Juulia Heikkinen on valtiotieteiden maisteri ja tohtorikoulutettava, joka työskentelee tiede-, teknologia- ja koulutusdiplomatian Edufi-harjoittelijana Suomen Yhdysvaltain suurlähetystössä Washington D.C.:ssa.

Yhdysvaltain tiedepolitiikkaa leimaa suurvallan turvallisuusajattelun ja tieteen vapauden välinen jännite. Vuosituhannen alun yhteistyön ja keskinäisriippuvuuksien rakentamisesta on siirrytty kohti kiristyvää kansainvälistä kilpailua, johon myös tutkijat ja tiedemaailma vedetään yhä tiiviimmin mukaan, usein tieteen vapautta koetellen.

Tiedemaailma ei säästy maailmanpolitiikan valtapeleiltä. Erityisesti strategiseksi katsottujen, murros- ja korkean teknologian alojen osalta tiede nähdään yhä vahvemmin kansallisen intressin ja turvallisuuden sekä kansainvälisten liittolaisuuksien kehyksessä.

Siinä missä globaalien tuotanto- ja tutkimusketjujen muodostamat keskinäisriippuvuudet on 2000-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä nähty pehmeän vallankäytön muotona, näyttäytyvät ne nyt haavoittuvaisuuksina. Tästä muutoksesta tuore esimerkki on Yhdysvalloissa elokuussa voimaan astunut CHIPS Act, jonka tavoitteena on vähentää amerikkalaisten riippuvuutta ulkomaalaisesta puolijohdannaisteollisuudesta ja tukea kvanttilaskennan, tekoälyn ja nanoteknologian kaltaisten huipputeknologioiden kotimaista kehitystä ja käyttöönottoa.

Kehitys on osa globaalin, ja erityisesti Yhdysvaltain ja Kiinan välisen, yhä uusille aloille laajentuvan teknologiakilpailun kiihtymistä. Lisääntynyt tutkimusturvallisuusajattelu ja tiede- ja teknologiavakoilun torjunta ovat vaikuttaneet erityisesti Yhdysvalloissa työskenteleviin kiinalaistaustaisiin tutkijoihin sekä maiden väliseen tutkimusyhteistyöhön.

Tieteen turvallistaminen ei rajoitu vain kiinalaisiin Yhdysvalloissa, vaan tieteen ja teknologian suurvallan linjaukset heijastuvat kaikkialle maailmaan. Viime aikoina esimerkiksi tutkijayhteisöiden edustajat ja YK ovat olleet huolissaan Yhdysvaltain asettamien pakotteiden ja protektionismin vaikutuksesta globaalisti tutkimukseen ja tutkijoihin. 

Kilpajuoksu Kiinan kanssa jalkautui kampuksille

Presidentti Donald Trumpin kauden loppupuolella, marraskuussa 2018, Yhdysvaltain oikeusministeriö aloitti China Initiativeksi kutsutun ohjelman kitkeäkseen Kiinan valtion järjestäytynyttä tiede- ja teknologiavakoilua amerikkalaisissa yrityksissä ja tutkimuslaitoksissa.  MIT Technology Review’n seurannan mukaan ohjelman puitteissa on nostettu syytteet noin 150 henkilöä vastaan, ja tulos on jäänyt laihaksi vastavakoilun tavoitteisiin nähden.

Jotkut pidätyksistä ovat johtaneet tuomioihin, joita saivat esimerkiksi Harvardin yliopiston kemian professori Charles Lieber ja entinen Nasan nanoteknologian tutkija Meyya Meyyappan. Suuri osa tapauksista on jäänyt kuitenkin vaille tarvittavaa näyttöä tai epäillyt on tuomittu järjestäytyneeseen vakoiluun varsinaisesti liittymättömistä asioista, kuten veronkierrosta tai puutteista tutkimusrahoituksen raportoinnissa. China Intiative saikin pian toimintansa alettua osakseen jyrkkää kritiikkiä kiinalaistaustaisten etnisestä profiloinnista (88 prosenttia syytetyistä oli kiinalaistaustaisia), tieteen vapauden polkemisesta ja yleisesti tehottomasta verorahojen haaskauksesta. 

Yhdysvaltain ja Kiinan välinen tiedeyhteistyö on maiden suhteiden lähentymisestä 1970-luvulta lähtien ollut vilkasta useilla tieteenaloilla, kuten lääketieteessä, fysiikassa, genetiikassa ja ilmastotieteissä. Yhteistyön alkaessa asetelma oli selkeä: amerikkalaiset opettivat ja kiinalaiset oppivat. Viime vuosikymmeninä Kiinan tieteen ja teknologian kehitys ottanut valtavia harppauksia eteenpäin, ja 2020-luvulle tultaessa Kiina on haastanut Yhdysvallat tieteen ja teknologian ykkösmaana ohittaen sen esimerkiksi korkean vaikuttavuuden tutkimuksen julkaisumäärissä.

Kiinan kasvanut tiedemahti on saanut Yhdysvallat huolestumaan teknologiajohtajuuden menettämisestä ja panostamaan entisestään omavaraisuuteen ja tutkimusturvallisuuteen, usein tieteen vapautta koetellen. Vaikka epäsuosittu China Initiative kuopattiin virallisesti helmikuussa 2022, sen aikana aloitetut tutkinnat tiettävästi jatkuvat. Oikeusministeriön uusi johto onkin korostanut, että ohjelman motivoineet turvallisuushuolet säilyvät, vaikka itse ohjelma oli ”väärä lähestymistapa” ongelmaan. China Intiativen korvasi uusi Strategy for Countering Nation-State Threats, joka keskittyy nyt Kiinan lisäksi erityisesti Iranin, Venäjän ja Pohjois-Korean kaltaisiin, ”vihamielisiin” maihin. 

Tiedeyhteisö varoittaa tieteen turvallistamisesta

Tiedeyhteisön edustajat, kuten American Physical Society (APS) ja American Association of University Professors (AAUP) ovat nostaneet esille hallinnon tutkimusturvallisuusnäkemysten haittoja tutkimukselle, yksittäisille tutkijoille ja – ironista kyllä – kansalliselle turvallisuudelle. Vaikka kiinalaisten hybridivaikuttaminen ja vakoilu tunnistetaan tutkijoidenkin parissa relevantiksi uhaksi, on Yhdysvaltain hallinnon toimet nähty ylimitoitettuina ja epätarkoituksenmukaisina. Uusien sääntöjen mukaan esimerkiksi tutkijoiden osallistuminen kiinalaisiin kykyohjelmiin on kielletty ja kiinalaisten yliopistojen neuvottelukuntiin liittyminen on sallittua vain ministeritason erityisluvalla. 

Kiinalaisopiskelijoiden ja tutkijoiden asemaa vaikeuttaa presidentti Trumpin vuonna 2020 tekemä päätös kieltää maahan pääsy ”turvallisuusriskeiksi” luokitelluilta tutkijoilta ja opiskelijoilta, joilla on yhteyksiä armeijaan. Monet yhdysvaltalaisyliopistot raportoivat, että päätös on johtanut kielteisten viisumipäätösten kasvuun, myös sellaisten opiskelijoiden kohdalla, joilla selviä yhteyksiä ei löydy. Kiinassa monet tutkimuslaitokset ja sairaalat ovat hallinnollisesti kytköksissä armeijaan, joten rajanveto on usein hankalaa. Vaikka Joe Bidenin hallinto jatkoi kiinalaisten opiskelijoiden viisumikäsittelyä toukokuussa 2021 ja totesi julkisesti, että kiinalaiset opiskelijat ovat tervetulleita, Trumpin määräystä ei ole peruttu.

Sekaannusta on lisännyt Yhdysvaltain oikeusministeriön vaikeatulkintaiseksi koettu ohjeistus siitä, minkälainen yhteistyö kiinalaisten kanssa on käytännössä kiellettyä ja millainen ei. Epätietoisuuden katsotaan johtaneen ylivarovaisuuteen yliopistoilla: tutkijat ovat perääntyneet yhteistyökuvioista ja jopa kiinalaistutkijoiden vertaisarvioinnista peläten seuraamuksia. Vuonna 2021 teetetyn kyselyn mukaan 51 prosenttia kiinalaistaustaisista tutkijoista pelkää Yhdysvaltain hallinnon tarkkailua, kun vastaava osuus muiden tutkijoiden keskuudessa oli 12 prosenttia.

Tutkimusturvallisuudella viitataan enenevästi kansalliselle intressille tärkeän tutkimuksen suojeluun

Klikkaa twiitataksesi.

Jännitteet näkyvät myös opiskelijoiden liikkuvuudessa. Vaikka Yhdysvalloissa opiskelevista ulkomaalaista lähes kolmannes on yhä kiinalaisia, on Yhdysvaltojen houkuttelevuus taittunut laskuun kiinalaisopiskelijoiden keskuudessa. Vuoden 2022 ensimmäisten kuuden kuukauden aikana Kiinan kansalaisille myönnettyjen opiskelijaviisumien määrä väheni yli 50 prosenttia verrattuna pandemiaa edeltäneeseen aikaan.  Wall Street Journalin haastattelemien kiinalaisopiskelijoiden mukaan laskenut kiinnostus Yhdysvalloissa opiskelua kohtaan johtuu pandemian lisäksi maiden kiristyneistä suhteista sekä opiskelijoiden turvattomuuden kokemuksista Yhdysvalloissa muun muassa aseväkivallan ja rasismin vuoksi.

Laajempana huolena tiedeyhteisössä on tieteen politisoitumisen vaikutus tutkimuksen tasoon. Yhdysvalloissa työskentelevistä ulkomaalaistaustaisista tutkijoista 31 prosenttia on Kiinasta. Erityisesti monet teknistieteelliset alat ovat riippuvaisia ulkomaisperäisestä työvoimasta ja suurin osa (77 prosenttia) näillä aloilla tohtorintutkinnon suorittaneista ulkomaalaisista päättää jäädä Yhdysvaltoihin. Pelkona on se, että kun yhteistyötä rajataan poliittisin perustein  ja suljetaan ulos kiinalaiset, paitsi menetetään pääsy parhaaseen tietoon ja osaamiseen myös hävitään tarvittavien huippuosaajien houkuttelevuudessa. 

Tämä olisi kolaus paitsi tieteelle myös Yhdysvaltain suurvalta-asemalle, joka on perustunut taloudellisen ja sotilaallisen mahdin lisäksi yliopistokoulutuksen huippumaineeseen. Kiinalaisopiskeijoiden ja heidän maksamiensa lukukausimaksujen taloudellinen merkitys Yhdysvalloille ja sen koulutuslaitoksille on myös merkittävä: kiinalaisopiskelijat tuottivat maalle vuonna 2021 10,5 miljardia dollaria.

Tästä näkökulmasta protektionismilla on pikemminkin haitallinen vaikutus mahdollisuuksiin pärjätä teknologiakilvassa ja sitä myötä kansallisen edun turvaamisessa. Tilannetta on verrattu mccarthyismin aikaan 1950-luvulla, jolloin poliittiset puhdistukset ulottuivat tiedemaailmaan asti. Tuolloin karkotettiin esimerkiksi Manhattan-projektiin osallistunut kiinalainen tutkija Qian Xuesen, joka sittemmin oli keskeisessä roolissa Kiinan ydinohjelman Itätuulen rakentamisessa. 

Turvallisuusajattelu muovaa kansainvälistä tutkimuskenttää

Turvallistuvan tiedepolitiikan ja kansainvälisen kilpailun vaikutukset tutkijoihin ja tutkimukseen jatkunevat, eivätkä rajoitu Yhdysvalloissa tehtyyn tutkimukseen. YK:n ihmisoikeusasiantuntijat ilmaisivat kesällä huolensa Yhdysvaltain asettamien pakotteiden syrjivästä vaikutuksesta tutkijoihin kohdemaissa. Heidän mukaansa pakotteet ja niiden epäselvät soveltamisohjeet ovat ajaneet tieteellisen tutkimuksen julkaisijoita ylitulkitsemaan pakotteita. Tämän seurauksena esimerkiksi pakotemaissa tehtyä tutkimusta ei ole julkaistu alkuperämaansa tai tutkijoiden kansalllisuuden perusteella. 

Luonteeltaan kansainväliseen yhteistyöhön nojaava tutkimustyö kärsii herkästi tutkimusresurssien, ihmisten ja aineiston liikkuvuutta rajoittavista pakotteista. Esimerkiksi iranilaiset tutkijat ovat kertoneet Yhdysvaltain pakotteiden käytännössä näivettäneen tutkimuskentän Iranissa. Yhdysvallat kohdistivat maahan rankat pakotteet vetäydyttyään Irania koskevasta ydinsopimuksesta. 

Siinä missä tutkimusturvallisuudella on aikaisemmin viitattu lähinnä turvaluokitellun tutkimustiedon suojelemiseen, vaikuttaa Yhdysvaltain hallinto enenevissä määrin tarkoittavan sillä minkä tahansa kansalliselle intressille tärkeän, valtion rahoittaman tutkimuksen suojelemista ”ulkovaltojen sekaantumista ja hyväksikäyttöä”  vastaan. Samalla Valkoista taloa myöten tiedostetaan, että tieteen ja teknologian edistyminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä eikä Yhdysvalloilla ole varaa kääntyä sisäänpäin, jos se mielii säilyttää johtoasemansa.

Yhdysvaltojen tiedepoliittisissa puheissa painottuukin halu turvautua luotettaviin kumppaneihin, joille viestitään tutkimusturvallisuuden ja -etiikan tärkeyttä, sanojen nykyisessä, geopoliittisessa merkityksessä. Tiedepolitiikan turvallistamista kritisoivat ovat varoittaneet, että poliittisesti valikoivampi ote tieteellisessä yhteistyössä saattaa johtaa tutkimuksen ja teknologiakehityksen eriytymiseen ja Yhdysvaltojen kilpailijoiden entistä tiiviimpään keskinäiseen yhteistyöhön.

Kirjoittaja: Juulia Heikkinen

Editointi: Ilmari Reunamäki

Kielenhuolto: Ida Andersson

Yhdysvaltojen tiedepoliittisissa puheissa painottuu halu turvautua luotettaviin kumppaneihin

Klikkaa twiitataksesi.