Jaa

Lukuaika: 8 minuuttia

Maailman valtionjohtajia kokoontui marraskuun alkupäivinä Ison-Britannian Glasgow’ssa pidettyyn COP26-ilmastokokoukseen. Lähes kaksi viikkoa kestänyt kokous päättyi 12. marraskuuta. Kuva: Andrew Parsons / No 10 Downing Street / Flickr.

Odotukset marraskuun alussa pidetylle YK:n COP26-ilmastokokoukselle Ison-Britannian Glasgow’ssa olivat korkealla ilmastonmuutoksen tahdin ja laajuuden ollessa ennennäkemätöntä. Tämä vuosikymmen nähdään suurelta osin viimeisenä mahdollisuutena välttää ilmastonmuutoksen katastrofaalisimmat seuraukset. Afrikan maat ovat näiden negatiivisten vaikutusten etulinjalla ja niiden torjunta vaatii rahoitusta ja oikeudenmukaisia tekoja rikkaammilta ja saastuttavammilta mailta. COP26-kokouksessa luvattiin paljon, mutta ei tarpeeksi Afrikan ilmastotoimien kannalta.

Maailman johtajat ovat kerääntyneet lähes kolmenkymmenen vuoden ajan keskustelemaan tehostetuista ilmastotoimista COP-ilmastokokouksissa. Nämä kokoukset ovat luonteeltaan poliittisia, mutta niissä käydyt neuvottelut ja asetetut tavoitteet edistävät yhteisiä toimia ilmastokriisin taltuttamiseksi. Marraskuun alussa pidetty COP26-kokous oli tärkeä virstanpylväs Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanemiselle. Pariisin ilmastosopimus viittaa Ranskan pääkaupungissa vuonna 2015 pidettyyn COP21-kokoukseen, jossa valtiojohtajat sopivat tavoitteen pitää maapallon lämpeneminen reilusti alle 2 asteessa ja mieluiten alle 1,5 asteessa tämän vuosisadan aikana.

Vaikka Pariisin ilmastosopimus on kansainvälinen ja oikeudellisesti sitova, se ei sisällä sitovia päästövähennyksiä. Osapuolet ovat sitoutuneet itse asettamaan, tiedottamaan, ylläpitämään ja saavuttamaan yhä kunnianhimoisempia kansallisia päästötavoitteita. Ennen Glasgow’n kokousta nämä eri maiden kansallisesti määritellyt tavoitteet olivat lämmittämässä maapalloa 2,7 asteen verran vuosisadan loppuun mennessä. COP26:n panokset eivät siis olisi voineet olla korkeammat kiireellisiä korjaavia toimenpiteitä varten.

Afrikan maat ovat haavoittuvaisimpia ilmaston muuttuessa, vaikka ne aiheuttavat vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä muuhun maailmaan verrattuna. Mantereen historialliset päästöt ovat kolmen prosentin luokkaa, kun taas Euroopan, Amerikan ja Aasian ovat jokainen kolmenkymmenen prosentin molemmin puolin. Historialliset päästöt viittaavat kumulatiivisiin hiilidioksipäästöihin sitten vuoden 1751, josta lähtien päästötietoja on saatavilla.

Afrikan maat ovat haavoittuvaisimpia ilmaston muuttuessa, vaikka ne aiheuttavat vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä muuhun maailmaan verrattuna. Klikkaa twiitataksesi

Veden niukkuus, aavikoituminen, metsäkato, merenpinnan nousu ja äärimmäiset sääilmiöt uhkaavat elämää ja yhteiskuntaa eri määrin ympäri Afrikkaa. Vuoden 2019 hirmumyrsky Idai vaati yli 1300 ihmishenkeä Malawissa, Mosambikissa ja Zimbabwessa sekä maksoi noin 2 miljardia dollaria infrastruktuurin jälleenrakentamista ja toimeentulojen palauttamista varten. Madagaskarilla on todettu syksyllä 2021 maailman ensimmäinen ilmastonmuutoksesta johtuva nälänhätä. Vuoteen 2050 mennessä jopa 86 miljoonaa ihmistä saattaa joutua muuttamaan Afrikan sisäisesti ilmastonmuutoksen vuoksi, Maailmanpankki ennustaa.

Oikeaa ja oikeanlaista ilmastorahoitusta odotellessa

Rahoitus ja politiikka ovat olleet pääasialliset kompastuskivet kovemmille kansainvälisille ilmastotoimille, hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n tämän vuoden hälytyskelloja soittava arviointiraportti esittää. Ilmastorahoitus ja markkinamekanismien kehittäminen (Pariisin ilmastosopimuksen artikla 6) olivatkin Afrikan johtajien painopistealueita COP26-kokoukseen mennessä, ilmastonmuutoksen sopeutumistoimien, kansallisesti määriteltyjen panosten ja ilmastotoimien läpinäkyvyyden ja moniäänisyyden parantamisen ohella.

Lööppien perusteella COP26 onnistui keräämään rahoitusta ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Rikkaammat maat lupasivat vuosittain 413 miljoonaa dollaria seuraavien neljän vuoden aikana 46:lle haavoittuvaisimmalle maalle, joista monet ovat Afrikassa, ja 12 miljardia dollaria metsäkadon vastaiseen taisteluun vuosille 2021–2025. Lisäksi lukuisat pankit, vakuutusyhtiöt ja sijoittajat, joiden yhteinen salkku on 130 biljoonan dollarin arvoinen, lupasivat asettaa ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun työnsä keskipisteeseen. Kolme neljäsosaa ilmastoon liittyvistä rahavirroista käytetään kuitenkin maissa, joista ne ovat peräisin, joten ei ole ihme, että Saharan eteläpuolisen Afrikan osuus näistä globaaleista virroista on ainoastaan viisi prosenttia.

Monet suhtautuvat myös epäilevästi rikkaiden maiden kehittyviin maihin suunnattuihin rahoituslupauksiin, sillä edellisiäkään ei ole pidetty. Kööpenhaminan COP15-kokouksessa vuonna 2009 rikkaat maat lupasivat mobilisoida 100 miljardia dollaria vuodessa kehittyvien maiden ilmastotoimia varten vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on siirretty vuodelle 2023, mikä tarkoittaa rahoitusvajeen kasvamista vuosi vuodelta. Rahan määräkin on monen mielestä vain tippa meressä. Se perustuu neljäntoista vuoden takaisiin ennusteisiin, jolloin kansainvälinen tavoite oli enintään 2 asteen lämpeneminen, ei vuonna 2015 tiukentunut 1,5 asteen tavoite ja tieteellisesti todistettu ilmastonmuutoksen nopeutuminen.

Ilmastorahoituksen tarkoitus ja muoto vaikuttavat myös Afrikan maiden mahdollisuuksiin vastata ilmastokriisiin. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tarkoitetut varat ovat jopa kaksinkertaiset ilmastonmuutoksen sopeutumiseen verrattuna. Sopeutuminen on tärkeintä Afrikan kontekstissa, päästöjen ollessa vähäiset. Esimerkkejä sopeutumistoimista ovat varhaisvaroitusjärjestelmien tehostaminen, maanviljelijöiden käytäntöjen sopeuttaminen pidempiin kuiviin kausiin ja ilmastoriskien sisällyttäminen kaupunkisuunnitteluun.

Arvostetun Stockholm Environment Instituten uuden tutkimuksen mukaan sopeutumiseen tarkoitettu vuosittainen ilmastorahoitus Afrikassa oli alle 5,5 miljardia dollaria vuosina 2014–2018, eli alle viisi dollaria henkilöä kohden ja rutkasti sopeutumiskustannusarvioiden alapuolella. Nämä vuosiarviot olivat 7–15 miljardin dollarin luokkaa vuonna 2020, ja saattavat nousta yli 50 miljardin dollarin vuonna 2050 jos lämpeneminen pysyy 2 asteessa tämän vuosisadan aikana. Toinen ongelma on, että yli puolet julkisesta rahoituksesta on lainojen eikä avustusten muodossa, mikä aiheuttaa velkapaineita jo pahasti velkaantuneille maille ja nostaa esille kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta.

Yli puolet julkisesta rahoituksesta on lainojen eikä avustusten muodossa, mikä aiheuttaa velkapaineita jo pahasti velkaantuneille maille ja nostaa esille kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta. Klikkaa twiitataksesi
Vastuunkanto heikolla jäällä ilmastoneuvotteluissa

COP26:n viralliset ilmastoneuvottelut ovat myös saaneet osakseen kritiikkiä. Prosessi ei ole läpinäkyvä ja monet afrikkalaiset ja muiden haavoittuvaisten alueiden edustajat eivät päässeet paikalle matkustusrajoitusten, koronarokotusten heikon saatavuuden tai Glasgow’ssa kokouksen aikaan kalliin majoittumisen vuoksi. Kansainväliset ilmastoneuvottelut sopijaosapuolten välillä jatkuivat Glasgow’ssa vielä päivän konferenssin loputtua, kiistan aiheina fossiliset polttoaineet, hiilimarkkinoiden säännöt ja se, kenen vastuulla on maksaa ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Neuvottelujen lopputulos oli kompromissien vesittämä teksti, mutta kokouksessa onnistuttiin kuitenkin sopimaan markkinamekanismien yhteisistä pelisäännöistä ja tehtiin myös merkittäviä harppauksia eri osa-alueilla. Glasgow’ssa monet maat lupasivat ensimmäistä kertaa ilmastokokousten historiassa luopua hiilivoimasta ja vähentää metaanipäästöjä.

Neuvottelujen lopputulos oli kompromissien vesittämä teksti, mutta Glasgow’ssa luvattiin myös ensimmäistä kertaa ilmastokokousten historiassa luopua hiilivoimasta ja vähentää metaanipäästöjä. Klikkaa twiitataksesi

Yhdenkään suurvallan panokset eivät nykyisellään riitä ilmastokriisin torjumiseen, vaikka niiden vastuu on suurempi. Valtioiden ilmastotoimia tarkkaileva Climate Action Tracker huomautti Glasgow’n kokouksen jälkeen valtavasta kuilusta rikkaiden ja eniten saastuttavien maiden uskottavuuden, toimien ja lupausten välillä. Kaikista Glasgow’ssa tehdyistä lupauksista huolimatta vuoden 2030 odotetut päästöt ovat kaksinkertaiset siihen nähden, mitä enintään 1,5 asteen lämpeneminen vaatii. Monen suurmaan johtajat, kuten Kiinan, Venäjän ja Brasilian presidentit, jättivät osallistumatta tyystin. Samalla öljy- ja kaasuteollisuudella oli enemmän lobbaajia paikalla COP26:ssa kuin yhdenkään valtion edustajia, nosti esille Global Witness- ihmisoikeusjärjestö.

Monien rikkaiden maiden lupauksia ja puheita on pidetty tekopyhinä, sillä samalla kun luvataan miljoonia ilmastotoimiin Afrikassa, fossiilisten polttoaineiden tuki oli lähes 6 biljoonaa dollaria vuonna 2020. Afrikkalaiset johtajat ovat myös vaatineet rikkaita maita luopumaan fossiilisten polttoaineiden käytöstä ennen kuin ne vaativat samaa Afrikan mailta, joissa energian käyttö on huomattavasti vähäisempää ja valmiudet siirtyä uusiutuvaan energiaan ovat heikommat. Glasgow’n kokouksen loppusuoralla Yhdysvallat ja Kiina yllättivät lupaamalla yhteistoimia ilmastonmuutoksen torjumiseen, mikä antoi toivoa muutokseen, mutta yhteistoimien yksityiskohdista ei ole selvyyttä. Kiina ei myöskään, Intian ja Venäjän ohella, allekirjoittanut lupausta metaanipäästöjen vähentämisestä.

Afrikan maat eivät ole toimettomia tai ilman vastuuta ilmastokriisin taltuttamisessa. Jos väestöennusteet pitävät paikkansa, Afrikan päästöt saattavat myös nousta kansainvälisesti huomattavalle tasolle seuraavien vuosikymmenien aikana. Kenia on yksi edelläkävijöistä mantereella kansallisesti määriteltyjen panosten toimeenpanemisessa ja laati vuonna 2016 ilmastonmuutoslain, joka antaa sääntelykehyksen toimille. Yli puolet Afrikan kehityspankin ilmastorahoituksesta on omistettu sopeutumiseen täyttämään osan kansainvälisen rahoituksen jättämästä aukosta. Paikallinen yhteistyö, ilmastonmuutoksen tietouden edistäminen ja suunnittelukapasiteetin parantaminen ovatkin rahan ohella tärkeitä kansallisesti määriteltyjen panosten toimeenpanemiseen Afrikassa.

Aika on loppumassa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi. Glasgow’n lopputeksti kehotti maita tarkistamaan ja vahvistamaan vuoden 2030 päästötavoitteitaan ensi vuoden loppuun mennessä, sekä pyysi niitä maita, jotka eivät vielä ole tehneet niin, esittämään pitkän aikavälin strategiansa nollapäästöjen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä. Ensi vuoden COP27 järjestetään Afrikassa, Egyptin Sharm El Sheikhissä. Silloin nähdään, toimiiko Afrikka näyttämönä oikeasti vahvistetuille globaaleille toimille vai jatkuville puheille ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.

__

Kirjoittaja: Nina Näsman

Editointi: Sonja Heikkinen, Nanna Hallikainen, Jannika Melkko

Kielenhuolto: Hanna Lehto

Jaa