Jaa

Lukuaika: 10 minuuttia

Vihannesten, hedelmien ja marjojen poimiminen on koronakriisin myötä paljastunut kansainväliseksi ihmisoikeusteemaksi. Kuva: Flickr.

 

Kun koronaviruspandemia rajoitti siirtotyöläisten saantia maataloustöihin, maatalouden ukrainalaiset työntekijät näyttäytyivät median kuvauksissa erillistapauksina, joiden rinnalta puuttui ilmiön laajempi tarkastelu. Hintojen mahdollinen nousu jätti varjoonsa kansainvälisen keskustelun Itä- ja Länsi-Euroopan välisestä jännitteestä, kuten myös aiemmin Suomessa havaitut ongelmat.

Itä-Euroopan edullinen kausityövoima oli huhti-toukokuun taitteessa näkyvästi otsikoissa Suomessa, kun Ukraina esti kansalaisiaan lähtemästä maatalouden kausitöihin. Suomen hallitus oli antanut luvan päästää maahan vain 1 500 ulkomaista kausityöntekijää, kun maa- ja metsätalousministeriön mukaan satokautta edeltävien töiden tekijämäärä olisi tavallisesti jopa kolminkertainen. Maahan ehti ennen Ukrainan kieltoa tulla vain yksi lentokoneellinen työntekijöitä.

Reilun puolentoista viikon mediamyllytyksen, valtioiden välisten neuvotteluiden ja maaseudun edunvalvojien puheenvuorojen jälkeen tilanne rauhoittui, kun Ukrainasta annettiin kausityöntekijöille lupa kulkea entiseen malliin. Yksi aiheen äänekkäimmistä puolustajista Suomessa oli Maatalouden keskusliitto, jonka puheenjohtaja Juha Marttila tiedotteessa vaati, “että ulkoministeri Haaviston on tultava ylös perunakuopasta ja kerrottava, mikä ulkosuhteiden hoidossa on pielessä”.

Mediassa esitetyt kannanotot kehystivät tilanteesta kansallista huoltovarmuutta uhkaavan kriisin. Ratkaisu näyttäytyikin eräänlaisina erillisukrainalaisina, joiden kohdalla jätettiin käymättä keskustelu maailmalla tai aiemmin Suomessakin puhuttaneista rakenteista sekä kausityön ongelmakohdista.

Maataloustyöntekijöiden puute on yleiseurooppalainen ilmiö – kuten siirtotyöläisten kehnot työolotkin

Huoli maataloustuotteista oli läsnä muuallakin Euroopassa. Huhtikuussa Saksa höllensi koronarajoitteitaan ottamalla maatalouden tarpeisiin 40 000 ulkomaista kausityöntekijää. Parsasato oli kypsynyt koronasta huolimatta, ja peltojen työvoima oli noin vuosikymmenen ajan tullut nimenomaan Romanian maaseudulta.

Aiheesta uutisoidessaan esimerkiksi Ilta-Sanomat lopetti artikkelinsa siihen, kuinka siirtotyöläisten puute lännen ja pohjoisen pelloilla voisi nostaa maataloustuotteiden hintaa. Vaikutusvaltaisissa englanninkielisissä julkaisuissa tarjolla oli myös järjestelmän kyseenalaistavia näkökulmia, jotka eivät kuitenkaan kulkeutuneet suomalaiseen mediaan asti. 

“Onko länsieurooppalaisten ruoka arvokkaampaa kuin itäeurooppalaisten terveys?”, kysyivät politiikan toimittaja Costi Rogozanu ja Bristolin yliopiston makrotaloustieteen professori Daniela Gabor huhtikuussa The Guardianissa julkaistun tekstinsä otsikossa.

Romanialaiset kirjoittajat kritisoivat Guardianissa muun muassa sitä, että koronaviruksen aiheuttamasta terveysriskistä huolimatta työntekijät eivät saa tavallista korkeampaa palkkaa. Jo huhtikuun puolessavälissä uutisoitiin enimmäisestä kuolintapauksesta, kun 57-vuotias romanialainen parsanpoimija löytyi elottomana kausityöntekijöiden majoituskontista Bad Krozingenissa. Työntekijä oli kertonut huonosta voinnistaan, mutta häntä ei ollut päästetty lääkäriin. Jälkikäteen miehellä todettiin koronatartunta.

 

Politico-verkkojulkaisu kiteytti valtasuhteen omassa artikkelissaan: osa Euroopan köyhimmistä kansalaisista eli Itä-Euroopan siirtotyöläiset kuuluvat nyt maanosan oleellisimpiin työntekijöihin. Romanialainen Eco Ruralis -maatalousjärjestö sälytti artikkelin kommenteissaan vastuuta myös lähtömaalle, jonka se väitti laiminlyöneen velvollisuutensa kahdenvälisten sopimusten tekemisessä työolojen varmistamiseksi. 

Itä-Euroopan siirtotyöläiset kuuluvat nyt maanosan oleellisimpiin työntekijöihin.

 

Kausityön ongelmaksi korona-aikaan nousivat rajoitetut liikkumisoikeudet, jotka tekivät työntekijöistä vieläkin riippuvaisempia työnantajistaan, joista osa oli itse järjestänyt kuljetuksen tilauslennoilla. Esimerkiksi Romaniasta lennätettiin maaliskuun puolenvälin ja toukokuun alun välissä kausityöläisiä Saksaan, Alankomaihin, Isoon-Brianniaan, Italiaan, Belgiaan ja Itävaltaan yhteensä 188 charter-lennolla.

Romanialainen, joukkorahoituksella toimiva Inclusiv-verkkojulkaisu julkaisi huhtikuussa Romanialaisia kilohintaan -otsikolla kulkevan selvityksen, joka kertoo lukuisista alan ongelmista Saksassa. Parsanpoimijoilta oli muun muassa takavarikoitu henkilöllisyystodistukset, jotka olisi annettu takaisin vain siinä tapauksessa, että työntekijät maksaisivat majoituksesta ja ruoasta, jonka he vasta paikan päällä kuulivat olevansa velkaa yritykselle.

Myös majoitusolot olivat kerrottua huonompia: samassa kontissa oli neljästä kuuteen henkeä ja sadalle työläiselle oli kolme kylpyhuonetta. Luvatun 13 euron tuntipalkan sijaan he saivat 65 senttiä vihanneskilolta, työpäivät ovat 13-tuntisia ja töitä tehtiin myös viikonloppuisin.

Vaihtoehtona ongelmien ratkaisuun esitettiin maatilalta lähtöä, mikä olisi rikkonut Saksan tiukkoja karanteenisäädöksiä. Yritys vetosi väärinkäsityksien johtuneen Romaniassa rekrytointiin käytetyistä välikäsistä.

Suomen kausityöntekijät kohtaavat samat ongelmat kuin muualla Euroopassa

Suomessa maatalouden kausityötä tekevät niin itäeurooppalaiset kuin aasialaisetkin.  Työntekijöiden lähtömaat ovat maahanmuuttoviraston mukaan suuruusjärjestyksessä Ukraina, Vietnam, Moldova, Thaimaa ja Venäjä. Useimmin kausityöläinen on ukrainalainen 35-vuotias mies. Maaseudun Tulevaisuus huomauttaa, että minimipalkat ovat kyseisissä maissa pienimmillään vain kymmenesosa Suomessa maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksen vähimmäispalkasta, joka on 1 474 euroa kuussa.

 

Suomen maaseudun ulkomaisiin kausityöläisiin kohdistuvia väärinkäytöksiä käsitellään mediassa satunnaisesti, mutta systemaattista katsausta tehdään valtakunnanmediassa vain harvakseltaan. 2010-luvun alkupuolella esillä oli useita thaimaalaisten marjanpoimijoiden tapauksia, joita vietiin myös oikeuteen. Kriittiset esimerkit suomalaisten syömän ruoan takaa otetaan kuitenkin voittopuolisesti muualta kuin Suomen maataloudesta. 

 

Helsingin Sanomien Kuukausiliite käsitteli lokakuussa 2019 afrikkalaisten tomaatinpoimijoiden huonoja työoloja Italiassa, jotka linkittyvät alihankintaketjujen kautta S-ryhmän hyllyille. Vuonna 2013 esillä olivat olleet myanmarilaisten siirtotyöläisten epäinhimilliset työolot ananasmehutehtaalla Thaimaassa, kun useat suomalaiset ruokakaupat myivät mehua erilaisten halpamerkkien alla.

 

Vihjeitä kotimaahan sijoittuvista vaikeuksista on silti ollut viime vuosinakin. Vuonna 2017 maakuntalehti Karjalainen raportoi, kuinka Joensuun lähistölle Tuupovaaraan oli hylätty 37 ukrainalaista ja kolme virolaista marjanpoimijaa. Lehden mukaan poimijat oli tuotu Suomeen muutamaa viikkoa liian aikaisin, sillä mustikka ei ollut vielä kypsää. 

 

Karjalaisen tietojen mukaan poimijat olisi myös tuonut maahan ulkomainen yrittäjä. Poimijoista reilu puolet matkusti Hyrynsalmelle ja loput palasivat Ukrainaan. 

 

Yksi tuoreista huomioista on vuodelta 2019, kun Iso Numero -lehti julkaisi artikkelin Kotimaisten kasvisten synkkä puoli. Ulkomaista kausityövoimaa tarkasteleva teksti toteaa alkuun, kuinka “maatalouden työntekijät ovat jääneet pimentoon”. Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Riikka Vasaman mukaan epäkohtia on niin paljon, että ongelmaa voidaan kutsua merkittäväksi. 

 

Osa ongelmista johtuu artikkelin mukaan kausityövoiman välittäjien käyttämisestä. Kuukausiliitteen tuoreen artikkelin mukaan ukrainalainen kausityöläinen voi maksaa puolen vuoden työstä Suomessa välittäjälle 1000 euroa, minkä lisäksi työlupa vastaavalle ajanjaksolle maksaa noin 400 euroa.

Osa ongelmista johtuu kausityövoiman välittäjien käyttämisestä.

Suomalaisessa tutkimuksessa maatalouden kausityövoiman työsuojelukysymykset eivät sen sijaan ole uusi ilmiö. Mika Helander ja Sanna Saksela-Bergholm haastattelivat 2010-luvun alussa yli 30 siirtotyöläistä, jotka työskentelivät Etelä-Savon maatiloilla. Artikkelissa luetellaan työehtojen ja sosiaaliturvan osalta useita syitä, joiden takia työsuhde voidaan nähdä epätasa-arvoiseksi.

Tutkijat luonnehtivat tilannetta vahvan isännän ja heikon suojatin (patron-client) käsiteparilla. Eteläsavolaisten tilojen työntekijöillä korostui haastatteluissa heikko neuvotteluasema, mihin vaikuttivat yhteisen kielen puuttuminen, tiedon puute ja irtisanomisen pelko.

Yksi syy suhteen korostumiseen on tutkijoiden mukaan siinä, ettei työntekijöiden edunvalvontaa hoida järjestö, vaan tilapäisen työntekijän suhde on tutkijoiden mukaan “puhtaasti henkilökohtainen”. Myös Teollisuusliitolta kerrotaan Ison Numeron artikkelissa, että suurin osa kausityöntekijöistä ei tiedä liiton olemassaolosta.

Kaikki ei kuitenkaan typisty pelkästään rahaan. Helander ja Saksela-Bergholm tuovat ilmi, että kausitöihin lähtöön motivoi lähtömaan huono taloudellinen tilanne, mutta etenkin opiskelijoilla motiivina oli rinnalla myös maailmankuvan avartaminen ja kokemusten hankkiminen.

Myös lähtömaan tilanne vaikuttaa. “Kukaan meistä ei olisi täällä, jos Ukrainassa olisi kaikki hyvin”, kommentoi toisen kesän kausityöläinen Kuukausiliitteelle.

Lainsäädäntö on vasta nyt heräämässä siirtotyöläisten asemaan

Koronakevään aikana on tullut selvästi näkyviin, että vanhojen käytäntöjen lisäksi myös uusilla toimilla tavoitellaan maatalouden kausityövoimaksi nimenomaan ulkomaalaisia.

Huhtikuun puolessavälissä työministeri Tuula Haatainen vastasi keskustan kansanedustaja Esko Kivirannan kirjalliseen kysymykseen maatalouden kausityön turvaamisesta. Vastauksessa ei mainita työolojen tai kansainvälisen tilanteen kartoittamista ja erilaisten työntekijää suojaavien rakenteiden lisäämistä. Sen sijaan keskeisiksi toimiksi nostettiin muun muassa viestintäkampanja, jonka ensimmäiseksi kohderyhmäksi mainittiin jo maassa olevat ulkomaalaiset.

Ministerin vastauksessa kirjalliseen kysymykseen tuodaan samalla ilmi työn erityisluonne. “Maatalouden kausitöissä on sadonkorjuutehtävien lisäksi myös erityisosaamista vaativia työtehtäviä. Alueet, joilla maatalouden kausitöitä tehdään, eivät useinkaan ole lähellä väestökeskittymiä.”

Matalapalkkatöiden markkinointi ensisijaisesti ulkomaisille tekee näkyväksi ruoantuotantoon juurtuneen rakenteen, joka herättää huolta jo korkeammalla tasolla. Toukokuun lopussa Euroopan parlamentti ja komissio reagoivat siirtotyöläisten tilanteeseen omilla kannanotoillaan, joissa vaadittiin suojelua työntekijöille ja  huomautettiin EU-lainsäädännön rikkomuksista.

Useat eurooppalaiset järjestöt olivat vedonneet siirtotyöläisten työolojen parantamiseksi jo kevään aikana, minkä jälkeen eurooppalaismediassa alkoi levitä tieto siitä, kuinka sadat romanialaiset siirtotyöläiset olivat saaneet koronaviruksen työskennellessään saksalaisilla ja ranskalaisilla teurastamoilla.

Onko koronavirus parantanut siirtotyöläisten asemaa?

Kausityöläisten asema ja tarkastelu nostaa esille olennaisen kysymyksen: minkälaisen Euroopan unionin me haluamme ja mihin suuntaan sitä kehitämme?

Merkittävien tuloerojen maaosassa kausityöläisten tilanteen sekä taloudellisen jännitteen välitön ratkaiseminen voi osoittautua vaikeaksi. Länsieurooppalaisille pienipalkkaisina näyttäytyvät maataloustyöt tarjoavat välttämätöntä toimeentuloa itäeurooppalaisille, mutta kuten Guardianissa järjestelmää kritisoineet Gabor ja Rogozanu muistuttavat, kyseessä ei ole avokätinen lahja, vaan tapa pitää hinnat alhaalla ja palvelutaso ylhäällä.

Romaniassa kulku maataloustöihin ulkomaille on kuitenkin parantanut työntekijöiden olosuhteita myös kotimaassa, kun osaavista työntekijöitä sekä heidän ammatillisesta koulutuksestaan on ollut pulaa. Kesäkuun alussa maataloustöiden minimipalkka nostettiin noin 700 euroon, ja nuorien ulkomaille lähteneiden maanviljelijöiden houkuttelemiseksi esiteltiin 20 miljoonan euron tukipaketti. Lisäksi Saksassa tarkastellaan lainsäädäntöä välittäjien poistamiseksi.

Jännittynyt tilanne Ukrainan ja Suomen välillä saattoi myös parantaa joidenkin kausityöntekijöiden työolosuhteita ja jopa kollektiivista neuvotteluasemaa – samansuuntaisesti kuin poptähti Madonna keskustelua herättävästi väitti sanoessaan,  kuinka koronavirus on suuri tasoittajamme. Kun Ukrainan hallitus tiedotti olevansa suostuvainen työntekijöiden virran jatkumiseen, se vaati lähtijöille työn takaamista vähintään kolmen kuukauden ajaksi, terveydenhuoltoa, vakuutuksia, hyviä asumisolosuhteita ja riittävää palkkaa.

Jännittynyt tilanne Ukrainan ja Suomen välillä saattoi myös parantaa kausityöntekijöiden asemaa.

Monessa Länsi-Euroopan maassa on esitetty kysymys siitä, mikseivät kansalaiset enää itse huolehdi oman maataloudensa kausitöistä. Suomen esimerkki näyttää, että kotimaista työvoimaa löytyisi ainakin poikkeustilan aikaan, kun hakijoita töihin oli noin 10 000 hengen verran. Samalla MTK:n elinkeinojohtaja kuitenkin väitti Suomen Kuvalehden haastattelussa suomalaisilla olevan “maalaisromanttinen kuva” maataloustöistä.

Keskustelu nostattaa vastakysymyksen: eikö maalaisromanttista ole myös jättää ilmiön käsittelyssä huomiotta tutkijoiden ja lehdistön aiemmin esille nostamat kausityön ongelmat Suomessa ja muualla Euroopassa? Onko MTK:n rinnalla kuultu tarpeeksi esimerkiksi ongelmat tuntevaa Teollisuusliittoa ja työläisiä itsejään?

Tilanne tuo mieleen Eppu Normaali -yhtyeen ydinvoimakriittisen laulun 40 vuoden takaa:

“mutta millään muilla mailla / kuin Suomella se ei oo riskiä vailla”.

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt

Jaa