Maailmassa on parhaillaan käynnissä lukuisia konflikteja, joista monet ovat vuoden 2021 aikana kiihtyneet ja uhkaavat ihmishenkiä. Osassa on väläytelty jopa kansanmurhan mahdollisuuksia. Monet konfliktit myös uhkaavat levitä tai ovat jo levinneet maiden rajojen ylitse. Kansainvälinen turvallisuustilanne todennäköisesti heikkenee entisestään tulevina vuosina, mikäli konflikteja ei saada rauhoitettua. 

Tänä vuonna konflikteista huomio on kiinnittynyt erityisesti Afganistaniin, jossa kaksikymmenvuotinen sota sai lähes katastrofaalisen päätöksen. Amerikkalaisten valmistautuessa vetäytymään Afganistanista Talebanin joukot valtasivat alkuvuoden mittaan alueita takaisin itselleen. Elokuussa pääkaupunki Kabul palasi Talebanin käsiin maailman seuratessa, kuinka ihmiset lentokentillä yrittivät epätoivoisesti päästä pois. Syksyllä huomio on kääntynyt Eurooppaan ja eritoten Puolan rajalle, jossa tilanne Valko-Venäjän kanssa on kärjistynyt, sekä Ukrainaan, jossa on luotu uhkakuvaa Venäjän mahdollisesta hyökkäyksestä. 

Tämän vuoden aikana on sodittu ja nähty kärsimystä monessa muussakin paikassa. Maailmassa on käynnissä lukuisia konflikteja, eikä niille kaikille riitä yhtä paljon palstatilaa. Tässä artikkelissa käännetään katse konflikteihin, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle, mutta jotka horjuttavat niin alueellista kuin kansainvälistäkin turvallisuustilannetta.

ETIOPIA – rauhannobelistin kotimaata varjostaa kansanmurhan uhka

Tapahtumien kulku on lähes ironinen: Vuonna 2019 Etiopian pääministeri Abiy Ahmedille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto Etiopian ja Eritrean välille solmitusta rauhansopimuksesta. Seuraavana vuonna Etiopiassa syttyi sota, jossa myös Eritrea on osallisena. 

Sisällissodan taustat ovat pitkällä historiassa. Etiopia jakautuu moneen eri kansaan ja suhteellisen autonomiseen alueeseen. Maan poliittinen järjestelmä on ollut etniseen federalismiin perustuva. Ennen Abiyn nousua valtaan maassa piti valtaa Tigrayn asukkaita edustava TPLF-puolue, jonka hallinnon aikana poliittiset vapaudet olivat heikot. Abiyn edeltäjä Hailemariam Desalegn luopui vallasta kansannousun myötä vuonna 2018. 

Pääministeri Abiy alkoi valtaan noustuaan vapauttaa poliittista järjestelmää ja samalla hän ilmoitti muuttavansa neljästä puolueesta muodostuvaa hallitsevaa liittoumaa, jonka TPLF-puolue oli perustanut. Muutoksen myötä jäljelle jäisi vain yksi pan-etiopialainen puolue. Tigrayt ja muut etnisten alueiden väestöt pelkäsivät, että muutos veisi etnisiin valtasuhteisiin perustuvilta alueilta autonomian ja loisi keskitetyn vallan. Muutoksen myötä TPLF-puolue menettäisi myös vaikutusvaltaansa. TPLF alkoi kapinoida keskushallintoa vastaan ja marraskuun 4. päivä viime vuonna, Abiy lähetti aseelliset joukot Tigrayhyn. Hyökkäyksen myötä Tigray asetettiin pimentoon, kun internet- ja puhelinyhteydet katkaistiin . 

Etiopian konfliktia on mutkistanut entisestään Eritrean sekaantuminen. Eritrea pitää Tigray-ryhmää vihollisenaan, ja se on lähettänyt sotilaitaan taistelemaan Etiopian liittovaltion joukkojen rinnalle. Näin Eritrea käytti tilannetta hyväkseen saadakseen kostettua vanhoille vihollisilleen. 

Konflikti on johtanut Etiopiassa vakavaan humanitaariseen kriisiin. Pahimmalla konfliktialueella Tigrayssa ihmisiä on kuollut nälkään ja lapset ovat aliravittuja. Nälänhätä on niin paha, että ihmisten on kerrottu syövän puiden lehtiä ja juuria. Kymmenien tuhansien lasten on varoitettu kuolevan nälkään. Tilannetta pahentaa entisestään se, että avustusjärjestöjä ei ole päästetty tekemään työtään ja pääministeri kieltää nälänhädän olemassaolon. Hallitus on myös estänyt riippumattomat selvitykset ja tiedonvälityksen. 

Nälänhädän lisäksi erityistä huolta herättävät raportit sotarikoksista ja seksuaalisesta väkivallasta. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch kertoo Eritrean sotilaiden ja Tigrayn kansanvapautusrintaman TPLF:n joukkojen syyllistyneen siivilien tappamiseen sekä pakolaisten raiskauksiin. Amharassa ja Tigrayssa naisia on joukkoraiskattu ja otettu seksiorjiksi. Marraskuussa julkaistujen tietojen mukaan raiskauksiin ovat syyllistyneet niin hallituksen joukot kuin kapinallisetkin. Näiden lisäksi on raportoitu erityisesti eritrealaisten, mutta myös etiopialaisten harjoittamasta etnisestä väkivallasta ja massamurhista. Etiopiassa sisällissota ei ole ainoa asia, joka aiheuttaa jännitteitä. Etiopia on jo vuosia riidellyt Egyptin ja Sudanin kanssa Niilin vesivaroista ja nykyinen konflikti voisi pahimmassa tapauksessa saada nämä jännitteet kiristymään entisestään. Konflikti voi lisäksi aiheuttaa ongelmia Afrikan unionin toiminnalle, sillä Etiopian pääkaupunki Addis Abeba on unionin päätoimipaikka. Länsimaat ovat kehottaneet kansalaisiaan poistumaan Etiopiasta taisteluiden siirtyessä yhä lähemmäs pääkaupunkia.

SUDAN – sisällissotien riivaama maa uhkaa vajota uuteen konfliktiin

Sudan on viime vuosikymmeninä kärsinyt monista sisällissodista (1955 –1972 sekä 1983 – 2005)  ja menettänyt Afrikan suurimman valtion tittelin Etelä-Sudanin itsenäistyttyä vuonna 2011. Nyt maata uhkaa jälleen uusi konflikti kenraali Abdel Fattah al-Burhanin kaapattua vallan marraskuussa. Vuoden 2019 jälkeisen vallankumouksen, jossa diktaattori Omar al-Bashir syöstiin vallasta, siirtymävaiheen hallituksen siviilijohtajat päätyivät vankilaan ja kotiarestiin. 

Vuoden 2019 jälkeisessä siirtymähallinnossa valta saatiin jaettua sotilasjohdon ja siviilijohtajien kesken. Tavoitteena oli järjestää ensimmäiset vaalit vuonna 2023 ja edetä kohti demokratiaa. Siirtymähallinnon siviili- ja sotilaspuolella on kuitenkin ollut kiistaa, mikä on osittain vallankaappauksen taustalla. Tutkija Katariina Mustasillan mukaan taustalla on kuitenkin myös paljon itsekkäämpiä syitä kuten taloudellisten resurssien menetys, pelko vastuuseen joutumisesta kansalaisten väkivaltaisten sorron takia sekä poliittisen vallan menetys. Al-Burhani perusteli julkisesti vallankaappausta sillä, että armeijan täytyi estää maan luisuminen jälleen uuteen sisällissotaan. 

Sotilasvallankaappaus keskeytti demokraattisen siirtymän, jonka myötä Sudan oli avautumassa ja liittymässä aiempaa voimakkaammin kansainväliseen yhteisöön. Nyt Sudan on väliaikaisesti hyllytettynä Afrikan unionista ja Yhdysvallat sekä Maailmanpankki ovat jäädyttäneet sille osoitettuja apupaketteja. 

Maassa vallitsee poikkeustila, joka al-Burhanin mukaan päättyy, kun uusi hallitus saadaan muodostettua. Mielenosoittajat ovat kuitenkin vallanneet katuja vaatien siviilihallinnon palauttamista, eikä kuolonuhreilta ole vältytty. 

Alkava konflikti on monitahoinen ja siihen liittyy myös kansainvälisiä toimijoita. Esimerkiksi Egypti ei ole tuominnut vallankaappausta, sillä se uskoo Sudanin sotilashallinnon olevan sille siviilihallintoa merkittävämpi liittolainen Etiopian patohanketta vastaan. Tilanne Etiopiassa sekä Sudanissa uhkaa johtaa alueelliseen konfliktiin maiden sisäisten tilanteiden sekä rajaselkkausten takia. Sudan on muun muassa syyttänyt Etiopiaa siitä, että sisällissotansa takia se ei halua neuvotella esimerkiksi Niilin patohankkeesta ja sen kannat ovat koventuneet. Mukana kuvassa vaikuttavat myös pakolaiset, nälänhätä sekä Eritrea ja Egypti. Kysymys on nyt siitä, pystytäänkö Etiopian ja Sudanin sisäiset konfliktit rauhoittamaan ennen kuin alueellinen tilanne kiristyy entisestään.

SYYRIA – Kymmenen vuotta sisällissotaa

Syyrian sisällissodan alkamisesta tuli tämän vuoden maaliskuussa kuluneeksi kymmenen vuotta. Arabikevään aikainen kansannousu muuttui vuonna 2011 nopeasti sisällissodaksi, johon lukuisat alueelliset vallat sekä suurvallat ovat ajautuneet mukaan. YK raportoi syyskuussa 2021 konfliktin vieneen 350 000 ihmisen hengen ja johtaneen 13,5 miljoonan ihmisen pakolaisuuteen. 

Syyrian sisällissodan juuret ovat monisyiset ja taustalla on sortoa, työttömyyttä, korruptiota sekä poliittisen vapauden puutetta, jotka ovat alkaneet jo presidentti Bashar al-Assadin isän, Hafez al-Assadin, kaudella. Hazef al-Assadin hallinnon julmuutta kuvaa vuoden 1982 Haman joukkomurha, joka arvioiden mukaan johti jopa 20 000 ihmisen kuolemaan. Moni toivoi asioiden muuttuvan, kun Bashar al-Assad nousi valtaan isänsä kuoltua vuonna 2000, mutta toivo menetettiin pian ja ihmisten tyytymättömyys hallitusta kohtaan kasvoi. Kaikki kulminoitui maaliskuussa 2011, kun mielenosoittajia kohdeltiin väkivalloin. Vihaa herätti erityisesti graffiteja tehneiden poikien kidutus, joka johti 13-vuotiaan pojan kuolemaan. Kesäkuuhun 2011 mennessä Syyriaan oli muodostunut aseistautunut oppositio.

Ulkovallat ovat alusta asti olleet mukana konfliktissa tukien haluamiaan osapuolia aseellisesti sekä rahallisesti. Samanaikaisesti tilanteesta ovat hyötyneet lukuiset jihadistiryhmittymät, kuten Isis. Lukuisat rauhanneuvottelut ovat pääsääntöisesti epäonnistuneet ja YK:n turvallisuusneuvosto on ollut käytännössä voimaton konfliktin edessä, sillä Kiina ja Venäjä ovat käyttäneet aktiivisesti veto-oikeuttaan estääkseen Libyan tapahtumien toisinnon Syyriassa. 

Kansainvälinen turvallisuustilanne todennäköisesti heikkenee entisestään tulevina vuosina, mikäli konflikteja ei saada rauhoitettua. Klikkaa twiitataksesi!

Syyrian sisällissota ei ole 10 vuoden aikana kadonnut mihinkään, vaikka se onkin menettänyt mediahuomiota. Oppositio on viime vuosina kärsinyt kovia tappioita ja hallituksen joukot ovat saaneet suurimman osan Syyrian alueista haltuunsa. Venäjä tukee yhä voimakkaasti al-Assadin joukkoja ja on ollut aktiivinen erilaisissa rauhanneuvotteluissa. Venäjä on muun muassa palkannut antautuneita kapinallisia taistelemaan yhdessä al-Assadin joukkojen kanssa Isisiä vastaan Daraassa, josta sisällissota myös alkoi. Venäjä onnistui välittämään rauhan kaupungissa kesällä 2018. 

Tänä kesänä taistelut Daraassa kuitenkin yltyivät jälleen. Heinäkuun iskut vaativat kymmeniä kuolonuhreja. Daraan lisäksi uhreja ovat vaatineet myös iskut pääkaupunki Damaskoksessa, jossa tienvarsipommi tappoi lokakuussa 13 ihmistä. Tämän syksyn aikana Syyrian viranomaiset ovat lisäksi kiduttaneet maahan palanneita turvapaikanhakijoita sekä teloittaneet metsäpalojen sytyttämisestä syytettyjä. 

Tilanne on yhä kireä kansainvälisestikin, sillä esimerkiksi Turkki syytti lokakuussa Venäjää ja Yhdysvaltoja Syyrian kurdijoukkojen hyökkäyksien mahdollistamisesta Turkin rajalla. Turkki kertoi samassa yhteydessä olevansa valmis tekemään tarvittavan turvallisuutensa takaamiseksi. Turkin varoitukset on syytä ottaa vakavasti, koska maa on aiemminkin hyökännyt Syyriaan vallaten sieltä alueita. 

Myös ulkovallat ovat Syyrian konfliktin aikana syyllistyneet mahdollisiin sotarikoksiin. Esimerkiksi New York Timesin selvitys paljasti marraskuussa, että Yhdysvaltojen ilmaisku vuonna 2019 tappoi melkein 80 siviiliä, joista suurin osa oli naisia ja lapsia. 

Sota ja sen uhrit eivät ole kadonneet minnekään, vaikka Syyrian tilanne saattaa unohtua monilta näinä päivinä. Syyriasta on tullut jälleen yksi pitkittynyt sisällissota, jolle ei löydy ratkaisua sisäisten ja ulkoisten erimielisyyksien takia.

VENEZUELA – poliittinen kamppailu on johtanut rikoksiin ihmisyyttä vastaan

Kenties tuntemattomampi kriisi on käynnissä Venezuelassa. Maa on 2010-luvulla ollut sekasorron vallassa ja kärsii lukuisista ongelmista kuten heikosta taloudesta, hyberinflaatiosta,  ruokapulasta ja riittämättömistä lääkevaroista. Hallitus sortaa kansalaisiaan, ja lokakuussa 2021 arvioitiin, että 5,5 miljoonaa venezuelalaista oli jättänyt kotimaansa sitten vuoden 2014. Maahan palautetut ovat joutuneet pahoinpidellyiksi.

Kriisin taustalla on kahden miehen, Nicolás Maduron ja Juan Guaidón, kamppailu vallasta. Maduro nousi Venezuelan presidentiksi vuonna 2013 ja hänen kaudellaan maan talous romahti samalla kuin peruselintarvikkeista alkoi olla pulaa. Tämän seurauksena miljoonat ihmiset lähtivät maasta. Maduro valittiin uudelleen presidentiksi vuonna 2018, mutta äänestystä ei pidetty reiluna. Tammikuussa 2019 Guaidó julisti itsensä väliaikaiseksi presidentiksi ja sai taakseen yli viidenkymmenen valtion tuen, muun muassa Yhdysvaltojen. Venezuelan armeija on kuitenkin yhä Maduron takana, eikä Maduro itse ole poistunut vallasta vaan hallitsee yhä kaikkia valtion instituutioita, paitsi lainsäädäntökoneistoa.

Venezuelassa vallitsee parhaillaan vakava humanitäärinen kriisi, sillä miljoonilla ihmisillä ei ole pääsyä terveydenhuoltoon tai riittävään ravintoon. YK:n ihmisoikeusneuvoston mukaan korkeat tahot Venezuelassa ovat vastuussa rikoksista ihmisyyttä vastaan. Hallitus turvallisuusjoukkoineen on muun muassa teloittanut laittomasti ihmisiä, pidättänyt poliittisia vastustajia, kiduttanut ihmisiä sekä saanut näitä katoamaan. Hallitus on lisäksi käyttänyt Venezuelan huolestuttavaa koronatilannetta hyväkseen. Koronan takia julistettu hätätila sallii kansalaisten suuremman kontrollin ja rankaisemisen. Hallitus käyttää hyväkseen myös väkivaltaa harjoittavia sotilaallisia ryhmiä hajoittaakseen kokoontumisia.

Syyskuussa 2021, Venezuelassa oli lähes 350 poliittista vankia, joita on kidutettu sen perusteella, että he olisivat suunnitelleet toimia hallitusta vastaan. Toisinaan kiduttamisen kohteeksi ovat joutuneet myös perheenjäsenet, jotta epäiltyjen sijainti on saatu selvitettyä. 

Konfliktit ja kriisit maailmalla eivät aina ylitä uutiskynnystä, varsinkaan, jos kansainvälinen huomio kiinnittyy vain yhteen paikkaan. Klikkaa twiitataksesi!

Ottaen huomioon lukuisten konfliktien ja kriisien määrän, on mahdotonta pysyä tietoisena niistä kaikista. Maailman konflikteja seuraavat kuitenkin useat järjestöt, kuten Council of Foreign Relations. Konfliktit ja kriisit maailmalla eivät aina ylitä uutiskynnystä, varsinkaan, jos kansainvälinen huomio kiinnittyy vain yhteen paikkaan. Silti lähes kaikissa konflikteissa yhdistyvät ihmisten hätä ja pakolaisuus. Syyriassa sota on kestänyt vuosia, Sudanissa sisällissotia on käyty jo useita, Venezuelassa odotetaan ratkaisua poliittiseen taistoon ja Etiopiassa seurataan kasvavalla jännityksellä kuinka pahaksi tilanne yltyy ja leviääkö konflikti yli maan rajojen. Vaikka konfliktit eivät useinkaan suoraan vaikuta jokapäiväiseen elämäämme, nykymaailmassa kaukaisillakin konflikteilla on vaikutus arkeemme. Konfliktien kiihtyessä ja levitessä ihmiset joutuvat pakolaisiksi, terrorismin uhka kasvaa ja levottomuus sekä turvattomuus maailmalla lisääntyvät. Lopulta nämä kaikki heijastuvat myös Euroopan turvallisuuteen, ja näin myös Suomen turvallisuuteen. Tästä syystä meidän tulisi olla tietoisia maailman tapahtumista ja pyrkiä vaikuttamaan tapahtumien kulkuun parhaamme mukaan.

 

 

Kirjoittaja: Peppi Heinikainen

Editointi: Heta Hassinen, Heljä Ossa

Kielenhuolto: Sannimari Veini