Viikolla 21 The Ulkopolitistissa vietetään uhkakuvaviikkoa. Viikon aikana käsitellään Suomeen kohdistuvia turvallisuuspoliittisia uhkia sekä huoltovarmuuteen liittyviä kysymyksiä.

Suomi on logistisessa mielessä saari, sillä noin 80 prosenttia ulkomaankauppamme volyymista hoidetaan merikuljetuksin. Tällä on hyvin konkreettisia ja käytännönläheisiä seurauksia huoltovarmuudellemme mahdollisen kriisin aikana. Jos esimerkiksi Itämeren liikenneturvallisuus olisi uhattuna, ei menisi kauaakaan kun kauppamerenkulku Suomen osalta häiriintyisi. Kauppa-alusten vakuutusmaksut voisivat nousta pilviin, eikä kauppa olisi enää kannattavaa. Kriittisen materiaalin toimitukset ulkomailta riippuisivat kansainvälisten sopimustemme pitävyydestä.

Huhtikuussa 2014 Ruotsin puolustusvoimien materiaalilaitos toteutti harvinaislaatuisen täsmäiskun saksalaisomisteiselle Kockumin tehtaalle Malmöön. Lehtitietojen mukaan viranomaiset pakkasivat aseistettujen sotilaiden vartioimina pakettiautoihin Kockumin huippusalaista sukellusveneteknologiaa kuvaavat piirrokset ja moottorin osat. Ruotsalaisia sukellusveneitä oli kehitetty pitkään yhteistyössä Kockumin kanssa, jonka omistaja Thyssen Krupp oli nyt – vastoin ruotsalaisviranomaisten tahtoa – siirtämässä tehtaan toiminnot Saksaan. Ruotsin valtio pyrki erikoisella iskulla estämään sen, että kriittinen tieto päätyisi sen kontrollointimahdollisuuksien ulottumattomiin.

Sotilaallinen huoltovarmuus on osa puolustuskykyämme, ja sen avulla varmistetaan käyttökuntoisen materiaalin ja palveluiden toimittaminen oikeaan aikaan ja paikkaan mahdollisia sotilasoperaatioita varten. Kuten edellä esitetyt esimerkit osoittavat, on sotilaallista huoltovarmuutta ymmärtääkseen kuitenkin huomioitava laajempia kuin pelkästään logistisen toimitusvarmuuden näkökulmia. Huoltovarmuus kytkeytyy voimakkaasti myös poliittisiin ja talouselämän muutoksiin.

Sotilaallinen huoltovarmuus sisältää muun muassa teollista valmiutta ja teollisuusyhteistyötä, huolto- ja ylläpitotoimintaa, kriittisen osaamisen säilyttämistä kotimaassa sekä vientilupakäytäntöjä, ja siten se on kytköksissä kaikkeen suorituskykyjen suunnitteluun – kuin myös strategisiin materiaalihankintoihin. Puolustusvoimat on sotilaallisen huoltovarmuuden toteuttaja, mutta huoltovarmuuden peruspilari on ja tulee jatkossa yhä enenevässä määrin olemaan valtionhallinnon ja elinkeinoelämän yhteistoiminta.

Puolustusmateriaalin teknologinen kehitys tekee uusista järjestelmistä kalliimpia, ja niiden huolto vaikeutuu, mikä nostaa elinkaarikustannuksia. Suomen puolustusvoimat onkin jo pitkään tehnyt logistiikan ja huollon alalla yhteistyötä teollisuuden, muun muassa Millog Oy:n ja Patrian kanssa. Yhteistyö tuo toimintaan joustavuutta ja lisää kustannustehokkuutta. Kaikkea materiaalia ei silti ole mahdollista ylläpitää ja huoltaa kansallisesti edes yksityisten kumppanien avulla. Sotilaallisen huoltovarmuuden ytimessä ovat yhä kansalliset toimet, mutta niitä pyritään täydentämään kansainvälisellä yhteistyöllä.

Suomi tekee huoltovarmuuden alalla yhteistyötä muun muassa Pohjoismaiden kesken, Euroopan puolustusviraston (EDA) puitesopimuksen kautta sekä osallistumalla Naton rauhankumppanuusohjelmaan. Suomen tekemät huoltovarmuutta koskevat kansainväliset sopimukset eivät yleensä ole luonteeltaan sitovia valtiosopimuksia. Sopimuksia tehdään sekä valtiotasolla ja käytännönläheisesti myös esimerkiksi tietyn kaluston käyttäjätahojen keskinäisinä. Tällaiset monipuoliset ja eri tasoiset järjestelyt sopivat hyvin Suomelle.

Kansainvälisen sotilaallisen huoltovarmuuden ehtona on poliittinen tahto ja luottamus. Erilaiset puolustusratkaisut ja Suomen pidättäytyminen sotilasliiton ulkopuolella asettavat rajoitteita yhteistyölle. Mutta ei Nato-jäsenyyskään huoltovarmuuttamme ratkaisisi. Ratkaisevia tekijöitä ovat yhteensopivuus, yhteistyövelvoitteiden sitovuus ja esimerkiksi vientiluvat, jotka ovat usein poliittisen päätöksenteon vallassa. Realismia on, että sopimusten sitovuudesta huolimatta yhteistyön on oltava kulloisessakin tilanteessa osapuolille jollakin tavalla kannattavaa.

Artikkelia varten on haastateltu nimettömänä pysyviä sotilaallisen huoltovarmuuden asiantuntijoita.