Suomeen kohdistuva terrorismin uhka on ollut viime kuukausina vahvasti esillä niin mediassa kuin jokapäiväisissä kahvipöytäkeskusteluissakin. Berliini, Lontoo, Pietari, Tukholma ja viimeisempänä Manchester ovat viimeisen puolen vuoden aikana joutuneet terrorismin kohteeksi Euroopassa. Mediassa Tukholman ja Pietarin huhtikuisten iskujen on nähty tuoneen terrorismin Suomen rajoille, kaukaiseen ja rauhalliseen Pohjolaan. Iskujen on tulkittu kertovan perustavanlaatuisesta muutoksesta turvallisuusympäristössämme.

Yle teetti huhtikuussa kaksi kyselyä (1,2), jotka molemmat osoittavat, että viimeaikaiset terroriteot Suomen lähiympäristössä ovat vaikuttaneet suomalaisten turvallisuudentunteeseen ja uhkakäsityksiin. Kyselyjen mukaan Tukholman terrori-isku lisäsi suomalaisten terrorismin- ja satunnaisen väkivallan pelkoa. Suomeen seuraavan vuoden aikana kohdistuvaa terrori-iskua vastaavasti piti joko erittäin tai melko todennäköisenä 54 prosenttia kyselyyn vastanneista.

Mediassa esitetyt reaktiot naapurustossamme tehtyjen iskujen jälkimainingeissa ovat linjassa sen kanssa, että kansalaisten terrorismin pelko on kasvanut. Erityisesti Tukholman iskun jälkeen keskeinen kysymys oli samanlaisen iskun mahdollisuus Suomessa. Lisäksi pohdittiin iskun vaikutuksia Suomen ja suomalaisten turvallisuuteen.

Tukholman iskun vaikutukset Suomeen

Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari totesi Tukholman tapahtumien jälkeen, että terrorismin uhka on Euroopassa nyt korkeampi kuin koskaan aikaisemmin. Arvio on kuitenkin tismalleen sama kuin viime vuoden heinäkuussa juuri ennen Nizzan terroritekoa. Suojelupoliisin viimeisin ja edelleen voimassa oleva terrorismin uhka-arvio on marraskuulta 2015, jolloin ”yksittäisten radikaali-islamististen väkivallantekojen” uhkan ”Suomessa samoin kuin muualla Euroopassa” todettiin kohonneen vuoden 2014 tasosta. Tukholman tapahtumat eivät siten edusta radikaalia muutosta sen paremmin lähiympäristömme kuin Suomenkaan terrorismin uhkatilanteessa.  

Tukholman iskun vaikutukset ovatkin kohdistuneet ensi sijassa suomalaisten turvallisuudentunteeseen. Kanssamme samanlaisen arvomaailman ja yhteiskuntajärjestelmän jakavan länsinaapurin joutuminen terrori-iskun kohteeksi muistuttaa siitä, ettei Pohjola ole terrori-iskuille immuuni tai muusta Euroopasta erillään olevan saareke.

Jihadistisen ideologian innoittama terroriteko Ruotsissa tai Venäjällä ei kuitenkaan välittömästi tarkoita, että terrorismi olisi tullut lähemmäs Suomea. Tästä kertoo myös Suojelupoliisin terrorismin uhka-arvion muuttumattomuus. Uhka-arvio myös osoittaa, että Tukholman kaltaisten iskujen mahdollisuus on ollut olemassa Suomessakin jo jonkin aikaa.

Tukholman ja Pietarin terrori-iskut eivät myöskään ole ensimmäisiä lajissaan Suomen välittömässä lähiympäristössä. Tukholmassa todistettiin itsemurhapommi-iskua jo vuonna 2010 ja Kööpenhaminassa puolestaan tehtiin kaksi ampuma-aseiskua vuonna 2015. Suomeen kohdistuva terrorismin uhka on toki kohonnut ja monipuolistunut merkittävästi vuodesta 2010, mutta muutoksen hitaudesta kertoo esimerkiksi Presidentti Tarja Halosen lausunto, jonka mukaan terrori-isku Suomessa oli jo tuolloin vain ajan kysymys.  

Uhkatekijät Suomessa

Suojelupoliisin arvion mukaan Suomessa vakavimman terrorismin uhan muodostavat väkivaltaista jihadismia kannattavat yksittäiset henkilöt tai pienryhmät, jotka ”toimivat joko täysin itsenäisesti tai heillä saattaa olla kytköksiä ulkomailla toimiviin väkivaltaisiin verkostoihin”. Arvion mukaan terroristijärjestöjen suunnittelemien ja toteuttamien iskujen uhka on edelleen matala. Lisäksi Suojelupoliisi toteaa terrorismin torjunnan toimintaympäristön muuttuneen vuoden 2016 aikana yhä monimuotoisemmaksi. Tähän on vaikuttanut erityisesti Syyrian konfliktin synnyttämä vierastaistelijoiden mobilisaatio sekä vallitseva turvapaikanhakijoiden määrä. Sisäministeriö puolestaan arvioi radikalisoitumisen, ekstremismin ja erilaisten ääriliikkeiden, mukaan luettuna äärioikeisto ja -vasemmisto, toiminnan olevan Suomessa aiempaa näkyvämpää.

Syyrian ja Irakin konfliktialueille matkanneet vierastaistelijat ovat synnyttäneet Suomessa uusia yhteiskunnallisia haasteita. Suomesta lähteneiden ja Islamilaisen valtion – Suomessa yleisesti Isisinä tunnetun ryhmän – kaltaisiin aseellisiin järjestöihin konfliktialueilla liittyneiden sekä järjestöjen propagandassa esiintyneiden vierastaistelijoiden ansiosta Suomi on nyt aiempaa paremmin tunnettu myös ulkomaisissa jihadistiverkostoissa. Syyrian konfliktin ja vierastaistelijoiden myötä Suomeen on myös syntynyt terroristista toimintaa, radikalisoitumista ja uusien taistelijoiden värväämistä tukevia verkostoja, joiden aktiivisuuden Suojelupoliisi arvioi kasvavan jatkossa entisestään. The Ulkopolitistissa arvioitiin helmikuussa, että lisääntynyt suomenkielinen propagandamateriaali lisää Suomeen kohdistuvaa terrorismin uhkaa entisestään.

Eurooppaan joko itsenäisesti tai Islamilaisen valtion lähettäminä palaavat vierastaistelijat muodostavat myös itsessään turvallisuusuhan. Pariisin marraskuun 2015 ja Brysselin maaliskuun 2016 iskuissa oli osallisena Euroopasta Syyriaan lähteneitä ja sieltä turvapaikanhakijoiden mukana takaisin Eurooppaan soluttautuneita vierastaistelijoita. Islamilaisen valtion menettäessä asemiaan Syyriassa ja Irakissa yhä useampi vierastaistelija hakeutuu takaisin Eurooppaan, minkä puolestaan arvioidaan lisäävän Eurooppaan, ja Suomeen, kohdistuvaa terrorismin uhkaa entisestään.

Myös turvapaikanhakijatilanteeseen liittyvät haasteet ovat vaikuttaneet terrorismin uhka-arvioon. Taisteluihin osallistuneiden henkilöiden saapuminen maahan on aina mahdollista, kun puhutaan konfliktialueilta lähteneistä turvapaikanhakijoista. Myös Suomeen on saapunut turvapaikanhakijoina aseellisten järjestöjen toimintaan osallistuneita henkilöitä. Tästä esimerkkinä Suomeen saapuneet irakilaisveljekset, joita syytetään osallisuudesta Camp Speicherissä Irakissa tapahtuneeseen irakilaissotilaiden joukkosurmaan kesällä 2014. Islamilaisen valtion tiedetään lisäksi soluttaneen taistelijoitaan Eurooppaan turvapaikanhakijoiksi tekeytyneinä, mikä on omiaan lisäämään turvapaikanhakijoihin liitettyjä ennakkoluuloja.

Rajat ylittävän muuttoliikkeen ja lisääntyneen terrorismin välillä on yhteys, jota Euroopassa ja Suomessa nyt osaltaan ilmentää vallitsevan turvapaikanhakijatilanteen muodostama terrorismin uhka. Aihetta pohdittiin The Ulkopolitistissa viime lokakuussa, jolloin kotoperäisen radikalisoitumisen arvioitiin olevan Euroopassa turvapaikanhakijoiden joukossa saapuvien terroristien aiheuttamaa uhkaa suurempi ongelma. Euroopassa on lokakuun jälkeen ollut turvapaikanhakija mukana ainakin kahdessa iskussa, Berliinissä ja Tukholmassa. Viime kesänä Saksassa tapahtui kaksi terroritekoa, joissa oli mukana maahan turvapaikanhakijoina tulleita henkilöitä. Toistaiseksi edellä mainitut iskut Pariisissa ja Brysselissä ovat kuitenkin tiettävästi ainoita, joissa tekijöinä on ollut tänne Syyriasta turvapaikanhakijoiksi tekeytyneitä vierastaistelijoita.

Turvapaikanhakijat ovat myös alttiita ääriliikkeiden värväystoiminnalle ja radikalisoitumiselle, erityisesti nykyisessä varsin polarisoituneessa yhteiskunnallisessa ja poliittisessa tilassa, jossa vihapuhe, vastakkainasettelu ja erilaisten äärijärjestöjen lisääntynyt toiminta entisestään hankaloittaa maahan saapuvien ja täällä olevien turvapaikanhakijoiden tilannetta. Kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat, jotka jäävät maahan luvatta puolestaan muodostavat uudenlaisen yhteiskunnan ulkopuolelle jäävän ihmisryhmän, jotka erityisen haavoittuvaisia radikalisoitumiselle.

Miten kasvaneeseen uhkaan tulisi vastata?

Jo aiemmin mainitussa Ylen kyselyssä puolet vastanneista kannatti ennaltaehkäiseviä keinoja, kuten syrjäytymisen vastaista työtä, ratkaisuksi terrorismin aiheuttamaan uhkaan. 40 prosenttia vastaajista puolestaan vannoi tiukemman maahanmuuttopolitiikan nimeen. MTV uutisoi aiemmin tässä kuussa, että 54 prosenttia suomalaisten turvallisuusuhkakuvia kartoittavaan kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että nopein tapa torjua terrorismin uhkaa on nopeuttaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden poistamista maasta.

Pitkällä aikavälillä muodostuneeseen terrorismin uhkaan on mahdotonta löytää nopeaa ratkaisua. Pakkopalautuksien tehostamisella puututtaisiin Suomessa oleskelevien paperittomien määrään ja samalla voitaisiin näennäisesti vähentää mahdollisuutta Tukholman kaltaiseen iskuun, jossa tekijänä oli maastapoistumiskehoituksen saanut turvapaikanhakija. Palautuksiin liittyy kuitenkin aina ongelmia. Esimerkiksi Berliinin joulumarkkinoiden iskusta vastuussa ollutta Anis Amria ei voitu palauttaa Tunisiaan kesällä 2016, sillä hänellä ei ollut voimassaolevaa henkilöllisyystodistusta. Tiukempaan maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan nojaavilla ratkaisuilla pyritään lähtökohtaisesti torjumaan ulkoapäin tulevaa terrorismin uhkaa puuttumalla siihen, millä kriteereillä ja kuinka paljon turvapaikanhakijoita maahan otetaan.

Tiedustelu on olennainen osa terrorismin torjuntaa ja ainakin toistaiseksi suomalaisviranomaiset ovat ennaltaehkäisevän tiedustelun suhteen pitkälti riippuvaisia ulkomaisilta virkaveljiltä tihkuvista tiedoista. Vireillä olevan tiedustelulainsäädännön uudistamisella ja laajempien valtuuksien myöntämisellä suomalaisviranomaisille kyettäisiin varautumaan terroritekoihin aiempaa paremmin. Toistaiseksi kaikki Suomessa tutkinnassa olleet terrorismiepäilyt ovat liittyneet ulkomailla tehtyihin rikoksiin eikä meillä ole tullut ilmi suunnitelmia terrori-iskujen toteuttamiseksi. Ennakoivan tiedustelutoiminnan avulla viranomaisilla olisi jatkossakin paremmat lähtökohdat tilanteen pitämiseksi ennallaan. Islamilaisen valtion edustajien tiedetään osallistuneen terrori-iskujen suunnitteluun ja jopa materiaaliseen tukemiseen ulkomailta käsin virtuaalisesti, jolloin tiedustelun merkitys iskujen ennaltaehkäisyssä korostuu.

Aidosti pitkäkestoisen ratkaisun kannalta olennaista olisi olennaista kiinnittää huomiota niihin yhteiskunnassamme vaikuttaviin tekijöihin, kuten syrjäytymiseen, jotka johtavat jo täällä olevien ihmisten radikalisoitumiseen. Ruotsin vuoden 2010 pommi-iskun jälkeen silloinen sisäministeri Anne Holmlund korosti ennaltaehkäisevän työn merkitystä terrorismin torjunnassa sanomalla, että meillä on ”velvollisuus toimia siten, ettei terrorismille synny kasvusijaa Suomessa.” Kohonnut uhka-arvio kertoo paitsi muutoksista kansainvälisessä toimintaympäristössä ja maailmanpoliittisessa tilanteessa, mutta myös siitä, että terrorismille tai sitä tukevalle toiminnalle on ollut kasvualusta suomalaisessa yhteiskunnassa.

Palaavien vierastaistelijoiden muodostama uhka alleviivaa osaltaan tätä samaa ongelmaa. Islamilaisen valtion heikentyminen Syyrian ja Irakin konfliktialueilla ei poista niitä yhteiskunnassamme vaikuttavia tekijöitä, jotka ovat osaltaan vaikuttaneen esimerkiksi juuri vierastaistelijoiksi lähteneiden yksilöiden radikalisoitumiseen ja osallistumispäätökseen. Pikemminkin näiden tekijöiden voi nähdä voimistuneen myös suomalaisessa yhteiskunnassa esimerkiksi jo aiemmin mainittujen lisääntyneen viha- ja väkivaltapuheen ja vastakkainasettelun myötä. Olemme Euroopassa pitkälti tilanteessa, jossa jokainen uusi terrori-isku lisää vastakkainasettelua, mikä puolestaan luo lisää tilaa radikalisoitumiselle.

Viranomaiset pystyvät esimerkiksi tiedustelutoiminnan ja valmiusharjoitusten kautta varautumaan ja toisaalta ennaltaehkäisemään mahdollisia terrori-iskuja. Yksin he eivät kuitenkaan voi tehdä mitään vallitseville asenne-eroille, jotka pahimmillaan kiihdyttävät vihapuhetta, joka puolestaan vaikeuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan kotoutumista ja edistää radikalisoitumista. Tältä osin jokainen suomalainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa radikalisoitumiseen ennaltaehkäisevästi.