Euroopan unionissa on valmisteilla maailman ensimmäinen laki tekoälystä. Tavoitteena on valjastaa tekoäly ratkaisemaan Euroopan talousongelmia, vaarantamatta kansalaisten perusoikeuksia. Taustalle jää avoimia kysymyksiä siitä, millaiseen yhteiskuntaan tekoäly on meitä viemässä.

Tekoäly 2000-luvun höyryvoima?

Digitalisaatio on kiistatta 2010-luvun yhteiskunnallinen muutostarina, ja tekoäly sen määrittävin teknologia. Datan tehokkaaseen analysointiin perustuva koneellinen päätöksenteko on vakiintunut mielikuvituksessa uudeksi sähköksi tai höyryvoimaksi. Erityisesti vuoden 2008 jälkeisen talous-ja finanssikriisin jälkimainingeissa tekoälystä on toivottu ratkaisua hidastuvaan taloudelliseen tuottavuuteen. Tekoälyyn on ladattu paljon toiveita myös esimerkiksi ilmastokriisin ratkaisun suhteen.

Tekoäly ei ole erityisen uusi keksintö. Ensimmäisen kerran tekoäly-termiä käytettiin jo vuonna 1956 Dartmouthissa järjestetyssä työpajassa, jota pidetään tekoälyn syntyhetkenä. Nykyaikaisen tekoälysovellusten keskeisimmät matemaattiset ratkaisut kehitettiin jo 1980-lukuun mennessä. Tekoälyn kehitystä on leimannut aaltoliike, jossa optimistisia aaltoja ovat seuranneet tekoälytalvina tunnetut pessimistiset aallonpohjat. Viimeisin tekoälyn nousukausi alkoi noin kymmenen vuotta sitten, kun datan ja laskentatahon räjähdysmäinen lisääntyminen mahdollistivat aikaisempien teknologioiden tehokkaan skaalauksen.

Tekoälyn lupauksen on nähty piilevän sen monikäyttöisyydessä. Yhdistämällä dataa ja matemaattisia algoritmeja voimme hallita ja ymmärtää lähes kaikkia teollisia prosesseja entistä paremmin. Tämä mahdollistaa parempien päätösten tekemisen ja resurssien tehokkaan kohdentamisen – oli kyse sitten ruokatoimituksia tekevästä sovelluksesta joka haluaa jakaa keikkoja mahdollisimman tehokkaasti, satamasta joka haluaa automatisoida valtavien nosturien liikkeitä laitureilla tai tehtaasta, joka haluaa optimoida lämmitystä reaaliajassa suhteessa ennakoituun sähkönhintaan ja lämpötilaan. Tälläisillä tehostamistoimilla on toivottu olevan triljoonien dollarien hyötyjä globaalille taloudelle.

Tekoälyn positiivisella visiolla on kuitenkin myös kääntöpuoli. Algoritmeja on käytetty tehostamaan ja manipuloimaan myös ihmisiä ja heidän preferensejään koskevia päätöksiä. Tämä on nopeuttanut monia valintoja ja päätöksiä. Mukana on kuitenkin  myös uudenlaisia riskejä.  Ensimmäinen kysymys liittyy algoritminen syrjintään. Koska tekoälyjärjestelmät oppivat havaitsemalla menneestä datasta yleisiä säännönmukaisuuksia, ne päätyvät helposti vahvistamaan yhteiskunnan vinoumia. Perusesimerkki on tilanne, jossa algoritmi oppiii menneen datan pohjalta valitsemaan työpaikkoihin miehiä naisten sijaan, koska datasta huomataan, että aikaisemminkin miehet ovat olleet näissä tehtävissä. Toinen tyypillinen kritiikki on tekoälyjärjestelmien läpinäkymättömyys. Tekoälyn tekemiä päätöksiä on usein hankala selittää ja toisintaa jälkikäteen. Ihmisten arjen ja tulevaisuuden kannalta olennaiset päätökset päätyvät näin mustan laatikon armoille.

Kolmas kritiikki on perustavampi. Teknologia-historioitsija James Beniger on korostanut yhteiskunnallisen monimutkaisuuden hallinnan lisäämisen olevan kaiken tietotekniikan yhteinen piirre. Tämä hallinta on tekoälyn myötä noussut uudelle tasolle. Sama datan automaattinen ja tehokas käsittely, joka mahdollistaa tehtaan prosessien optimoinnin, mahdollistaa myös autoritaarisen hallinnan ulottumisen laajemmalle, syvemmälle yhteiskuntiin. Esimerkkejä on nostettu esimerkiksi Kiinan valtionhallinnon ylläpitämistä pisteytysjärjestelmistä, automaattisesta kasvojentunnistuksesta tai ennakoivasta poliisitoiminnasta.

Tekoäly Euroopassa

Euroopan unioni heräsi tekoälyn murrokseen noin viisi vuotta sitten. Vuonna 2018 julkaistusta Euroopan ensimmäinen tekoälystrategiasta lähtien eurooppalaista tekoälypolitiikkaa on leimannut tasapaino yllä-kuvattujen taloudellisten hyötyjen ja perusoikeuksien riskien keinulaudalla.

Eurooppalaista tekoälypolitiikkaa on leimannut tasapaino yllä-kuvattujen taloudellisten hyötyjen ja perusoikeuksien riskien keinulaudalla. Klikkaa twiitataksesi!

Taloudellinen ulottuvuus on ollut Euroopalle erityisen tärkeä. Eurokriisin jälkeen Euroopan taloudellinen tuottavuus ei ole palannut kriisiä edeltävälle uralle. Tekoäly tuoma tuottavuuden nosto sopii ratkaisuna hyvin eurooppalaisen talouspolitiikan rajoitteisiin, jossa teollisuuspoliittiset interventiot ovat perinteisesti olleet poliittisesti haastavia. Tarve eurooppalaisen tekoälyn kehitykselle on usein nähty myös erityisesti Yhdysvaltain ja Kiinan kanssa käytävän kansainvälisen taloudellisen kilpailun puitteissa. Sääntelypiireissäkin siteeratun, vuonna 2017 julkaistun McKinseyn selvityksen mukaan Euroopan yksityiset investoinnit tekoälyyn olivat alle kuudesosan Yhdysvaltojen vastaavista. Pelko Euroopan jäämisestä jälkeen kilpakumppaneistaan on ollut ajuri tekoälyn sääntelykehikon rakentamisessa.

Toinen keskeinen tavoite on ollut eettisten pelisääntöjen luominen kansainvälisellä areenalla. Euroopan unionin tietosuoja-asetus (GDPR) oli esimerkki Euroopan uusien teknologioiden saralla. Eurooppalainen tapa lähestyä tietosuojaa yleistyi globaaliksi standardiksi, muiden pyrkiessä harmonisoimaan omaa lainsäädäntöään suhteessa Eurooppaan. Luomalla ensimmäisenä eettiset pelisäännöt tekoälyn käytölle, monet ovat nähneet Euroopalla mahdollisuuden uusintaa tätä Bryssel-vaikutusta.

Tekoälyn sääntely alkoi Euroopan unionissa toden teolla Ursula von der Leyenin asetuttua Euroopan komission presidentiksi 2019. Ensimmäisen sadan päivän aikana von der Leyenin komissio julkaisi tekoälyä käsittelevän white paperin. Teknologiaoptimistiksi itseään kutsuva von der Leyen korosti luotettavan ja ihmiskeskeisen tekoälykehityksen merkitystä Euroopan strategiselle kehitykselle.  Euroopan parlamentti ja Euroopan neuvosto kirjoittivat tahoillaan useita raportteja ja selvityksiä, joiden tavoitteena oli hahmotella eurooppalaista suuntaa tekoälyn kehityksessä.

Prosessi huipentui lopulta ehdotukseen maailman ensimmäiseksi tekoälylaiksi, joka julkaistiin huhtikuussa 2021. Asetuksen ydin on ajatus tekoälysovellusten jakamisesta eri riskitasoihin. Ensimmäisenä ovat kielletyt teknologiat, joita kielletään kategorisesti käyttämästä Euroopan unionin alueella. Näihin kuuluvat esimerkiksi yhteiskunnalliset pisteytysjärjestelmät, yksityinen biometrinen valvonta sekä tekoälyn käyttäminen ihmisten päätösten manipulointiin.

Euroopan unionin tekoälyasetuksessa kielletään esimerkiksi yhteiskunnalliset pisteytysjärjestelmät, yksityinen biometrinen valvonta sekä tekoälyn käyttäminen ihmisten päätösten manipulointiin. Klikkaa twiitataksesi!

Toisena ovat korkean riskin käyttökohteet, joissa tekoälyä käytetään ihmisten elämän kannalta olennaisiin päätöksiin, kuten koulutukseen tai työpaikkaan pääsyyn. Tällaisille järjestelmille asetetaan tiukkoja vaatimuksia muun muassa datan vääristymättömyyden sekä järjestelmien läpinäkyvyyden suhteen. Tätä seuraavat vähäisen riskin teknologiat, kuten keskusteluita ihmisten kanssa asiakaspalvelutilanteissa tai muutoin käyvät chatbotit, joille on pelkästään minimaalisia vaatimuksia läpinäkyvyydestä. Loput, noin 90 % tekoälysovelluksista eivät ole sääntelyn piirissä.

Ehdotuksen tultua julki vaikuttaminen alkoi toden teolla. Yksi keskeisimmistä kysymyksistä on ollut tekoälyn määritelmä, josta ei ole vieläkään saavutettu yhteistä näkemystä. Monet yrityslobbarit ovat pyrkineet rajaamaan oman toimialansa vaatimusten ulkopuolelle, suojaan sääntelystä seuraavasta hallinnollisesta taakasta. Korkean riskin sovelluskohteiden määrittely tuleekin olemaan yksi keskeisimpiä kiistakysymyksiä prosessin edetessä. Edes kielletyistä teknologioista ei ole yksimielisyyttä. Erityisesti viranomaisen harjoittama biometrinen valvonta on noussut kuumaksi keskustelunaiheeksi.

Tekoälyn kiinnostavuus ja merkitys poliittisuus on näkynyt prosessin hidastumisena. Euroopan parlamentissa eri valiokuntien välinen kiista johtopaikasta lain valmistelussa viivytti parlamentaarisen valmistelun alkua yhdeksällä kuukaudella. Parlamentaarikot pöytäsivät ehdotukseen yli 3000 tarkistusehdotusta, joista eri ryhmien neuvottelutiimit koostavat tällä hetkellä parlamentin yhteistä kantaa. Alkuvuodesta odotetun parlamentin kannan jälkeen alkavat kolmikantaneuvottelut Euroopan komission sekä neuvoston kanssa. Tavoitteena on saada lainsäädäntö valmiiksi vuoden 2023 aikana, jonka jälkeen se tulee voimaan kokonaisuudessaan kahden vuoden päästä, vuonna 2025.

Prosessin edetessä muualla maailmassa tekoälyn sääntely on alkanut myös edetä kovaa vauhtia. Kiinan kommunistinen puolue on alkanut säädellä digitaalista taloutta kovalla kädellä viime vuosina. Alustoja koskevan lainsäädännön sekä tietosuojauudistuksen lisäksi Kiina saattoi pikavauhdilla viime voimaan maaliskuussa tekoälyalgoritmeja koskevan lainsäädännön, joka antaa käyttäjille muun muassa oikeuden saada tietoja ja määritellä, miten algoritmit profiloivat heitä internetissä.  Vaikka lainsäädäntö ei ole yhtä kattava kuin Euroopan tekoälyasetus eikä se muuta autoritäärisen koneiston omia hallintamekanismeja, sen voidaan nähdä vieneen Euroopalta tittelin maailman ensimmäisenä tekoälyn sääntelijänä.

Myös markkinaliberaalista suhtautumisesta tunnettu Yhdysvallat on alkanut liikkua kohti tekoälyn eettisten rajoitteiden pohdintaa. Lokakuussa 2022 Valkoinent talo julkaisi Blueprint for AI Bill of Rightsina tunnetun strategian, jossa listattiin eettisen tekoälyn periaatteita. Tämä luo suuntaa yhdysvaltalaiselle tekoälysääntelylle, vaikkakin välivaalien jälkeen monet kunnianhimoisemmista kongressin aloitteista digitaalisella markkinalla ovatkin toistaiseksi jäissä. Jotkin valtion virastot, kuten liittovaltion kauppakomissio FTC, ovat myös alkaneet aktivoitua tekoälyn sääntelyssä oikeusistuimien kautta.

Globaalin talouden näkökulmasta eriytyvät sääntelykehikot muodostavat riskin markkinoiden pirstaloitumisesta. Jos standardit eriytyvät, samoja tekoälytuotteita ei voi enää kohdistaa globaaleille markkinoille. Kansainvälisistä teknologia-standardeista onkin tulossa uusi kiihkeä kansainvälisen politiikan näyttämö. Esimerkiksi Euroopan Unionin ja Yhdysvaltojen välisen kauppaa ja teknologiaa pohtivan Trade and Tech Council -foorumin yksi tehtävä on luoda yhteinen transatlanttinen näkemys eettisestä ja luotettavasta tekoälystä, erityisesti suhteessa kiinalaisiin standardeihin. Tätä yhteistyötä maalaileva tiekartta julkaistiin 5. joulukuuta.

Tekoäly ja tulevaisuus

Tekoälyasetuksen tarkoituksena on kanavoida eurooppalaista innovaatiota eurooppalaisia perusoikeuksia kunnioittavaan suuntaan. Tässä tavoitteessa rutinoitunut Euroopan unionin hallintokoneisto lopulta onnistuu. Tekoälyjärjestelmien kehittäjille luodaan uusia velvollisuuksia, pahimpia ylilyöntejä karsitaan ja suunnitteluvaiheessa etiikka otetaan entistä paremmin huomioon.

Tekoälyasetuksen yksilön perusoikeuksiin kohdistuvien riskien ja taloudellisen hyötyjen punninnan jälkeen avoimeksi jää kuitenkin olennaisia kysymyksiä tekoälyn roolista yhteiskunnassa. Päällimmäisenä on kysymys siitä, onko keisarilla lopulta vaatteita. Tekoälyyn on ladattu valtavia odotuksia, kuten toiveita ilmastonmuutoksen ratkaisusta ja syöpien parantamisesta talouden oikaisuun. Toive ja halu uskoa tekoälyn kehitykseen on suurta, koska se tarjoaa teknologisen ratkaisun useisiin monimutkaisiin sosiaalisiin ongelmiin ilman tarvetta pohtia perustavampia yhteiskunnallisia kysymyksiä.

Hehkutus alkaa kuitenkin peittää todellisuutta alleen. Monista ilmiömäisistä sektorikohtaisista sovelluksista huolimatta monet epäilevät, onko tekoäly todellisuudessa sähkön ja höyryvoiman kaltainen yhteiskuntaa horisontaalisesti tehostava tuottavuusloikka. Vuonna 2017 julkaistu PriceWaterhouseCoopersin tutkimus ennakoi tekoälyn taloudelliseksi vaikutukseksi noin 15 triljoonaa dollaria vuonna 2030. McKinsey ennakoi vaikutukseksi noin 13 triljoonaa. Kuitenkin tällä hetkellä markkinatutkimuslaitos Gartner arvioi tekoälyohjelmistojen markkinan kooksi vain noin 62,8 miljardia dollaria. Kuten tutkija Elizabeth Kumar toteaa, tekoälyn suurin ongelma voi olla lopulta se, että “se ei toimi”. Esimerkiksi Covid-19 pandemian aikana tekoälyn uskottiin tarjoavan nopeita ratkaisuja viruksen diagnosointiin. Lopulta yksikään tuhansista malleista ei onnistunut tarjoamaan kliinisesti toimivaa ratkaisua. Tämä voi tarkoittaa uutta tekoälytalvea odotusten ja todellisuuden etsiessä jälleen toisiansa.

Huolimatta siitä onko tekoäly todellisuudessa höyryvoiman kaltainen keksintö ja tuottavuusloikka, sillä on jo nyt konkreettisia vaikutuksia. Berkeleyn yliopiston professorit Jenna Burrell ja Marion Fourcade ovat kirjoittaneet, miten tekoälyyn pohjautuva yhteiskunnallinen järjestelmä muuttaa taloudellisia voimasuhteita. Moni tekoälyn viimeaikainen prosesseja tehostava sovellus on liittynyt työvoiman korvaamiseen ja prosessien automatisaatioon. Esimerkiksi viime viikot teknologiapiiirejä on kuohuttanut OpenAI:n ilmiömäinen chatbot ChatGPT, joka tuottaa uskottavaa, joskin pintapuolista tekstiä lähes aiheesta kuin aiheesta. Yrityksille  tämä mahdollistaa rajuja säästöjä tekstiä työkseen tuottavien copywriterien, toimittajien ja muiden viestijöiden (kuten tällaisten artikkelien kirjoittajien) kustannuksella. Lopulta huomaamme olevamme keskellä yhteiskuntaa, jossa eriytyvät yhä selkeämmin hyvinvoivat tekoälysovellusten kehittäjät sekä omistajat, ja muut. Tähän nopeasti tapahtuvaan rakennemuutokseen on yleensä tarjottu ratkaisuksi esimerkiksii koodauskouluja. Näiden keinojen riittävyyttä koetellaan lähivuosina.

Tekoäly muuttaa myös suhtautumistamme päätöksentekoon. Siinä missä algoritmi tekee päätöksensä kylmästi datan perusteella, arvoilla ja kontekstuaalisilla pohdinnoilla on sijansa kun ihminen kohtaa ihmisen ja tekee hankalia päätöksiä esimerkiksi tämän työpaikasta tai koulutuspaikasta. Näiden päätösten ulkoistaminen algoritmeille on houkutteleva keino  väistää vastuuta vaikeista päätöksistä. Näennäisen objektiivinen algoritminen päätöksenteko peittää alleen keskeisiä kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta ja muuttaa vaivihkaa tapaamme suhtautua toisiimme ja yhteiskuntaan ympärillämme. Läpinäkyvyyden ja datan vinoutuminen ratkaiseminen ei anna meille avaimia tähän haasteeseen.

Euroopan unionin tekoälyasetus pyrkii kanavoimaan teknologista innovaatiota Euroopan talouden kiihdyttämiseksi ja globaalissa kilpailussa mukana pysymiseksi. Riskiperustainen lähestymistapa parantaa yksilöiden perusoikeuksien suojaa. Kuitenkin taustalle jää laajempia kysymyksiä siitä, millaiseen yhteiskuntaan teknologia on meitä viemässä.

Kirjoittaja: Leevi Saari
Kommentointi ja editointi: Tuure Niemi, Henna Nivakoski ja Julius Lehtinen