Jaa

Lukuaika: 6 minuuttia

Roma-elokuvan näyttelijä Yalitza Aparicio Genevessä elokuvan ensi-illassa. Kuva: UN Geneve Flickr

Kolme Oscar -palkintoa voittanut Roma tarjoaa nostalgisen kuvauksen 1970 -luvun Meksikosta. Mutta sen keskeiset aiheet, kuten rodullinen ja sukupuolten välinen epätasa-arvo ovat edelleen päivänpolttavia kysymyksiä nykypäivän Latinalaisessa Amerikassa.

Roma on Meksikoon sijoittuva Netflix-elokuva, jossa kuvataan yhden perheen elämää Mexico Cityn Roma-nimisessä kaupunginosassa 1970-luvun alkupuolella. Elokuvan pääosassa on alkuperäisväestöön kuuluva Cleo, joka on maalta suurkaupunkiin muuttanut lastenhoitaja. Hän hoitaa ylempään keskiluokkaan kuuluvan valkoihoisen lääkäri-isän ja kotiäiti Sofian kolmea lasta ja asuu perheen kanssa. Roman ohjaaja on Hollywoodissa uran luonut meksikolainen Alfonso Cuarón, joka palaa elokuvassa omaan lapsuuteensa. Hän on omistanut filmin Liballe, omalle lapsuudenaikaiselle hoitajalleen, joka toimi Cleon hahmon esikuvana. Vaikka Roma on menneisyyteen sijoittuva mustavalkoinen fiktiivinen taide-elokuva ja siinä käsitellyt teemat ovat edelleen ajankohtaisia Meksikossa ja muuallakin Latinalaisessa Amerikassa.

Pelkästään Meksikossa on 2,4 miljoonaa kotiapulaista, mutta ammatti on yleinen myös muualla Latinalaisessa Amerikassa. Kotiapulaisina työskentelevät ovat useimmiten naisia, ja alaan liittyy monenlaisia väärinkäytöksiä. Monet kotiapulaiset työskentelevät yli 60 tuntia viikossa huonoilla työehdoilla ilman sosiaaliturvaa. Pandemia pahensi monien asemaa: huhti-toukokuussa 2020 54% Meksikon kotiapulaisista menetti työnsä joko toistaiseksi tai pysyvästi. 

Eriarvoisuus on yksi Latinalaisen Amerikan suurimmista ongelmista, ja pandemian aikana tilanne on pahentunut. se tarkoittaa paljon muutakin kuin huimaavia tuloeroja kaikkein rikkaimpien ja kaikkein köyhimpien välillä. Romassa kodinhoitaja Cleolla on katto päänsä päällä turvallisella ja hienolla asuinalueella, hän ei näe nälkää, saa vapaapäiviä ja vaikuttaa pitävän työstään. Luokkaeroja hämärtää perheen Cleoa kohtaan osoittama hyväntahtoisuus ja kiintymys, mikä ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Ajoittain Cleo on kuin rakastettu perheenjäsen, välillä taas hänet pudotetaan maanpinnalle muistuttamalla velvollisuuksista. Hän jakaa perheen intiimit hetket ja hellii perheen lapsia, mutta näkymättömät rajat pitävät hänet perheen ulkopuolella.  Vaikka Cleo on pääasiassa lastenhoitaja, hänen tosiasiallinen toimenkuvansa on paljon laajempi. Esimerkiksi koiran jätösten kerääminen perheen asunnon rappukäytävästä on hänelle jokapäiväistä elämää

Yhdessä elokuvan kohtauksessa Cleo pesee pyykkiä ja kaitsee leikkiviä lapsia kattoterassilla. Taustalla näkyy muita kattoja, ja jokaisella niistä on kotiapulainen pesemässä ja kuivaamassa pyykkiä. Heidän maailmansa on kattoterassien maailma, katutason yläpuolella ja katseilta piilossa – kuin eräänlainen rinnakkaistodellisuus. Eri yhteiskuntaluokkien maailmat hipovat toisiaan, mutta ne eivät kohtaa. Sosiaalinen integraatio ja luokkanousun mahdollisuus ovat jumissa. Siirtolaisuus tai rikolliset polut houkuttelevat, sillä ne lupaavat pikakaistan pois köyhyydestä. 

Sukupuolittunut epätasa-arvo ja maailmalle kadonneet miehet

Latinalaisessa Amerikassa epätasa-arvo ja mahdollisuuksien puutteet ovat usein vahvasti yhteydessä erilaisiin identiteettitekijöihin, erityisesti rotuun ja etnisyyteen. Cleon hahmossa yhdistyvät kaikki edellä mainitut: hän on alkuperäisväestöön kuuluva nainen ja lisäksi siirtolainen suurkaupungissa. Isäntäperhe puhuu espanjaa, Cleo puolestaan vaihtaa espanjasta Oaxacan paikallismurteeseen puhuessaan talon toisen palvelijan kanssa.

Latinalaisessa Amerikassa epätasa-arvo ja mahdollisuuksien puutteet ovat usein vahvasti yhteydessä erilaisiin identiteettitekijöihin, erityisesti rotuun ja etnisyyteen. Klikkaa twiitataksesi

Elokuvassa liikutaan naisten maailmassa: pääosissa ovat Marina de Taviran esittämä perheenäiti Sofia, hänen äitinsä eli lasten isoäiti sekä lastenhoitaja Cleo. Isän ja aviomiehen poissaolo leimaa elokuvaa. Joko työt vievät maailmalle, tai sitten miehet omistautuvat politiikalle, vallankumoukselle tai mille milloinkin. Cleon syntymättömän lapsen isä hylkää Cleon saatuaan tietää raskaudesta.

Sekä Cleo että perheen äiti elättävät itse itsensä, mutta se ei takaa heille itsenäisyyttä. Sofian erotessa petollisesta miehestään hänestä tulee vapaata riistaa miesten ehdotuksille. Luokka-asema, koulutustaso ja perhetausta takaavat kuitenkin Sofialle oikeuksia, jotka Cleolta puuttuvat. Kun Cleo joutuu vaikeaan tilanteeseen suunnittelemattoman raskauden vuoksi, Sofia tukee häntä.

Toisaalta Cleolta puuttuu Sofian sosiaaliset velvollisuudet: hänellä ei ole paineita ylläpitää kulisseja tai näytellä onnellista. Sofia vaikuttaa päällisin puolin modernilta ja itsenäiseltä naiselta, mutta myös häntä rajoittavat katolisen ja perhekeskeisen maan sosiaaliset normit. Sofian ja Cleon välillä voi ajoittain nähdä molemminpuolista sympatiaa ja kiintymystä, mutta varsinaisesta sisarellisesta solidaarisuudesta tuskin voi puhua. Cleo selvästi aavistaa Sofian avioliiton olevan vaikeuksista, mutta Sofia ei kerro hänelle omista asioistaan, eikä Cleon ole sopivaa kysellä.

Palvelijan paikka valkokankaalla ja oikeassa maailmassa

Roman asetelma ei ole kovin omaperäinen, sillä kotiapulaisten ja isäntien välistä suhdetta on Latinalaisessa Amerikassa käsitelty lukuisissa elokuvissa, kirjoissa ja suosituissa telenoveloissa eli saippuaoopperoissa. Roma on hidastempoinen taide-elokuva, eikä sen kohdeyleisö ole sama kuin telenoveloiden, joita varsinkin naiset seuraavat. Siinä missä perinteisen telenovelan juonenkäänteisiin saattaa kuulua palvelijattaren toivoa herättävä nousu parempaan asemaan (yleensä avioliiton myötä), ei Romassa tällaista hetkeä päästä näkemään. Telenoveloilla on joskus tarkoituksellisesti sosiaalinen funktio: ne saattavat esimerkiksi valistaa kotiapulaisia heidän oikeuksistaan. Romasta puuttuu valistava sävy. 

Kehuista ja Osacr -palkinnoista huolimatta Roma ei ole pelkästään ylistetty elokuva. Sitä on haukuttu kylmäksi, käsikirjoittamattomaksi ja luokkaeroja alleviivaavaksi ja normalisoivaksi elokuvaksi, joka ei tuo mitään uutta luokkakeskusteluun. Sen suosion taustalla koetaan vaikuttavan ennen kaikkea Netflixin voima ja Meksikon elokuvateollisuuden lobbarit. 

Jopa tunnettu slovenialainen filosofi ja kulttuurikriitikko Slavoj Žižek on antanut mielipiteensä Romasta. The Spectator -lehdelle antamassaan haastattelussa Žižek on sanonut, että Romaa on ylistetty aivan vääristä syistä: Cleon epäitsekkyyden, uhrautuvuuden ja isäntäperheelle omistautuneisuuden ylistys ovat orjuutuksen oikeuttavia ansoja. Cuarón itse on sanonut, että hän ei elokuvallaan pyri moralisoimaan tai ottamaan kantaa.

Siitä huolimatta Roma on sysännyt käyntiin monenlaisia prosesseja ja herättänyt keskustelua kotiapulaisten asemasta. Kotiapulaisten asemaa ajava järjestö Trabajadores Domesticas on kiitellyt elokuvaa siitä, että se on tehnyt kotiapulaisten aseman näkyväksi kansainvälisen yhteisön silmissä. Marcelina Bautista, joka on perustanut kotiapulaisten koulutusta tukevan keskuksen, on kiitellyt Roman ohjaajaa Cuarónia siitä, että hän on tarjonnut tilaisuuden tuoda kotiapulaisten aseman uudelleen julkiseen keskusteluun.

Cleon roolissa nähdystä Yalitza Apariciosta on tullut kansainvälinen tähti, joka on poseerannut ranskalaisten muotisuunnittelijoiden vaatteissa kansainvälisten muotilehtien sivuilla. Aparicio on myös historian ensimmäinen alkuperäiskansaan kuuluva nainen, joka on päässyt Oscar-palkintoehdokkaaksi – sekään ei ole mikään pieni saavutus. Hän on jopa käynyt YK:n kokouksessa puhumassa alkuperäiskansojen asemasta.

Aparicion saama huomio ei ole miellyttänyt kaikkia tahoja Meksikossa. Hänen ulkonäköönsä ja etniseen taustaansa kohdistuneet arvostelut ovat kuitenkin jo itsessään osoitus siitä, että Roman kaltaisia elokuvia tarvitaan. Aparicion esiintymistä kiiltäväsivuisten lehtien muotikuvissa on myös kritisoitu siitä, että se luo illuusion inkluusiosta mutta ei kuitenkaan muuta vallitsevaa todellisuutta. Latinalaisessa Amerikassa on edelleen harvinaista nähdä mainoksissa tai valtavirtaelokuvissa alkuperäis- tai esimerkiksi afrotaustaisia henkilöitä. Yaltiza Aparicion kaltaisten näyttelijöiden saama kansainvälinen huomio ei ehkä muuta mitään välittömästi, mutta se antaa voimakkaan symbolisen viestin ja voi muokata vallitsevia asenteita ja kauneusihanteita. 

 —

Kirjoittaja: Anna Virkama

Editointi: Minja Sillanpää

Kielenhuolto: Ida Andersson

Jaa