Artikkelin ovat kirjoittaneet Otso Iho ja Juha Saarinen

Syyrian sisällissota ja Islamilaisen valtion – Suomessa yleisesti Isisinä tunnetun ryhmän – astuminen kansainvälisiin parrasvaloihin vuosina 2013–2014 on kohdistanut ennennäkemättömästi julkista huomiota suomalaisten toimintaan jihadistiryhmissä. Pääasiassa huomio on keskittynyt niin sanottuun vierastaistelijailmiöön, eli niihin vähintään 80:een Suomesta vuoden 2016 loppuun mennessä lähteneeseen henkilöön, joista valtaosa on pyrkinyt osallistumaan Syyrian ja Irakin konfliktiin “aseellisen opposition radikaaliryhmien” riveissä.

Vähäiselle huomiolle on jäänyt se, miten Syyrian sisällissota ja Islamilaisen valtion näyttävä, mutta erittäin todennäköisesti vain väliaikainen, nousu globaalin jihadin lipunkantajaksi on vaikuttanut jihadistiseen liikehdintään Suomessa. Jihadistisen liikehdinnän kehittyminen on viime vuosina ilmentynyt vierastaistelijoiden lisäksi muun muassa terrorismin uhkan kohoamisena ja monimuotoistumisena, riskihenkilöiden määrän voimakkaana kasvuna ja ulkomailla toimivien jihadistiryhmien tukiverkostojen kehittymisenä.

Jihadistipropagandaa suomeksi

Yksi merkittävimmistä muutoksista on Suomessa oleskelevien ja Syyriaan matkanneiden osallistuminen jihadistisen propagandan tuottamiseen suomeksi ja englanniksi ja sen levittämiseen sosiaalisessa mediassa. Suomesta on ennenkin osallistuttu jihadistifoorumeilla käytyihin keskusteluihin, mutta esiintyminen jihadistiryhmän propagandassa ja – joko itsenäisesti tuotetun tai virallisen – propagandan levittäminen oma-aloitteisesti ovat uusia ja merkittäviä ilmiöitä, jotka ilmentävät sosiaalisen median roolin yleistä kehityssuuntaa jihadistisessa liikehdinnässä.

Islamilaisen valtion viralliseen propagandaan osallistumisesta eniten julkisuutta ovat saaneet Abu Shuayb al-Somalin esiintyminen ryhmän videolla ja suomalaisen käännynnäisnaisen kirjoitus länsimaiselle kohdeyleisölle suunnatussa Dabiq-julkaisussa. Tunnetuin esimerkki oma-aloitteisesta virallisen propagandan levittämisestä on Islamilaista valtiota kannattanut, mutta sittemmin jihadismista pois kääntynyt, Twitter-nimimerkillä @Mujaahid4Life tunnettu mies.

Aseellisten jihadistiryhmien virallisten kanavien ulkopuolella tapahtuva propagandan tuottaminen on saanut vain vähän huomiota. Samoihin aikoihin kun Dabiqin viidestoista numero ilmestyi kesällä 2016, suomenkielinen blogi julkaisi laadukkaan käännöksen numerossa olleen suomalaisen käännynnäisnaisen tekstistä. Siitä asti blogi on tuottanut vastaavanlaisia käännöksiä Islamilaisen valtion julkaisemasta materiaalista. Tammikuun 2017 puoliväliin mennessä suomalainen blogi on julkaissut viisitoista käännöstä Islamilaisen valtion tuottamista artikkeleista, grafiikoista, videoista ja johtavien taistelijoiden puheista. Blogi käyttää viestinnässään jihadistien suosimaa Telegram-palvelua.

Blogissa ei ole ainakaan toistaiseksi alkuperäismateriaalia. Käännettyjä julkaisuja ei ole tuotettu erityisesti suomalaiselle yleisölle, mutta käännetyillä teksteillä on selkeä painotus: Ne käsittelevät enimmäkseen Islamilaisen valtion teologista ajatusmaailmaa ja järjestön viime kuukausien tärkeimpiä tapahtumia, kuten Nineven maakuntaan ja Mosuliin kohdistuneita hyökkäyksiä. Lisäksi tekstit yllyttävät kannattajia väkivaltaan ”länttä” vastaan, vaikkakin tämä painotus on vähäisempää kuin Islamilaisen valtion englanninkielisessä propagandassa.

Teologiaan liittyvät tekstit, kuten käännynnäisnaisen kertomus kesältä 2016, käsittelevät esimerkiksi sitä, miten järjestö näkee kristinuskon, jonka perusteella järjestö oikeuttaa kristittyjen ja muiden ”vääräuskoisten” alistamisen ja tappamisen. Syksyllä 2016 julkaistut tekstit puolestaan keskittyivät uskontunnustuksen tarkoitukseen, vaikutukseen ja tunnustuksen synnyttämiin velvoitteisiin keskittymättä erityisesti väkivaltaan. Osa materiaalista, kuten esimerkiksi tulostettava islamilainen kalenteri kuun lukemiseen, ei liity äärijärjestön väkivaltaiseen ideologiaan.

Iskujen valmisteluun ja tekoon keskittyvä ohjeistus on helppolukuista ja laajalti saatavilla englanniksi, minkä vuoksi Islamilaiselle valtiolle on hyödyllisintä, että rajallisilla resursseilla keskitytään tuottamaan käännöksiä ideologisista kysymyksistä. Suomenkielinen aineisto keskittyy lähinnä uskonnon näkökulmiin ja teologisiin kysymyksiin. On todennäköistä, että käännetyt tekstit on valittu Islamilaisen valtion laajasta propagandasta juuri niiden hankalan alkuperäisen sisällön vuoksi.

Materiaalissa huomion herättää myös käännösten poikkeuksellinen laatu, joka ulottuu propagandan visuaalisiin elementteihin, kuten sommitteluun ja graafisiin elementteihin. Siksi on todennäköistä, että käännösten tekijä tai tekijät ovat suomalaissyntyisiä tai he ovat muuttaneet Suomeen nuorina ja oppineet kielen. Lisäksi on todennäköistä, että he ovat korkeasti koulutettuja ja että he ovat käyneet koulunsa Suomessa.

Blogissa julkaistun suomenkielisen materiaalin määrä on hyvin vähäinen verrattuna Islamilaisen valtion kymmenillä kielillä suoltamaan satojen artikkelien, videoiden ja kuvien tulvaan. Artikkelit kuitenkin osoittavat, että ryhmän suomenkielisillä kannattajilla on selvä pyrkimys välittää järjestön viestejä kotimaiselle yleisölle. Tämä on linjassa jihadistiryhmän maailmanlaajuisen propagandastrategian kanssa.

Esimerkiksi syyskuussa 2016 julkaistua Rumiyah-lehteä on käännetty yli kymmenelle kielelle, ja lehden sisältöä on osittain räätälöity alueellisesti. Paikallisten sisältöjen tuotantoa esiintyy englanninkielisten maiden lisäksi esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Belgiassa, joiden jihadistiyhteisöt ovat kehittyneitä ja suhteellisen kookkaita, sekä Venäjällä, Indonesiassa, Afganistanissa, Pakistanissa ja Kiinassa. Suomi on eittämättä liian pieni ja strategisesti merkityksetön kielialue paikalliselle sisällöntuotannolle, mutta oma-aloitteisen ja korkealaatuisen propagandatuotannon syntyminen on selvä viite siitä, että jihadistinen liikehdintä kehittyy myös Suomessa.

Väkivallaton jihadistinen liikehdintä Suomessa

On monia keinoja, joilla jihadistiryhmien kannattajat, joko yksin tai ryhmissä, voivat tukea ulkomaisia jihadistisia toimijoita Suomesta. Suojelupoliisin mukaan tällaiset verkostot pyrkivät radikalisoimaan ja värväämään ihmisiä ja lisäämään radikaali-islamistisen ideologian kannatusta paikallisesti. Esimerkiksi Islamilaisen valtion rekrytointitoiminta on ollut toistuvasti esillä julkisessa keskustelussa, mutta toiminnan luonteesta, laajuudesta ja ammattimaisuudesta tiedetään vain vähän. Julkisuuteen päätyneet tapaukset vaikuttavat enimmäkseen oma-aloitteisilta ja amatöörimäisiltä.

Ammattimaisesta, Islamilaiseen valtioon tai muihin jihadistista ideologiaa painottaviin ryhmiin kiinteästi sidoksissa olevasta rekrytoinnista on ollut julkisuudessa vain niukasti viitteitä, koska toiminta on usein salaista, ja viranomaiset kertovat ilmiöstä julkisesti harvoin. Ainoa julkisuudessa ollut esimerkki jihadistiryhmien rekrytointitoiminnasta on Mullah Krekarin Euroopan-laajuinen verkosto ja siihen sidoksissa olevat henkilöt. Heistä kolme matkusti Suomesta Irakiin sotimaan Islamilaisen valtion joukoissa, ja yksi karkotettiin, koska hän oli vakava uhka yleiselle turvallisuudelle.

Suomesta on todennäköisesti pyritty tukemaan eri jihadistiryhmiä myös taloudellisesti. Julkisessa keskustelussa järjestöjen taloudellinen tukeminen on jäänyt vähälle huomiolle, poikkeuksena al-Shabaabin tukitoimintaan liittyneet oikeudenkäynnit vuosina 2014 ja 2016. Financial Action Task Forcen raportin mukaan Suomesta on rahoitettu myös Islamilaiseen valtioon liittyneitä vierastaistelijoita rahansiirtopalvelujen välityksellä. Toiminnan laajuudesta tai taloudellisen tuen mahdollisista lähteistä ei ole tarkkaa tietoa.

Kehittyvät uhkakuvat

Suomen jihadistinen liikehdintä on vielä lapsenkengissään, mutta maahamme on viime vuosina muodostunut, Syyrian konfliktin ja Islamilaisen valtion esiinmarssin edesauttamina, kasvava määrä ihmisiä, pienryhmiä ja sosiaalisia verkostoja, jotka pyrkivät edistämään jihadistisen liikehdinnän kasvua ja kehitystä. Tämä näkyy terrorismin uhkan kohoamisena ja monimuotoistumisena.

Euroopan reunalla sijaitseva piskuinen Suomi on tuskin jatkossakaan kovin korkealla konfliktialueilla toimivien jihadistiryhmien asialistalla. On epätodennäköistä, että Islamilaisen valtion sydänmailta suunniteltaisiin iskua Suomeen, mutta Suomen rajallinen rooli Islamilaisen valtion vastaisessa taistelussa tekee Suomesta, puolustusvoimista ja välillisesti suomalaisista terrori-iskujen mahdollisia kohteita. Terrori-iskun uhka voi kasvaa, jos Suomesta lähteneet jihadistit ylenevät Islamilaisen valtion organisaatiossa. Erityisesti mikäli he pyrkivät osallistumaan konfliktialueen ulkopuolella tapahtuvaan toimintaan Syyriasta tai Irakista käsin.

On todennäköistä, että Suomessa iskun tekisi oma-aloitteisesti toimiva Islamilaista valtiota, tai al-Qaidaa, kannattava ”yksinäinen susi” tai pieni “susilauma”, jolla ei ole kiinteää operatiivista suhdetta jihadistiverkostoihin, aseellisiin ryhmiin tai niiden resursseihin. Toinen mahdollisuus on, että iskun suorittaisi virheellisesti yksinäiseksi sudeksi kuviteltu henkilö, jolla on esimerkiksi sosiaalisessa mediassa saadun ohjeistuksen perusteella löyhä yhteys jihadistiverkostoihin tai aseellisiin ryhmiin, vaikka hän toimii pikemminkin oma-aloitteisesti.

Suomi on hankalassa tilanteessa: Syyriaan ja Irakiin lähteneet vierastaistelijat ovat kasvaneet ensimmäiseksi suomalaisten jihadistien sukupolveksi, joka on hankkinut taistelukokemusta ja verkostoitunut vuosikymmeniin merkittävimmällä maailmanlaajuisen jihadin taisteluareenalla. He ovat lisänneet jihadiryhmien tietämystä omista sosiaalisista verkostoistaan ja Suomesta ja mahdollisesti auttaneet Suomessa asuvia jihadiaktivisteja luomaan yhteyksiä kansainvälisiin toimijoihin ulkomailla. Tämän vuoksi jihadistiset toimijat tuntevat Suomen entistä paremmin. Osa vierastaistelijoista on jo palannut Suomeen, ja he edistävät jihadistista liikehdintää. Ilmiö sitoo Suomen entistä tiukemmin osaksi länsimaissa ilmenevää synkkää trendiä.

Suomessa ilmennyt jihadistinen aktivismi on toistaiseksi ollut väkivallatonta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että jihadismi pohjautuu maailmankatsomukseen ja ideologiaan, joissa väkivallan ihannointi ja käyttäminen ovat keskeisessä roolissa. Väkivallan ihannointiin perustuvan maailmankatsomuksen, tällaisen ajattelun hyväksyvien henkilöiden ja verkostojen sekä väkivaltaan kannustavan toiminnan yleistyminen ja kehittyminen johtavat – ennemmin tai myöhemmin – todellisiin väkivallantekoihin.