Niklas Saxén on ollut avustustyöntekijänä konfliktialueilla. Artikkeli edustaa hänen henkilökohtaisia näkemyksiään.

“On hienoa seurata mitä kaikkea PRT onkaan saanut aikaiseksi täällä”, sotilas sanoo jakaessaan tikkareita lapsille —. Teistä siltoihin, kouluista klinikoihin, Ghaznin alueen Provincial Reconstrution Team (PRT) toimii yhdessä Afganistanin hallituksen kanssa avustaakseen aluetta menestymään.

Tämä kuvaus on Naton toiminnasta vuodelta 2008, jossa PRT yhdistää samaan yksikköön sotilaat ja avustustyön. Ideana on turvata avustustyö ja voittaa afgaanien sydämet Naton puolelle.

Seuraavaksi avaan humanitaarista apua konfliktialueilla ja puhun sen periaatteista. Toiseksi esittelen jokaista periaatetta kohden yhden ajankohtaisen esimerkin, jossa se on koetuksella, sekä puhun avun sotilaallistumisen ja politisoitumisen riskeistä.

Mitä on humanitaarinen apu?

Humanitaarinen apu on avustusta ihmisten välittömiin tarpeisiin joko sodan, luonnonkatastrofien (kuten tulva) tai ihmissyntyisten katastrofien (kuten ydinonnettomuus) yhteydessä. Tavoitteena on pelastaa ihmishenkiä, lievittää kärsimystä ja inhimillistä hätää sekä ylläpitää ihmisarvoa kriisien keskellä. Humanitaarinen apu on ajallisesti lyhyempää kuin esimerkiksi kehitysyhteistyö. Avustus voi olla tarvikkeita kuten esimerkiksi ruoka-apua, tai asiantuntija-apua (kuten lääkärit). Se voi myös liittyä ihmisten turvallisuuteen esimerkiksi tarjoamalla suojapaikkaa toisesta maasta. Humanitaarisen avun tarkoituksena ei perimmiltään ole ratkaista konfliktia tai tarjota pysyvämpiä ratkaisuja.

Humanitaarisen avun periaatteet

Humanitaariset periaatteet ohjaavat avustustyötä. Näistä ensimmäinen on inhimillisyys eli humaanisuus. Tämä periaate ohjaa humanitaarista toimintaa. Se myös erottaa sen muista toiminnan muodoista, kuten esimerkiksi sotilaallisesta tuesta, jolla on poliittisemmat tarkoitusperät. Toiseksi, humanitaarisen avun pitää olla tasapuolista – apua annetaan sitä eniten tarvitseville, eikä poliittisilla, etnisillä, uskonnollisilla tai muilla tekijöillä saa olla vaikutusta. Kolmanneksi, humanitaarisen avun pitää olla puolueetonta eli se ei toiminnassaan saa asettua jonkun konfliktin osapuolen tueksi tai osallistua politiikkaan. Viimeiseksi, humanitaarisen avun pitäisi olla riippumatonta eli sen pitää pystyä toimimaan autonomisesti irrallaan konfliktiin osallistuvien toiminnasta ja päämääristä.

Mitä laki sanoo humanitaarisesta avusta?

Humanitaarinen oikeus sääntelee myös humanitaarista apua konfliktin aikana. Vastuu väestön avustamisesta kuuluu ensisijaisesti valtiolle tai aluetta hallitsevalle taholle. Toimiakseen humanitaariset järjestöt tarvitsevat näiltä luvan, mutta nämä eivät saa evätä lupaa perusteettomasti – esimerkiksi turvallisuussyyt tai epäilys siitä, että kyseessä ei ole humanitaarista apua voivat oikeuttaa kiellon. Humanitaarisen avun pitää olla luonteeltaan humanitaarista, tasapuolista, eikä se saa olla syrjivää (esimerkiksi uskonnon tai etnisyyden perusteella). Tämä on erittäin lyhyesti normiston ydin. Näistä oikeussäännöistä seuraa, että humanitaariselta toiminnalta käytännössä edellytetään myös puolueettomuutta konfliktissa. Siksi onkin tärkeää, että toiminta on riippumatonta eikä alisteista minkään muun tahon päämäärille. Lisäksi kansainvälinen pakolaisoikeus, ihmisoikeussopimukset, rikosoikeus ja maan kansalliset lainsäädäntö sääntelevät humanitaarista työtä.

Ympäripyöreältä kuulostaa?

Humanitaarisen avun toimittaminen konfliktialueilla on vaikea ja vaarallinen tehtävä. Suurin osa humanitaarisista toimijoista toimii ilman aseita ja hyvä niin. Silloin kuitenkin turvallisuuden perustana toimivat humanitaariset periaatteet – ne ovatkin muokkaantuneet käytännön kautta huomioiden myös konfliktin osapuolten tarpeet. Ilman heidän suostumustaan avustustyötä ei voisi tehdä. Siksi onkin tärkeää, että he näkevät humanitaarisen avun irrallisena, humanitaarisena ja ei-poliittisena toimintana. Kun tapaat sissikomentajan ja hän kysyy: “Oletko täällä vakoilemassa minua?” toivot, että hän uskoo vastaustasi.

Puolueettomuus

Alussa esitelty PRT:n toimintamalli oli Naton käytössä Afganistanissa. Vuonna 2004 Lääkärit ilman rajoja (MSF) vetäytyi pois maasta 24 vuoden jälkeen, kun viisi työntekijää oli tapettu. Yleisesti MSF pyrkii erittäin vahvasti puolustamaan itsenäisyyttään ja irtisanoutumaan minkäänlaisesta yhteistyöstä armeijan kanssa. Talibanit ottivat vastuun iskusta todeten, että MSF ajaa amerikkalaisten intressejä. Tiedotteessaan MSF lisää: “Väkivalta humanitaarisia työntekijöitä kohtaan tapahtuu tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen johtama koalitio on järjestelmällisesti käyttänyt humanitaarista apua tukeakseen sen poliittisia ja sotilaallisia tavoitteita.” Liittouma oli aiemmin jakanut lehtisiä, joissa todettiin, että avustusta saisi vain tiedustelutietoa vastaan. PRT:n toimintamalli on osa suurempaa pyrkimystä koordinoida kriisinhallinnassa eri toimijoiden välillä, ns. kokonaisvaltaista kriisinhallintaa.

Humanitaaristen periaatteiden noudattaminen luo edellytykset – myös turvallisuuden osalta – humanitaariselle avulle. Usein puhutaan humanitaarisesta tilasta tai pääsystä. Talibanit eivät tässä tapauksessa tehneet eroa itsenäisen MSF:n ja Yhdysvaltojen valtion välillä. PRT:n toimintamalli vaikutti Afganistanin humanitaariseen tilaan. Tämä on edelleen tärkeää, sillä vuonna 2014 Afganistan oli maailman vaarallisin maa humanitaarisille työntekijöille (monestakin syystä). Vaikka PRT:eiden antama apu olisi ollut humanitaarista, ei se ollut puolueetonta vaan yhden konfliktin osapuolen eli Naton toteuttamaa ja alisteista poliittisille päämäärille. Myös talibaneilla on velvollisuus suojella humanitaarisia työntekijöitä.

Inhimillisyys

Vuonna 2011 Bin Laden löydettiin ja tapettiin CIA:n rokotekampanjan ansiosta Pakistanissa. Pakistanin Taliban kielsi sen jälkeen rokotuskampanjat sen alueella. Yhden arvion mukaan 30 rokottajaa tapettiin kahden vuoden sisällä. Guardianin mukaan puolet maailman poliotapauksista viimeisen vuoden sisällä ovat Pohjois-Waziristanista. Nyt pelätään että tauti leviää pakolaisten mukana muille alueille. Tässä esimerkissä CIA käytti humanitaarista toimintaa peitteenä sotilasoperaatiolle. Toiminta ei noudattanut inhimillisyyden periaatetta, koska sen tavoitteena ei ollut “suojella elämää, terveyttä ja ihmisarvoa”. Terveydenhuollon käyttö peitteenä on vienyt siltä uskottavuuden kriittisellä alueella.

Riippumattomuus

Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) pyrkimyksenä on toteuttaa konfliktialueilla “integroituja” operaatioita, joissa kaikki eri YK-toimijat maassa – humanitaarisista toimijoista rauhanturvaajiin – ovat yhden YK:n maaedustajan alaisuudessa. Yhdessä YK:n eri toimijat (kuten UNHCR, WFP, OCHA) muodostavat maailman suurimman humanitaarisen toimijan. Integraatio vaikuttaa silti YK:n humanitaaristen toimijoiden riippumattomuuteen. YK:n teetättämä raportti toteaa, että yhdistyneisyys poliittisten ja humanitaaristen toimijoiden välillä koettiin: “erityisen ongelmalliseksi korkean riskin ympäristöissä, kun YK:n operaatiolla on poliittinen mandaatti, jota yksi tai useampi konfliktin osapuolista vastustaa tai asettaa kyseenalaiseksi”.

Esimerkiksi yhdessä tutkimuksessa todettiin, että Haitin maanjäristyksen jälkeen YK käytti valtaosan rahastosta humanitaarista apua varten rakennusprojekteihin alueella, jonka rauhanturvaoperaatio pyrki saamaan haltuun, sen sijaan, että olisi vastattu välittömimpiin tarpeisiin. Tässä tapauksessa operaation poliittis-sotilaalliset tarpeet ohjasivat humanitaarista työtä. Monessa tapauksessa integraatio ei vaikuttanut toimintaan. Humanitaarinen sateenvarjojärjestö Interaction kuitenkin kommentoi: “Integraatio tarkoittaa pohjimmiltaan YK:n toimijoiden tuomista yhteen poliittisten päämäärien saavuttamiseksi, siinä missä humanitaarisen toiminnan ei ikinä pitäisi olla poliittista tai puolueellista”. YK:n poliittisemmalla roolilla on myös etunsa – se voi saada viestejään paremmin läpi esimerkiksi maan hallitukselle.

Tasapuolisuus

Humanitaarinen apu maksaa rahaa. Suurin osa siitä tulee valtioilta. Kun on tutkittu humanitaarisen avun myöntämistä luonnonkatastrofeihin, on todettu, että apua myönnetään helpoimmin maihin, joissa on suuret tarpeet, mutta myös niihin, jotka ovat lähempänä, ja maihin, joissa tuotetaan öljyä. Valtioiden turvallisuuspoliittisilla intresseillä olisi näin ollen vaikutusta siihen minne rahoitusta ja apua kanavoidaan.

Tänä vuonna mediahuomiota ovat saaneet erityisesti Balkanin tulvat, Ukrainan konflikti ja taistelut Gazassa, samoin kuin viime aikoina Irak ja Syyria. Humanitaarisilta tarpeiltaan mittavimmat tämän hetken megakriisit ovat Syyria, Irak, Keski-Afrikan Tasavalta ja Etelä-Sudan. Ajatellaan, että myös medianäkyvyys vaikuttaa valtioiden päätöksiin myöntää avustusrahaa, vaikka tästä on ristiriitaista tietoa. Esimerkiksi lyhyet luonnonkatastrofit, jotka saavat paljon mediahuomiota, saavat myös enemmän varoja kuin ’monimutkaiset’, pitkittyneet konfliktit. Puhutaan unohdetuista konflikteista. Megakriisien lisäksi on pienempiä, pitkittyneitä konflikteja, joissa avustustyö on alirahoitettua, kuten esimerkiksi ristikkäiset sisällissodat Jemenissä ja konflikti Koillis-Intiassa.

Sekä valtion poliittisilla intresseillä että mediahuomiolla voi olla vaikutusta siihen, minne apua kohdennetaan. On tärkeää, että humanitaarista apua kohdennetaan tasapuolisuuden periaatteen mukaisesti eli ihmisten tarpeiden mukaan. Humanitaariset järjestöt ovat parhaassa asemassa määritelläkseen minne apua tarvitaan ja kuinka paljon.

Periaatteessa

Humanitaarisen avustustyön pitäisi periaatteessa olla inhimillistä, tasapuolista, puolueetonta ja riippumatonta. Periaatteessa… Oikea maailma konfliktialueilla lisää aina runsaasti harmaan sävyjä. Humanitaariset periaatteet ovat kuitenkin paras tae siitä, että apua tarvitsevat myös saavat sitä.