi hyökkäyksestä. Näin ollen he eivät myöskään kyenneet tekemään riittävän nopeita päätöksiä uusista iskuista ennen kuin Ukrainan joukot siirsivät kalustonsa uusiin asemapaikkoihin.

Tästä eteenpäin ongelmat ovat näkyneet myös vaikuttamisprosessissa. Venäläinen johtamisrakenne on hyvin komentajakeskeinen, ja päätöksenteko pidetään korkealla hierarkiassa, jolloin viive havainnon ja vaikutuksen välillä kasvaa. Ukrainalaiset ovat oppineet toimimaan Venäjän F2T2EA-sykliä nopeammin. He tietävät, että jos esimerkiksi venäläinen signaalitiedustelukone on ilmassa ja ukrainalaiset käynnistävät ilmavalvontatutkan, heillä on useampi tunti aikaa operoida ennen kuin tieto saavuttaa Venäjän ilmaoperaation johtoesikunnan ja sen käskemä isku toteutuu. Ennen sitä ukrainalainen yksikkö on jo siirtynyt uuteen asemapaikkaan.

Venäläinen johtamisrakenne on hyvin komentajakeskeinen, ja päätöksenteko pidetään korkealla hierarkiassa, jolloin viive havainnon ja vaikutuksen välillä kasvaa. Klikkaa twiitataksesi!

Korkean hierarkian lisäksi Venäjän suurimmiksi ongelmiksi on arvioitu tekninen ja prosessuaalinen kyvyttömyys jakaa maalitietoa suoraan aselajien ja puolustushaarojen välillä, taistelulentäjien vähäinen harjoitusmäärä ja ilmaoperaatioon osallistuvien johtokeskusten ja ilma-alusten vähäinen osaaminen monimutkaisten ilmaoperaatioiden suunnittelussa ja toteuttamisessa. 

Edellä mainituista seikoista johtuen Ukrainan ilmapuolustuksesta suurin osa on edelleen käyttökuntoista, eikä Venäjä ole kyennyt tukemaan maajoukkojaan tai tuottamaan tarkkaa maalitietoa Ukrainan sisäosista lentokoneilla suuren riskin vuoksi. Tästä johtuen olemme saaneet lukea lehdistä venäläisistä, sinänsä tarkoista, täsmäaseista, jotka ovat osuneet satoja metrejä sivuun kohteestaan.

Länsimainen apu Ukrainalle on korvaamaton

Ukraina kykeni muuttamaan ainakin osan tuliyksiköistään hyvin nopeasti toteuttamaan länsimaista vaikuttamissykliä ulkomaisen tiedusteluavun ansiosta. Yhdysvallat ja Iso-Britannia tarjosivat jo ennen sodan alkua ennennäkemättömän avoimesti julkisuuteen tiedustelutietoa Venäjän ryhmityksistä. Sodan alettua Yhdysvallat antoi esimerkiksi reaaliaikaista tietoa matkapuhelinliikenteestä suoraan Ukrainan joukkojen alueelliselle komentopaikalle, josta saatiin maalitettua ja tuhottua venäläisiä komentopaikkoja ja komentajia niiden mukana.

Ukraina ei ainoastaan suojaudu Venäjän asevaikutukselta sen hitaan vaikuttamissyklin avulla, vaan iskee nopeasti ja tarkasti takaisin pitkänkantaman aseilla. Klikkaa twiitataksesi!

Ukraina toimii lähes päinvastoin Venäjään verrattuna. Alueellisilla komentopaikoilla on suuri toiminnanvapaus ja länsitiedustelu kykenee tuottamaan lähes reaaliaikaista maalitietoa satelliiteilla ja tiedustelu- ja valvontakoneilla. Tämän ansiosta sekä tiedustelu- että vaikuttamissyklit ovat melko lyhyitä Ukraina ei ainoastaan suojaudu Venäjän asevaikutukselta sen hitaan vaikuttamissyklin avulla, vaan iskee nopeasti ja tarkasti takaisin pitkänkantaman aseilla. 

Valitettavasti Ukrainan vanha ja vähäinen lentokonekalusto on riittämätöntä maajoukkojen tukemiseen. Hyvin onnistuneen puolustustaistelun jälkeen Ukrainan vastahyökkäys on kohdannut samoja ongelmia kuin Venäjä sodan alussa, mutta syyt ovat operaatiotaidon sijaan kaluston laadussa ja määrässä.

Kirjoittaja: Olli Saarinen

Editointi: Heljä Ossa ja Tomi Kristeri

Kielenhuolto: Hanna Lehto

Kuvitus: Julius Lehtinen