Jaa

Lukuaika: 6 minuuttia

Venäläinen Sojuz MS-03 -avaruusalus nähdään laukaistavan Baikonurin kosmodromilta Kazakstanista. Kuva: Flickr

Venäjän heinäkuussa suorittama uudenlaisen avaruusteknologian testi nostatti kansainvälistä huolta. Onko maa kiinnostunut hyödyntämään avaruutta sotatarkoituksiin? Nyt testatulla aseella voitaisiin suistaa satelliitteja kiertoradoiltaan. Entä kuinka pitkällä Venäjällä ollaan avaruusteknologian kehittämisessä, ja millaisia uhkia avaruuden militarisoitumiseen liittyy?

Tänä kesänä Yhdysvallat ja Iso-Britannia syyttivät Venäjää siitä, että maa olisi heinäkuun puolivälissä testannut avaruusteknologiaa, jota voitaisiin käyttää satelliittien suistamiseen kiertoradaltaan. Testi herätti huolta monissa valtioissa. Huomionarvoisen siitä teki erityisesti se, että, toisin kuin Yhdysvallat, Iso-Britannia ei ollut aiemmin syyttänyt Venäjää vastaavanlaisen aseen testaamisesta. Venäjän puolustusministeriö vastasi syytöksiin toteamalla, että se käyttää uutta tekniikkaa ainoastaan omien avaruuslaitteidensa tarkistamiseen. Ministeriön antaman lausunnon mukaan testissä oli tarkasteltu yhtä Venäjän satelliiteista lähemmin käyttämällä pienten avaruusalusten erikoislaitteita.

Venäjän on jo aiemmin kerrottu suunnitelleen satelliittien vastaisia aseita, minkä vuoksi heinäkuinen testi ei tullut yllätyksenä. Samalla se ei myöskään ole ensimmäinen kerta, kun Venäjän toimet ulkoavaruudessa ovat herättäneet kansainvälistä huolta. Viime vuosina useat tapaukset ovat nostattaneet epäilyksiä Venäjän halusta asettaa länsimaisten siviili- ja sotilassatelliittien tiedonsiirto vaaraan. Vuonna 2018 Ranska syytti Venäjää pyrkimyksistä siepata Ranskan ja Italian asevoimien tietoliikennesatelliitteja. Tämän vuoden tammikuussa Yhdysvallat puolestaan havaitsi venäläisen Kosmos-2542 -sotilassatelliitin siirtyneen lähelle Yhdysvaltojen KH-11 -vakoilusatelliittia. 

Venäjän avaruussektorin määrätietoiset varustelutoimet alkoivat yli kymmenen vuotta sitten. Venäjän nykyinen avaruusstrategia hyväksyttiin maaliskuussa 2016, minkä lisäksi viittauksia avaruuspolitiikkaan on myös federaation sotilasdoktriineissa. Neuvostoaikoina maa loisti avaruusosaamisellaan, ja Neuvostoliiton avaruusohjelma toi merkittäviä saavutuksia, kuten ensimmäisen mannertenvälisen ballistisen ohjuksen kehittämisen ja ensimmäisen satelliitin laukaisun. Neuvostoliiton hajoamista seuranneiden taloudellisten vaikeuksien sekä muissa maissa kiihtyneen tutkimus- ja kehitystyön seurauksena Venäjä menetti johtoasemansa avaruuskilpailussa. 

Venäjän avaruusteollisuuden uusi nousu

Viime vuosina venäläinen avaruustutkimus- ja kehitystyö on taas kiihtynyt. Tällä hetkellä Venäjän avaruusalalla toimii noin 75 suunnittelutoimistoa ja yritystä, jotka tekevät avaruusteknologista tutkimus-, suunnittelu- ja tuotantotyötä. Alan päätoimija on vuonna 2015 perustettu avaruusjärjestö Roskosmos, joka on vastuussa koko Venäjän raketti- ja avaruusteollisuuden kattavasta uudistuksesta. Koska Venäjällä ollaan yhä enemmän keskittämässä puolustusteollisuuden yrityksiä suurten korporaatioiden alle, on Roskosmoksen omistuksessa useita kymmeniä alan osakeyhtiöitä. Keskittämisen tavoitteena on tehostaa puolustusteollisuuden tuottavuutta ja valvontaa. 

Venäläinen avaruustutkimus- ja kehitystyö on taas kiihtynyt viime vuosina.

Nyky-Venäjän avaruusteknologialla voidaan todeta olevan selkeää potentiaalia elektroniseen ja kybersodankäyntiin. Viime vuosien saavutuksiin lukeutuvat esimerkiksi venäläisen Glonass-gps-järjestelmän täysi käyttöönotto ja Kupol-järjestelmän neljännen Tundra-satelliitin laukaiseminen tämän vuoden toukokuussa. Glonass-järjestelmän avulla Venäjän epäillään pystyvän tehokkaammin vakoilemaan muita valtioita sekä parantamaan asejärjestelmien osumatarkkuutta. Tundra-satelliitit taas ovat osa Venäjän ohjushyökkäysvaroitusjärjestelmää, joka venäläisten lähteiden mukaan mahdollistaa Yhdysvaltojen alueen jatkuvan seurannan ballististen ohjusten laukaisemisen varalta.

Pentagonin vuonna 2019 julkaiseman raportin mukaan Venäjä myös pyrkii kehittämään energia-aseita ja maanpäällisiä satelliittien vastaisia ​​ohjuksia. Erityisen kiinnostunut maa on kaksikäyttöisistä teknologioista eli niin siviili- kuin puolustuskäyttöön soveltuvista teknologisista innovaatioista sekä robottiteknologiasta, jota voitaisiin hyödyntää satelliittien kiinnittämiseen, avaruusjätteen poistamiseen ja sotilaallisten päämäärien palvelemiseen. Kaukokartoitusominaisuuksien avulla venäläiset vakoojasatelliitit pyrkisivät mahdollisesti häiritsemään sekä puolustus- että siviilikäytössä olevia satelliittiviestintä- ja navigointijärjestelmiä.

Venäläiset vakoojasatelliitit voisivat mahdollisesti häiritä muiden maiden satelliittiviestintä- ja navigointijärjestelmiä.

Samalla on tärkeää huomioida, että Venäjällä on viime vuosina ollut mahdollisuus hankkia operatiivista kokemusta avaruusteknologian käytöstä. Itä-Ukrainan sota ja Venäjän toimet Syyriassa ovat olleet optimaalisia testauspaikkoja vahvemman avaruuskomponentin liittämiselle sotilaallisiin operaatioihin. Ne ovat antaneet mahdollisuuden kokeilla satelliittien käyttöä niin tiedustelussa, viestinnässä kuin navigoinnissa.

Kilpavarustelu kiihtyy

Venäjä ei ole kuitenkaan ainoa maa, joka on kiinnostunut avaruudesta mahdollisena uutena taistelukenttänä. Myös Kiina, Intia ja Yhdysvallat ovat olleet pitkään kiinnostuneita satelliittien vastaisista aseista, ja nämä valtiot ovat myös todistaneet pystyvänsä tuhoamaan satelliitin kiertoradalta. Viime vuonna julkaistun Pentagonin raportin mukaan Kiina voisi kehittää vuoteen 2020 mennessä laseraseen, joka pystyy häiritsemään matalalla kiertoradalla kulkevia sensoreita. Intia taas aikoo kunnianhimoisen Gaganyaan-avaruusprojektinsa osana lähettää astronautteja avaruuteen omalla raketillaan joulukuussa 2021. Taloudellisten ja tieteellisten tavoitteiden lisäksi ohjelman taustalla tiedetään vaikuttavan sotilaalliset ja turvallisuussyyt.

Myös Yhdysvallat on vastikään perustanut kuudennen puolustushaaransa, avaruusvoimat, joka on maan ensimmäinen uusi puolustushaara sitten ilmavoimien perustamisen vuonna 1947. Avaruusjoukkojen tehtävänä on turvata Yhdysvaltain intressejä avaruudessa ja suojella esimerkiksi yhdysvaltalaisia satelliitteja.

Muiden valtioiden avaruustoimista Venäjän erottaa kuitenkin se, että viime vuosina maa on tehnyt eniten provokatiivisia testejä ulkoavaruudessa. Esimerkiksi huhtikuussa Venäjä testasi A-235 Nudol-ohjusta, joka on uusi maan päältä laukaistava satelliittien tuhoamisohjus.

Avaruuden kiihtyvä militarisoituminen kasvattaa huolta maailmalla.

Kansainvälinen avaruusoikeus perustuu viiteen 1960-luvulla tehtyyn sopimukseen, joista keskeisimpänä voidaan pitää vuoden 1967 ulkoavaruuden sopimusta. Sopimus kieltää joukkotuhoaseiden asettamisen kiertoradalle tai taivaankappaleelle sekä taivaankappaleiden käytön sotilastukikohtina, kokeissa ja liikkeissä. Sopimukseen ei kuitenkaan sisälly lauseketta, joka kieltäisi satelliittien vastaisen tekniikan kehittämisen tai taivaankappaleiden välisen tilan käytön. 

Tulevaisuudessa satelliittien tukemien tietoverkkojen käyttö lisääntyy, minkä vuoksi avaruuden kiihtyvä militarisoituminen kasvattaa huolta maailmalla. Sotatoimet avaruudessa voisivat asettaa tiedonsiirron vaaraan, minkä lisäksi riskinä on uuden avaruusromun syntyminen. Samalla Venäjän sotilasopissa korostetaan, että ylivalta avaruudessa on ratkaiseva tekijä tulevien konfliktien voittamisessa ja maa on valmis edistämään avaruuskomponentin käyttöä operaatioissaan. Nähtäväksi jää, milloin seuraava  avaruustesti toteutetaan ja miten muut valtiot päättävät siihen reagoida. Samaan aikaan huoli uudenlaisesta, avaruuteen sijoittuvasta kylmästä sodasta jatkaa kasvuaan.

Jaa