Elisa Husu on valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta. Hän työskentelee sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajan eduskunta-avustajana.

1900-luvun Euroopassa demokratiat kamppailivat ääriliikkeiden noustessa molemmilta laidoilta. Liberaalia järjestystä haastoivat fasismi ja totalitarismi, jotka tempaisivat ihmisiä mukaansa kuin tuuli lentohiekkaa. Kirjassaan Liberalism in Dark Times: The Liberal Ethos in the Twentieth Century Joshua Cherniss käsittelee ajattelijoita, jotka puolustivat liberaaleja ideoita niitä tukahduttavia voimia vastaan. Poliittiseen etiikkaan keskittyvä teos täydentää liberalismin historiaa ja on ajankohtainen illiberaalien liikkeiden voimistuessa 2020-luvulla.

Liberalism in Dark Times: The Liberal Ethos in the Twentieth Century -teoksessa (Princeton University Press, 2021) Joshua Cherniss tutkii toisen maailmansodan ja kylmän sodan aikakausien politiikan teoreetikkoja, jotka löysivät liberaaleista ideoista puolustuksen totalitarismia ja fasismia vastaan. Teos perustuu amerikkalaisen teologin Reinhold Niebuhrin, ranskalaisten filosofien Albert Camus’n ja Raymond Aronin sekä brittiläisen filosofin Isaiah Berlinin näkemyksiin liberaaleista ihanteista eksistentiaalisen uhan edessä, sillä ääriliikkeet pyrkivät liberalismin ja demokratian hävittämiseen.

Sekä toisen maailmansodan että kylmän sodan aikana Cherniss tunnistaa samankaltaisen liikkeen: ajattelijat puolustivat liberalismia ennen kaikkea eettisenä valintana, joka demokraattisten instituutioidensa ja käytäntöjensä avulla tunnistaa omat heikkoutensa ja haavoittuvuutensa, mutta myös tärkeät hyveensä ihmisten vapauden suojelijana.

Niebuhr, Camus, Aron ja Berlin kamppailivat ratkaisemattoman ristiriidan kanssa: miten löytää tapa taistella totalitaarisia liikkeitä ja niiden häikäilemättömyyttä vastaan ilman samojen piirteiden omaksumista? Yksi Chernissin pääväitteistä onkin, että mikäli ihminen puolustaa liberalismia illiberaaleilla keinoilla, hän ajautuu tuhoavia piirteitä sisältävään paradoksiin (”Damned if you do, damned if you don’t”).

Liberaaleja arvosteltiin etenkin siitä, onko heidän puolustamallaan järjestyksellä riittävää kykyä kohdata ja ratkaista ajan kriisit ja muutokset. Useat fasismin kannattajat esittivät, että fasismin nousu ja olemassaolo oli juuri osoitus liberaalidemokratian poliittisista ja sosiaalisista epäonnistumisista; liberaalit olivat olleet liian optimistisia ihmisen rationaalisuudesta ja hyväntahtoisuuden voimasta.

Jokaisella neljällä teoreetikolla oli oma henkilökohtainen suhde liberalismiin ja he lähestyivät sitä eri kautta. Aron, ja jossain määrin myös Berlin, käsittelivät poliittisia johtajia, ja Niebuhr sekä Camus erityisesti kansalaisia ja aktivisteja. Jokaista ei voi pitää yksiselitteisesti liberaalien ihanteiden kannattajana, kuten Camus’n tapauksessa, mutta jokainen vaikuttui siitä omalla tavallaan jännitteisessä ajassa.

Cherniss käsittelee myös, joskin yllättävästi, kahta teoreetikkoa vuosisadan ensimmäiseltä puoliskolta, Max Weberia ja Georg Lukácsia. Molemmat heistä todistivat ensimmäistä maailmansotaa ja kommunistien valtaannousua. Lukács oli Unkarista lähtöisin oleva kommunisti, joka palveli lyhyen aikaa maan puna-armeijassa. Chernissin mielestä Lukácsessa piirtyykin kiinnostavasti se, miten puhtaiden ja jaloiksi pidettyjen päämäärien edistäminen voidaan oikeuttaa moraalisesti – ja mitä tarkoittaa häikäilemättömyys näissä pyrkimyksissä. Se ilmensi sitä, mikä liberaaleilla oli vastassa.

Cherniss osoittaa 1900-luvun teoreetikkojen kamppailleen samojen kysymyksien kanssa kuin liberaalit tänä päivänä: miten vahvistaa liberaalidemokratiaa, turvata sen jatkuvuus ja eettiset ihanteet autoritarismin ja totalitarismin vahvistuessa?

Moraalinen valppaus liberalismin eetoksena

Teos täydentää kuvaa sotienjälkeisen liberalismin historiasta, jossa ovat korostuneet erityisesti instituutiot, politiikan ja talouden välinen suhde, valtioteoria ja käsitteet kuten vapaus, oikeudenmukaisuus, auktoriteetti ja legitiimiys. Cherniss huomauttaa, että kuva on kuitenkin liian yksinkertainen ja jättää varjoonsa poliittis-eettisen ulottuvuuden, kuten keinojen ja päämäärien välisen suhteen, politiikan ja moraalin kytköksen ja luonteen merkityksen poliittisessa toiminnassa. Kysymykset olivat tärkeitä pohdinnan aiheita toisen maailmansodan aikana koettujen kauhujen jälkeen.

Varmuus ja epäilyksen torjuminen näyttäytyvät helposti kiehtovammilta kuin monimutkaisuus ja erehdyksen mahdollisuus. Liberaaleille kuuluu korostaa tiedon, vallan ja hyveiden rajoja. Klikkaa twiitataksesi!

Cherniss tarkasteleekin liberalismia poliittisen etiikan näkökulmasta, jolla on erityinen eetos. Eetos viittaa paitsi herkkyyteen tai luonteeseen, myös laajempaan havainto- ja ajattelukehykseen, joka määrittää, miten uskomusjärjestelmä muodostuu ja ohjaa toimintaa. Eetoksen tarkastelu on Chernissin mukaan oleellista, jotta ymmärrettäisiin, mikä ihmisiä liikuttaa, ja mikä saa heidät kiinnittymään ja toisaalta jakautumaan eri poliittisiin leireihin. 

Kuten Bertrand Russell totesi, liberalismin olemus ei ole siinä, mitä mielipiteitä ihmisillä on, vaan miten niitä käsitellään. Tärkeää on erityisesti toisten näkemysten suvaitseminen, dogmatismin ja fanaattisuuden torjuminen ja uskomusten kunnioittaminen. Se on moraalista valppautta sikäli kun se torjuu kaikki häikäilemättömät, kiistattomiksi esitetyt pyrkimykset mihin tahansa päämäärään, olivatpa ne kuinka yleviksi koettuja tahansa.

Varmuus ja epäilyksen torjuminen näyttäytyvät helposti kiehtovammilta kuin monimutkaisuus ja erehdyksen mahdollisuus. Liberaaleille kuuluu korostaa tiedon, vallan ja hyveiden rajoja. 

Juuri tässä näyttää kuitenkin olevan liberaalin eetoksen vaara: jatkuva itsereflektio ja tasapainon etsiminen voi suistaa liberaalit päättämättömyyteen ja varovaisuuden ja kohtuullisuuden vaatimukset tehottomaan politiikkaan. Politiikan kärjistyminen ja totalitaaristen voimien vahvistuminen tuo liberaaleille ongelmia, jos he jäävät tunteen tasolla neutraaleiksi sivukatsojiksi aikansa tapahtumista.

Chernissin valinta käsitellä etiikkaa ja inhimillistä toimintaa on tärkeä, mutta ei millään tavalla helppo etiikkaan ja politiikkaan liittyvän jännitteen vuoksi. Alueena se on erityisen herkkä ja nostattaa kysymyksen, kuka tekee arvostelmia kenestä ja millä perustein.  Inhimillisen toiminnan käsittely on silti tärkeä osa politiikan analyysiä, sillä yksittäisillä toimilla on myös suuremmassa järjestyksessä merkitystä: hyvältäkin vaikuttavat käytännöt ja instituutiot voivat pettää, jos toiminta ei kestä tarkastelua.

Chernissin teos on puolustus liberaalidemokratian puolesta. Järjestelmän vahvuus on ennen kaikkea siinä, millaiseen luonteeseen se ihmisiä kasvattaa. Siihen kuuluvat kysymykset siitä, mikä on oikeudenmukaista, miten poliittisia päämääriä tavoitellaan, ja mitä tarkoittaa elää yhdessä vapaina ihmisinä demokraattisessa yhteiskunnassa. Kuten Cherniss kehottaa: ”Ota demokratia vakavasti. Opeta sitä, keskustele siitä, paranna sitä, puolusta.”

Kirjoittaja: Elisa Husu
Editointi ja kommentointi: Ella Virtanen ja Viliina Kaikkonen
Kielenhuolto: Hanna Lehto