CIA:n vankilennot – tutkia vai ei?
Kalashnikov ja kukkamekko | 02.11.2011
Helsingin Sanomat julkaisi männäviikolla mielenkiintoisen selvityksen, jonka mukaan Ulkoministeriö ei estänyt CIA:n vankilennoksi epäiltyä konetta laskeutumasta Suomeen, vaikka USA ei suostunut lennon tarkoitusta selvittämään.
Vankilentoihin viitatessa puhutaan tapahtumasarjasta, joka liittyy USA:n vuonna 2001 aloittamaan terrorisminvastaiseen sotaan. USA:ta ja Iso-Britanniaa on syytetty yli kolmen tuhannen terrorismista epäillyn henkilön sieppaamisesta eri maista kuulusteluja varten. Kuulusteltavat on syytösten mukaan lennätetty toisiin maihin, joissa kyseenalaisia metodeja, kuten kidutusta, on voitu käyttää maiden omista laeista välittämättä. Lisäksi CIA:n epäilleen perustaneen laittomia vankiloita useisiin muihin maihin.
Lennot ovat kulkeneet ilmeisesti useiden Euroopan maiden kautta, ja useita maita onkin syytetty kidutuslentojen mahdollistamisesta ja operaation tukemisesta. Näitä lentoja on ilmeisesti myös matkannut Suomen kautta, ja Amnesty onkin pyytänyt Ulkoministeriötä selvittämään lentojen taustat. Ulkoministeriö pyysi selvitystä kolmesta eri lennosta vuosina 2005 ja 2006. Yhdysvallat kieltäytyi tällöin vastaamasta selvityksiin, mikä on ainakin tähän asti riittänyt Ulkoministeriölle.
HS:n selvityksen mukaan:
Suomi ei estänyt Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelun CIA:n vankilennoista epäillyn lentokoneen saapumista Suomeen vuonna 2006.
Suomen ulkoministeriö tiesi, että rekisterinumeroa N88ZL käyttänyttä Boeing 707-lentokonetta epäiltiin yhteyksistä vankilentoihin, sillä ministeriö oli aiemmin pyytänyt Yhdysvalloilta selvitystä siitä, mitä lentokone teki Suomessa, kun se kävi täällä syyskuussa 2004.
Yhdysvallat vastasi toukokuussa 2006 Suomen selvityspyyntöön, ettei se kerro tiedustelutoimintansa yksityiskohdista. Vain kaksi kuukautta tämän jälkeen, heinäkuussa 2006, saman koneen annettiin laskeutua Helsinki-Vantaalle. Se tuli Gambian pääkaupungista Banjulista.
Selvityksiä ja lisää selvityksiä
Ulkoministeri Tuomioja on vedonnut siihen, ettei Ulkoministeriön toimivalta riitä lisäselvitykseen, ja että ministeriö tarvitsisi näyttöä kidutusoperaatiosta. Hän vaikuttaa unohtaneen, että laajaa näyttöä operaatiosta oikeastaan on. Eurooppaan suuntautuneista CIA-lennoista oltiin tehty selvitykset sekä Euroopan neuvoston että Europarlamentin puolesta.
Sveitsiläisen Dick Martyn johtama selvitys Euroopan neuvostolle tuli vuonna 2006 selkeään lopputulokseen siitä, että USA:n laittomasta operaatiosta oli tietoa Euroopan valtioilla. Myöhemmin myös Euroopan parlamentti teetätti asiasta oman selvityksensä samoin tuloksin. Tämän komission varajäseninä oli myös kolme suomalaista: Ville Itälä, Henrik Lax ja Reino Paasilinna.
Tuolloin MEPpinä toiminut Alex Stubb kritisoi blogissaan Europarlamentin mietintöä ”sillisalaatiksi, jossa fakta ja fiktio menivät sekaisin”. Olisi erikoista, että näin usea toisistaan riippumaton elin tulisi samantyyppisiin päätelmiin täysin perusteettomasti. Stubb piti raporttia amerikkavastaisena ja äänesti tyhjää mietinnöstä päätettäessä. USA kuitenkin aikanaan myös myönsi napanneensa epäiltyjä ulkomailta – ja Condoleezza Rice jopa puolusteli operaatiota tuolloin.
Vahvojen todisteiden valossa onkin erikoista, että Ulkoministeriö on pyytänyt selvityksen USA:lta vain muutamasta Suomessa käyneestä lennosta. Uusi Suomi kirjoittaa, että ministeriön mukaan kaikki paitsi yksi lennoista on luonteeltaan siviililentoja, eikä niitä näin ollen voi yhdistää laittomaan toimintaan. On kuitenkin yleisesti tiedossa, että USA peitteli operaatiotaan vuokraamalla siviilikoneita.
Pallottelua
Ulkoministeriön mukaan ministeriö ei ole se instanssi, jonka asia pitäisi ottaa selvitettäväkseen. On syntynyt mielenkiintoinen pallotteluleikki, Tuomiojan sanoessa ”muiden viranomaisten” olevan vastuussa rikosepäilyjen tutkinnasta UM:n sijaan. HS:n mukaan ainakaan KRP:tä ei olla pyydetty virka-apua asian selvittämisessä, eikä asia lehden haastatteleman rikosylikomisario Tero Haapalan mukaan KRP:lle lähtökohtaisesti kuulukaan. KRP on Haapalan mukaan asiassa ”lehtitietojen varassa”.
Missä olisi se viranomainen, joka vanhan Truman-herran tapaan toteaisi ”the buck stops here”?
Tuomiojan mukaan Ulkoministeriöltä loppuvat keinot selvittää asiaa, ja tutkimukset voisivat edetä vain, jos ministeriö saisi näyttöä että kidutettavia vankeja olisi kuljetettu Suomen kautta. UM:n toiminnasta saattaisi kuitenkin lukea, ettei siellä ollut varmasti ollut alunperin aikomustakaan estää USA:n lentoja. Eihän lentoja olisi tarvinnut ottaa vastaan, jos rikosepäilyjä oli.
Mitkä valtuudet valtioilla on tutkia lentoja?
Ongelma on hyvä esimerkki kansainvälisen lain heikkoudesta reaalipolitiikan edessä. Ongelma ei ole siinä, etteikö lakeja olisi säädetty, vaan se, että niitä noudatetaan selektiivisesti.
Kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi ehtikin jo kommentoimaan asiaa HS:lle: Koskenniemen viesti oli yksinkertainen: maailma ei ole täydellinen, eikä nykylainsäädäntö mahdollista lentojen tutkimista ilmailusopimuksien puitteissa. Oikeastaan tämä ei pidä paikkaansa, koska USA:n ohjelma oli ihmisoikeussopimusten ja ilmailulainsäädännön vastainen, ja ainakin Chicagon ilmailusopimuksessa mainitaan valtioiden oikeus tarkastaa lentoja esteettä.
On melko selvää, että USA on rikkonut ainakin Chicagon ilmailusopimusta. Sen mukaan toinen valtio ei saa isäntämaalle ilmoittamatta käyttää lentokenttiä tiedustelu- ja poliisioperatioihin. EUObserver kirjoitti vuonna 2006, että vuokraamalla yksityiskoneita USA näyttäisi myös harhauttaneen EU-valtioita tahallaan.
Lennon laskeutumisen estäminen olisi myös sopimuksen mukaista. Chicagon yleissopimus sanoo, että ”Jokainen sopimusvaltio pidättää itselleen oikeuden kieltä tai peruuttaa toisen valtion lentoliikenneyritykseltä todistuksen tai luvan, (–) milloin tällainen lentoliikenneyritys ei noudata sen valtion lakeja, jonka yläpuolella se liikennöi, tai ei täytä tämän sopimuksen mukaisia velvollisuuksiaan”.
Muut Euroopan maat rohkeampia
Lentojen tarkastaminen ei ole myöskään mahdotonta. Tämän todistaa sekin, että Ruotsissa CIA:n kidutuslennoille laitettiin stoppi maan tiedustelupalveluiden suorittamien tarkastusten jälkeen vuonna 2006. Jälkikäteen lennoista voikin toki olla vaikea saada tietoja, mutta sopimukset mahdollistavat kyllä lentokoneiden tarkastamisen esteettä. Ilmailua koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa sanotaan, että The authorities of each state shall have the right to search the aircraft of other states on landing or departure, without unreasonable delay.
Euroopan neuvoston raportti ja YK mainitsivat Ruotsin yhtenä CIA:n operaatiota avustaneista maista. Tämä tuli naapurimaalle kalliiksi, kun valtio myöhemmin maksoi yhdelle kidutetuista puoli miljoonaa kruunua korvauksina myöhemmin. Tuloksena yhteistyön loppumiselle oli diplomaattinen selkkaus USA:n kanssa. Ei ihme sinänsä, jos UM välttelee samaa kohtaloa.
Kansallisia tutkimuksia asiasta on tehty toki muaallakin. Muun muassa Saksassa, Sveitsissä, Espanjassa ja Italiassa tutkittiin rikosepäilyjä. Saksassa tutkimukset johtivat kolmentoista CIA-agentin pidätysmääräykseen.
Kuka tutkisi vyyhteä?
Ulkoministeriössä on selvästi haluttomuutta selvittää vyyhteä. Ulkomaisista raporteista on jo aiemmin ilmennyt, että useita lentoja epäillään CIA:n kidutus- ja kuulusteluoperaation kuuluvaksi. Amnesty listaa yhdeksän muutakin lentoa epäilyttävinä, ja pyysi ministeriötä selvittämään yhteensä kahdeksaa muutakin lentoa viime vuonna, mutta ministeriö ei tarttunut toimeen, vaan pyysi järjestöltä lisätietoja.
Kenen Suomessa pitäisi selvittää totuus CIA:n väitettyjen vankilentojen takana? Tähän mennessä Amnesty ja Helsingin Sanomat ovat kunnostautuneet asian tonkimisessa, mutta tiedotusvälieiden ja ihmisoikeusjärjestöjen harteilla vastuu rikosten tutkimisesta ei varmasti voi levätä. Amnestyn lakiasiantuntija Susanna Mehtosen mukaan ministeriöltä pitäisi löytyä keinot tutkia asiaa. Saa nähdä, pyydetäänkö aiemmasta kolmesta lisäselvitystä, tai muista järjestön listaamista lennoista selvitystä laisinkaan.
Asia ei ole yksinkertainen, ja siitäkin voidaan olla eri mieltä, pitäisikö Suomen tai minkään valtion ylipäätänsä tietää, mitä lentoja sen ilmatilan kautta kulkee ja maan kentille laskeutuu. Loogiselta se tuntuisi. Ruotsin tapauksessa valtio sai maksaa tuntuvat korvaukset avustettuaan, mahdollisesti vastoin tahtoaan, USA:n laitonta operaatiota.
Selvää lienee kuitenkin se, ettei Tuomiojan väite todistusaineiston puutteesta tai toimimisen mahdottomuudesta aivan pidä paikkaansa. Lentojen maahan päästämisen taustalla lienee lähinnä haluttomuus aiheuttaa ongelmia suhteissa USA:han.
Mitä mieltä sinä olet? Kommentoi alle tai facebook-sivullemme.
— Päivitys 3. 11. klo 13.54: Juuri tuleen tiedotteen mukaan Amnesty Internationalin pyytämät lentotiedot julkaistaan ihmisoikeussyistä. Amnesty sanoi perehtyvänsä tietoihin ja jatkavansa asian selvittämistä. Seuraamme asian etenemistä. http://www.formin.fi/Public/default.aspx?contentid=233396&nodeid=15145&culture=fi-FI
Lisättävää?
Ylläpito tarkistaa kommentit ennen julkaisua. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.