Jaa

Lukuaika: 8 minuuttia

Bernie Sanders on kerännyt aasialaisamerikkalaisten kannatusta demokraattien esivaaleissa. Kuva: Anna Savolainen

Anna Savolainen on Yhdysvalloissa asuva yhteiskuntatieteiden maisteri ja vapaa kirjoittaja, joka on aiemmin työskennellyt analyytikkona yksityisellä sektorilla.

Yhdysvaltain presidentinvaalien alla jokainen ehdokas yrittää houkutella puolelleen vähemmistöjen ääniä. Harva kuitenkaan kiinnittää vielä huomiota aasialaisamerikkalaisiin – pieneen ja poliittisesti passiiviseen, mutta nopeimmin kasvavaan etniseen ryhmään. Donald Trumpin aikakaudella demokraateilla olisi paljon voitettavaa aasialaisväestön aktivoimisessa.

Donald Trumpin ensimmäisen presidenttikauden lähetessä loppuaan demokraattien esivaalikisa kiihtyy. Puolueessa mietitään kuumeisesti, kenellä ehdokkaista on parhaat mahdollisuudet lyödä Trump – kuka pystyy keräämään äänet vasemmalta ja keskeltä, miehiltä ja naisilta, vanhoilta ja nuorilta, valkoisilta, mustilta ja latinoilta. Myös presidentti Trump on pyrkinyt vetoamaan vähemmistöihin, viimeksi Kansakunnan tila -puheen yhteydessä esitellyillä mustia ja latinoita kosiskelevilla politiikkatoimenpiteillä.

Muihin ryhmiin verrattuna hyvin vähälle huomiolle jää kysymys, kuka voittaa aasialaistaustaisten äänestäjien tuen. Noin 5,9 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä ja arviolta 4,7 prosenttia äänioikeutetuista on aasialaistaustaisia. Osuus on pieni verrattuna mustiin (13,4 % väestöstä ja 12,5 % äänioikeutetuista), latinoihin, (18,3 % ja 13,3 %), ja valkoisiin (60,4 % ja 66,7 %). Ryhmä on kuitenkin nopeimmin kasvava: vuodesta 2000 vuoteen 2015 aasialaisväestö kasvoi yli 70 prosenttia, 11,9 miljoonasta 20,4 miljoonaan henkilöön. Samalla aikavälillä toiseksi nopeimmin kasvava ryhmä, latinot, kasvoi 60 prosenttia. Vuoden 2020 vaaleissa aasialaisamerikkalaisten äänet ovat vielä marginaalissa, mutta ryhmän poliittinen merkitys tulee kasvamaan ratkaisevasti lähivuosina.

Huomioitava on, että nimike ”aasialaisamerikkalainen” (Asian American) on harhaanjohtava. Tässäkin artikkelissa sillä viitataan eri yhteyksissä aasialaistaustaisiin Yhdysvaltain kansalaisiin ja/tai eri oleskeluluvilla oleileviin maahanmuuttajiin. Joissakin lähteissä Aasia ja Tyynenmeren saarivaltiot niputetaan usein samaan kategoriaan, ja joihinkin lukuihin sisältyy arvioita paperittomista aasialaisista maahanmuuttajista. Lisäksi eri etniset ja kansalliset ryhmät eroavat monessa suhteessa huomattavasti toisistaan.

Aasialaisamerikkalaisuuden lyhyt historia

Aasialaisamerikkalaisten historia on verraten rajallinen. Muuttoliike Aasiasta Yhdysvaltoihin alkoi merkittävässä mittakaavassa vasta 1800-luvun puolivälissä kiinalaisten lyöttäytyessä kullankaivuu- ja rautatieurakointiin Kaliforniassa. Japanilaisten maahanmuuttajien määrä alkoi kasvaa maan avauduttua ulkomaailmalle vuonna 1868 ja filippiiniläisten maahanmuutto vuoden 1898 jälkeen Yhdysvaltain otettua saaret haltuunsa Espanjalta. 1880-luvulta 1920-luvulle asti aasialaisten, etenkin kiinalaisten, maahanmuuttoa Yhdysvaltoihin rajoitettiin voimakkaasti läntisten osavaltioiden vaatimuksesta. Taustalla oli aasialaisten kasvava määrä näissä osavaltioissa ja valkoisen väestön kokema rasistinen muukalaiskammo, joka purkautui myös väkivaltaisesti aasialaissyntyisten lynkkauksina. Yhdysvalloissa syntyneille aasialaistaustaisille alettiin vasta vuonna 1898 myöntää kansalaisuus perustuslain mukaisesti.

Maahanmuuttolainsäädännön muutosten myötä (ja Kaukoidän konfliktien siivittämänä) aasialaisten maahanmuutto alkoi kasvaa 1960-luvulta lähtien. 2010-luvulla Kiina ja Intia ovat kirineet tasoihin Meksikon kanssa uusien maahanmuuttajien merkittävimpinä lähtömaina: kustakin maasta saapuu vuosittain reilut 120 000 henkilöä. Jopa 70–80 prosenttia aasialaisista saapuu maahan perheenyhdistämisen tai muun perhesiteen perusteella. Kaikkiaan noin 20 miljoonasta aasialaisamerikkalaisesta noin neljäsosa on kiinalaisia, viidesosa intialaisia ja viidesosa filippiiniläisiä. Valtaosa asuu rannikkojen osavaltioissa, lähes kolmasosa Kaliforniassa. Kalifornian asukkaista 16 prosenttia onkin aasialaistaustaisia.

Talouden pieni voimanpesä
Aasialaisväestö on selvästi varakkaampaa ja koulutetumpaa kuin koko amerikkalaisväestö keskimäärin.

Vuonna 2020 aasialaisamerikkalaisten osuus Yhdysvaltain väestöstä lienee siis noin kuusi prosenttia; tarkempi luku määrittyy loppuvuodesta uuden väestönlaskennan tulosten myötä. Ryhmän taloudellinen merkitys on kuitenkin kokoaan suurempi. Aasialaisväestö on selvästi varakkaampaa ja koulutetumpaa kuin koko amerikkalaisväestö keskimäärin. Aasialaisten kotitalouksien mediaanitulot olivat vuonna 2015 noin 73 000 dollaria vuodessa, koko maan mediaanin ollessa 53 600 dollaria. Aikuisesta aasialaisväestöstä yli puolella on korkeakoulututkinto (intialaistaustaisista jopa yli 30 prosentilla); maan aikuisväestöstä kokonaisuudessaan tutkinto löytyy alle kolmanneksella. Aasialaiset ovat myös yliedustettuina huippuyliopistoissa: esimerkiksi Harvardin opiskelijoista noin 20 prosenttia – vuonna 2019 aloittaneesta vuosikurssista yli 25 prosenttia – on aasialaisamerikkalaisia. Erään arvion mukaan (jonka pohjalta ryhmä aasialaisamerikkalaisia opiskelijoita haastoi Harvardiin oikeuteen ja hävisi) opiskelijavalinta pelkkien arvosanojen pohjalta nostaisi osuuden yli 40 prosenttiin. Yritysmaailmassa etenkin tekniset alat pyörivät pitkälti aasialaistaustaisen työvoiman turvin. Vuonna 2018 Piilaakson teknisen alan korkeakoulutetusta työvoimasta 25 prosenttia oli syntyjään Intiasta ja 15 prosenttia Kiinasta; kaikkiaan yli puolet oli kotoisin jostakin päin Aasiaa. Luku ei sisällä Yhdysvalloissa syntyneitä aasialaistaustaisia.

Aasialaistaustaiset nähdään ahkerana ja osaavana työvoimana, mutta toisaalta he ovat kärsineet statuksestaan ”mallivähemmistönä” – nimike, jonka sosiologi William Petersen keksi 1960-luvulla ja jonka mukaan aasialaisväestön ahkeruus ja kuuliaisuus johti ryhmän menestykseen vähemmistöasemasta huolimatta. Keskimääräistä hyväosaisemman vähemmistön aliedustusta ei osata nähdä ongelmana, ja stereotypian olettama johtajuustaitojen puute tukkii urapolkuja. Johtoportaissa alalla kuin alalla – teknologiateollisuudesta lakibisnekseen ja julkiseen hallintoon – aasialaistaustaiset ovat työvoimaosuuteensa nähden aliedustettuina.

Amerikkalaisen politiikan kääntämätön kortti

Yhdysvaltain politiikan kannalta merkittävä aasialaisamerikkalainen erikoispiirre on, että korkeasta koulutuksesta ja suurista tuloista huolimatta ryhmän poliittinen aktiivisuus on perinteisesti ollut heikkoa. Äänestysaktiivisuus on viimeiset kolmekymmentä vuotta ollut lähellä latinoväestön lukuja, presidentinvaaleissa noin 45–50 prosenttia, verrattuna mustien äänestäjien 55–65 prosenttiin ja valkoisten äänestäjien noin 65 prosenttiin.

Aasialaistaustaisista lähes kolme neljästä on ensimmäisen polven maahanmuuttajia.

Aasialaisamerikkalaisten vähäistä poliittista aktiivisuutta on selitetty niin kulttuurisilla kuin politiikan käytännöllisillä tekijöillä. Aasialaistaustaisista lähes kolme neljästä on ensimmäisen polven maahanmuuttajia. Moni ei ole kiinnittynyt amerikkalaiseen yhteiskuntaan eikä seuraa maan politiikkaa, eikä autoritaarisista maista saapuneilla ole poliittisen osallistumisen perinnettä. Toisaalta kolmasosalla aasialaisamerikkalaisista äänioikeutetuista on puutteellinen englanninkielentaito, eikä äänestys- ja kampanjamateriaaleja käännetä monille merkittäville aasialaisille kielille. Puolueet ja ehdokkaat eivät myöskään ole erityisen aktiivisesti yhteydessä aasialaisiin. Erään tutkimuksen mukaan 29 prosenttia aasialaistaustaisista vastaajista oli saanut yhteydenoton joltakin puolueelta vuoden 2016 presidentinvaalien alla, verrattuna 44 prosenttiin valkoisista vastaajista. Osallistumattomuuden kierre syntyy, kun puolueet välttävät tuhlaamasta resursseja epätodennäköisiin äänestäjiin, joiden tietoisuus ja aktiivisuus näin pysyvät matalina.

Ennen kaikkea nukkuvia ei haluta aktivoida äänestämään vastustajaa. Tänä päivänä selvä enemmistö aasialaisamerikkalaisista kallistuu demokraatteihin päin, mutta siirtymä republikaaneista on tapahtunut verraten hiljattain. 1980-luvulla aasialaisamerikkalaisten enemmistö – joista suuri osa oli paennut Yhdysvaltoihin kotimaidensa kommunismia – äänesti republikaaneja, ja vielä 1990-luvulla äänet jakautuivat suunnilleen puoliksi. Nykyään enää reilut 20 prosenttia ryhmästä äänestää republikaaneja ja vain kolmasosalla on puolueesta myönteinen mielikuva. Demokraattien vastaava luku on yli 50, joissakin mittauksissa yli 60 prosenttia. Syitä siirtymään on monia: Muun muassa eteläaasialaisten suhteellinen osuus verrattuna perinteisesti republikaanisempiin itäaasialaisiin on kasvanut ja antikommunismin poliittinen merkitys romahtanut, samalla kun republikaanipuolue on siirtynyt konservatiivikristillisempään ja nativistisempaan suuntaan. Teekutsuliikkeen ja sittemmin Donald Trumpin radikalismi ja rasismi ovat heikentäneet republikaanien vetovoimaa ennestään. Syksyn 2018 mittausten mukaan kolmasosa aasialaisamerikkalaisista äänestäjistä hyväksyy Trumpin toimet presidenttinä, kun puolet hyväksyi Obaman toimet. Demokraateilla olisi siis paljon voitettavaa aasialaisamerikkalaisten aktivoinnissa. Pidemmällä aikajänteellä aasialaisväestön merkitys tulee kasvamaan entisestään: Esimerkiksi merkittävissä vaa’ankieliosavaltioissa Michiganissa ja Ohiossa aasialaisväestön osuus vastaa jo lähes latinojen osuutta.

Pidemmällä aikajänteellä aasialaisväestön merkitys tulee kasvamaan entisestään

Muiden äänestäjäryhmien tapaan aasialaisamerikkalaisia kiinnostavat politiikassa eniten talouteen ja terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset. Maahanmuutto on aasialaisamerikkalaisille vähemmän tärkeä kysymys kuin amerikkalaisille keskimäärin, ja ryhmä on jyrkän kielteinen Trumpin maahanmuuttopolitiikka kohtaan. Enemmistö kannattaa minimipalkan korottamista, aselakien tiukentamista ja kansalaisuuden mahdollistamista paperittomille maahanmuuttajille. 36 prosenttia aasialaisamerikkalaisista pitää ympäristöasioita erittäin tärkeinä, kun taas kansallinen turvallisuus on erittäin tärkeää 46 prosentille. Aasialaisamerikkalaiset luottavat enemmän demokraattipuolueeseen ympäristö-, vähemmistö-, terveys- ja aselakikysymyksissä. Toisaalta republikaanit saavat paremmat pisteet mitä tulee talouteen, verotukseen, työmarkkinoihin ja kansalliseen turvallisuuteen.

Omia etujaan ajamaan

Jos aasialaisamerikkalaiset eivät vielä olekaan erityisen kiinnostuneita vaikuttamaan politiikkaan, politiikka on kyllä vaikuttanut aasialaisamerikkalaisiin: Samoin kuin latinoväestö on kärsinyt tulehtuneesta ilmapiiristä maahanmuuttopolitiikan ympärillä, aasialaisväestöä on koskettanut Yhdysvaltain ja Kiinan suhteiden kiristyminen Donald Trumpin presidenttikaudella. Trump on muun muassa sanonut ”lähes jokaisen” Yhdysvaltoihin saapuvan kiinalaisen opiskelijan olevan vakooja, ja kiinalaissyntyisiä tutkijoita on kuulusteltu – tuloksetta – vakoilusta epäiltyinä. Aiemmin konfliktit Yhdysvaltain ja Aasian maiden välillä, kuten toinen maailmansota ja Vietnamin sota, ovat johtaneet yleiseen aasialaistaustaisiin kohdistuvan rasismin nousuun; esimerkiksi toisen maailmansodan aikana yli 100 000 japanilaistaustaista (joista yli puolet Yhdysvaltain kansalaisia) sijoitettiin keskitysleireille ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin.

Vuoden 2018 välivaaleissa aasialaisamerikkalaisten äänestysinto nousi huomattavasti vuoden 2014 vaaleista, 28 prosentista 42 prosenttiin. Äänestysaktiivisuuden odotetaan pysyvän verraten korkealla tämän vuoden presidentinvaaleissa. ”Mallivähemmistön” oman edun vuoksi ennusteen olisi suotavaa pitää paikkansa.

Jaa