Jaa

Lukuaika: 9 minuuttia

Laittoman kaivostoiminnan aiheuttamaa tuhoa La Pampan sademetsäalueella Perussa vuonna 2018.
Kuva: Diego Pérez Romero

Koronavuoden tuomat heilahtelut osakemarkkinoilla ovat lisänneet sijoittajien kiinnostusta kultaan. Hinta on noussut ennätyslukemiin, mikä on innostanut kullankaivajat kurottamaan yhä syvemmälle Amazonin sademetsään. Samanaikaisesti Amazonian alueen väestö painii koronaviruksen aiheuttamien taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien kanssa. Kullankaivuu tarjoaa houkuttelevan tulonlähteen, mutta tuo mukanaan monia riskejä. Kestävätkö Amazonian metsät ja alkuperäiskansat uutta kultakuumetta?

Koronavuoden tuoma epävarmuus, Yhdysvaltojen ja Kiinan kiristyneet välit ja Yhdysvaltain dollarin heikko kurssi on saanut monet sijoittajat investoimaan varmana sijoituskohteena pidettyyn kultaan. Kullan hinta on elokuussa noussut kaikkien aikojen ennätyslukemaansa, kahteen tuhanteen Yhdysvaltojen dollariin unssilta. Rajoittuneen tarjonnan vuoksi hinta saattaa kivuta vieläkin korkeammalle, mikä puolestaan kasvattaisi kultakaivosten voittomarginaaleja. Amazonjoen sademetsäalueille ja alkuperäiskansoille mahdollinen uusi kultakuume saattaa kuitenkin muodostua koronavirustakin pahemmaksi kiroukseksi. Amazonin sademetsä levittyy yhteensä yhdeksän valtion alueelle ja näistä Peru ja Brasilia ovat merkittäviä kullan vientimaita ja niiden hallussa ovat myös suurimmat sademetsäalueet.

Kullan hinnan kuukausittainen kehitys 1950-2020. Kuvaaja: Julius Lehtinen

Viimeksi kuluneen vuoden aikana erityisesti Brasiliassa on koettu kohonneen kullan arvon aiheuttama kultakuume. Brasilialaisen Escolhas-instituutin mukaan vuoden 2020 neljän ensimmäisen kuukauden aikana Brasilian kullan vienti kasvoi 14,9 % verrattuna edellisen vuoden jaksoon. Vuosien 2000-2010 välillä kullan maailmanmarkkinahinta nousi yli 300 %, ja jo silloin havaittiin, että kullan etsintä ja laiton kaivostoiminta levisivät yhä mariginaalisemmille alueille kuten Amazon-joen syvänteelle, koska se oli taloudellisesti kannattavaa. Laittomilla ja artesaanikaivannaisilla viitataan pieniin kaivosalan yrityksiin ja yksityishenkilöihin, jotka eivät ole virallisesti rekisteröityneitä toimijoita tai täytä toiminnalle asetettuja lain vaatimuksia. Arvioiden mukaan 20 % maailman kullasta on peräisin artesaanilouhinnasta. Viiden viime vuoden aikana laiton artesaanikaivannaistoiminta on Brasiliassa lisääntynyt.

Arvioiden mukaan 20 % maailman kullasta on peräisin artesaanilouhinnasta.
Laiton kaivostoiminta kiihdyttää metsäkatoa

Amazonin sademetsien tuhoutuminen on monien tekijöiden summa, mutta suurin osa niistä liittyy ihmisen toimintaan ja luonnonvarojen käyttöön: karjankasvatus, hakkuut puuntuotannon vuoksi, teiden ja muun infrastruktuurin rakentaminen, kaivostoiminta sekä väestönkasvu. Vuonna 2019 Amazonian laajoja alueita tuhoavat metsäpalot herättivät kansainvälisen yhteisön huolen. Greenpeacen mukaan vuosittain ilmenevät metsäpalot ovat viimeksi kuluneen vuoden aikana tuhonneet ennätysmäärät metsiä. Metsäkato on ollut tämän vuoden ensimmäisten viiden kuukauden aikana kiivastahtista, ja elokuussa 2020 raportoitiin vuosikymmenen ennätys. Metsäpalot eivät aina ole pelkästään ihmisten toiminnan aiheuttamia, sillä niitä syttyy vuosittain myös luonnollisista syistä kuivien kausien aikana.

Vaikka laittomien kaivannaisten aiheuttama eroosio ja metsäkato Brasilian Amazonialla on pienempää kuin esimerkiksi karjankasvatuksen aiheuttama, ei se silti ole ympäristövaikutuksiltaan vähäistä. Kaivostoimintaan liittyy monenlaisia vaikutuksia sekä ympäristölle että yhteisöille, mutta metsien hakkuu ja elohopean käyttö ovat niistä haitallisimpia ympäristön kannalta. Esimerkiksi Perussa juuri kaivostoiminta on merkittävin metsäkadon syy. Puutavarasta kiinnostuneet hakkaajat valitsevat yleensä ne puut, joilla on kaupallista arvoa, mutta kullankaivajat raivaavat tieltään kaiken kasvillisuuden jättäen jälkeensä vain valtavan kraaterin. Luonnon monimuotoisuus kärsii, ja kun elohopeaa ja muita myrkkyjä valuu jokiin, ne saastuvat ja niistä pesu- ja juomavetensä saavat yhteisöt sairastuvat. Pelkästään Perun Amazonialla ympäristöön pääsi arvioiden mukaan 185 tonnia elohopeaa vuoden 2018 aikana. 

Kullanetsijät ovat rohkaistuneet Brasilian presidentin Jair Bolsonaron sademetsien suojelua ja alkuperäiskansoja vähättelevästä politiikasta  ja käyneet entistä röyhkeämmiksi. Lisäksi luvaton kaivostoiminta ja ns. artesaanikaivajat käyttävät usein vanhentunutta teknologiaa, vaarallisia ja tehottomia laitteita sekä elohopeaa ilman rajoitteita. Esimerkiksi Parán osavaltiossa Brasiliassa on löydetty suuria jätealtaita muistuttavia, hylättyjä kaivoksia. Kun kultaa ei enää löydy yhdestä paikasta, kaivajat siirtyvät etsimään uusia apajia jälkiä korjaamatta.

Amazonian metsäkato eri brasilialaispresidenttien kausilla 2000-luvulla. Kuvaaja: Julius Lehtinen

Perussa luvaton kullankaivuu on jatkunut maaliskuussa alkaneesta karanteenista ja kansallisesta hätätilasta huolimatta. Sitä on kuitenkin pystytty hidastamaan Perun historian laajimmalla laitonta kullankaivamista torjuvalla sotilasoperaatiolla, joka tunnetaan nimellä ”La Operación Mercurio”. Operaatio käynnistyi helmikuussa 2019 Madre de Diosin provinssissa La Pampan kaivosalueella ja on onnistunut vähentämään metsäkatoa 92 % operaation toiminta-alueelta. 

Vaikka tulokset alustavasti kuulostavat lupaavilta, vielä ei ole selvää, ovatko kullankaivajat löytäneet uusia kohteita operaation ulottumattomista ja miten koronatoimien aiheuttama taloudellinen ahdistus ja kohonnut kullan hinta vaikuttavat tilanteen kehitykseen. Edellinen kultaryntäys La Pampaan koettiin vuonna 2011, kun kullan hinta oli ennätysmäisen korkealla. 

Kaivostoiminta tunkeutuu alkuperäiskansojen maille ja altistaa yhteisöt tartunnoille

Kaivajat etsivät jatkuvasti uusia kultasuonia. Erityisen huolestuttavaa on toiminnan laajeneminen alkuperäiskansojen hallussa oleville maa-alueille ja luonnonsuojelualueille. Bolsonaron hallituksen kaudella hakemukset kaivostoiminnan laajentamiseen alkuperäiskansojen hallussaan pitämille maa-alueille on noussut 91 % ja hakemuksista lähes puolet, 48,8 %, kohdistuu kullankaivantaan. Erityisen haluttuja ovat yanomami-, mundurunu-, kaxuyana- ja kayapó-heimojen maat. Munduruku -heimon edustajat protestoivat viime vuonna kullankaivajia vastaan, sillä heimon lapsilla on todettu elohopean aiheuttamia kehityshäiriöitä. 

Yanomamit elävät reservaatissa Brasilian ja Venezuelan rajalla. Heidän maillaan toimii noin 20 000 kullankaivajaa, jotka yhteensä ovat raivanneet kahdeksan neliökilometriä eli noin tuhannen jalkapallokentän verran maata. Heinäkuussa alueen liittovaltion tuomari määräsi Brasilian hallituksen poistamaan laittomat kullankaivajat yanomamien mailta, jotta heimo välttyisi paikalliselta koronavirusepidemialta. Bolsonaron aikakaudella alkuperäiskansojen asema on heikentynyt monilla tavoin ja väkivaltaisuudet ovat lisääntyneet. Bolsonaron mukaan alkuperäiskansojen oikeutta maa-alueisiin puolustavat haluavat, että alkuperäiskansat eläisivät kuin muinaisjäännökset, eristyksissä muusta yhteiskunnasta.

Huoli ei ole aiheeton, sillä Amazonian alueesta on tullut yksi covid-19-pandemian kuumista pisteistä Etelä-Amerikassa. Sekä Brasilian Manauksessa että Perun Iquitosissa paikallisen terveydenhuollon kapasiteetti hoitaa koronaviruspotilaita on täysin romahtanut. Kullankaivajat levittävät koronavirusta, jolla on jo ollut tuhoisa vaikutus alkuperäiskansoille. Koronavirus herättää syystäkin paniikkia yhteisöissä, joiden kollektiivisessa muistissa ovat vielä eurooppalaisten valloittajien aikoinaan tuomat sairaudet, jotka koituivat kokonaisten heimojen kohtaloksi. Tiiviisti asuvissa yhteisöissä yhden jäsenen sairastuminen saattaa nopeasti johtaa viruksen leviämiseen ja jopa joukkokuolemiin. Siksi osa heimojen asukkaista on paennut tartuntoja yhä syvemmälle metsään.

Kullankaivajat levittävät koronavirusta, jolla on jo ollut tuhoisa vaikutus alkuperäiskansoille.

National Geographicin mukaan myös malaria leviää helpommin alueilla, joilla metsiä on hakattu kaivostoiminnan edistämiseksi. Kaivosleirien ympärille muodostuneet hakkuualueet tarjoavat hyvät puitteet malariaa levittävien hyttysten leviämiselle, ja leireissä työntekijöiden suojautuminen hyttysverkoilla ja karkotteilla on usein puutteellista. Mikäli toiminta on laitonta, on sairastuneilla työntekijöillä korkea kynnys hakeutua sairaalahoitoon, ja kontaktit paikallisyhteisöjen kanssa lisäävät myös heidän tartuntariskiään.

Koronaviruksen hallinnassa kritiikkiä ovat saaneet myös laillisesti toimintaansa harjoittavat kaivosyhtiöt. Mining Watch -järjestön julkaiseman raportin mukaan kaivosyhtiöt jatkavat toimintaansa normaaliin tapaan, välittämättä pandemian aiheuttamista terveysriskeistä. Esimerkiksi Brasiliassa kaivostoiminta luokiteltiin pandemian alkaessa välttämättömäksi elinkeinoksi, jonka oli saatava jatkaa toimintaansa terveysriskeistä huolimatta. Perussa puolestaan kansalaisjärjestöt ovat vedonneet kaivostoiminnan pysähdyttämisen puolesta, jotta alkuperäiskansat ja syrjäseutujen asukkaat eivät saisi tartuntoja. 

Raportti nostaa esille myös sen epäkohdan, että mediahuomion keskittyessä pandemian kontrollointiin erilaiset konfliktit ovat jääneet raportoimatta ja vaille julkista huomiota. Protestointi on ollut kiellettyä ulkonaliikkumiskieltojen vuoksi, toisaalta taas hallitukset ovat käyttäneet poliisia ja armeijaa jopa laillisten protestien tukahduttamiseksi. Perussa pandemian aikaiset poikkeuslait ovat lisänneet poliisien valtuuksia. Raportin mukaan monet poliisit ansaitsevat lisätuloja työskentelemällä myös kaivoshankkeiden vartijoina ja heitä on kritisoitu kansalaisaktivistien uhkailusta. Lisäksi kaivosyhtiöt käyttävät pandemiaa oman julkisuuskuvansa kiillottamiseen lahjoittamalla ruokaa, lääkkeitä tai koronavirustestejä, peittäen samalla omia rikkeitään.

Vastuullinen yritystoiminta  ja sijoittaminen voivat auttaa, mutta valtioilla on keskeinen rooli

 Kuluttajien ja sijoittajien kiinnostus kullan alkuperään ja Amazonian alueen kestävään kehitykseen ovat merkityksellisiä tulevaisuudessa. Laittomasti kaivettu kulta päätyy maailmanmarkkinoille, kun se ”pestään” sekoittamalla se laillisesti louhittuun kultaan, jolloin sen alkuperää on usein mahdotonta selvittää. Brasiliasta kulta jatkaa matkaansa esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Sveitsiin, joissa toimivat kansainväliset kultapörssit. Maailmanlaajuiseen kultakauppaan on viime vuosikymmenten aikana tullut paljon uusia toimijoita, erityisesti nousevista talouksista kuten Turkista ja Intiasta. 

Alkuvuodesta Forest Policy and Economics -julkaisussa ilmestyneen tutkimuksen mukaan sekä Brasilian kehityspankin Amazon Fund -rahasto että vihreät joukkovelkakirjat (green bonds) näyttävät tällä hetkellä tarjoavan mahdollisen ulostulon metsätuhojen ja talouden vaatimusten noidankehästä. Myös artesaanikaivamisessa saattaa olla huonosta maineestaan huolimatta toivoa: Alliance for Responsible Mininig -järjestö on Fairmined -laatusertifikaatin avulla kehittänyt artesaanikaivostoimintaa vastuullisempaan suuntaan. 

Sijoittajien ja kuluttajien vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset, joten päävastuu Amazonian luonnonvarojen vastuullisesta käytöstä on alueen valtioilla. Pandemian ehkäisemiseksi määrätyt ulkonaliikkumiskiellot, liiketoiminnan rajoitukset ja rajojen sulkeminen ovat pysäyttäneet tai ainakin hidastaneet kaivostoimintaa ja kullan vientiä ulkomaille, mikä tarkoittaa elinkeinon menetystä kaivoksilla päivä- tai viikkopalkalla työskenteleviltä työläisiltä.

Päävastuu Amazonian luonnonvarojen vastuullisesta käytöstä on alueen valtioilla.

Kansainväliset järjestöt voivat myös osaltaan tukea alueen valtioita ja auttaa saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteita. Esimerkiksi Perussa YK:n kehitysjärjestö UNDP on tukenut pienten artesaanikaivosyritysten saattamista laillisen ja säännellyn toiminnan piiriin. Toiminnan laillistamisen etu on se, että kaivosyrityksiä voidaan kouluttaa käyttämään ympäristölle suotuisampia kaivannaismenetelmiä ja lopettamaan elohopean käytön. Kaivajat eivät menetä elinkeinoaan ja siirry johonkin muuhun laittomaan toimintaan, mikä olisi riskinä, jos toiminta kiellettäisiin kokonaan. Elohopean käyttöä kaivostoiminnassa rajoittaa kansainvälinen Minamatan sopimus, mutta paikallistasolla sen käyttöön liittyvä valvonta on kansallisvaltioiden vastuulla.

Uhkaava talouskriisi ja kasvava työttömyys saattavat tehdä kullan kimalluksesta entistä houkuttelevampaa riskeistä huolimatta, varsinkin jos vaihtoehtoisia elinkeinoja ei juuri ole tarjolla. Koronavirus on kuitenkin jättänyt tärkeän opetuksen: metsäkadolla on yhteys virusten ja muiden tautien leviämiseen villieläimistä ihmisiin, sillä pelkästään Brasilian sademetsissä asuvilta lepakoilta on tavattu yli 3200 eri koronavirustyyppiä. Toivottavasti Amazonian alueen valtioiden asukkaat muistavat tämän alueen tulevissa vaaleissa.

Jaa