(Huomioithan, että tämä artikkeli on yhdeksän vuotta vanha. Artikkelissa esitellyt asiat, tilanteet ja analyysit eivät välttämättä päde enää nykypäivään.)

Niinistö: Suomen pitää edistää arvojaan johdonmukaisesti

The Ulkopolitist | 30.03.2015

Kuva: Elina Ylä-Mononen

Kaventaisiko Suomen Nato-jäsenyys maamme liikkumatilaa? Miten Suomen tulisi järjestää Venäjä-suhteensa? Tänään The Ulkopolitistin eduskuntavaalihaastattelussa 3/8 on vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö. ”Vaalipolitist” haastattelusarja käy läpi kaikkien merkittävimpien eduskuntapuolueiden ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkemyksiä.

Legendaarisessa eduskunnan kuppilassa on touhua ja tohinaa. Kansanedustajat tapaavat sidosryhmiään, ja menossa on useampi haastattelu. The Ulkopolitist on eduskunnassa myöskin haastatteluasialla, ja blogin piinapenkkiin istahtaa vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö, joka ei suinkaan ole The Ulkopolitistin kanssa ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

”Tutkijat ovat oikeassa”, toteaa Niinistö alkuun. On nähtävissä suuria kansainvälisen politiikan muutoksia, jotka vaikuttavat myös Suomen turvallisuusympäristöön. Haaste on oleellinen, sillä ”me ei ihan tunneta sitä, että mitkä on eri maailman valtapoliittisten ryhmittymien väliset valtasuhteet ja tavat ratkoa konflikteja ja jännitteitä”. Näistä ryhmittymistä keskeisin on toki Venäjä, jonka suhtautuminen naapurimaihinsa ja kansainväliseen oikeuteen tuottaa isoja aukiolevia kysymyksiä.

Kysymys siitä, miten EU-Suomen tulisi järjestää suhteensa Venäjään tuottaa mietteliään hetken hiljaisuuden Niinistölle. Vihreiden näkökulmasta EU on poliittinen liittouma, ”jossa ollaan sitouduttu laittamaan kohtalomme yhteen”. Tämän takia Suomen on syytä olla tiivisti EU:n linjassa mukana sekä vaikuttaa tähän linjaan ja kannustaa Venäjää perääntymään sen selvistä kansainvälisen oikeuden rikkomuksista. EU-maista löytyy toki eriäviä näkemyksiä, ja osa näistä ei halua edes ymmärtää Venäjän motivaatiota, Niinistö huomauttaa, mutta ehdottaa, että ”Suomen pitää olla maa, joka ymmärtää miten Venäjä toimii ja miksi, mutta meidän ei tarvitse hyväksyä sitä eikä tarvitse alistua sille”.

Se, miten Suomessa poliitikot käsitelevät ja keskustelevat Venäjästä on Niinistön mielestä ongelmallista. Taipumus liiaksikin ymmärtää naapurimaatamme voi tehdä Suomesta Venäjän apurin EU:ssa. ”Tää riski on mielestäni olemassa meidän ulkopoliittisessa keskustelussa”, hän varoittaa. Yhtenä haasteena hän nostaa esille sen, miten energia on osa valtapolitiikkaa. Rosatom-kaupan tapauksessa, Niinistö painottaa, ettei ole törmännyt yhteenkään EU-maan tutkijaan tai politiikkoon, jonka mielestä Rosatom-kauppa oli järkevä. ”Suomalaiset valtapuolueet ummistaa silmänsä itsestäänselviltä ulko- ja turvallisuuspoliittisilta vaikutuksilta energia-asioissa.”

Ylipäätäänsä idänkaupassa vallitsee lyhytnäköistä ajattelua Niinistön mielestä. Kauppasuhteet ovat vuorovaikutuksellista ja nojaavat avoimiin markkinoihin sekä toimiviin oikeusvaltiohin, eikä ole meidän etumme mukaista sulkea silmiä Venäjän negatiivisilta kehityksiltä. Niinistö tyrmää keskustan riveistä esitetyn idean, että olisi jotenkin mahdollista luoda erikoisuhde Venäjälle – ”se on ihan itsensä huijaamista.” Ajatus on, Niinistö jatkaa, ”puhdasta YYA-seitkytlukua. Sellaista vaihtoehtoa Suomelle ei ole olemassa, ja se pitää selvästi sanoa.”

Vahvat arvot – kuten demokratia, ihmisoikeudet, kansainvälinen oikeus, reilu kauppa – ja niiden johdonmukainen edistäminen onkin Niinistön mielestä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisempiä haasteita. ”Osalla suomalaista puolueista ja politiikoista on vaistonvarainen taipumus vetäytyä kylmän sodan aikaiseen toimintaan, että unohdetaan arvot – heitetään ne jonnekin roskakoriin – ja ruvetaan vaan sopeutumaan”, Niinistö kritisoi. Näiden arvojen ajamisessa kyse ei kuitenkaan ole vain Suomen vaan koko maailman edusta. Kehitysyhteistyö on yksi väylä edistää oikeusvaltiokehitystä ja mahdollisuuksia ihmisille parantaakseen omaa tilannettaan.

Myös sisäisesti, näiden arvojen edistämisessä on tehtävää. Alkuvuonna virinnyt kehitysyhteistyökriitikki on Niinistön mielestä ollut tarkoitushakuista ja vääristelevää. Hän korostaa, että perussuomalaiset esittävät ”populistista höttöä”, ja heidän ehdotuksensa haastavat Suomen ihmisoikeuksia kunnioittavana valtiona. Kysymykseen siitä, kuinka merkittävä uhka vierastaistelijoiden virta on Suomelle, Niinistö painottaa että on tärkeää purkaa väestöryhmien välistä vastakkainasettelua, jota etenkin huntingtonilaista ajattelua suosivat äärioikeistolaiset esittävät. ”Meillä on sitä enemmän ongelmia terrorismin kanssa mitä enemmän ääriliikkeet joka suunnasta saavat valtaa.”

Arvot ovat selkeästi tärkeä komponetti vihreää ulkopolitiikkaa, mutta puolueen suhtautuminen kansainvälisiin arvopohjaisiin järjestöihin on vaihtelevaa. Toisin kun esimerkiksi puhuttaessa EU:sta länsimaista koostuva Nato ei ole yhtä luonteva kumppani. Nato on globaali toimija, Niinistö korostaa ja jatkaa, että Nato-jäsenenä Suomi ”joutuisi osalliseksi sellaiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen globaaliin analyysiin, joka ei ole kovin usein ollut viimeisen 15 vuoden aikana oikeassa; esimerkiksi toimet Lähi-idässä ja Somaliassa, toki Yhdysvaltain vetämänä ja usein Naton ulkopuolella, niin että Nato on osallinen siinä dialogissa.” Tämän analyysin osallisena Suomen liikkumatila mahdollisesti kaventuisi nykyisestään.

Niinistön vastaus heijastaa, kuinka vihreät puolueena on perinteisesti vastustanut Suomen Nato-jäsenyyttä. Viime aikoina moni tunnettu vihreä poliitikko on muuttanut Nato-kantaansa. Onko Nato vaikea keskustelun aihe vihreissä, kysyimme. Niinistö myöntää, että eri ”vihreitä arvoja” tulkitsemalla voi saada hyvin erilaisia vastauksia tähän kysymykseen. Naton edustamat länsimaiset arvot ovat toki yhteensopivia, mutta sotilasliittojen korostaminen myös lisää militarismia ja vastakkainasettelua maailmassa. Keskustelu on puolueen sisällä avoin, mutta puolueohjelman ei-kanta on selvä.