Kansainvälisin yhteisvoimin tuotettu TV-sarja Invisible Heroes kertoo vaietun tarinan Tapani ja Lysa Brotheruksen sekä Ilkka Jaamalan rohkeasta humanitaarisesta työstä kenraali Augusto Pinochetin johtaman sotilasdiktatuurin alkuvuosina. Demokraattiseen järjestelmään rauhanomaisesti palanneella maalla on edelleen tehtävää kansankunnan eheyttämisessä sekä valtavien elintasoerojen tasaamisessa.

Sotilasdiktatuurin aika on suomalaisille läheinen. Oikeistodiktatuuria vastaan marssittiin Suomessa laajana rintamana, minkä lisäksi Chilen pakolaisten saapuminen loi alun Suomen pakolaispolitiikalle. Tarina on tärkeä myös chileläisille. Sotilashallituksen aikaiset tapahtumat ovat edelleen osittain hämärän peitossa ja tulkinnat historiasta jakavat yhteiskuntaa. Pinochetin menehdyttyä vuonna 2006 arviolta 60 000 chileläistä osoitti kunnioitusta edesmenneelle johtajalle laajalti tunnetuista ihmisoikeusrikkomuksista huolimatta.

Matka alueen vakaimmasta maasta sotilasdiktatuuriksi

Chilen yhteiskunnan edelleen syvät jakolinjat perustuvat diktatuurin aikakauden lisäksi maassa sen itsenäistymisestä lähtien vallinneisiin suuriin elintasoeroihin. Epätasa-arvon rakenteisiin etsittiin ratkaisuja kansallistamis- ja reformiohjelmien avulla, joita suunniteltiin 1960-luvulta asti. Kylmän sodan ilmapiirissä uudistukset ja vasemmistopuolueiden vahvistuminen aiheuttivat pelkoa Chilen konservatiiveissa ja Yhdysvalloissa. Vaikka Chile tunnettiinkin yhtenä alueen vakaimmista maista, siitä pelättiin tulevan ”toinen Kuuba” ja dominoteorian mukaisesti levittävän vasemmistoideologiaa Latinalaisessa Amerikassa.

Chilen yhteiskunnallinen tilanne polarisoitui kohti vuoden 1970 presidentinvaaleja, jossa presidentiksi valittiin vasemmistokoalitio Unidad Popularin ehdokas Salvador Allende. Allenden valinta on yksi tunnetuimpia esimerkkejä latinalaisamerikkalaisen maan demokraattisesta siirtymisestä kohti sosialistista yhteiskuntaa. Vastustajat tulkitsivat voiton tienä vasemmistodiktatuuriin. Kansanrintamapolitiikan Suomessa Allenden valintaa katsottiin hyvällä, ja maantieteellisesti kaukaisten maiden välillä alkoi uusi yhteistyön kausi. Merkittäviksi nousivat Invisible Heroes -sarjassa esitetyt metsäsektorin projektit.

Allenden presidenttikausi oli täynnä epävakautta sekä paineita toteuttaa rakenteellisia muutoksia, joilla pyrittiin purkamaan eriarvoisuutta. Kuten sarjassa kuvataan, mielenosoituksista ja elintarvikepulasta tuli osa chileläisten arkipäivää. Reformiohjelmat kohtasivat vastustusta oikeistopuolueilta ja kansainväliseltä kentältä: Yhdysvallat rahoitti CIA:n kautta opposition masinoimaa lakkoilua. Myös Unidad Popularin rivit hajoilivat, sillä vasemmistopuolueet olivat erimielisiä reformien toteutustavoista.  

Kiristyneessä ilmapiirissä Chilen asevoimat suorittivat epäonnistuneen vallankaappausyrityksen Tanquetazon kesäkuussa 1973. Allende pyrki vakauttamaan maan tilanteen ja nimitti lopulta puolustusvoimien uudeksi päälliköksi hallitukselle uskollisena pitämänsä kenraali Augusto Pinochetin. Syyskuussa 1973 puolustusvoimat saapuivat Santiagon kaduille valmistelemaan perinteistä itsenäisyyspäivän paraatia. Juhlat eivät kuitenkaan koskaan alkaneet. 11. syyskuuta Chilessä suoritettiin vallankaappaus kenraali Pinochetin johdolla.

Palautetun demokratian varovaiset ensiaskeleet

Chileä pidetään esimerkkinä rauhanomaisesta siirtymästä diktatuurista demokratiaan. Vuonna 1988 noin 54 prosenttia chileläisistä äänesti demokratian palautumisen puolesta, ja presidentti Patricio Aylwin aloitti kautensa maaliskuussa 1990 ensimmäisenä demokraattisesti valittuna presidenttinä Allenden jälkeen. Rauhallisella siirtymällä oli kuitenkin hintansa. Pinochet säilytti asemansa asevoimien päällikkönä sekä senaattorina.

Hallitukselta vaadittiin toimia diktatuurin ajan ihmisoikeusloukkauksien selvittämiseksi. Presidentti Aylwin aloitti kansaa repivien teemojen käsittelyn ja nimitti Rettig-komitean tutkimaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuloksena oli vuonna 1991 ilmestynyt raportti, joka dokumentoi poliittista väkivaltaa, katoamisia ja vallan väärinkäyttöä. Oikeustoimet eivät kuitenkaan seuranneet raportissa esitettyjä ihmisoikeusloukkauksia. Diktatuurin aikana säädetty anteeksiannon laki takasi rankaisemattomuuden sotilashallituksen rikoksista. Nykyään anteeksiannon laki on kumottu ja tuomioita on langetettu, mutta ihmisoikeusjärjestöjen mukaan se vaikeuttaa rikosten tutkintaa edelleen.

Rettig-raporttia seurasivat vuosina 2004 ja 2011 Valech-raportit I ja II, jotka käsittelivät myös diktatuurin ajan kidutuksen uhreja sekä oikeuslaitoksen ja median roolia vallankaappauksessa ja sotilashallituksen toiminnassa. 2010 Santiagoon perustettiin myös sotilasdiktatuurin tapahtumia käsittelevä muistamisen ja ihmisoikeuksien museo. Chilen muistin politiikka, eli historian tietoinen yhteiskunnallinen käyttö, on kuitenkin esimerkiksi naapurimaa Argentiinaan verrattuna varovaista ja konsensushakuista.

Invisible Heroes tuo keskusteluun näkökulman, joka on jätetty ihmisoikeuskeskustelussa vähäiselle huomiolle: diplomaattien humanitaarisen työn ja noin 200 000 chileläisen pakolaisuuden. Pinochetin propagandakoneisto maalasi kuvan ”kultaisesta pakolaisuudesta”, joka viittasi pakolaisuuteen raharikkaana ulkomaanmatkana. Pakolaisuudesta keskustellaan Chilessä edelleen verrattaen vähän, mikä osaltaan ylläpitää 1970-luvulla luotua vääristynyttä kuvaa pakolaisuuden syistä. Invisible Heroes tuo konkreettista lisätietoa vallankaappauksen tapahtumista ja toivottavasti purkaa menneisyyden propagandan värittämiä ajatusmalleja.

Invisible Heroes toivottavasti purkaa menneisyyden propagandan värittämiä ajatusmalleja. Klikkaa twiitataksesi!

Eriävät käsitykset menneisyydestä yhteisen tulevaisuuden tiellä

Kohtaus, jossa Brotherusten naapurit kilistävät kadulla vallankaappaukselle, on surullisen osuva kuvaus aikakauden ilmapiiristä. Kokemukset ja näkemyserot Chilen tilasta ja tulevaisuudesta olivat vallankaappauksen aikaan niin vahvoja, että ne jakoivat perheitä ja päättivät ystävyyssuhteita. 17 vuotta jatkunut diktatuuri ainoastaan vahvisti chileläisten jakoa kahteen leiriin. Osalle diktatuuri oli vakauden aikaa, jolloin ulkomaankauppa alkoi taas luistaa. Toisille se oli vainoa, poliittisia murhia ja kidutusta. On mielenkiintoista nähdä, miten Invisible Heroes otetaan Chilessä vastaan.

Sosiaalisen muistin rikkonaisuudesta huolimatta Chile on palauttanut maineensa Latinalaisen Amerikan mittapuulla vakaana maana, jossa instituutiot toimivat hyvin. Pinochetin aikana käynnistetyn uusliberaalin talouspolitiikan vuoksi se toimii myös usean kansainvälisen yrityksen sillanpäämaana Latinalaisen Amerikan alueelle. Taustalla kuitenkin vaikuttavat diktatuurin aikaansaamat muutokset, kuten vuonna 1980 säädetty ja edelleen voimassaoleva perustuslaki.

Chilessä on kuitenkin tapahtumassa syvä murros, joka liittyy vahvasti kansalaisaktiivisuuden uuteen nousuun. Diktatuurin ajan epäluottamuksen ilmapiiri ja salaisen poliisin toimet pakottivat kansalaisyhteiskunnan hiljaiseksi, mutta marssit ja mielenosoitukset keräävät jälleen paljon osallistujia. Mielenosoitusten teemoista lähes kaikki ovat jollain tavalla sidoksissa diktatuuriin ja sen luomiin yhteiskunnan rakenteisiin. Viime aikoina esimerkiksi Pinochetin aikakaudella säädettyä yksityisen sektorin eläkejärjestelmää on vastustettu satojentuhansien chileläisten voimin.

Parhaassa tapauksessa Invisible Heroes toimii uudenlaisena avauksena kansallisen trauman käsittelyssä sekä sillanrakentajana yhteiskunnan eri osapuolten välillä. Elintasoerot jatkuvat maassa erittäin suurina, mistä johtuen chileläisten elämänkokemukset ovat edelleen kaukana toisistaan. Yhtenevämmät käsitykset menneisyydestä auttaisivat nykyisten yhteiskunnallisten haasteiden analysoinnissa sekä tulevaisuuden poliittisten linjojen luomisessa.

Chilessä on tapahtumassa syvä murros, joka liittyy vahvasti kansalaisaktiivisuuden uuteen nousuun. Klikkaa twiitataksesi!