Iida Käyhkö on väitöskirjatutkija Royal Hollowayn yliopistossa Lontoossa aiheenaan kurdien poliittisen toiminnan kriminalisointi Isossa-Britanniassa. Iidan analyysejä feminismi- ja turvallisuusteemoista ovat julkaisseet muun muassa Kurdish Peace Institute, Hope Not Hate sekä The Guardian. 

Turkin turvallisuushuolet ovat pinnalla geopoliittisessa keskustelussa. Mutta mistä Turkin hallinto puhuu, kun se puhuu kurditerrorismista? Onko kurdien vapausliike terroristinen toimija, ja kuinka vakavasti Turkin turvallisuushuolet tulee ottaa? Vastaukset näihin kysymyksiin vaativat pureutumista kurdiliikkeen historiaan sekä terrorismin määritelmään. 

Marraskuun 2022 terrori-isku Istanbulissa tappoi kuusi ihmistä ja haavoitti kymmeniä. Turkki syytti iskusta kurdien itsehallintoa ajavaa Kurdistanin työväenpuoluetta PKK:ta. Turkin väitteet kyseenalaistettiin laajasti, ja viimeisimpien tietojen perusteella on todennäköistä, että iskun takana olivat Turkin tukemat Syyrian islamistiset ryhmät. Silti Turkin väite kurditerrorismin uhasta oli ehtinyt levitä — toistaen tuttua kaavaa. 2000-luvulla Turkki on pyrkinyt laajentamaan kurdien vapausliikkeen kriminalisointia Eurooppaan ja samalla hakenut tukea Nato-kumppaneiltaan kurdialueisiin kohdistamiinsa hyökkäyksiin. Viimeisimpänä Turkki vaatii Suomelta ja Ruotsilta kovempia toimia kurdiliikkeen toiminnan rajoittamiseksi. 

Kurdien vapausliikkeen juuret

Kurdien vapausliike on kurdien asemaa ajavista toimijoista laajin. PKK:sta alkunsa saanut liike ei tavoittele itsenäistä Kurdistanin valtiota vaan ruohonjuuritason demokratiaa Lähi-idän eri kansoille ja alueille. Liikkeeseen kuuluu toisiinsa löyhästi kytkeytyneitä puolueita, kansalaisjärjestöjä sekä aseistettuja ryhmiä, ja se toimii koko Kurdistanin alueella sekä kansalaisjärjestöjen muodossa myös kansainvälisessä kurdidiasporassa. 

Euroopassa PKK:n status terrorijärjestöjen listalla on kiistanalainen ja juridisesti huteralla pohjalla.

Klikkaa twiitataksesi.

Kurdistan, eli kurdien asuttama alue Turkin, Syyrian, Irakin ja Iranin alueella, lohkottiin osiin Britannian ja Ranskan solmiman etupiirisopimuksen seurauksena ensimmäisen maailmansodan aikana. Tätä edeltäneessä Osmanivaltakunnassa kurdit olivat olleet poliittisesti vaikutusvaltainen kansa, ja nyt syntyneet kansalllisvaltiot pitivät kurdivähemmistöjä ongelmana. Suurin kurdiväestö jäi Turkin tasavallan alueelle, missä kurdien joukkosurmat 1930-luvulla voimistivat assimilaatiopolitiikkaa, jossa muun muassa kurdin kieli kiellettiin lailla.

1960-luvun Turkissa kuohui, kun vasemmistoliikkeet kävivät kiivaaseen taistoon äärioikeiston kanssa. Vuoden 1971 sotilasvallankaappauksen myötä Turkin armeija ja poliisi ottivat käyttöön yhä kovemmat otteet: tuhansia aktivisteja vakoiltiin, vangittiin ja kidutettiin. Monet ryhmät ryhtyivät aseelliseen vastarintaan. 

Kuohunnan keskellä syntyi kurdiopiskelijoiden ryhmä, joka alkoi asettaa Kurdistanin tilannetta anti-imperialistiseen viitekehykseen. Liike levisi nopeasti Kurdistanin kyliin ja kaupunkeihin. Vuonna 1978 kurdiaktivistit perustivat PKK:n tavoittelemaan itsenäistä, sosialistista Kurdistanin valtiota. 1980-luvulla jälleen uuden sotilasvallankaappauksen myötä Turkki aloitti valtioterrorin poliittisia vastustajiaan kohtaan. Ne PKK:n jäsenet, jotka onnistuivat pakenemaan, julistivat aseellisen kansannousun alkaneeksi vuonna 1984. 

Sota ja rauhanneuvottelut

Kansannousun alettua tuhansia nuoria liittyi PKK:n riveihin. Turkin otteen heiketessä kurdialueilla armeija syyllistyi useisiin sotarikoksiin, ja PKK puolestaan ryhtyi yhä epätoivoisempiin hyökkäyksiin, joista kärsivät myös siviilit. Turkki poltti tuhansia kyliä maan tasalle ajaen yli miljoona kurdia kodeistaan. 1990-luvulla PKK pyrki kohti rauhanneuvotteluja aloittamalla yhteensä kolme yksipuolista tulitaukoa, joiden seurauksena Turkki laajensi joitakin kurdien kansalaisoikeuksia. Kurdiväestö eli silti yhä sotilaallisten hyökkäysten ja valtiollisen valvonnan alaisena. 

Turkille kurdien vapausliikkeen kriminalisoinnin laajentaminen on selkeä ulkopoliittinen tavoite.

Klikkaa twiitataksesi.

Vuonna 1999 Turkin turvallisuuspalvelu ja CIA vangitsivat PKK:n johtaja Abdullah Öcalanin, joka tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Samaan aikaan PKK:n sisällä käytiin kriittistä keskustelua militarismista. 2000-luvun alkupuolella demokratian voimistuessa Turkissa PKK ryhtyi tavoittelemaan itsenäisyyden sijaan demokratiaa ja itsemääräämisoikeutta.

Kurdiliike kasvoi merkittäväksi yhteiskunnalliseksi tekijäksi Kurdistanin eri osissa. Toiminnan painopiste siirtyi laillisiin puolueisiin sekä naisten oikeuksia edistävään kansalaistoimintaan. Nykyään parlamentaristista linjaa edustaa HDP, jolla on Turkin eduskunnassa useita kansanedustajia. 

2010-luvulla Turkki aloitti silloisen pääministerin Recep Tayyip Erdoğanin johdolla rauhanprosessin, joka johti tulitaukoon ja kansalaisoikeuksien laajentamiseen. Samaan aikaan sisällissodan seurauksena Syyrian kurdiliike julisti kurdienemmistöisen alueen autonomiseksi ja ryhtyi taisteluun ISIS:iä vastaan Yhdysvaltojen liittolaisena. Tämä aiheutti kitkaa Turkin pyrkiessä estämään kurdien yritykset ylittää raja Syyriaan auttamaan ISIS:n vastaisessa taistelussa, samalla päästäen ääri-islamistisia taistelijoita rajan yli. Kesällä 2015 Turkki pommitti kurdijoukkoja Syyriassa päättäen sekä rauhanprosessin että tulitauon. Turkin kurdialueilla tämä johti mielenosoituksiin ja kansannousuihin, joihin Turkin armeija vastasi pommittamalla siviilikohteita.

Vuoden 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen Erdoğaniin kriittisesti suhtautuvia alettiin vainota yhä kovemmin ottein. Tuhansia kurdiaktivisteja vangittiin terrorismista syytettyinä, yleensä heppoisin perustein. Hallinto korvasi lähes kaikki HDP-puolueen pormestarit virkamiehillä, ja useita kansanedustajia vangittiin. HDP:tä uhkaa nyt puolueen lakkauttaminen terrorismisyytteiden nojalla.

Terrorismia vai ei?

Onko PKK terrorijärjestö vai osapuoli aseellisessa konfliktissa? Tällä kysymyksellä on kasvava merkitys Turkin ja lännen suhteissa. Terrorismiin perehtyneet asiantuntijat pitävät rajanvetoa poliittisen väkivallan eri muotojen välillä erityisen vaikeana. Terrorismin eri moraaliset ja juridiset määritelmät tekevät PKK:n luokittelusta monimutkaista — puhumatta siitä, että terrorismin määritelmä nojaa usein poliittiseen hyötyyn. 

Julkisessa keskustelussa terrorismi-sanaa käytetään usein kuvaamaan poliittista väkivaltaa, jolle ei nähdä olevan moraalista oikeutusta tai joka on erityisen raakaa. Juridisessa merkityksessä terrorismi taas merkitsee tiettyjä poliittisia väkivallantekoja, yleensä ei-valtiollisten tekijöiden toteuttamana. 

WTC-iskujen jälkeisessä ajassa valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen laatimista kiellettyjen terrorijärjestöjen listoista on tullut merkittävä juridinen keino, joka antaa poikkeuksellisen laajat oikeudet valvontaan, sanktioihin sekä syytteiden nostamiseen. Tästä syystä terrorismin määritelmällä on valtava vaikutus koko kurdiliikkeen toimintaan. 

Euroopan valtiot päätyvät polkemaan kansalaisoikeuksia terrorismin torjunnan nojalla vieden kurdien vaikutusvaltaisimmalta kollektiiviselta elimeltä legitimiteetin ja siten pitkittäen väkivallan kierrettä.

Klikkaa twiitataksesi.

Laaja terrorismin käsite on osasyy siihen, että Turkkia pidetään merkittävänä merkittävänä sananvapauden rajoittajana ja oikeusjärjestelmän väärinkäyttäjänä. Turkki on käyttänyt lavastettuja hyökkäyksiä ja disinformaatiota terrorismin uhkaa paisuttaakseen, sekä tukenut tiettyjä terrorijärjestöjä. Turkki pyrkii oikeuttamaan terrorismin torjunnalla myös Syyrian ja Irakin kurdialueille kohdistuvat laittomat hyökkäykset, jotka aiheuttavat kitkaa suhteissa Nato-liittolaisiin. Erityisesti ristipaineessa on Yhdysvallat, joka on liittoutunut Syyrian kurdiliikkeen kanssa taistelussa ISIS:iä vastaan.

Euroopassa PKK:n status terrorijärjestöjen listalla on kiistanalainen ja juridisesti huteralla pohjalla. PKK lisättiin EU:n terrorijärjestöjen listalle vuonna 2002, myönnytyksenä Turkille, jonka panosta kaivattiin terrorismin vastaiseen sotaan. Euroopan unionin yleinen tuomioistuin määräsi vuonna 2008 PKK:n poistettavaksi listalta siksi, että EU ei ollut alkuperäisen päätöksen yhteydessä antanut riittäviä perusteita. Tuomioistuin on sittemmin useaan otteeseen antanut saman määräyksen — tuloksetta. 

Käytännössä PKK:n leimaaminen terrorijärjestöksi perustuu kahteen väitteeseen. Ensimmäinen näistä koskee kurdijärjestö TAK:ia, jonka Turkki väittää olevan PKK:n sisarjärjestö. TAK on viime vuosina toteuttanut useita siviileihin kohdistuvia pommi-iskuja Turkissa. Väitteelle TAK:n ja PKK:n yhteydestä ei ole löydetty pitäviä todisteita. 

Toinen väite perustuu Turkin näkemykseen PKK:n käyttämästä väkivallasta. PKK kiistatta käyttää poliittista väkivaltaa painostaakseen Turkkia. Turkin silmissä tämä on terrorismia. Euroopassa merkittävä juridinen päätös asian suhteen saatiin Belgian korkeimman oikeuden linjatessa vuonna 2020, että PKK ei ole terrorijärjestö, vaan osapuoli aseellisessa konfliktissa. 

Oikeuden päätös perustui osittain siihen, että PKK on 2000-luvulla selkeästi vähentänyt käyttämäänsä väkivaltaa ja kohdistaa iskunsa Turkin armeijaan ja hallintoelimiin Kurdistanin alueella. Mikäli terrorismin määritelmänä pidetään siviileihin kohdistuvia hyökkäyksiä tai pyrkimystä lietsoa vakavaa pelkoa siviiliväestössä, PKK ei yksiselitteisesti täytä terroristisen toimijan määritelmää. 

Belgian oikeus huomautti, että mikäli Turkin ja PKK:n välinen konflikti määritellään sodankäynniksi, siihen pätee kansainvälinen humanitaarinen oikeus. Tällöin PKK näyttäytyy toimijana, joka seuraa Geneven sopimuksen säädöksiä sekä hyökkäysten kohdistamisen että siviilien ja sotavankien kohtelun suhteen. PKK:n toiminta ei rajoitu Turkin hallinnon vastustamiseen, vaan se on viime vuosina sotinut ISIS:iä vastaan ja pelastanut tuhansia jesidejä kansanmurhalta — pitäytyen tavoitteessaan suojella vähemmistökansojen oikeuksia. 

Kurdiliikkeen kriminalisointi 

Jos terrorismin juridinen määritelmä ei PKK:n kohdalla täyty, miksi Belgian ulkoministeri kiirehti vakuuttamaan, että Belgian hallinto ei hyväksyisi oikeuden päätöstä vaan jatkaisi PKK:n kriminalisointia kuten ennenkin? Miksi EU ei oikeuden päätöksistä huolimatta ole poistanut PKK:ta terrorijärjestöjen listalta? Vastaus on yksinkertainen: ylläpitääkseen suhteita Turkkiin Euroopan maiden on kriminalisoitava kurdiliikkeen toiminta.  

Turkille kurdien vapausliikkeen kriminalisoinnin laajentaminen on selkeä ulkopoliittinen tavoite. Tämä on tehty myös Suomelle ja Ruotsille selväksi Madridin yhteisymmärrysasiakirjassa, jossa listataan terroristeina liuta laillisia kurdijärjestöjä, joista moni on Naton yhteistyökumppani ISIS:in vastaisessa taistelussa. 

Ukrainan sodan mullistaessa geopoliittisia valtasuhteita Turkki pyrkii toteuttamaan omia suurvaltapyrkimyksiään.

Klikkaa twiitataksesi.

PKK:n sisällyttäminen terrorijärjestöjen listalle saa jo nykyisellään aikaan koko kurdien vapausliikkeen kriminalisoinnin, vaikka PKK on vain pieni osa paljon suurempaa ja pääsääntöisesti laillista liikettä. Euroopan valtiot päätyvät polkemaan kansalaisoikeuksia terrorismin torjunnan nojalla vieden kurdien vaikutusvaltaisimmalta kollektiiviselta elimeltä legitimiteetin ja siten pitkittäen väkivallan kierrettä. 

Poliittisen umpikujan synnyssä keskeistä on terrorisminvastaisen sodan doktriini, jonka mukaan terroristien kanssa ei neuvotella — sääntö, jota länsimaat eivät tosin ole johdonmukaisesti noudattaneet. EU ja Nato jakavat silti Turkin virallisen linjan: terrorismin torjuntaa ovat aseelliset hyökkäykset ja kriminalisointi, eivät rauhanneuvottelut. 

Poliittisen ja taloudellisen hyödyn jalkoihin jää se seikka, että kurdien vapausliikettä pidetään yhtenä Lähi-idän vakuuttavimmista toimijoista demokratian ja naisten oikeuksien hyväksi — tavoitteiden, joita Euroopan johtavat poliitikot kilpaa peräänkuuluttavat. Tästä esimerkiksi käy Iranin protestien tunnuslause “nainen, elämä, vapaus”, jonka juuret ovat kurdien vapausliikkeessä. 

Lähi-idän tulevaisuus väkivallan näyttämönä näyttää sitä synkemmältä, mitä vaikeammiksi kurdien vapausliikkeen rauhanpyrkimykset käyvät. ISIS:n uhka alueella on todellinen. Turkki on osallistunut ISIS:n vastaiseen taisteluun vain kansainvälisen yhteisön painostuksesta ja pyrkii lisäämään epävakautta alueella heikentääkseen kurdiliikkeen asemaa. 

Ukrainan sodan mullistaessa geopoliittisia valtasuhteita Turkki pyrkii toteuttamaan omia suurvaltapyrkimyksiään. Alkusoittoa ovat Turkin  hyökkäykset Syyrian kurdien itsehallintoalueelle ja  uhkaukset Kreikkaa kohtaan. Kurdien leimaaminen terroristeiksi on osa tätä valtapeliä. Euroopan maille jää vastattavaksi kysymys, kauanko Turkin pelissä voi pysytellä mukana.

_

Kirjoittaja: Iida Käyhkö

Editointi: Reetta Delás Näsi, Niko Järvi

Kielenhuolto: Matti Marjamäki