(Huomioithan, että tämä artikkeli on neljä vuotta vanha. Artikkelissa esitellyt asiat, tilanteet ja analyysit eivät välttämättä päde enää nykypäivään.)

Ruotsalaiset entistä kriittisempiä kiinalaisia investointeja kohtaan

Kirjoittajan henkilökuva
Liisa-Maija Harju | 13.12.2020
Kiinalaiset ja ruotsalaiset liikemiehet yhdessä Ruotsin pääministerin kanssa.

Kiinalaiset sijoittajat tapasivat pääministeri Stefan Löfvenin ja elinkeinoministeri Mikael Dambergin Ruotsin vierailullaan 2016. Kuva: Christian Pohl /Ruotsin hallituksen kanslia.

Kiinalaiset ovat investoineet Ruotsiin viime vuosina enemmän kuin muihin Pohjoismaihin. Viime aikoina asenne investointeja kohtaan on kuitenkin muuttunut Ruotsissa aiempaa kriittisemmäksi. Syynä on kasvava huoli siitä, että investointien mukana tulee Ruotsin kansallista turvallisuutta heikentäviä riskejä. On esitetty, että yritysostojen myötä Kiinan valtiolle ja armeijalle voi siirtyä ruotsalaista tekniikkaa, erityisesti puolustusteollisuudesta. Hyvä taloudellinen suhde Kiinaan on Ruotsille kuitenkin tärkeä, joten sen täytyy tulevaisuuden Kiina-suhteissaan ottaa entistä paremmin huomioon talouden, turvallisuuden ja kansalaisten asenteiden tasapaino.

Kiina on viime vuosina investoinut aiempaa enemmän Pohjoismaihin, sillä yhteiskuntien avoimuus houkuttelee kiinalaisia sijoittajia ja Pohjoismaat ovat olleet yhä kiinnostuneempia vapaasta kaupasta. Ulkomaiset investoinnit luovat työpaikkoja sekä taloudellista hyvinvointia. Pohjoismaissa, erityisesti Ruotsissa ja Suomessa, Kiinaa kiinnostaa maantieteellinen sijainti sekä teollisuus, esimerkiksi maailmanluokan teknologiaosaaminen. 

Pohjoismaista Ruotsi on saanut eniten kiinalaisia investointeja. Investointien luvut ovat merkittäviä myös eurooppalaisessa mittakaavassa. Suurimmat investoinnit ovat ohjautuneet Ruotsille perinteisesti merkittävään valmistusteollisuuteen ja IT-alalle; kauppasummaltaan suurimpia ovat olleet AB Volvon (ostajana Zheijang Geely, 2018; 3,1 mrd €), Spotifyn (Tencent Holdings Ltd., 2019; 2 mrd €) ja Volvo Carsin (Zhejiang Geely, 2010; 1,8 mrd €) ostot. 

Kiinalaisten investointien trendi on ollut nousujohteinen vuodesta 2014 alkaen. Ruotsin puolustusvoimien tutkimuslaitos FOI:n selvityksen (2019) mukaan kiinalaisilla on nyt Ruotsissa enimmäisomistus vähintäänkin 51 yrityksessä ja vähimmäisomistus 14 yrityksessä. Määrät ovat kuitenkin vielä pieniä, sillä Ruotsissa on yli miljoona yritystä.  

Ruotsissa, kuten sen naapurimaissakin, on aiemmin suhtauduttu kiinalaisiin investointeihin positiivisesti. Maan hallituksen, turvallisuuspoliisin, elinkeinoelämän ja kansalaisten keskuudessa on nyt kuitenkin havaittavissa merkkejä muutoksesta. Kymmenen vuoden takaista innostusta kuvaillaan lähinnä liialliseksi naiiviudeksi. Ruotsin ulkopoliittinen instituutti arvioi, että maan Kiina-linja on muuttunut kriittisemmäksi kuin mitä se oli 2010 Volvo Carsin oston aikaan. Se on nyt lähempänä EU:n tiukempaa linjaa. 

Kymmenen vuoden takaista innostusta kuvaillaan lähinnä liialliseksi naiiviudeksi. Klikkaa twiitataksesi!

Taustalla vaikuttaa kasvava huoli siitä, että investointien mukana tulee Ruotsin kansallista turvallisuutta heikentäviä riskejä. Kiinan taloudellisen vallan mukana tulee poliittista vaikutusvaltaa. Huolena on, että yritysostojen myötä Kiinan valtiolle ja armeijalle siirtyy ruotsalaista tekniikkaa erityisesti puolustusteollisuudesta.  

Turvallisuuspoliisi: Kiina yksi suurimmista uhista Ruotsin kansalliselle turvallisuudelle 

Suurimmat merkit muutoksesta tulevat Ruotsin hallitukselta ja turvallisuuspoliisi Säpolta. Säpo luokitteli vuonna 2019 Kiinan erääksi suurimmaksi uhaksi Ruotsin kansalliselle turvallisuudelle. Ruotsi ja sen yritysmaailma on Säpon mukaan kiinnostanut kiinalaisia strategisten investointien ja yritysostojen lisäksi myös laajemmin tiedustelutoiminnan kohteena. 

Ruotsiin kohdistuvat investoinnit ovat Säpon mukaan Kiinan strategisten intressien mukaisia. Näitä ovat esimerkiksi teollisuuskoneet, bioteknologia, elektroniikka, autoteollisuus, mikroprosessorit sekä satelliittinavigointisysteemit. Ruotsin ja Kiinan kauppasuhteita kehittävä Sweden-China Trade Council on pohtinut, että kiinalaisia kiinnostaisivat strategisesta näkökulmasta kaikkein eniten valtion omistamat yritykset kuten kaivosyritys LKAB ja energiayritys Vattenfall. Kiinan on kuitenkin vaikea saada omistajuutta näistä yrityksistä, sillä ne ovat keskeisiä ruotsalaisen yhteiskunnan toiminnan kannalta.

Vuonna 2019 myös Ruotsin hallitus julkaisi Kiina-politiikkaansa koskevan tiedonannon, eräänlaisen ensimmäisen Kiina-strategiansa. Tiedonanto pohjautuu EU:n yhteiseen Kiina-strategiaan, ja kumpuaa kasvaneesta Kiina-tietoisuudesta sekä huolesta Ruotsin ja ruotsalaisten turvallisuudesta. Tiedonannossa määriteltiin Ruotsin tavoitteiksi maan Kiina-osaamisen parantaminen sekä kaikkien Ruotsin Kiina-politiikkaa määrittävien tahojen näkemysten kokoaminen. Siinä myös sovittiin, että Ruotsiin perustetaan Kiina-osaamista vahvistava kansallinen osaamiskeskus. Se aloittaa toimintansa ensi vuonna.

Tiedonannon lisäksi kesällä 2020 Ruotsin hallitus päätti monista uusista toimista parantaa suorien ulkomaisten investointien arviointia. Tämä liittyy EU:ssa käyttöön otettuun suorien sijoitusten seurantamekanismiin. Uudistusten myötä Ruotsin puolustustutkimusvirasto tulee kartoittamaan liiketoiminta-alueita, joissa suorilla ulkomaisilla sijoituksilla voi olla kielteinen vaikutus kansalliseen turvallisuuteen. Lisäksi strategisten tuotteiden tarkastusvirasto saa valtuudet kerätä tietoja ulkomaisesta, ruotsalaiseen yritykseen kiinnostusta osoittaneesta, sijoittajasta. Joidenkin arvioiden mukaan kesäistä päätöksentekoa nopeutti norjalaisen lentoyhtiö Norwegianin siirtyminen covid-19 –talousongelmissaan kiinalaisomistukseen – Ruotsi ei halunnut valtion osittain omistamalle lentoyhtiö SAS:ille käyvän samoin.   

Arvioiden mukaan kesäistä päätöksentekoa nopeutti norjalaisen lentoyhtiö Norwegianin siirtyminen kiinalaisomistukseen. Klikkaa twiitataksesi!
Ruotsalaisten asenne Kiinaan hyvin negatiivinen  

Myös Ruotsin kansalaiset ovat viranomaisten ja hallituksen arvioista samaa mieltä. Mielipidemittauksissa tulee aiempaa enemmän esille ruotsalaisen kiristynyt asenne Kiinaa kohtaan.  

Yhtenä syynä asennemuutokselle ovat ihmisoikeuskysymykset. Suurin osa ruotsalaisista haluaa, että ihmisoikeuskysymykset, erityisesti Kiinan ihmisoikeusrikkomusten huomiointi, ovat vastaisuudessakin Ruotsin Kiina-politiikan keskiössä. Tämä ilmenee Pew Research Councilin uudessa (lokakuu 2020) kyselyssä, jossa ruotsalaisten asenne Kiinaan on huonoimmasta päästä tutkituista valtioista. 85 prosentilla haastatelluista ruotsalaisista on negatiivinen asenne Kiinaa kohtaan, ja asenne on negatiivisempi kuin yhdessäkään aiemmassa kyselyssä (vuonna 2016 negatiivisesti Kiinaan suhtautui 56 prosenttia ja vuonna 2007 40 prosenttia ruotsalaisista).

Erityisesti kiinalaissyntyisen Ruotsin kansalaisen, kirjakauppias Gui Minhain kohtelu hiertää ruotsalaisia. Hänet tuomittiin Kiinassa vuonna 2015 kymmeneksi vuodeksi vankilaan valtionsalaisuuksien vuotamisesta. Kiinalaisten viranomaisten toimet luultavasti heijastuivat tuoreessa (marraskuu 2020) Ruotsin ulkopoliittisen instituutin tekemässä tutkimuksessa, jonka mukaan asennemuutos negatiivisemmaksi on tapahtunut viimeisten kolmen vuoden aikana. Ruotsalaisten näkemykset eivät ole muuttuneet näin nopeasti mitään muuta maata kohtaan.  

Elinkeinoelämä ja kaupungit herkemmin varpaillaan

Myös julkisen keskustelun sävy on muuttunut negatiivisemmaksi verrattuna 10 vuoden takaiseen innostukseen. Nyt elinkeinoelämäkin on aktiivisempi. Esillä on ollut esimerkiksi Investor AB:n hallituksen puheenjohtaja Jacob Wallenberg, joka on mediassa varoitellut Ruotsia Kiinasta. Ruotsissa perustettiin hiljattain myös ruotsalaisen elinkeinoelämän aloitteesta ja rahoittamana Kiina-keskus Swedish Center for China Studies. Se tukee kansallisen osaamiskeskuksen ohessa erityisesti ruotsalaisen elinkeinoelämän Kiina-osaamista.

Mediakeskustelussa yksi toistuva teema ovat kiinalaiset investoinnit ruotsalaiseen infrastruktuuriin. Esimerkiksi Kiinan valtion omistama ydinvoimayritys China General Nuclear Power Corporation omistaa Ruotsin tuulivoimasta viidenneksen. Ulkomainen omistus ei sinällään ole iso uutinen, sillä suurin osa Ruotsin tuulivoimaan kohdistuvista investoinneista tulee ulkomailta. Yhdysvaltain kauppaministeriö on kuitenkin asettanut kyseisen yrityksen niin sanotulle mustalle listalleen. Keskustelua on tuulivoiman lisäksi herättänyt kiinalaisten toteuttama Tukholman metron laajennus sekä Tukholman Slussenissa, eli keskustan kenties tärkeimmässä liikenteen solmukohdassa, juuri avattu Kiinassa valmistettu silta.

Myös kaupunkidiplomatian tasolla keskustelu Ruotsissa käy vilkkaana. Parhaimpana esimerkkinä on Göteborg, jossa kiinalaisten talousintressit ovat Ruotsin kaupungeista suurimmat. Göteborg joutuu tasapainoilemaan suurvalta- ja elinkeinopolitiikan välillä: kaupungin paljon puhuttanut yhteistyösopimus Shanghain kanssa on katkolla ensi vuonna. Myös 11 muuta ruotsalaista kaupunkia ovat jo Kiinan ihmisoikeusrikkomuksiin viitaten katkaisseet omat yhteistyösopimuksensa kiinalaisten sisarkaupunkiensa kanssa.

Kauppaministeri ennustaa Ruotsin ja Kiinan yhteistyön vain kasvavan

Niin Ruotsin hallituksen ja turvallisuuspoliisin avaukset kuin elinkeinoelämän ja kansalaisten asenteetkin osoittavat, että Ruotsi on aiempaa valveutuneempi suhteessaan Kiinaan. Tulevaisuudessa Ruotsi kuitenkin toivoo syventävänsä yhteistyötä Kiinan kanssa kysymyksissä, joissa mailla on yhteisiä etuja, kuten juuri kaupassa. Tätä on julkisesti toivonut esimerkiksi kauppaministeri Anna Hallberg, joka ennustaa Ruotsin ja Kiinan välisen taloudellisen yhteistyön ja kaupan vain kasvavan. 

Ruotsi on aiempaa valveutuneempi suhteessaan Kiinaan. Klikkaa twiitataksesi!

Suurena syynä tälle lienee se, että lähes puolet Ruotsin BKT:sta tulee viennistä. Avoin ja hyvä molemminpuolinen kauppasuhde globaaliksi talousmahdiksi nousseen Kiinan kanssa on siis Ruotsin taloudelle ja sitä kautta sen kansalaisten hyvinvoinnille tärkeä.  

Suhteessaan Kiinaan on Ruotsin tasapainoiltava mahdollisuuksien ja haasteiden välimaastossa. Ruotsi voi uuden Kiina-strategiansa, osaamiskeskustensa ja investointien arviointimekanismiensa avulla varmistaa paremmin taloudellisia etujaan ja kansallisen turvallisuutensa. Nähtäväksi jää miten kansalaisten asenteet kehittyvät, ja miten hallitus sekä elinkeinoelämä päätyvät tasapainoilemaan niiden ja muiden intressien välillä.