Muun muassa Suomen ja Afrikan välillä reilun kaupan laivana seilannut s/v Estelle saapui lauantai-iltana (20.10.) Ashdodin satamaan. Nykyisin ruotsalaisomisteisen mutta Suomen lipun alla purjehtivan laivan määränpäänä ei suinkaan ollut Israel, vaan Gaza, jonne se oli kuljettamassa avustustarvikkeita. Matka kuitenkin keskeytyi itäisellä Välimerellä. Naamioituneet sotilaat nousivat alukseen ja Israelin laivasto saattoi sen uuteen määränpäähänsä. Miehistö siirrettiin säilytyskeskukseen ja karkotettiin maasta. Gazan merisaarto pysyi voimassa.

Oliko Estellen matka ”poliittinen provokaatio, jonka tarkoituksena on saada Israel negatiiviseen valoon”, kuten Israelin Helsingin suurlähetystö kiirehti ilmoittamaan? Totta kai. Kyseessä on juuri poliittinen provokaatio, mediatemppu, joka kohdisti huomiota Gazan saartoon poliittisen ratkaisun toivossa. Estellen miehistö tiesi varmasti tulevansa pysäytetyksi. Koko matkan tarkoitus oli tulla pysäytetyksi. Gazan tilanteen kannalta yhden laivalastin merkitys on lähinnä symbolinen. Ship to Gaza -järjestö pyrkiikin ”herättämään tiedotusvälineiden ja yleisön kiinnostuksen”. Kaikesta päätellen tässä on onnistuttu. Kiinnostus Gazan tilannetta kohtaan on taas omiaan saattamaan Israelin saartopolitiikan negatiiviseen valoon.

Estelle-kommentoinnin sävy on ollut aika kiihkeää. Saarron puolustajat huomauttavat, että Gazaa hallitseva Hamas on palestiinalaisten oikeuksia polkeva terrorijärjestö joka puhuu säännöllisesti Israelin tuhoamisesta sekä sallii kranaattien ja rakettien ampumisen Israelin alueelle. Viimeksi tällä viikolla raketteja ja kranaatteja satelikin tiheään. Monesti muistetaan mainita myös siitä, että vaikka Israel saartaa Gazaa tehokkaasti, se päästää rekkalasteittain ruokaa ja muita tarvikkeita alueelle. Lisäksi Egyptin rajan alittavien tunneleiden kautta salakuljetaan kaikenlaista. Ehkä erikoisin huomio oli, että tunnelibisneksen ansiosta Gazassa, toisin kuin Israelissa, on mahdollisuus ostaa viimeisin iPhone.

Saarron arvostelijat sen sijaan pohjaavat kritiikkinsä Gazan noin 1.7 miljoonaisen väestön hätään ja ihmisoikeuksien loukkaamiseen. Ilma-, meri- ja maarajojen sulkeminen on kurjistanut vain 360 neliökilometrin suuruisen Gazan kaistan ja valtaosa sen väestöstä elää täysin ulkopuolisen avun varassa. Egypti avasi viime vuonna tietyin rajoituksin Rafahin rajanylityspaikan, mutta Gazan talous on saarron takia raunioina. Gazassa ei kuolla nälkään, mutta inhimillinen hätä on muutaman rikkaan iPhonesta huolimatta todellinen. Raportteja ja lyhyempiä tiivistelmiä Gazan vaikeasta tilanteesta ovat julkaisseet esimerkiksi alueella työskentelevät YK:n humanitaarisen avun koordinointiyksikkö OCHA, YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestö UNRWA ja Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ICRC.

Vaikka Gazasta tehdyt rakettihyökkäykset ovat tehottomia – tämän vuoden noin 600 raketti-iskua eivät ole tappaneet ketään – ne kuitenkin haavoittavat ihmisiä, tuhoavat omaisuutta ja tekevät elämästä Gazan lähistöllä psykologisesti erittäin rankkaa. Viime vuonna Israelissa kuoli kolme ihmistä raketti-iskuissa ja yhteensä 81 haavoittui. Israelilla on luonnollisesti halu ja oikeus puolustaa itseään hyökkäyksiltä. Se tekee niin aktiivisesti mm. pommittamalla Gazaa, minkä seurauksena tänä vuonna on syyskuuhun mennessä jo kuollut 57 ja haavoittunut 267 gazalaista. Tämän viikon eskalaatiossa haavoittui viisi israelilaista ja kuoli kuusi gazalaista.

Saarron laillisuus on mutkikas kysymys, mutta sitä voi arvioida esimerkiksi kansainvälisen humanitaarisen oikeuden suhteellisuusperiaatteen pohjalta. Sen mukaan ”sotilaalliset toimet eivät koskaan saa aiheuttaa suhteetonta haittaa niillä tavoiteltuun hyötyyn nähden.” Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC) on tuonut esiin juuri tätä näkökulmaa samalla kun se on tunnustanut Israelin oikeuden itsepuolustukseen. Asiaa ei tarvitse nähdä mustavalkoisesti. EU ja Suomi sen mukana ovat tuominneet terrorijärjestöksi luokittelemansa Hamasin toimet samalla kun ne yksiselitteisesti tuomitsevat myös Gazan saarron. Gazan väestö ei ole katoamassa minnekään ja onkin vaikea nähdä, miten melkein kahden miljoonan ihmisen keinotekoinen kärsimys palvelee Israelinkaan etua saatika Lähi-idän rauhannäkymiä.