(Huomioithan, että tämä artikkeli on yhdeksän vuotta vanha. Artikkelissa esitellyt asiat, tilanteet ja analyysit eivät välttämättä päde enää nykypäivään.)

Schengenin purkaminen ei ole ratkaisu pakolaisten hätään

Miika Raudaskoski | 09.09.2015
Kuva: Miika Raudaskoski

Kuva: Miika Raudaskoski

Keskustelu Schengen-sopimuksen tulevaisuudesta on kiihtynyt eri foorumeilla sitä mukaa kun EU-maihin pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrä on lisääntynyt. Schengenin uudelleenarviointia on vaadittu ja rajatarkastusten palauttamista esitetty ratkaisuna pakolaiskriisiin. Tässä kirjoituksessa pohdimme, onko Schengen vaarassa ja kuinka sen purkaminen vaikuttaisi pakolaiskriisin hoitoon. Esille nousee myös ajatus siitä, että Schengenin sijaan EU:ssa pitäisi keskittyä naapuruuspolitiikan jälleenrakentamiseen, mikäli pakolaistilannetta halutaan oikeasti helpottaa.

Schengenin sopimus solmittiin vuonna 1985. Alkuperäisen sopimuksen allekirjoittajamaat olivat Ranska, Saksa ja Benelux-maat, jotka sopivat henkilöiden liikkuvuutta rajoittavien esteiden poistamisesta. Schengenin perusidea oli, etteivät valtiolliset, fyysiset rajat enää kontrolloisi ihmisten liikkumista paikasta toiseen. Vuonna 1995 sisärajatarkastukset allekirjoittajamaiden väliltä poistuivat.

Alkuperäinen Schengen on laajentunut maantieteellisesti kattamaan laajan alueen Euroopan mantereesta. Sisärajatarkastusten poistaminen on tehnyt Schengen alueesta fyysisesti rajattoman Euroopan. Rajojen ylittäminen on helppoa, ja raja-asemat ovat hiljentyneet. Schengen edustaa koko unionin kantavaa perusajatusta yhteisestä Euroopasta, jossa kansalliset ja valtiolliset rajat eivät ole enää merkityksellisiä. Sopimus symboloi myös kylmän sodan jälkeistä optimismia ja jälkikansallista kehitystä, jossa on arvioitu kansallisvaltioiden roolin kansainvälisessä politiikassa kapenevan ja esimerkiksi fyysisten valtiollisten rajojen merkityksen katoavan.

Tämä on kuitenkin vain osa tarinaa. Schengen-sopimus piti alusta alkaen sisällään ajatuksen avoimista sisärajoista ja yhteisestä ulkorajasta. EU:n laajentumisen myötä ulkorajat ovat siirtyneet Keski-Euroopan ytimestä Venäjän, Balkanin, Turkin ja Afrikan rajoille. Schengenin rajattomuus on ollut alusta alkaen rajallista.

EU on panostanut paljon rahaa ulkorajojensa valvontaan. EUROSUR-ohjelman tavoitteena on ollut rajavalvonnan tehostaminen ja entistä kattavampi kontrolli siihen, keitä Schengen-alueelle saapuu ja sieltä poistuu. Yksi syy viime vuosien kehitykseen on ollut juuri epävakauden lisääntyminen lähialueilla, eritoten Syyriassa. Tämä kesä osoittaa, että yksinomaan kiristyvään rajavalvontaan ja suurempaan kontrolliin panostaminen ei auta.

Miksi Schengeniä ei pidä purkaa

Rajaton Eurooppa on ollut aina rajallinen Eurooppa. Schengenin myötä tiivistettyjä ulkorajoja on pyritty madaltamaan poliittisesti Wider Europe -dokumentin pohjalta syntyneellä naapuruuspolitiikalla (ENP) ja vielä spesifioiduimmilla toimilla kuten itäisellä kumppanuudella (EaP). Tavoite oli tukea EU:n raja-alueiden valtioiden taloudellista ja poliittista kehitystä, ja sitä kautta tuottaa vakautta Eurooppaan ja sen ympärille. Syntyi ystävien renkaan (Ring of Friends) käsite.

Reilu vuosikymmen Wider Europen lanseeraamisen jälkeen voidaan todeta, että sen sovellutukset ovat pahasti epäonnistuneet. Ukrainan kriisi kaikkine ulottuvuuksineen on karu osoitus itäisen kumppanuuden törmäyksestä betoniseinään. Lähi-idän poliittinen tilanne on erittäin jännitteinen: Syyria on ajautunut vuosien sisällissodan kurimukseen, Turkki käy sotaa sekä ISIS:iä että kurdeja vastaan, Libya ja Egypti ovat ajautuneet Arabikevään jälkeiseen sekasortoon. Ystävyyden renkaasta on tullut kaaoksen rengas, tai konfliktien ja epävarmuuden kaari, kuten tasavallan presidentti Sauli Niinistö Kultaranta-keskustelujen yhteydessä totesi.

Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten määrän kasvu ei ole erillinen ongelma EU:n rajoilla vaan suoraa seurausta poliittisista ongelmista lähialueilla. Epävakaus ja avoin sotatila ajavat ihmisiä pois kotiseuduiltaan. Talouskriisinkin keskellä EU on tasapainoinen ja vakaa maanosa, josta pyritään etsimään turvapaikkaa, kun elinolot kotimaassa luhistuvat.

Kyse ei ole Schengenin epäonnistumisesta. Se ei ole syy pakolaisten määrän räjähdysmäiseen kasvuun. Se ei ole syy terrorismin lisääntymiseen Euroopassa. Siksi myöskään Schengenin alasajo ja sisäisten rajatarkastusten laajamittainen palauttaminen eivät ratkaise ongelmia. Erityisesti populistiset poliittiset ryhmittymät pyrkivät esittämään Schengen-säännöstön romuttamisen helppona ratkaisuna pakolaiskysymykseen.

Tiukentamalla fyysisten rajojen kontrollia ei kuitenkaan auteta ainoatakaan pakolaista. Sisärajatarkastukset Viron ja Latvian tai Tanskan ja Saksan välillä eivät auta niitä ihmisiä, jotka lähtevät pakoon Syyrian sisällissotaa tai Libyan kaaosta. Päinvastoin. Heidän matkansa tyssää entistä aikaisemmin, ja heille on tarjolla entistä vähemmän turvallisia paikkoja minne mennä. Laillisten maahantulokeinojen vähentäminen myös ruokkii salakuljetusbinestä, mikä ei ole toivottava kehityskulku.

Onko Schengen vaarassa hajota?

Schengen-sopimuksen purkaminen tai asteittainen peruminen ei ole helppo ratkaisu. Se lisäisi mahdollisuutta kontrolloida ihmisten liikkumista EU:n sisärajoilla, muttei ratkaise pakolaisuusongelmaa tai edes pysäytä laitonta maahantuloa. Yhdysvaltain ja Meksikon välinen raja on tästä hyvä esimerkki. Muurista ja alati tiukentuvasta vartioinnista huolimatta raja ”vuotaa”, eikä rikollisuus raja-alueilla ole juurikaan vähentynyt.

Tällä hetkellä poliittinen paine Schengeniä kohtaan kasvaa eritoten Iso-Britanniassa sekä Unkarissa, Slovakiassa ja Tshekissä. Kansallisen itsemääräämisoikeuden lisäämistä vaativat populistipuolueet eri puolilla Eurooppaa kannattavat rajatarkastusten palauttamista osaratkaisuksi pakolaiskriisiin. Suomessakin sopimuksen muuttamista on vaadittu lähinnä perussuomalaisten piirissä.

Suurista EU-maista Saksa ja Ranska puolustavat Schengeniä. Merkel on vaatinut EU:lta yhteistä maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka, mikäli Schengenistä ja EU:n yhtenäisyydestä halutaan pitää kiinni. Merkelin esitykset ovat saaneet tukea Ranskan presidentti Francois Hollandelta. Keskusteluja tullaan käymään jo tässä kuussa, mutta yhteisen sävelen löytyminen on kovan työn takana ja epäonnistuminen voi johtaa tinkimiseen vapaan liikkuvuuden periaatteesta. Se olisi kuitenkin huono ratkaisu. Schengen ei ole syypää ongelmiin ja sen romuttaminen uhkaisi koko EU:n olemassaoloa. Tähän ei olla ainakaan Saksassa kovin valmiita.

Uutta naapuruuspolitiikkaa tarvitaan

Schengen sijaan EU:n naapuruuspolitiikka on epäonnistunut. Unioni ei ole onnistunut luomaan poliittista ja taloudellista vakautta lähialueille. Ukrainan kriisi on kärjistänyt Venäjä-suhteita ja kriisitilanteessa kriittinen reflektio ja sen pohjalta tehtävät tulevaisuuteen tähtäävät arvioinnit ovat poikkeuksellisen hankalia.

Kansallisen itsemääräämisoikeuden perään haikaileminen on Euroopassa lisääntynyt. Iso-Britannia on jälleen äänekkäänä kellokkaana johtamassa EU-kriittisten jäsenmaiden kuoroa, joka vaatii vähemmän Eurooppaa ja enemmän kansallista.

Populististen Missä EU, siellä ongelma -heittojen kohdalla kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään. Olivatko asiat niin paljon paremmin ennen EU:ta? Onko talouskasvun tyrehtyminen, globaali talouslama, Kreikan talousongelmat tai pakolaisuus EU:n syytä? Eivät. EU on tehnyt virheitä, mutta sen valtioiden välisen liittouman luonteen vuoksi päätösten takana ovat viime kädessä jäsenvaltiot.

EU kaipaa uutta naapuruuspolitiikkaa sekä yhteistä visioita tulevaisuudesta. Yksi ENP:n keskeisiä ongelmakohtia oli, että se ei koskaan luvannut kumppanuusmaille jäsenyyttä. Samalla koko politiikka nojasi siihen, että maat alkavat noudattaa EU:n vaatimia standardeja talouselämässä ja politiikassa. EU tarjosi vastineeksi integroitumista markkinoille, muttei täyttä jäsenyyttä. Puolittaisia lupauksia on seurannut täydellinen epäonnistuminen. Uuden ENP:n ja ennen kaikkea luottamuksen rakentaminen on vaikeaa, mutta sitä pitää yrittää.

Toisaalta ENP:n suurena kompastuskivenä on pidetty sitä, ettei EU ole kyennyt tukemaan poliittisten muutosten etenemistä naapurustomaissa ja epäonnistunut verkostojen rakentamisessa demokratiaa tukeviin poliittisiin toimijoihin. Myös taloudellisten muutosten ajamisessa EU on näyttäytynyt muita kansainvälisiä toimijoita heikompana. Puolittaisten lupausten lisäksi, myös toteutus on jäänyt vajaaksi.

ENP:n lanseeraamisen aikaiset epäluulot ja kritiikki ovat tulleet todeksi. Kriisien keskellä EU:n täytyy rakentaa uusi naapuruuspolitiikka, ja prosessi on aloitettu arvioimalla vanhaa ja sen pohjalta hakemalla suuntaviivoja tulevaan. Poliittisen pelikirjan lisäksi EU tarvitsee vision. Toisen maailmansodan ja kylmän sodan jälkeen oli visioita siitä, millainen toimija EU maailmanpolitiikassa on. Nyt pitää ratkaista onko EU demokraattinen toimija, joka edistää tasa-arvoa, vapautta ja ihmisarvoa maailmassa. Vai onko EU vain taloudellis-poliittinen liittouma, jossa suuryritysten lobbarit sanelevat ja jäsenmaat pyrkivät ulosmittamaan suurimman mahdollisen ”kansallisen edun”?


Kommentit

[…] Paniikkinappulaa on painettu moneen kertaan ja kesästä asti on käyty köydenvetoa jopa Schengen-järjestelmän romuttamisesta. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk luonnehti tilannetta marraskuussa […]


[…] ei ratkaista kriisiä. On toki selvää, että akuutin tilanteen hallitseminen voi vaatia myös tiukkaan […]


Olen siitä samaa mieltä, että nykyinen tilanne ulkorajoilla on kestämätön. Toisaalta EU:ssa on pitkään katsottu sivusta, kun Italiaan on tullut turvapaikanhakijoita Pohjois-Afrikasta. Vasta tilanteen kärjistyminen on saanut "sisärajavaltiot" heräämään. Kuoppaa on kaivettu, koska yhteinen tahto toimia EU:na on puuttunut. Unkarin hallinto puolestaan käyttää hyväkseen ulkorajoilla olevaa turvapaikanhakijoiden painetta ajaakseen omaa politiikkaansa ja raunioittaakseen EU:n yhtenäisyyttä. Sanon, että Schengen-tarkastusten poistaminen ei ratkaise ongelmia, koska minusta tässä tarvitaan nyt yhteistä toimintamallia hoitamaan turvapaikanhakijoiden kasvavat määrät. Ensisijaisesti se olisi toki tehtävä ulkorajoilla, mutta yhteisvastuullisesti. Sitten turvapaikanhakijat tulisi jakaa tasaisemmin EU-alueelle, mutta tätä vastustetaan. Ja samalla haikaillaan rajatarkastusten perään, ja tässä lähdetään väärille raiteille. Saksa näyttää antavan periksi aiemmin kuin oletin ja on tullut tietoa, että ovat ottamassa rajatarkastuksia käyttöön Itävallan rajoilla. Voi siis olla, että Schengeniä aletaan tarkatsella laajemmin, kun yhteisen politiikan veturina ollut Saksakin on luopumassa periaatteista. Mitä tulee "soft poweriin", niin olen samaa mieltä. En halua, että EU alkaa miksikään sotaliitoksi. Eikä sitä näköpiirissä olekaan. Tarkoitin, että tähän astinen ENP:n soft power on epäonnistunut. Mutta se ei tarkoita, etteikö uutta voitaisiin kehittää. Tilanne on äärimmäisen vaikea, mutta olisi tärkeä vaikuttaa poliittisesti mm. Turkkiin. Nythän EU katsoo tyynesti sivusta, kun Turkki hyödyntää ISIS-sotansa tuhotakseen kurdit ja lisää epävakautta entisestään alueilla.


Kirjoitin ehkä hiukan epäselvästi, mutta en tarkoittanut rajojen sulkemista, vaan hakijoiden ottamista vastaan kontrolloidusti (en todellakaan halua eri EU maihin epämääräisiä joukkioita ja ryhmiä vaeltelemaan kontrolloimattomasti ympäriinsä). Sitä vartenhan rajat ja rajavalvonta on olemassa. Tällä tavalla saisimme ainakin tämän kaaoksen johonkin järjestykseen. Tässä tilanteessa voitaisiin (jos EU tai jokin sen jäsenmaa niin haluaa) siirtää EU:n ulkorajalta vaikkapa Saksaan haluavat turvapaikanhakijat keskitetysti sinne (kunhan heidät on ensin asianmukaisesti vastaanotettu). Pakolaisuuden syiden poistamiseen ei keinoja juuri ole, koska Syyrian sisällissotaan ja pohjoisen afrikan, sekä Afganistanin kaaokseen ei helppoja ratkaisuja ole. Konfliktialueiden vakauttaminen, jos osapuolet eivät sitä halua, on hyvin vaikeaa. Rauhaan pakottaminen taas on puhdasta sodankäyntiä. En halua, että EU ryhtyy käyttämään "soft powerin" (jossa sillä on enemmän perinteitä, kuin vaikkapa NATO:lla) sijasta "hard poweria". Odotettavissa tietenkin on, että pakolaisia tulee edelleenkin eurooppaan.


Pakolaisten "vaeltelu" ei ole mielestäni ensisijaisesti seurausta Schengen-järjestelmän murtumisesta, vaan laajasta epävakaudesta ja epätoivosta EU:n lähialueilla. Toki EU-maissa on selvästi epäonnistututtu varautumisessa näin suureen määrään turvapaikanhakijoita, mikä näkyy kaaoksena eri maiden välisillä rajoilla. Siinä mielessä Schengenin ulkoinen rajavalvonta on epäonnistunut. Mutta olen eri mieltä siitä, että rajavalvonta olisi tässä ratkaisun avain. Ulkorajat voidaan laittaa kiinni ja sulkea "EU-linnake" ulkopuoliselta liikenteeltä. Se ei kuitenkaan ratkaise ongelmia. Rajavalvonnan tiukentaminen ja luottaminen siihen, että ulkorajat sulkemalla saamme kriisin jossian määrin hallintaan, voi johtaa pikemminkin päinvastaisiin seurauksiin. Ei pakolaisia liikkeelle työntäviä voimia ratkaista rajavalvontaa tiukentamalla, jolloin paine rajoilla vain kasvaa. Viime aikainen keskustelu Schengen-sopimuksesta on keskittynyt sisärajatarkastuksiin. Jäsenmaat haluavat nyt sulkea omia sisäisiä EU-rajojaan, jotta pakolaisia ei tulisi niin paljon. Tällainen tavoite ja toiminta uhkaa romuttaa EU:n keskeisen elementin eli vapaan liikkuvuuden. Sisärajatarkastusten sijaan tarvittaisiin yhteistä pakolaispolitiikkaa, jossa kriteerit ja vastuut ovat samat kaikkialla, tiedossa jäsenmaissa ja niitä myös noudatetaan. Sen jälkeen pitäisi alkaa hoitaa pakolaisuuden syitä, ja siinä EU-maissa ei näytä olevan mitään visiota. Lähialueiden vakauttaminen on tässä keskeistä, mutta EU:n "soft power"-naapuruuspolitiikka on tässä ajanut umpikujaan. Schengenin sijaan pitäisi miettiä uusiksi ENP, jotta se ei olisi paperitiikeri, vaan aito EU:n politiikan työkalu ja pyrkimys vaikuttaa lähialueiden vakauttamiseen.


Schengen sopimus on oikeastaan yksi EU:n suurimmista saavutuksista. Siitä ei pidä luopua kovin heppoisin perustein. MUTTA, jotta se toimisi, pitäisi ulkorajojen ja rajavalvonnan toimia kunnolla. Viime aikoina rajat ovat vuotaneet kuin seula. Pakolaisten ryhmät vaeltelevat ja harhailevat ympäriinsä; välillä moottoriteillä, välillä junien tunneleissa. Milloin missäkin. Kontrolloimattomasti. Valtava määrä ihmisiä vyöryy rajojen ja rajavalvonnan yli ja vaeltaa mielensä mukaan maasta toiseen. Tilanne on kuin antiikin kansainvaellusten aikaan. Ei Schengen sopimus toimi, jos rakenteet eivät toimi. EU:n yhteisen linjan on pakko löytyä ja joku järjestys pitää saada aikaan EU:n ulko- ja sisärajoille. Kaaos ei ole hyväksi kenellekään.


[…] The Ulkopolitistiin (9.9.) Schengenin roolista pakolaiskriisissä. En aio tässä referoida kirjoitusta, mutta […]


Hyvä kirjoitus, kiitos. Muistelen Saksan vastaanottaneen Jugoslavian sodan aikana ison joukon pakolaisia ilman rajamuodollisuuksia, luultavasti heidän humaanisuutensa ja edellisen kriisin onnistunut hoitaminen on mahdollistanut nykyisen ihmistulvan hallinnan Baijerissa. EU on muuten mielestäni aika onneton järjestö: Suomi ja YLE uutisoivat taannoin kriisinhallintajoukkojen kouluttamisesta. Käsittääkseni Välimerellä toiminta on ollut lähinnä tarkkailua - kuinkahan paha kriisi pitäisi tapahtua, että kriisinhallintajoukot oikeasti aktivoitaisiin ?


Lisättävää?

Ylläpito tarkistaa kommentit ennen julkaisua. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.