Jaa

Lukuaika: 10 minuuttia
Puola hiili ydinvoima

Puolan Greenpeace sekä nuorten ilmastolakko -liike osoittivat mieltä Bełchatówin hiilivoimalaitoksen lähellä ennen Eurooppa-neuvoston kokousta kesäkuussa 2020. Kuva: Greenpeace Polska (CC-BY 2.0).

Puolan tuore energiastrategia pyrkii viemään ilmansaasteista kärsivää, hiilestä riippuvaista maata kohti hiilineutraalimpaa tulevaisuutta. Hiilestä luopuminen on kuitenkin pitkä, hidas ja poliittisesti tulenarka prosessi.

Hiilineutraalimpaa tulevaisuutta edistäville toimenpiteille on ollut Puolassa jo pitkään suuri tarve. Lähtötilanne ei nimittäin ole helppo. Euroopan 50 saastuneimmasta kaupungista peräti 36 on Puolassa. Kaikista Puolan kaupungeista 72 % ei saavuta EU:n ilmanlaatutavoitteita. Keskisessä Puolassa sijaitseva jättimäinen Bełchatówin ruskohiilivoimala on yksi Euroopan unioni alueen suurimmista yksittäisistä hiilidioksidin lähteistä. Vuonna 2019 laitoksen hiilidioksidipäästöt olivat 33 miljoonaa tonnia, joka on noin kolme kertaa enemmän kuin Suomen tieliikenteen vuotuiset päästöt.

Puolan pitkän aikavälin energiastrategian valmistelu aloitettiin vuosikausia sitten, ja ensimmäinen versiokin ilmestyi jo vuonna 2018. Strategiatyötä on hankaloittanut nimenomaan hiilen käytön kohtalosta päättäminen. Puolan sähköntuotannosta noin 70 % on hiilivoiman varassa. Koko EU:n alueella Puola yksinään tuottaa 30 % alueen hiilisähköstä. 

Laki ja oikeus (Prawo i Sprawiedliwość, PiS) -pääministeripuolueelle uuden energiastrategian laatiminen on ollut taiteilua EU:n vaatimusten, hiilentuotannon realiteettien ja vaikutusvaltaisen kaivosteollisuuden välissä. Vaikka hallitus on useasti ilmoittanut olevansa EU:n kanssa samoilla linjoilla, vuonna 2018 Katowicessa järjestetyn YK:n ilmastokokouksen yhteydessä Puolan presidentti Andrzej Duda herätti huomiota julistamalla, että hänen presidenttikaudellaan “kukaan ei tule tappamaan kaivosalaa”.

Vaikka hiiliteollisuus onkin hiipunut huippuvuosista, se on edelleen merkittävä työllistäjä ja alan ammattiliitot merkittävä poliittinen voima. Ala on keskittynyt Puolan eteläosiin, etenkin Silesian voivodikuntaan. Kaivosalan merkitys selittyy maan historialla.

Puolan sähköntuotannosta 70% on tällä hetkellä hiilivoiman varassa. Klikkaa twiitataksesi
Hiili toi elinvoimaa Puolaan ja poliittista voimaa työntekijöille

Puolan kaivosalan kukoistuskausi alkoi toisen maailmansodan jälkeen. Puolan suuret hiilivarannot mahdollistivat myös hiilen viennin. Se oli kommunistihallinnolle tehokas keino saada maahan ulkomaista valuuttaa, jolla puolestaan kustannettiin korkeamman jalostusateen tuotteiden tuonti ulkomailta. Hiilivoiman käyttö mahdollisti Puolalle myös tavan saada teollisuudelle ja kotitalouksille energiaa. Hiiliteollisuuden huippu saavutettiin 1970-luvun lopulla, jolloin Puola tuotti noin 200 miljoonaa tonnia kivi- ja ruskohiiltä. Alalla työskenteli silloin noin 400 000 työntekijää.

Tuolta ajalta peräisin on myös hiiliteollisuuden merkittävä vaikutus Puolan politiikkaan. Kommunistihallinto antoi lakkoherkille kaivostyöntekijöille merkittäviä etuja, kuten rahallisia bonuksia ja työajan lyhennyksiä. Lopullisesti hiiliteollisuuden voima sinetöitiin Solidaarisuus-liikkeen myötä. Vuonna 1980 perustettu Solidaarisuus oli ensimmäinen todellinen oppositiovoima Puolan kommunistihallinnolle. Kaivostyöntekijöiden liitot liittyivät joukolla osaksi liikettä taistelemaan kommunistihallintoa vastaan. Joulukuussa 1981 poliisi ampui yhdeksän kaivostyöntekijää mielenosoituksen yhteydessä.

Kommunistihallinnon kaaduttua ja Puolan siirryttyä markkinatalouteen vuonna 1989, kaivosala ei sopeutunut muutokseen. Kaivokset eivät olleet toimineet kannattavasti edes aiemmin, ja siirtyminen keskusjohtoisesta talouspolitiikasta vapaaseen markkinatalouteen vaikeutti tilannetta entisestään. Etenkin raskaan teollisuuden väheneminen vähensi hiilen käyttöä ja kannattavuutta entisestään. Vuosina 1990 – 2017 suljettiin 49 hiilikaivosta, ja kaivosalan työntekijöiden määrä putosi noin 80 000:een.

Louhitun kivi- ja ruskohiilen tuotanto on pudonnut huippuvuosien 200 miljoonasta tonnista enää noin 60 miljoonaan tonnin vuosituotantoon. Määrällisesti ja laadullisesti se ei pysty täysin kattamaan edes kotimaista kysyntää, joten Puola joutuu myös tuomaan hiiltä ulkomailta. Suurin tuoja on Venäjä, jonka tuonti kattaa noin 80 % hiilentuonnista. Puola on tosin viime vuosina pyrkinyt aktiivisesti vähentämään tuontihiilen määrää.

Monet kotitaloudet Puolassa käyttävät edelleen hiiltä lämmitykseen. Klikkaa twiitataksesi

Huolimatta kaivosten ja työntekijöiden määrän vähenemisestä, kaivosala oli ja on edelleen Puolassa merkittävässä asemassa. Puolan sähköntuotannosta noin 70 % syntyy hiilivoimalla, ja iso osa kotitalouksista käyttää lämmityksessä edelleen hiiltä. Myös kansalaiset kannattavat kaivosalan ylläpitämistä. Kun hallitus vuonna 2015 suunnitteli muutamien vähiten kannattavien hiilikaivosten sulkemista, lähes 70 % kansalaisista vastusti suunnitelmaa. Lisäksi lähes puolet kansalaisista kannatti kaivostyöntekijöiden etujen säilyttämistä.

Etenkin talviaikaan monet Puolan kaupungit peittyvät savusumuun, joka johtuu pitkälti talojen lämmittämisestä hiilellä. Kuva: Radek Kołakowski

Kaivosalan työntekijät olivat Puolassa ainoa ammattiryhmä, jonka ansionmenetykset Puolan hallitus kompensoi sataprosenttisesti. Useita kaivoksia jouduttiin sulkemaan viime vuoden aikana viikoiksi, kun koronatartunnat levisivät kaivoksissa.  

Uusiutuva energia ja ydinvoima strategian kärkinä

Energiastrategia on rakennettu kolmen pilarin ja kahdeksan kohdennetun tavoitteen varaan. Jokaiseen tavoitteeseen liittyy vielä erikseen määritelty strateginen projekti. Kolme pilaria ovat oikeudenmukainen siirtymä, päästötön energiajärjestelmä sekä hyvä ilmanlaatu. 

Oikeudenmukainen siirtymä tarkoittaa, että alueet, jotka kärsivät eniten hiilineutraaliin energiantuotantoon siirtymisestä,  ovat erityisen tuen piirissä. Päästötön energiajärjestelmä pitää sisällään panostukset uusiutuvan energian sekä ydinvoiman lisäämiseen. Hyvän ilmanlaadun tavoitteet pitävät sisällään muun muassa asuntojen lämmitysjärjestelmien parantamisen sekä liikenteen sähköistämisen.

Oikeudenmukainen siirtymä kohdistuu käytännössä työpaikkoja menettäville eteläisen Puolan kaivosalueille. Sen avulla pyritään luomaan energiasektorille jopa 300 000 uutta työpaikkaa sekä suojaamaan kansalaisia erityisesti sähkön hinnan korotuksilta. Huomattavaa on, että oikeudenmukainen siirtymä tullee kuitenkin myös hidastamaan Puolan siirtymistä pois hiilivoiman käytöstä. Kivi- ja ruskohiilen tuotantoa ajetaan alas hitaasti, jolloin kaivostoiminnasta taloudellisesti riippuvaisilla alueilla on aikaa sopeutua muutokseen. Tavoitteena on, että vuonna 2030 ”vain” enimmillään 56 % sähköntuotannosta olisi hiilivoimaan perustuvaa. Koko Euroopan unionin alueella hiilen osuus sähköntuotannosta on noin 15 %, joten Puola pysyy omassa luokassaan hiilivoiman käyttäjänä. Puolan kaikki jäljellä olevat hiilikaivokset on tarkoitus sulkea viimeistään vuonna 2049.

Uusiutuvan energian osalta suurimmat panostukset tullaan tekemään tuulivoiman, erityisesti merituulivoiman, lisäämiseen. Tällä hetkellä Puola ei tuota lainkaan merituulivoimaa, mutta strategian mukaan tilanne tulee muuttumaan hyvin nopeasti. Vuoteen 2030 mennessä merituulivoiman kapasiteetin pitäisi olla noin 5,9 gigawattia (GW), vuoteen 2040 mennessä 11 GW ja vuoteen 2050 mennessä peräti 28 GW. Vuonna 2050 Puolan pitäisi olla suurin merituulivoiman tuottaja Itämeren alueella ja kattaa noin 10 % koko EU:n tuulivoimatavoitteesta. Myös aurinkovoimalle on asetettu kunnianhimoiset tavoitteet, vaikka kehitys sen suhteen tuleekin olemaan hitaampaa. Tällä hetkellä Puolan aurinkoenergian kapasiteetti on noin 4 GW.

Energiastrategian linjauksista suurin huomio on kohdistunut etenkin Puolan aikeisiin aloittaa ydinvoiman tuotanto ensi vuosikymmenellä. Tavoitteena on rakentaa kuusi ydinreaktoria kahteen eri kohteeseen. Ensimmäisen reaktorin pitäisi olla käynnissä jo vuonna 2033 ja kaikkien kuuden viimeistään vuonna 2043. Huomionarvoista on, että ainakin kaksi ensimmäistä reaktoria on tarkoitus toteuttaa samalla tekniikalla kuin pitkään viivästynyt Olkiluoto 3 Suomessa.

Puolan tavoitteena on sulkea maan hiilikaivokset viimeistään vuonna 2049. Klikkaa twiitataksesi

Ydinvoiman käyttöönotto on ollut Puolassa esillä etenkin 2010-luvulla, jolloin valtio-omisteinen energiayhtiö PGE (Polska Grupa Energtyczna) alkoi vakavissaan suunnitella ydinvoimalahankkeita. Puolalaiset ovat myös perinteisesti olleet myötämielisiä ydinvoimaa kohtaan. Mielipidekyselyissä hieman yli puolet on kannattanut ydinvoiman rakentamista.

Liian vähän, liian myöhään – energiastrategialle sataa kritiikkiä

Energiastrategia on saanut osakseen runsaasti kritiikkiä eri tahoilta. Ilmasto- ja energia-alan ajatuspajat sekä Puolan oppositiopuolueet ovat pitäneet strategiaa epäonnistuneena. Ehkä yllättävin kritisoija oli hallituksessa PiS:n apupuolueena kunnostautunut Yhdistynyt Puola (Solidarna Polska), joka ilmoitti vastustavansa uuden strategian toimeenpanoa. Puolueen mukaan uusiutuvaan energiaan panostaminen tulee nostamaan sähkön hintaa Puolassa merkittävästi. Puolue on normaalisti uskollisesti tukenut PiS:n politiikkaa, joten näin tärkeän asian kritisointi oli yllättävää.

Yleisesti suurin kritiikki on kohdistunut strategian aikajänteeseen. EU:n tavoitteena on vuoteen 2030 mennessä leikata kasvihuonekaasupäästöjä 55 % vuoden 1990 tasosta. Puolassa tavoitteeksi on asetettu 40 %. Kasvihuonekaasupäästöjen suurin lähde Puolassa on hiilivoima, jonka alasajon hitaus uhkaa myös koko EU:n ilmastotavoitteita. Toisaalta EU:n kiristyvä päästökauppa tulee nostamaan hiilivoimalla tuotetun sähkön hintaa. Se saattaa omalta osaltaan vauhdittaa hiilivoimasta luopumista.

EU:n ilmastotavoitteiden mukaan kasvihuonekaasupäästöjen leikkaustavoite edellyttää, että hiilivoiman osuus sähköntuotannosta EU:ssa olisi vuonna 2030 noin 55 terawattituntia (TWh), mutta Puolan energiastrategian mukaisesti hiilen osuus sähköntuotannossa tulee olemaan noin 75 TWh. Siten pelkästään Puolan hiilivoiman käyttö mahdollisesti vesittää koko EU:n tavoitteen.

Uusi energiastrategia on suututtanut myös kaivosalan. Sen kritiikki liittyy etenkin kahteen seikkaan. Kaivosala ensinnäkin katsoo, että hallitus on valehdellut ja pettänyt sen luottamuksen. Vuoden 2018 lupauksista ollaan tultu tilanteeseen, jossa hiiliteollisuuden alasajo on alkanut. Kaivosala tulkitsee, että energiastrategian aikataulun mukaan hiilikaivokset todennäköisesti suljetaan jo paljon ennen vuotta 2049.

Toiseksi, myös kaivosala pitää ydin- ja uusiutuvan energian ylösajon aikatauluja ylioptimistisina. Pelkona on, että hankkeiden viivästykset yhdistettynä hiiliteollisuuden alasajoon johtavat siihen, että Puolan on lisättävä hiilen tuontia etenkin Venäjältä. Alan mukaan se vaarantaisi Puolan energiaturvallisuuden.

Poliittista voimaansa korostaakseen kaivosala on myös muistuttanut hallitusta siitä, että sen avulla kaivosalue Silesiasta nousi parlamenttiin 27 PiS:n kansanedustajaa, muun muassa pääministeri Mateusz Morawiecki.

Vaikka kaivosala pelkää nopeaa luopumista hiilestä, monet ilmasto- ja energia-alan ajatuspajat puolestaan pitävät siirtymää pois hiilestä liian hitaana ja kunnianhimottomana sekä turhaan fossiilisia polttoaineita suosivana. Puolalainen ajatuspaja Forum Energii mallinsi viime vuonna, että etenkin ruskohiilen käyttämisestä olisi mahdollista luopua nopeammassa aikataulussa niin, että tuotanto korvattaisiin pelkästään uusiutuvilla energiamuodoilla.

Hiilivoiman hitaan alasajon lisäksi Puola tulee lisäämään merkittävästi muiden fossiilisten polttoaineiden, etenkin maakaasun käyttöä. Vuoteen 2030 mennessä maakaasun kapasiteetti tuplataan. Energiastrategian mukaan maakaasua käytetään siirtymäajan energianlähteenä, joka  lisää myös energialähteiden monimuotoisuutta. Kokonaisuudessaan erityisesti sähköntuotannon kapasiteetti tulee Puolassa lisääntymään koko energiastrategian kattaman aikavälin.

Sähköntuotannon kapasiteetin lisääminen onkin keskeistä, vaikka sitä ei strategiassa suoraan mainitakaan. Arvioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä sähkön kysyntä Puolassa  kaksinkertaistuu. Puolet lisäyksestä tulisi suoraan energiastrategian linjauksista, kuten liikenteen sähköistämisestä sekä kiinteistöjen lämmitysjärjestelmien muutoksista.

Kritiikor sanovat, että Puolan uusi energiastrategia ei anna keinoja saavuttaa maan ilmastotavoitteita. Klikkaa twiitataksesi

Lämmitysjärjestelmien uudistaminen tulee olemaan näkyvin muutos tavallisille kuluttajille. Strategian mukaan päästöttömään lämmitykseen pitäisi kaupungeissa siirtyä viimeistään vuonna 2030 ja haja-asutusalueilla viimeistään vuonna 2040. Tällä hetkellä etenkin haja-asutusalueilla, mutta myös kaupungeissa, monet kiinteistöt lämpiävät huonolaatuisella hiilellä tai jopa sekajätteellä. Ne ovat suuri syy monien alueiden huonoon ilmanlaatuun. Kotitalouksia autetaan rahallisesti tässä muutoksessa. 

Myös suurin oppositiopuolue Kansalaisfoorumi (Platforma Obywatelska) on pitkälti tuominnut strategian. Puolueen suurin kritiikki kohdistuu siihen, että strategia on valmisteltu kiireellä, huonosti ja tosiasioista välittämättä niin, että se täyttää EU:n vaatimukset. Puolueen mukaan strategia esittelee vain tulokset, mutta ei todellisia keinoja saavuttaa niitä.

Politiikan ulkopuolella strategia ei ole herättänyt suurta huomiota. Seuraavat parlamenttivaalit järjestetään vuoden 2023 syksyllä, ja onkin mielenkiintoista seurata, kuinka ajankohtaisena aiheena energiapolitiikka näyttäytyy niissä vaaleissa. Näkyvimmät muutokset kaivosalalla ja kotitalouksissa tapahtuvat vasta 2020-luvun loppupuolella, joten aihe on ehkä seuraavissa vaaleissa vielä taustalla. Se saattaa olla pääministeripuolue PiS:n etu.

___

Kirjoittaja: Tommi Eskola

Editointi: Santtu Lehtinen, Vesa Ahoniemi

Kielenhuolto: Eeva Iljukova

Jaa