Jaa

Lukuaika: 10 minuuttia

Ex-presidentti Henri Konan Bédién PDCI-puolueen vuosijuhla Abidjanissa keväällä 2019. PDCI on ilmoittanut mahdollisesta vaaliliitosta toisen oppositiopuolueen, Laurent Gbagbon FPI:n kanssa. Kuva: George Ibrahim Tounkara (VOA), Wikimedia Commons.

Juho Takkunen on entinen ulkomaantoimittaja, joka seuraa työssään Suomen Etyj-delegaation neuvonantajana Keski-Aasiaa ja Etelä-Kaukasiaa, vapaa-ajallaan puolestaan Länsi-Afrikkaa.

Ranskankielisen Afrikan talousmahti Norsunluurannikko valmistautuu 31. lokakuuta pidettäviin presidentinvaaleihin ristiriitaisin tuntein. Pinnan alla kuohuu sisällissodan perintö. Toiveet valtaeliitin nuorennusleikkauksesta ovat vuotamassa tyhjiin, kun molemmat varteenotettavat ehdokkaat, nykyinen presidentti Alassane Ouattara ja entinen presidentti Henri Konan Bédié, ovat maan politiikan vanhoja kettuja. YK-lähettiläs kehottaa osapuolia malttiin ja pidättäytymiseen vihaa lietsovasta retoriikasta.

Norsunluurannikolla kysymys kolmannen presidenttikauden laillisuudesta on noussut tunteita kuumentavaksi teemaksi lauantaina 31. lokakuuta pidettävien vaalien alla.

Etulyöntiasema vaaleihin on istuvalla presidentillä Alassane Ouattaralla, 78, jonka ehdokkuuden laillisuuden oppositio ja moni norsunluurannikkolainen kyseenalaistaa. Ouattara on ollut vallan kahvassa jo kaksi viisivuotiskautta.

Ouattaran ei alunperin pitänyt asettua ehdolle. Keväällä 2020 hän ehti jo ilmoittaa, ettei aio pyrkiä kolmannelle kaudelle. Norsunluurannikon poliitikot ja ulkomaiset diplomaatit sekä Ranskan presidentti Emmanuel Macron kiittelivät ratkaisua, jota pidettiin laajalti nöyränä. EU-suurlähettiläs kutsui sitä jopa historialliseksi esimerkiksi koko maailmalle.

Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, kun Ouattaran PDCI-puolueen pääehdokas, Ouattaran “pojakseen” ja “pikkuveljekseen” nimittämä Amadou Gon Coulibaly kuoli yllättäen heinäkuussa. Pian tämän jälkeen Ouattara ilmoitti kansalle, että hän onkin päättänyt asettua ehdolle itse. Gon Coulibalyn kuolema aiheutti force majeure -tilanteen, ja vaaleihin oli liian vähän aikaa uuden ehdokkaan löytämiseksi. Näin Ouattara perusteli ratkaisuaan puolueelleen elokuun alussa.

Samalla Ouattara liitti itsensä monilukuiseen afrikkalaisten johtajien joukkoon, joka yrittää kolmannelle valtakaudelle perustuslaista piittaamatta tai sitä omaksi edukseen tulkiten.

Ouattara liitti itsensä afrikkalaisten johtajien joukkoon, joka yrittää kolmannelle valtakaudelle perustuslaista piittaamatta.

78-vuotiaalla Ouattaralla on kolme vastaehdokasta, jotka ovat hänen tapaansa jo eläkeiässä tai sen kynnyksellä. Norsunluurannikon politiikan jättiläinen, “Daoukron sfinksi” ja maan vanhan yksipuoluejärjestelmän perillinen Henri Konan Bédié, 86, on ehdokkaista vanhin ja myös tunnetuin. Vuosina 1993–99 hallinnut Konan Bédié oli itsenäisen Norsunluurannikon ensimmäisen presidentin Félix Houphouët-Boignyn manttelinperijä tämän PDCI-RDA -puolueesta.

Vanhan vallan haastajana esittäytyvä Pascal Affi N’Guessan, 67, pyrkii Norsunluurannikon johtajaksi ex-presidentti Laurent Gbagbon FPI-puolueesta. Puolueen kannattajista osa on uskollisia Gbagbolle ja on ryhmittynyt N’Guessania vastaan “Gbagbo tai ei ketään” -liikkeeseen. Nuorin hyväksytty ehdokas, 51-vuotias Kouadio Konan Bertin puolestaan haastaa politiikan jättiläisiä Henri Konan Bédién PDCI-RDA -puolueesta irtautuneen oman pienpuolueensa turvin.

Nuorennusleikkaus peruttu

Tilausta toisenlaisille, Kouadio Konan Bertiniäkin nuoremmille ehdokkaille olisi ollut. Norsunluurannikon nuori sukupolvi on jo pitkään toivonut muutosta vallitsevaan politiikkaan ja poliittisen eliitin nuorennusleikkausta.

Norsunluurannikon nuori sukupolvi on jo pitkään toivonut muutosta vallitsevaan politiikkaan ja poliittisen eliitin nuorennusleikkausta.

Kolme viidestä norsunluurannikkolaisesta on alle 25-vuotias, joten maan tulevaisuus on nuorten käsissä. OECD:n mukaan yli viidesosa norsunluurannikkolaisista nuorista on aktiivisia nuorisojärjestöissä tai kansalaisjärjestöissä.

Lisäpontta nuorison poliittinen aktiivisuus sai 2000-luvun alun sisällissodasta, jolloin monet nuoret liittyivät tuolloisen presidentin Laurent Gbagbon vastaiseen, nuoriksi patriooteiksi kutsuttuun aseelliseen ryhmään. Nuorilla patriooteilla oli merkittävä rooli Norsunluurannikon sisällissodassa. Aseiden vaiettua osa näistä nuorista aikuisista on pyrkinyt mukaan politiikkaan puolueiden kautta.

Ranskalaisen Sciences Po -yliopiston politiikan tutkijan Richard Banégas’n mukaan esteenä nuorennusleikkaukselle on kuitenkin “korokratia”, isoveli-ilmiö (koro tarkoittaa vanhempaa henkilöä malinken kielellä). Puolueiden vanha eliitti on estänyt nuorten ehdokkuudet. Ehdokaslistat koostuvat lähes kokonaan miespoliitikoista, jotka ovat toimineet politiikassa vähintään kaksi vuosikymmentä. Näin on myös vuoden 2020 vaaleissa.

Sisällissodan muistot kärjistävät identiteettipolitiikkaa

Presidentinvaaleja varjostaa vahvasti vuosien 2002–07 sisällissodan perintö. Kahdella suosituimmalla ehdokkaalla, Ouattaralla ja Konan Bédiéllä, oli roolinsa sisällissodassa, poliittisessa kriisissä ja niihin johtaneissa tapahtumissa.

Sisällissodassa vastakkain olivat karkeasti ottaen Norsunluurannikon muslimivaltainen pohjoinen ja pääosin kristitty etelä. Entinen siirtomaaisäntä Ranska osallistui sotaan tukemalla aluksi Laurent Gbagbon hallintoa. Alassane Ouattaraa tukeneet Forces nouvelles -kapinallisjoukot valtasivat maan länsi- ja pohjoisosan, kun taas eteläosa jäi presidentti Gbagbon ja hänelle uskollisen armeijan haltuun. Verinen sota päättyi vaikeaan kompromissiin vuoden 2007 Ouagadougoun rauhansopimuksessa.

Identiteettikysymykset ovat leimanneet Norsunluurannikon politiikkaa koko sen itsenäisyyden ajan. Kysymys siitä, kuka on norsunluurannikkolainen ja kuka ei, nousi esiin myös, kun kävin Abidjanissa vuonna 2008. Istuimme kollegani ja hänen ystävänsä, vanhahkon abidjanilaismiehen kanssa baarin terassilla ja ohitsemme juoksi äänekäs ja rehvakas jalkapallotreeneistä palaava nuorisojoukko. “Keitä nuo luulevat olevansa, he eivät ole asuneet täällä kymmentä vuottakaan”, kollegani ystävä puuskahti ja sanoi pitävänsä itseään “oikeana norsunluurannikkolaisena”, sillä hän muutti Abidjaniin Burkina Fasosta jo vuosikymmeniä sitten.

Norsunluurannikkolaisuuden määritelmä (ivoirité) on peräisin 1980-luvulla maata kurittaneen talouskriisin ajalta, jolloin sillä rajattiin köyhemmistä Sahelin alueen valtioista tulleiden maahanmuuttajien maanomistajuutta ja äänioikeutta. 1990-luvun lopulla hallinnut Henri Konan Bédié käytti käsitettä poliittisesti hyväkseen päävastustajaansa, pohjoisen ehdokasta Alassane Ouattaraa vastaan. Tämä oli yksi tekijä, joka kiristi pohjoisen ja etelän etnisten ryhmien väliset jännitteet sodaksi 2000-luvun alussa.

Vuoden 2000 perustuslaissa määriteltiin, että presidentinvaaleissa saa asettua ehdokkaaksi vain henkilö, jonka molemmat vanhemmat ovat syntyneet Norsunluurannikolla. Tämä ehto ei korkeimman oikeuden mielestä täyttynyt Ouattaran kohdalla. Sisällissodan jälkeen perustuslakia muutettiin niin, että vain jommankumman vanhemmista täytyy olla syntyjään norsunluurannikkolainen, mikä mahdollisti Ouattaran ehdokkuuden vaaleissa.

Vanhat poliittiset kaunat eivät ole mitä ilmeisimmin unohtuneet. Maaliskuun 2020 perustuslakiuudistuksessa Ouattaran johtama kongressi ajoi ilman kansanäänestystä läpi korkeimman oikeuden lakkauttamisen ja sulauttamisen toiseen oikeusistuimeen.

Perustuslakineuvostoa syytetään poliittisuudesta

Korkeimman oikeuden sijaan merkittävää valtaa käyttää nyt perustuslakineuvosto. Lokakuun presidentinvaaleissa neuvostosta saattaa jopa tulla äänestäjien sijaan vaalituloksen keskeisin ratkaisija. Neuvosto sulki syyskuussa vaalien ulkopuolelle 39 ehdokasta ja hyväksyi vain neljä, joiden joukossa kolmannelle kaudelle pyrkivä Alassane Ouattara.

Ouattaran ehdokkuus on neuvoston mukaan laillinen, koska vuoden 2016 uusi perustuslaki nollasi presidenttien valtakaudet eikä kausien rajoitusta voi soveltaa presidentteihin jälkikäteen.

Vaalien ulkopuolelle jäi muun muassa entinen kapinallispäällikkö ja pääministeri Guillaume Soro, josta norsunluurannikkolainen tuomioistuin antoi viime vuonna pidätysmääräyksen talousrikosepäilyjen ja “poliittisen ja sotilaallisen vallankaappauksen” suunnittelun takia. Soro on pitänyt syytöksiä poliittisina, samoin Afrikan ihmisoikeustuomioistuin, josta Norsunluurannikko päätti tuomion jälkeen vetäytyä.

Perustuslakineuvosto hylkäsi myös entisen presidentin Laurent Gbagbon ehdokkuuden. Perusteena on Gbagbon vuonna 2018 saama tuomio julkisten varojen väärinkäytöksistä vuosien 2010–11 poliittisen kriisin ajalta. Gbagbo on osallistunut poliittiseen debattiin Belgiasta käsin, jossa hänen epäiltyjä sotarikoksiaan on käsitelty Haagissa Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Hän on kehottanut oppositiota vaaliboikottiin ja kansalaistottelemattomuuteen, ja oppositio on laajalti vastannut kutsuun.

Osa ehdokkaista puolestaan hylättiin siksi, että heidän keräämänsä kannattajakortit eivät täyttäneet vaatimuksia. Todelliset syyt saattavat kuitenkin piillä muualla. Monet tutkijat pitävät perustuslakineuvostoa presidentti Alassane Ouattaran käskyläisenä. Viimeksi kesällä Ouattara korvasi kolme neuvoston jäsentä oman puolueensa edustajilla.

Monet tutkijat pitävät perustuslakineuvostoa presidentti Alassane Ouattaran käskyläisenä.

Oppositio on ehdottanut ratkaisuksi tilanteeseen Norsunluurannikon poliittisen ja oikeusjärjestelmän täysremonttia ja vaalien lykkäämistä kolmella kuukaudella. Useimmat oppositiopuolueet ovat asettaneet ennakkoehdoksi osallistumiselleen, että istuva presidentti Ouattara vetäytyy kisasta ja vaaliprosessia valvovat instituutiot, itsenäinen vaalikomissio ja perustuslakineuvosto hajotetaan. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut.

Lähimenneisyyden haavat yhä auki

Useat politiikan tutkijat ja kansalaisaktivistit pitävät perustuslakineuvostoa Norsunluurannikon politiikan ongelmallisimpana instituutiona. Aina, kun neuvosto on sulkenut ehdokkaita ulos vaaleista, on puhjennut väkivaltaisuuksia. Näin kävi vuonna 2000, kun neuvosto ja korkein oikeus sulkivat entisen presidentin Konan Bédién ja useita muita ehdokkaita ulos vaaleista ja satoja ihmisiä kuoli Abidjanin esikaupungissa väkivaltaisuuksissa.

Norsunluurannikon pääkaupunki Yamoussoukro maailman toiseksi suurimman kirkon, Rauhan Notre-Damen basilikan kattoterassilta nähtynä. Kuva: Juho Takkunen.

Vuonna 2010 perustuslakineuvosto puolestaan asettui Laurent Gbagbon puolelle kansainvälisen yhteisön tunnustettua Alassane Ouattaran voiton presidentinvaaleissa, mikä laukaisi vuosien 2010–11 verisen poliittisen kriisin. 3000 ihmisen hengen vaatineessa konfliktissa Gbagbon ja Ouattaran kannattajien välillä nähtiin useita joukkomurhia ja siviileihin kohdistuneita kostotoimia. Tapahtumat päättyivät Ranskan sotilasoperaatioon, jossa Gbagbo vangittiin, ja Ouattarasta tuli valtionpäämies.

Vuosien 2010–11 poliittinen kriisi jätti jälkeensä useita yhteiskunnallisia avohaavoja, jotka eivät ole ehtineet parantua kymmenessä vuodessa. Sovinnontekoa ei ole auttanut se, että Laurent Gbagbon edustama Norsunluurannikon oppositio kokee joutuneensa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen tapahtumien takia syytetyn penkille paljon presidentti Ouattaran kannattajia enemmän. Näin on käynyt, vaikka kriisiä koskevan YK-operaation raportin mukaan Ouattaran asejoukot tappoivat esimerkiksi lännessä enemmän ihmisiä kuin Gbagbon joukot.

Vuosien 2010–11 poliittinen kriisi jätti jälkeensä yhteiskunnallisia avohaavoja, jotka eivät ole ehtineet parantua.

Norsunluurannikon politiikassa hallitus–oppositio -jakolinjat muuttuvat nopeasti. Karismaattisten poliitikkojen lojaalius vaihtelee sen mukaan, mikä on kulloinkin edullisinta menestymisen kannalta. Tällä hetkellä istuvan presidentin Ouattaran RDR-puoluetta ei tue mikään keskeinen puolue, ja syvimpiä ovat erimielisyydet RDR:n ja diskatun ehdokkaan Gbagbon FPI-puolueen välillä.

Konan Bédién PDCI-RDA teki Ouattaran RDR:n kanssa yhteistyötä vuoteen 2018 asti, jolloin välit rikkoutuivat, kun Ouattara ei kunnioittanut puolueiden sopimusta yhteisehdokkaasta. Tämänvuotisten vaalien altavastaajat Kouadio Konan Bertin ja Pascal Affi N’Guessan puolestaan edustavat opportunistisia pienpuolueita, jotka ovat tehneet pesäeron Konan Bédiéen ja Laurent Gbagboon irtautumalla emopuolueista. Loppujen puolueiden ehdokkaat suljettiin kokonaan presidentinvaalien ulkopuolelle.

Väkivaltaan tarvitaan vain yksittäinen sytyke

Väkivaltaisuuksia on nähty myös viimeisimmän perustuslakineuvoston päätöksen jälkeen, tosin pienemmässä mittakaavassa. Ouattaran ilmoitettua ehdokkuudestaan elokuussa poliittisissa levottomuuksissa kuoli 15 ihmistä, pääosa vaalien ulkopuolelle suljettujen opposition ehdokkaiden kotikaupungeissa. Lokakuussa maan eteläosassa on nähty lisää etnisten ryhmien välistä väkivaltaa, jossa on kuollut ainakin 20 ihmistä.

Esimerkiksi Norsunluurannikon taloudellisessa pääkaupungissa Abidjanissa sijaitsevan korttelin asukkaat kertovat ranskalaislehti Le Mondelle huhuista, joiden mukaan Gbagbon kannattajille korttelissa oli elokuun levottomuuksien puhjettua tarjottu merkittävää rahasummaa ja viidakkoveitsiä, jos nämä hyökkäävät Ouattaran kannattajia vastaan naapurikorttelissa. Monet abidjanilaiset ovat päättäneet pakata laukkunsa ja paeta väkivallan pelossa kotikyliinsä maaseudulle.

Pienikin vastaava sytyke voi saada epäluulojen heinäkasan ilmiliekkeihin presidentinvaalien jälkimainingeissa.

Pienikin sytyke voi saada epäluulojen heinäkasan ilmiliekkeihin presidentinvaalien jälkimainingeissa.

YK:n Länsi-Afrikan ja Sahelin erityislähettiläs Mohamed Ibn Chambas antoikin syyskuun lopussa paljonpuhuvan varoituksen. Kaikkien vaalien osapuolten on syytä pitäytyä vihaa lietsovasta retoriikasta ja väkivallasta.

Muuten riskinä on, että vaalit laukaisevat jälleen uuden verisen jakson Norsunluurannikon myrskyisässä lähihistoriassa.

Jaa