Jaa

Lukuaika: 10 minuuttia

Protestoijia Myanmarin Yangonissa. Kuva: Saw Wunna/Unsplash

Autoritarismin nousu uhkaa demokratiaa Itä- ja Kaakkois-Aasiassa. Viimeaikaisia takapakkeja alueen demokratiakehityksessä ovat muun muassa Myanmarin sotilasvallankaappaus, kansalaisyhteiskunnan heikentäminen Hongkongissa sekä lehdistönvapauden rajoitukset Filippiineillä. Myös Kiina on kunnostautunut viime aikoina “konsultatiivisen” demokratiakäsityksen puolestapuhujana, millä voi olla laajempia vaikutuksia alueen demokratiakehitykselle. 

Demokratian tila on heikentynyt sekä globaalilla että alueellisella tasolla. Laskevasta trendistä ovat lähiaikoina raportoineet useat demokratian tilaa seuraavat toimijat, kuten Economist Intelligence Unit, Freedom House, International IDEA ja V-Dem. Raportit osoittavat, että demokratian tila on heikentynyt etenkin niissä maissa, joissa demokraattinen kehitys oli jo valmiiksi vaakalaudalla. Myös The Ulkopolitist on tarkastellut aiemmin demokratian heikentymistä Euroopan ja Yhdysvaltojen näkökulmasta.

Raportteja ja indeksejä tutkimalla selviää, että Itä- ja Kaakkois-Aasiaa voidaan pitää kansanvallan kannalta varsin monimuotoisena kokonaisuutena, joka kattaa hallitusmuotoja laidasta laitaan. On myös hyvä ottaa huomioon, että eri organisaatiot lähestyvät demokratian määritelmää hiukan erilaisista tulokulmista, mikä heijastuu niiden demokratialistauksiin ja -luokitteluihin. 

Yksinkertaisesti sanottuna Itä- ja Kaakkois-Aasian alueelta löytyy muutamia selvästi demokratisoituneita maita, kuten Etelä-Korea, Japani ja Taiwan, jotka ovat pandemiankin aikana todistaneet demokratioidensa resilienssin muun muassa järjestämällä onnistuneesti vaaleja keskellä pahinta pandemiatilannetta. Demokratioiden joukkoon mahtuu myös Filippiinien ja Malesian kaltaisia maita, joiden demokratiakehitys on vaillinaista, vasta muotoutumassa tai jopa uhattuna.

Suhteellisen hyvin tai kohtalaisesti eri demokratiaindekseissä pärjäävien maiden lisäksi Itä- ja Kaakkois-Aasian kirjavaan ryhmään kuuluu myös joukko epädemokraattisia valtioita, kuten Kambodža ja Vietnam. Tämä ryhmä täydentyi vuoden 2021 alkupuolella, kun Myanmarin asevoimien vallankaappaus romahdutti maan lupaavan demokratiakehityksen täysin. Sotilasvallankaappauksen seurauksena esimerkiksi Economist Intelligence Unit pudotti Myanmarin indeksissään Pohjois-Korean alapuolelle yhdessä Afganistanin kanssa, mikä kertoo maan tilanteen synkkyydestä. 

Sananvapaus ja media paineen alla

Kuten Myanmarin sotilasjuntan tekemä täyskäännös osoittaa, demokratian takapakki on valitettava trendi Itä- ja Kaakkois-Aasiassa. Koronapandemia on syventänyt tätä jo pidempään vallinnutta kehityskulkua entisestään, kun monet hallitukset ympäri maailmaa pyrkivät estämään koronaviruksen leviämisen kansalaisvapauksia rajoittamalla. Itä- ja Kaakkois-Aasian alueella etenkin ilmaisunvapaus ja median eheys ovat joutuneet aiempaa ahtaammalle. Jopa kolmessa neljäsosassa koko Aasian ja Tyynenmeren alueen maista havaittiin kahden ensimmäisen pandemiavuoden aikana huolestuttavia kehityskulkuja juuri näissä demokratian kulmakivissä. 

Myös median toimintaedellytykset ovat heikentyneet viimeisen viiden vuoden aikana useassa alueen maassa. Klikkaa twiitataksesi

Sananvapaus on ollut alueella laskussa sekä demokratioissa että epädemokratioissa, esimerkiksi Filippiineillä, Kambodžassa ja Kiinassa. Samaan aikaan myös median toimintaedellytykset ovat heikentyneet viimeisen viiden vuoden aikana useassa alueen maassa. Toimittajat ilman rajoja -järjestö nostikin tämänvuotisessa lehdistönvapausindeksissään esille sen, miten alueen hallitukset pyrkivät kontrolloimaan julkista keskustelua yhä aggressiivisemmin. 

Esimerkiksi Myanmarin sotilasjuntta on pyrkinyt hiljentämään kriittiset äänet muun muassa eväämällä useiden mediatalojen toimintaluvat sekä vangitsemalla, kiduttamalla ja jopa surmaamalla toimittajia. Yleisestä trendistä poiketen median toimintaedellytykset ovat viimeisen viiden vuoden aikana myös parantuneet esimerkiksi Malesiassa. Maassa vapautettiin mediaa merkittävästi vuoden 2018 jälkeen, kun ensimmäistä kertaa valtaan noussut koalitiohallitus purki mediaan liittyvää kontrollia. Tämä kehityskulku on kuitenkin viime aikoina vaarantunut, kun poliittiseen kriisiin ajautunut hallitus on pyrkinyt vaimentamaan itseensä kohdistuvaa kriittistä journalismia. 

Maitoteeallianssi yhdistää protestoijia yli maiden rajojen

Monet Itä- ja Kaakkois-Aasian valtaapitävät pyrkivät rajoittamaan nykytilaa ravistelevien ja demokratiaa ajavien kansalaisliikkeiden toimintaa kovin keinoin. Tätä valtion instituutioiden harjoittamaa toisinajattelun tukahduttamista esimerkiksi kansalaisoikeuksiin puuttuvalla lainsäädännöllä on osassa Itä-Aasian maissa pidetty syynä niissä pitkään vallinneeseen rauhan ajanjaksoon. 

Alueen demokratia-aktivistit ovat pyrkineet hallinnon otteista ja väkivallan uhasta huolimatta haastamaan autoritaarisen kehityksen mitä innovatiivisempia taktiikoita käyttäen. Reilu kaksi vuotta sitten sai alkunsa etenkin sosiaalista mediaa hyödyntävä pan-aasialaiseksi demokratialiikkeeksi luonnehdittu “maitoteeallianssi”, joka on yhdistänyt Hongkongin, Myanmarin, Taiwanin ja Thaimaan demokratia-aktivisteja. Vaikka liikkeen näkyvyys on laskenut merkittävästi aiempaan verrattuna, on sen merkitys alueen demokratialiikkeiden kannalta kiistaton. Internet-aktivismin tulevaisuuden kannalta huolestuttavia ovat verkon vapauteen puuttuvat lait, jollaisia on suunniteltu ja viety läpi eri puolilla Aasiaa. 

Päätään nostavat protestiliikkeet ovat osoittaneet, että valtaapitävien tiukentuvaa otetta ei olla valmiita nielemään purematta. Samalla on hyvä muistaa, etteivät viimeaikaiset mielenosoitukset ole uusi ilmiö Itä- ja Kaakkois-Aasian kontekstissa: esimerkiksi Hongkongissa ja Thaimaassa on nähty isoja hallinnon vastaisia protesteja aiemminkin, kuten vuonna 2014. Alueen protestiliikkeet ovatkin aika ajoin tuoneet keskusteluun mahdollisuuden arabikevään kaltaisesta “Aasian keväästä.” Aiempi demokratisoitumisen aalto koettiin alueella 1980–1990-luvuilla, kun autoritaarinen hallinto tuli päätökseen esimerkiksi Filippiineillä, Indonesiassa ja Mongoliassa. Rohkaiseva esimerkki on myös Taiwan, joka on onnistunut kehittymään sotatilalain nojalla hallinnoidusta autoritaarisesta valtiosta moniarvoiseksi demokratiaksi, jossa on vireä kansalaisyhteiskunta.

Vaikka protestit ovat todistaneet kansalaisten halun kyseenalaistaa autoritaarinen kehitys, olisi arabikevääseen verrattavissa oleva protestiaaltojen sarja kuitenkin aivan eri luokan kehityssuunta. Monessa Aasian maassa on syvään juurtuneita demokratialle epäsuotuisia rakenteita, joiden haastaminen ruohonjuuritasolta on osoittautunut vaikeaksi. Myös demokratian kriisi vähentää osaltaan optimismia laajamittaisemman “Aasian kevään” suhteen. Samaan aikaan on kuitenkin mielenkiintoista nähdä, miten sekä arabikevääseen että “maitoteeallianssiin” on liittynyt vahvasti maiden rajat ylittävä henki. 

Kiinan kasvava vaikutusvalta

Kiinan taloudellinen vaikutusvalta on kasvanut 2000-luvun kuluessa niin Aasiassa kuin globaalistikin. Samalla Kiina on lisännyt poliittista valtaansa lähiympäristössään esimerkiksi Vyö ja tie -ohjelman mukaisten infrastruktuurihankkeiden myötä, ja Kiinan poliittisen vaikutusvallan arvioidaan kasvavan Aasiassa entisestään 2020-luvun aikana. Etenkin lännessä on pelätty, voisiko Kiinan voimistuva vaikutus uhata laajemminkin Aasian demokratiakehitystä. 

Kiina itse on tiukasti autoritaarinen valtio. Vaikka Kiinan talouselämä onkin vapautunut vuosikymmenten kuluessa, on Kiina edelleen tiukasti kommunistisen puolueen hallinnoima valtio, jossa poliittiset kansalaisoikeudet ja sananvapaus ovat vähäisiä. Viime vuosina kehitys on kulkenut yhä autoritaarisempaan suuntaan, kun uiguurivähemmistön sorto on voimistunut, median vapaus on heikentynyt entisestään ja puoluevaltio on puuttunut aiempaa enemmän myös talouselämän toimintaan. Xi Jinping on keskittänyt valtaa itselleen edeltäneitä johtajia enemmän, ja hänen odotettu uudelleenvalintansa syksyllä 2022 voimistanee autoritaarista kehitystä Kiinassa. 

Kiinan kontrolli on kiristynyt myös sen erityishallintoalueessa Hongkongissa, jossa aiemmin varsin vapaa kansalaisyhteiskunta on ajettu ahtaalle. Vuoden 2019 suurten mielenosoitusten jälkeen säädettiin kansallisen turvallisuuden laki, joka käytännössä kieltää Hongkongin tai Kiinan hallinnon kritisoimisen vankeusrangaistuksen uhalla. Tämän jälkeen poliittisin perustein tehdyt pidätykset ovat moninkertaistuneet ja kansalaisjärjestöjen ja median sananvapaus on kaventunut merkittävästi. Esimerkiksi Tiananmenin verilöylystä ja ihmisoikeuksista on tullut nyt myös Hongkongissa arkaluonteisia aiheita, joihin kansalaisyhteiskunta joutuu suhtautumaan huomattavasti aiempaa varovaisemmin. Moni kansalaisjärjestö ja media on myös joutunut lopettamaan toimintansa kokonaan turvallisuuslain vuoksi. 

Lisäksi Hongkongin vaalijärjestelmän kansanvaltaisuutta on heikennetty tuntuvasti, ja kevään 2022 hallintojohtajan vaalissa Peking nosti valtaan mielensosoitusten tukahduttamisesta kannuksensa ansainneen John Leen ilman vastaehdokkaita. Vaikka Kiina onkin virallisesti sitoutunut säilyttämään Hongkongin erityishallintoaseman vuoteen 2047 saakka, on poliittisen järjestelmän ja kansalaisyhteiskunnan asema heikentynyt merkittävästi viime vuosina.

Kiinan poliittinen järjestelmä pärjää huonosti demokratiavertailuissa, mutta autoritaarinen Kiina itse puhuu järjestelmästään “konsultatiivisena demokratiana” ja pitää sitä mallina myös Hongkongin uudistuksille. Käytännössä Kiinan määritelmä tarkoittaa hallinnolle myönteisten ryhmittymien osallistumista päätöksentekoon vapaiden vaalien sijaan, mikä on kaukana demokratian perusperiaatteista. Kiina yrittääkin osaltaan hämärtää demokratian merkityksen ja pyrkii myös muutoin edistämään “arvopluralismia” kansainvälisillä kentillä. 

Pragmaattinen Kiina voikin vaikuttaa monien Aasian maiden silmissä houkuttelevammalta yhteistyökumppanilta kuin länsimaisen demokratian arvoja ajavat EU ja Yhdysvallat. Kuitenkin myös Kiina hyödyntää erilaisia painostuskeinoja saavuttaakseen omia poliittisia intressejään, kuten viimeaikaiset kiistat esimerkiksi Australian ja Liettuan kanssa osoittavat. Economist Intelligence Unitin mukaan Kiinan poliittisesta järjestelmästä ei kuitenkaan ole vientituotteeksi, sillä se on vahvasti sidoksissa Kiinan omaan yhteiskuntahistoriaan, ja lisäksi Kiina itse joutuu jatkossa keskittymään aiempaa enemmän sisäpolitiikkaansa, kun vallan keskittyneisyys ja talouskasvun hidastuminen lisäävät paineita hallinnon uudistamiselle.

Huomio tulisikin kiinnittää siihen, kuinka Aasian demokratioita voitaisiin vahvistaa sisältäpäin, jotta ne pystyisivät vastustamaan autoritaarisuuden viehätystä. Klikkaa twiitataksesi

Kunkin maan omat sisäpoliittiset kehityskulut lienevätkin tällä hetkellä Aasian demokratiakehitykselle suurempi haaste kuin Kiinan voimistuva vaikutusvalta. Huomio tulisikin kiinnittää siihen, kuinka Aasian demokratioita voitaisiin vahvistaa sisältäpäin, jotta ne pystyisivät vastustamaan autoritaarisuuden viehätystä. Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa tiiviisti seuraava Yhdysvallat on keskittänyt huomiotaan Aasiaan jo pidemmän aikaa, mutta Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kääntänyt suurvallan katseen ainakin hetkellisesti Eurooppaan. Vuoden 2021 lopussa huomiota herätti erityisesti Yhdysvaltojen järjestämä globaali demokratian huippukokous, jota Kiina arvosteli muun muassa ideologisen vastakkainasettelun lietsomisesta. Myös Itä- ja Kaakkois-Aasian maita, mukaan lukien Taiwan, sai kutsun presidentti Joe Bidenin isännöimään kokoukseen, joskin Itä-Timor, Malesia ja Mongolia eivät osallistuneet tapahtumaan kutsusta huolimatta. 

Etelä-Korea, Filippiinit, Indonesia, Japani ja Taiwan tekivät kokouksen yhteydessä suullisia ja kirjallisia sitoumuksia demokratian puolustamisesta. Sitoumuksilla voidaan nähdä olevan tärkeää symbolista arvoa demokratialle, mutta niiden konkreettinen merkitys riippuu siitä, miten aktiivisesti sitoumuksia tehneet maat ovat valmiita niitä edistämään. Maiden onkin tarkoitus raportoida tavoitteiden etenemisestä toisessa huippukokouksessa, jonka tarkkaa ajankohtaa ei ole vielä julkistettu. 

Filippiineillä odotettu vaalitulos 

Itä- ja Kaakkois-Aasian demokratiakehitystä seuraavien katseet suuntautuvat lähitulevaisuudessa etenkin Filippiineille, jossa äänestettiin toukokuun alussa presidentinvaaleissa. Huumesodastaan tunnetun Rodrigo Duterten seuraajaksi valittiin odotetusti maan entisen diktaattorin Ferdinand Marcosin poika Ferdinand ”Bongbong” Marcos jr., mikä on herättänyt kysymyksiä maan demokratiatilanteen tulevaisuudesta. Vaalivoitto on osa laajempaa ilmiötä, jossa nostalgia ja toiveet vahvasta johtajuudesta vetoavat äänestäjiin enemmän kuin liberaalit ja progressiiviset arvot. Filippiinit on yksi niistä maista, joissa demokratian tila on viime aikoina heikentynyt eniten Itä- ja Kaakkois-Aasian demokratioiden keskuudessa.

Nobel-palkittu filippiiniläinen toimittaja ja Rappler-uutissivuston perustaja Maria Ressa on kuvaillut vaalitulosta pitkäjänteisten disinformaatiokampanjoiden tulokseksi ja varoittanut samantyylisten kampanjoiden lisääntymisestä myös muiden maiden vaaleissa. Kuun lopussa virkaan astuva Ferdinand Marcos jr. on vastannut huoliin painottamalla, että hänet tulisi arvioida tekojensa eikä sukulaistensa perusteella. Tulevan presidentin kielteinen suhtautuminen esimerkiksi mediaan on kuitenkin jo tullut ilmi toimittajia karttavan vaalikampanjan aikana. Nähtäväksi jää, onnistuuko uusi presidentti osoittamaan häneen kohdistuvat ennakkoluulot vääriksi – helppoa se ei näiden ennakkoasetelmien valossa tule olemaan. 

Kuten Filippiinien, Hongkongin ja Myanmarin esimerkit osoittavat, demokratian haasteet tulevat todennäköisesti jatkumaan Kaakkois- ja Itä-Aasiassa koronapandemian jälkimainingeissa. Globaalien talousongelmien jatkuessa toiveet vahvoista johtajista saattavat vain kasvaa. Autoritaariselle kehitykselle riittää kuitenkin myös vastustajia, jotka käyttävät tehokkaasti hyväkseen vaalien tuoman kapeankin poliittisen tilan ja jotka vähentyneestä mediahuomiosta huolimatta uskaltavat ja jaksavat nousta barrikadeille sekä kaduilla että verkossa. 

 

Kirjoittajat: Iida Hyyryläinen ja Julia Lintunen

Editointi: Eero Tuorila

Kielenhuolto: Ida Andersson

Jaa