Talouskasvua, kukoistavia metsiä ja päästövähennyksiä – huonosta vuodesta huolimatta hiilimarkkinoille asetetaan edelleen suuria odotuksia Kaakkois-Aasiassa

Kirjoittajan henkilökuva
Noora Isomäki | 28.01.2024
Tekstiartikkelin kuva. Kuva: Noora Isomäki

Vuonna 2016 Walt Disney Company osti 2,6 miljoonan Yhdysvaltain dollarin verran hiilikrediittejä kambodžalaiselta Keo Seiman luonnonsuojelualueelta. Kauppa oli Kambodžan suurin kompensaatiomarkkinoilla tehty kauppa siihen mennessä ja se sai paikallisessa mediassa myönteisen vastaanoton. Sanomalehti The Phnom Penh Post arvioi kaupan “elvyttävän hiilimarkkinajärjestelmää, jonka monet olivat arvioineet jo kuolleeksi”, olevan “hintansa puolesta erinomainen Kambodžalle” ja “rakentavan maaperää uusille kumppanuuksille”. 

Metsiin perustuvat hiilensidontahankkeet, joissa karkeasti joko suojellaan vanhoja metsiä tai istutetaan uusia, on nähty eräänlaisena win-win-ratkaisuna luonnon monimuotoisuudelle, ilmastonmuutoksen torjunnalle ja sosioekonomiselle kehitykselle. Suojeltu metsä tuottaa hiilikrediittejä suhteessa vertailutasoon, eli krediittejä syntyy sen verran, kuin metsä varastoi hiiltä, verrattuna siihen, mitä se olisi varastoinut ilman suojelutoimia. Krediitit myydään niille, jotka tahtovat tai ovat sitoutuneet kompensoimaan päästöjään. Hankkeisiin tavallisesti sisältyvät hyötyjenjakomekanismit (eng. benefit sharing mechanism) siirtävät osan voitoista paikallisyhteisöille, jotka voivat rahoittaa niillä haluamiaan asioita, esimerkiksi koulutusta tai terveydenhuoltoa. Lisäksi hankkeiden yhteydessä tarjoutuu joskus työmahdollisuuksia esimerkiksi metsänvartijoille ja ekoturismin palveluntarjoajille. 

Useat maat Aasiassa ovat suhtautuneet kasvaviin hiilimarkkinoihin toiveikkaasti. Alueella on sekä suuria teollistuneita valtioita että laajoja monimuotoisia sademetsäalueita, mikä tarkoittaa sekä laajaa kysyntä että tarjontaa hiilikrediiteille. Klikkaa twiitataksesi!

Useat maat Aasiassa ovat suhtautuneet kasvaviin hiilimarkkinoihin toiveikkaasti. Alueella on sekä suuria teollistuneita valtioita että laajoja monimuotoisia sademetsäalueita, mikä tarkoittaa sekä laajaa kysyntä että tarjontaa hiilikrediiteille. Aasian hiilimarkkinat ovatkin tuplanneet kokonsa vuodesta 2020. Amerikkalainen konsulttiyritys Bain & Company arvioi, että metsäkadon ehkäiseminen jo pelkästään Kaakkois-Aasiassa tarjoaa merkittävää potentiaalia hiilikompensaatioille sekä etuja paikallisille yhteisöille ja biodiversiteetille: hiilimarkkinat voisivat tuottaa 10 miljardin dollarin edestä taloudellista toimintaa alueella vuoteen 2030 mennessä.

Vuosi 2023 ei kuitenkaan tuonut hiilimarkkinoille glooriaa. Vuoden lopulla lukuisat tahot julkaisivat samantyylisiä juttuja, joiden otsikot olivat vapaasti käännettynä seuraavaa: “Heikko hiilikauppa haittaa maailman hiilidioksidipäästöjen vähentämispyrkimyksiä” ja “Hintojen romahdus vuonna 2023 hämärtää näkymiä vapaaehtoiselle hiilimarkkinalle”. Hiilimarkkinat eivät ole kyenneet vastaamaan niille asetettuihin odotuksiin ja epäilykset krediittien luotettavuutta kohtaan ovat kärjistyneet. Toiveet markkinan kehittymisestä ovat kuitenkin ainakin Kaakkois-Aasiassa edelleen korkealla. Mistä heilahtelevissa markkinoissa on kyse, mikä ajaa ostajia pakoon ja onko ylläpidetty toivo turhaa?

Hiilimarkkinoiden heilahteleva historia

Hiilikrediittien laskenta on vuosien varrella herättänyt epäluottamusta markkinoilla. Laskennassa käytetyssä vertailutasomallissa (eng. baseline-approach) päästöjen vähennykset määritellään todellisten päästöjen ja hypoteettisen “jos hanke ei olisi toteutunut” -vertailutason erotuksena. Vertailutasoa voidaan manipuloida esimerkiksi valitsemalla vertailuun alue, joka altistuu lähtökohtaisesti helpommin uhille, kuten metsien hakkuille. Kriitikoiden mukaan manipulointi mahdollistaa lähes loputtoman hiilikrediittien luomisen ja kasvattaa päästöjä ja yritysten voittoja.

Hiilikrediittien hinta on ollut vaihteleva. Vuonna 2004 markkinoiden arvo oli miljardi dollaria, ja vuonna 2011 se oli kasvanut 176 miljardiin. Vuonna 2012 hiilikrediittien arvo romahti, ja tuhansia hankkeita jäi tilanteeseen, jossa niiden tuottamia krediittejä ei lunastettu, mikä heilutti luottamusta markkinoihin. Kuitenkin yhä useampien ja suurempien yritysten antaessa nettonollalupauksia kasvoivat hiilimarkkinat merkittävästi erityisesti vuosina 2019–2022. Markkinoiden arvon arveltiin 2022 olevan 909 miljardia dollaria.

Markkinoiden arvon kutistumisen nähtiin vaikuttavan negatiivisesti yritysten lisäksi myös köyhempiin maihin, joissa ylikansallisten yritysten rahavirtoja oli erityisesti odotettu. Klikkaa twiitataksesi!

Vuosi 2023 muodostui kuitenkin kehnommaksi. Tammikuussa julkaistussa raportissa 90 prosenttia maailman johtavan hiilistandardin, Verran, hyväksymistä sademetsien suojeluun perustuvista hiilikrediiteistä, joita käyttävät muun muassa Disney, Shell ja Gucci, todettiin arvottomiksi. Yritykset ja jopa kokonaiset toimialat alkoivat perua suunniteltuja ostojaan. Markkinoiden arvo kutistui ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. Sen nähtiin vaikuttavan negatiivisesti yritysten lisäksi myös köyhempiin maihin, joissa ylikansallisten yritysten rahavirtoja oli erityisesti odotettu.

Vuosi kuitenkin kaatoi hiilimarkkinoiden niskaan vieläkin lisää julkisuusongelmia. Marraskuussa julkaistu selvitys toi esille kenialaisen hankkeen – jonka tuottamia krediittejä käyttävät muun muassa Shell ja Netflix – jonka työntekijöitä syytetään laajamittaisesta paikallisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja häirinnästä yli vuosikymmenen ajalta. Hiilensidontahankkeita on vuosien varrella syytetty arvottomien krediittien luomisen lisäksi esimerkiksi paikallisten väestöjen huonosta kohtelusta, pakkosiirroista, väkivallasta ja elinkeinojen tuhoamisesta.Vuosi 2023 todella onnistui tiivistämään alan ongelmat.

Tarjoavatko hiilimarkkinat kehityksen ja luonnonsuojelun tuplavoittoa Aasian köyhille maille?

Kambodža on sekä yksi itäisen Aasian köyhimmistä valtioista että erittäin haavoittuvainen ilmastonmuutoksen mukanaan tuomille sään ääri-ilmiöille, mikä osaltaan tekee hiilimarkkinoiden mahdollisesta win-win-skenaariosta maalle erityisen houkuttelevan. Maa onkin ottanut hiilimarkkinat vastaan toiveikkaasti ja suojellut lukuisia suuria metsäalueita YK:n REDD-ohjelman (reducing emissions from deforestation and forest degradation) turvin. Karkeasti voidaan sanoa, että menestynein projekteista on Keo Seima, jossa hyvää julkisuutta herättänyt Disneyn kauppa tehtiin vuonna 2016. 

Kehnoin maine lienee puolestaan hankkeella Oddar Meancheyssä. Kambodžan ensimmäinen metsäperusteinen kompensaatiohanke sai negatiivista julkisuutta, koska se ei kyennyt ehkäisemään metsäkatoa eikä myymään tuottamiaan hiilikrediittejä. Projekti tuotti 48 000 krediittiä (yksi krediitti vastaa yhtä hiilidioksiditonnia), vaikka metsäalue pieneni merkittävästi. Epäonnistunut hanke oli yksi esimerkkitapauksista ympäristöjärjestö Fernin vuonna 2017 julkaisemassa kriittisesti lentoyhtiöiden kompensaatioita käsittelevässä “Unearned Credit” -raportissa. 

Raportin pääviesti oli, että lentoyhtiöiden kompensaatiot eivät kykene vähentämään alan päästöjä ja joissakin, esimerkiksi Oddar Meacheyn hankkeen tapauksessa, aiheuttavat jopa merkittävää haittaa paikallisyhteisöille ja ympäristölle. Hankkeen sisällyttäminen hiilikrediittijärjestelmään ei tarjonnutkaan paikallisyhteisölle heidän toivomaansa tulonlähdettä samalla, kun alueen hyödyntäminen esimerkiski maanviljelysmaana vaikeutui. 

Kambodžan suurin hiilensidontahanke, joka on kooltaan 4500 neliökilometriä, sijaitsee maan lounaisosassa Cardamom-vuorilla (Phnom Krâvanh). Southern Cardamom REDD+ Project (SCRP) on Kambodžan ympäristöministeriön yhdessä kansainvälisen ympäristöjärjestö Wildlife Alliancen kanssa toteuttama hanke, jonka krediittien myynnistä vastaa amerikkalainen yritys Wildlife Works. Myös suomalainen Compensate osti hankkeen tuottamia krediittejä vuosina 2020–2021. 

Kambodžan journalistiliiton uutinen aiheesta alkaa dramaattisesti: “Kun Knong Rielin viljelijät näkevät valkoisia kasvoja, he juoksevat pakoon”. Klikkaa twiitataksesi!

Hankkeen toiminta-alueella kohtaavat hiilimarkkinoilla varsin yleiset teemat: laaja biodiversiteetti ja mittavat luonnonvarat, suuret ympäristöorganisaatiot, aseistetut metsänvartijat, alkuperäiskansat, muut paikalliset toimijat ja heidän elinkeinonsa, sekä massiiviset teollisuushankkeet, tässä tapauksessa osin Kiinaan sidoksissa olevat patohankkeet.

SCRP:tä pidettiin varsinkin alkuvaiheissa erittäin menestyksekkäänä hankkeena. Metsäkato alueella väheni ja kambodžalaiset mediat julkaisivat artikkeleita onnistuneista villieläinten suojelutoimista, paikallisten hankkeesta saamista hyödyistä ja ekoturismin kehityksestä. Hanketta koordinoivan Wildlife Alliancen perustaja ja toimitusjohtaja Suwanna Gauntlett nostettiin Forbes Aasian “filantropian sankarit” –listalle vuonna 2018. 

Viime vuosina kuitenkin myös SCRP:n maine on horjunut. Alueelle on hyväksytty kaksi uutta suurta patohanketta, joiden nähdään vaarantavan metsien suojelua. Patoja perustellaan puhtaan energian tuottamisella, mutta kuten aiempien alueella sijaitsevien patojen, myös niiden alta raivataan metsää ja rakennetaan teitä, mikä helpottaa myös laittomasti metsää hakkaavien toimijoiden pääsyä syvemmälle alueelle. 

Lisäksi hanke painii vastuullisuusongelmien parissa. Omissa skandaaleissakin rypenyt hiilistandardi Verra katkaisi vuonna 2023 krediittien myöntämisen SCRP:lle, sillä ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch nosti esiin syytöksen Wildlife Alliancen työntekijöitä kohtaan paikallisyhteisöjen oikeuksien loukkaamisesta, esimerkiksi kotien polttamisesta. Kambodžan journalistiliiton uutinen aiheesta alkaa dramaattisesti: “Kun Knong Rielin viljelijät näkevät valkoisia kasvoja, he juoksevat pakoon”. 

Toivoa ja tulevaisuuden suunnitelmia

Markkinoiden kriisissä ja hankkeiden saamassa julkisessa kritiikissä on joidenkin mukaan puolensa. Liian halvat ja todellista ympäristönsuojelua tuottamattomat krediitit eivät parhaimmillaankaan ole muuta kuin viherpesua. Asiantuntijat katsovat, että suuret yritykset ja toimialat ovat nyt ottamassa askeleita oikeaan suuntaan ja kysyntä laadukkaammille, vastuullisemmille ja kaliimmille hiilikrediiteille kasvaa

Vaikka ongelmia ilmenee niin paikallisesti kuin globaalillakin skaalalla, ainakin Aasiassa uskoa hiilimarkkinoihin pidetään silti yllä. Monet Kaakkois-Aasian talouksista kasvavat nopeasti, mikä heijastuu myös alueen energiantarpeeseen (noin 3 prosenttia kasvua vuodessa joka vuosi viimeisen 20 vuoden ajan). Yli 80 prosenttia energiantarpeesta täytetään edelleen fossiilisilla polttoaineilla, mikä osiltaan näkyykin monen alueen suurkaupungin ilmanlaadussa. Reuters arvioi vapaaehtoisen hiilikaupan olevan välttämätön Kaakkois-Aasian hiilestä irrottautumisessa ja aluetta vaivaavien ilmansaasteiden kitkennässä. 

Toisten mielestä vapaaehtoiset hiilimarkkinat eivät millään riitä. Singaporelainen tutkimusinstituutti ISEAS – Yusof Ishak Institute arvioi, että selviytyäkseen ilmastokriisistä Kaakkois-Aasian on rajoitettava fossiilienergian käyttöä, poistettava alalle jaettavat tuet ja otettava käyttöön kaikkia alueen maita koskeva hiilivero. Mitä pakottavampi keino, sitä helpommin sille kuitenkin usein löytyy vastustajia.  

Kansainvälisten hiilimarkkinoiden horjahdellessa Aasiassa visioidaankin esimerkiksi alueellisia markkinoita Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö ASEANin sisällä. Indonesia avasi oman toistaiseksi vapaaehtoiseen kauppaan keskittyvän hiilipörssinsä viime syyskuussa, joskin alkuinnostuksen jälkeen kaupankäynnin tulos jäi 2023 melko vaatimattomaksi. Esimerkiksi pankkien ja teknologiayritysten keskuksena tunnettu Singapore pyrkii myös hiilimarkkinoiden palveluntarjoajien alueelliseksi keskukseksi ja arvelee tämän onnistuessaan tuottavan kaupunkivaltiolle 5,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria 2050 mennessä.

Hiilidioksidin varastointi ei auta, jos sen varjolla metsien hakkuut voivat jatkua kuin ennenkin. Klikkaa twiitataksesi!

Malesia ja Indonesia puolestaan etsivät keinoja tulla alueen hiilivarastokeskuksiksi, eivät pelkästään suurilla metsillään, vaan teknologian avulla. Malesialainen energiayhtiö Petronas aloitti syksyllä 2023 keskustelut Japanin hallituksen kanssa japanilaisten hiilidoksidipäästöjen kuljettamisesta ja varastoimisesta Malesiaan, esimerkiksi vanhoihin öljynporauskuiluihin. CCS-nimellä (Carbon Capture and Storage) kulkevaan teknologiaan perustuvan yhteistyön on tarkoitus alkaa vuonna 2028 ja tukea Japanin tavoitetta olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Kriitikoiden mukaan Japanin turvautuminen CCS-teknologiaan kuitenkin vähättelee uusiutuvien energiamuotojen potentiaalia, luo kilpailuhaittaa japanilaisille yrityksille ja voi hidastaa Kaakkois-Aasian edistymistä kohti hiilineutraaliustavoitetta oikeuttamalla fossiilienergian tuotannon lisäämistä.

Myös pieni Kambodža haluaa olla mukana pelissä. Kambodža ja Singapore allekirjoittivat 2023 yhteisymmärryspöytäkirjan tarkoituksenaan edistää yhteistyötä hiilimarkkinoilla. Mikäli epäilyttävät käytänteet ja laskenta saadaan kitkettyä, kenties tarjolla onkin vielä kukoistavia, monimuotoisia, hiiltä varastoivia metsiä, jotka vain pystyssä seisomalla tuottavat myös taloudellista kehitystä. Vaihtoehtoisesti, ehkä hiilimarkkinat siirtyvät kohti teknologisempia ratkaisuja, esimerkiksi CCS-teknologiaa, tai tehokkaaksi todettua kaatopaikkakaasujen talteenottoa. 

Teknologinen kehitys on tervetullutta, mutta jos metsähankkeet painuvat unholaan, hiilimarkkinoiden visioima win-win-skenaario jää vähintäänkin luonnon monimuotoisuuden kohdalta toteutumatta: hiilidioksidin varastointi ei auta, jos sen varjolla metsien hakkuut voivat jatkua kuin ennenkin. CCS-teknologia on myös kallista ja parhaimmillaankin vähemmän tehokas hiilidioksidin varastoinnin keino, kuin se ilmeisin – puut. Enää ei siis tarvita kuin kaikille reilu, toimiva ja motivoiva tapa pitää ne pystyssä. Hiilimarkkinat, ainakaan nykyisellään, eivät sitä tarjoa.

Kirjoittaja: Noora Isomäki
Editointi: Eero Tuorila, Veikko Mäkelä
Kielenhuolto: Hanna Lehto