Jaa

Lukuaika: 12 minuuttia
Mielenosoittajia Washington D.C.:n Capitol-kukkalalla erilaisten lippujen kanssa.

Mielenosoittajia Capitolilla. Kuvassa keltainen niin sanottu Gadsdenin lippu sekä sen yläpuolella Konfederaation sotalippu. Presidentti Grantin muistomerkkiin on kiinnitetty myös liittovaltion tähtilippu sekä punainen Trumpin kampanjalippu. Kuva: Tyler Merbler / Flickr.

Tammikuun kuudentena päivänä kuluvaa vuotta Twitterissä alkoi tapahtua jotain ihmeellistä. Monelta suomalaiselta unohtui nukkumatin kyyti, kun iltamyöhällä kotimaan aikaa hashtagit hyökkäyksestä Washingtonin Capitol-kukkulalta alkoivat leviämään. Maailma seurasi hengitystään pidättäen mielenosoituksen riistäytymistä käsistä. Tapahtumat, joita on katsantokannasta riippuen kuvailtu sanoilla ryntäys, kansannousu, protesti ja jopa vallankaappausyritys, levisivät kuvien ja videoiden muodossa ympäri maapalloa lähes reaaliaikaisesti.

Näitä kuvia katsellessa huomio kiinnittyy helposti yhteen seikkaan. Washingtoniin saapunut väkijoukko kantoi mukanaan varsin värikästä kavalkadia erilaisia lippuja. Yleisimpinä kuvissa vilahtelevat Yhdysvaltojen tähtilippu sekä Donald Trumpin kampanjaliput. Niiden lisäksi kuvissa näkyy muun muassa sisällissodan hävinneen Amerikan Konfederaation lippuja, mustavalkosinisiä Blue Lives Matter -lippuja sekä erilaisia versiota niin sanotusta. Gadsdenin lipusta, jonka historia Britannian kruununvastaisen vallan symbolina teki siitä presidentti Barack Obaman virkakaudella suosiota keränneen teekutsuliikkeen suosiman symbolin. 

Mutta mitä näillä kaikilla lipuilla oikeastaan yritettiin Capitolin tapahtumia kotikoneelta seuranneelle katsojalle kertoa?

Poliittista lipunryöstöä

Köydenveto kansallisten symbolien “omistajuudesta” ei ole uutta sen enempää Yhdysvalloissa kuin meillä Suomessakaan. Mitä tunnetumpi ja tunteita herättävämpi symboli, sitä lihavamman saaliin se tarjoaa poliittiselle lipunryöstölle. Poliittisessa ja kulttuurisessa kontekstissa pelin tavoite on ryöstää lipun symboliikka oman joukkueen käyttöön, jolloin kilpailevat määritelmät saadaan häivytettyä ja kiistan kohteena olevaan symboliin julkisessa diskurssissa liitetyt merkitykset päästään määrittelemään itse uudelleen. 

Näyttää siltä, että esimerkiksi Gadsdenin lipulle on tapahtumassa juuri näin. 

Kyseisessä lipussa esiintyy keltaisella pohjalla kalkkarokäärme sekä teksti “don’t tread on me” eli vapaasti suomennettuna “älä kävele ylitseni”. Viesti oli alunperin vallankumouksen ja itsenäisyyssodan aikainen symboli, jolla pohjoisamerikkalaiset kolonistit varoittivat Englannin kuningasta tallomasta heidän oikeuksiaan. Teekutsuliike otti vanhan symboliikan omaan käyttöönsä, mutta kohdisti viestin Yhdysvaltain omaan hallitukseen. Uhmakkaan viestinsä vuoksi Gadsdenin lippu on vedonnut myös aseharrastajiin sekä erityisesti militia-harrastajiin, joiden omien voimafantasioiden kannalta oleellista on pelko siitä, että hallitus vie heiltä oikeuden kantaa aseita. Myös radikaali ympäristöliike Earth First on aiemmin käyttänyt samaa tunnusta. Syntyhistoriansa vuoksi lippu on luonnollinen symboli libertariaanisille liikkeille oikeisto-vasemmisto-dikotomian molemmin puolin.

Poliittisessa ja kulttuurisessa kontekstissa pelin tavoite on ryöstää lipun symboliikka oman joukkueen käyttöön.

Mielenkiintoinen evoluutio on tapahtunut myös etelävaltioiden lippuna tunnetulle Konfederaation sotalipulle. Erityisesti Yhdysvaltain syvän etelän valkoisille asukkaille sotalippu on symboloinut kotiseuturakkautta ja ylpeyttä omia juuria ja historiaa kohtaan. Yhdysvaltojen eteläosissa lippua on käytetty jopa osavaltioiden virallisten hallintorakennusten edustoilla lähes yhtä hanakasti kuin liittovaltion tähtilippua. Meillä Suomessakin lippu on nähty hyväksyttävänä tai jopa ihailtavana kapinallisuuden symbolina, jota on hyödynnetty markkinointimielessäkin.

Yhdysvaltain sisällissodan perinnön uudelleenarviointi on kuitenkin johtanut myös konfederaatiolipun symboliikan muuttumiseen. Orjuuden valtava merkitys Konfederaation päätökseen erota liittovaltiosta tunnustetaan nykyään avoimemmin sen sijaan, että puhuttaisiin kaunistellen pelkästään osavaltioiden oikeuksista. Viime syksyn presidentinvaalien yhteydessä esimerkiksi Mississippin osavaltio äänesti uuden osavaltiolipun hyväksymisestä ja jätti samalla vanhan, etelävaltioiden sotalipun sisältävän version historiaan. Samanlaista keskustelua käydään laajasti myös Konfederaation merkkimiehiä muistavien patsaiden ja paikannimien kohtalosta. Vaikka viime vuodet ovat karulla tavalla osoittaneet, kuinka pitkä matka Yhdysvalloilla on kuljettavanaan oman rotuhistoriansa rehellisessä käsittelemisessä, on selvää että dialogia kuitenkin käydään. 

Syy muuttuvaan symboliikkaan ei tietenkään ole pelkästään muuttuvassa historiankuvassa. Yhdysvaltain poliittinen kahtiajako ja radikalisoituminen näyttelevät ilmiössä vielä paljon tärkeämpää roolia. Kulttuuriliberaalit näkevät Konfederaation tunnukset rasismin symboleina, kun taas konservatiivit haluavat pitää kiinni niiden vanhemmista tulkinnoista. Tulehtunutta tilannetta ei helpota, että äärioikeistolaiset ryhmät, kuten Ku Klux Klan tai Proud Boys, ovat syleilleet etelävaltiolaista symboliikkaa omassa toiminnassaan. Myös vuoden 2015 Charlestonin kirkkoammuskelusta kuolemaan tuomittu uusnatsi Dylann Roof oli ennen terroritekoaan esitellyt internetsivuillaan itsestään kuvia Konfederaation sotalipun kanssa.

Taas viirimme tähtinen tää hulmuaa

Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että kansallislippuamme käytetään hillitysti – ellei kyseessä ole Suomen ja Ruotsin välinen jääkiekko-ottelu. Yhdysvalloissa tilanne on hyvin erilainen. Kyseessä ei ole pelkästään elokuvien ja television luoma illuusio, vaan tähtilippua todellakin käytetään hyvin aktiivisesti monissa eri tilanteissa. Tavattoman monet amerikkalaiset todella rakastavat lippuaan. Isänmaallisuus ja kansallisylpeys ovat vaikeasti määriteltäviä ja usein hyvin henkilökohtaisia asioita, mutta monelle amerikkalaiselle ne ovat kytköksissä tähtilippuun sekä kansallislauluun, jonka runoilija Francis Scott Key sanoitti vuoden 1812 sodan aikoihin oodina juuri samaiselle lipulle.

Nykyisin amerikkalaisuus käsitteenä herättää monissa mielikuvia juuri tähtilipusta, ja vaikka nykyistä kuviointia mukaileva ensimmäinen versio otettiin käyttöön jo pian Yhdysvaltain itsenäistymisen jälkeen, ei sen merkitys maan kansallisidentiteetin symbolina ollut yhtä merkittävä ennen sisällissotaa. Muun muassa valkopäämerikotka ja monissa paikannimissä edelleen esiintyvä maan naispuolinen “avatar” Columbia olivat taiteessa ja sanomalehtien piirroksissa hyvin suosittuja symboleita.

yhdysvaltain naispuolinen avatar lady Columbia kantaa piirretyssä kuvassa tähtilippua.

Lady Columbia kantaa tähtilippua ensimmäisen maailmansodan aikaisessa värväysmainoksessa. Kuva: Vincent Aderente / Wikimedia Commons

Kansallisvaltiokeskeisen ajattelun voimistuminen 1800-luvulla ajoittui sopivasti yhteen Yhdysvaltain sisällissodan kanssa. Kun merkittävä osa liittovaltiosta julisti eroavansa unionista ja aseisti miehensä, sai oman lipun esittäminen patriotismin symbolina valtavaa suosiota sekä pohjoisessa että etelässä. Sotaan kansalaisia houkuteltiin puhumalla velvollisuudesta suojella lippua. Myös tähtilipun arkikäyttö lisääntyi muun muassa oppilaitosten, kirkkojen ja liiketilojen julkisivuilla. Lehdistössä puhuttiin jopa “lippumaniasta”. Samalla kun taistelutantereilla omaa lippua puolustettiin hengen uhalla, väärän lipun käyttö tai joskus jopa oikean lipun käyttämättä jättäminen johtivat väkivaltaisuuksiin siviilielämänkin puolella.

Illinois’n osavaltion vaakunassa valkopäämerikotka vuodelta 1876

Illinois’n osavaltion vaakunassa vuodelta 1876 on valkopäämerikotka. Kuva: Henry Mitchell / Wikimedia Commons

Nationalismin myötä heräsi myös idea väestön kansallisylpeyden tietoisesta kasvattamisesta. Tähtilipun julkinen esittäminen erilaisten juhlapyhien yhteydessä yleistyi, ja ilmiö nähtiin myös urheilutapahtumissa. 1800-luvun lopun ja seuraavan vuosisadan alun kiihkeä, pääosin Euroopasta Yhdysvaltoihin suuntautunut muuttoliike lisäsi entisestään maan sisäisestä eheydestä huolestuneiden tahojen tarvetta isänmaalliselle kasvatukselle. Veteraanijärjestöjen ja sotien muistoa kunnioittavien järjestöjen myötävaikutuksen seurauksena otettiin käyttöön erillinen lippuvala, johon liittyi myös lipun tervehtiminen. Hiljalleen tapa levisi erityisesti peruskouluissa, ja vuonna 1942 kongressi tunnusti sen käytön myös laissa.

Tähtilippu sananvapauden kiistakapulana

Lippuvalan laillisuus joutui useiden haasteiden kohteeksi. Valaa saatettiin vaatia lapsilta, jotka eivät esimerkiksi olleet Yhdysvaltojen kansalaisia ja joiden perusoikeudet olivat ristiriidassa sen kanssa. Sen lisäksi lipun päivänä (Flag Day) vuonna 1954 presidentti Dwight D. Eisenhower allekirjoitti lain, joka lisäsi valan sisältöön sanat “under god”, mikä teki valasta entistä ongelmallisemman myös uskonnonvapauden kannalta. Vaikka lippuvala on edelleen käytössä useissa oppilaitoksissa, Yhdysvaltain korkein oikeus päätti vuonna 1943, että sekä valan että tervehdyksen oli oltava vapaaehtoisia, sillä muutoin ne olisivat perustuslain sananvapauteen oikeuttavan ensimmäisen pykälän vastaisia.

Siinä missä sisällissota, sota Espanjaa vastaan vuonna 1898 ja kaksi maailmansotaa olivat sinetöineet tähtilipun aseman Yhdysvaltalaisen kansakunnan symbolina, johti kylmä sota puolestaan uuteen kulttuuriseen murrokseen. Kun Yhdysvallat toisen maailmansodan päätteeksi tuli ulos ulkopoliittisesta eristyksestään, se otti johtavan aseman paitsi taloudellis-sotilaallisena maailmanvaltana myös ideologisessa sodassa Neuvostoliiton johtamaa kommunistista liittoumaa vastaan. Lipun 50 valkoista tähteä sinisellä pohjalla ja kolmetoista punavalkoista raitaa valjastettiin yleiseksi vapauden symboliksi vastapuolen käyttämää keltaista sirppiä ja vasaraa vastaan. Aitoon amerikkalaiseen tapaan lipusta tuli myös globaalien markkinavoimien hyödyke. Vaikka symbolia on hyödynnetty koko sen historian ajan myös kaupallisesti, kylmän sodan aikana sitä alettiin painamaan paitoihin, lippalakkeihin, kenkiin ja hattuihin myös Yhdysvaltain ulkopuolella.

Vietnamin sota repi Yhdysvallat kuitenkin sisäisesti kahtia. Kansakunnan lippu ei ollut enää yhtenäisyyden, vaan maassa puhjenneen kulttuurisen sodan symboli. Sodan tukijat ajoivat asiaansa lipun avulla, mutta myös sotaa vastustanut liike käytti sitä luovasti toiminnassaan. Lippu saatettiin ripustaa ylösalaisin merkkinä kansallisesta hätätilasta tai siitä saatettiin painaa versioita, joissa tähdet oli järjestetty rauhanmerkin muotoon. Radikaaleimmat hylkäsivät lipun kokonaan, koska näkivät sen symboloivan sotaa kannattavan hallituksen ja valtavaksi kasvaneen yhdysvaltalaisen sotakoneiston valtaa. Lippuja revittiin alas lipputangoista ja sytytettiin palamaan, mikä puolestaan raivostutti monia konservatiivisia amerikkalaisia. Lipun polttaminen yritettiin kieltää lailla, mutta myös tässä tapauksessa perustuslain sananvapauspykälä katsottiin vahvemmaksi.

Politiikkaa tähtilipun varjossa

Jo presidentti William Henry Harrison, jonka surullisenkuuluisa valtakausi alkoi 4.3.1841 ja loppui tasan kuukautta myöhemmin keuhkokuumeeseen, käytti Yhdysvaltain lippua näyttävästi hyväkseen vaalikampanjassaan. Hän esimerkiksi painatti sukunimensä tähtilipun keskelle. Oivaltavan mainonnan on sanottu olleen yksi Harrisonin voitokkaan kampanjan kulmakivistä, ja kampanja aloittikin myöhemmin yleistyneen trendin. Nykypäivän poliittisissa tilaisuuksissa tähtilippu toimii pakollisena rekvisiittana lattiasta kattoon ja poliitikon julkinen näyttäytyminen ilman tähtilippupinssiä saattaa jopa aiheuttaa pienimuotoisen skandaalin

Yhdysvalloissa poliitikon julkinen näyttäytyminen ilman tähtilippupinssiä saattaa jopa aiheuttaa pienimuotoisen skandaalin.

Samalla kun Yhdysvaltalainen kulttuuri ja politiikka on polarisoitunut yhä voimakkaammin, myös kansallisista symboleista on tullut entistä kiistellympiä. 9/11-iskujen jälkeen nähtiin politiikantutkimuksessa “rally around the flag” -vaikutuksena tunnettu ilmiö, jolloin hallituksen ja erityisesti presidentti George W. Bushin suosio nousi hetkeksi lähes pilviin. Myös USA:n lippu sai nauttia hetken aikaa katastrofin aiheuttamasta asemastaan kansaa yhdistävänä symbolina. Epäsuosiossaan Vietnamin sodan veroiseksi osoittautunut päätös hyökätä Irakiin repäisi kuitenkin vanhat haavat uudestaan auki.

Donald Trumpin mielipiteitä jakavan presidenttikauden aikana tilanne kärjistyi kiehumispisteeseen. Provokaattorin roolista nauttiva Trump ei jättänyt montaa tilaisuutta käyttämättä lyödäkseen kiiloja yhdysvaltalaisessa kulttuurissa ammottaviin rakosiin. Kun San Francisco 49ers:n NFL-pelaaja Colin Kaepernick kieltäytyi vuonna 2016 nousemasta seisomaan Yhdysvaltain lippua kunnioittavan kansallislaulun aikaan alleviivatakseen maata vaivaavia ongelma, kuten poliisiväkivaltaa ja eriarvoisuutta, hän tuskin tiesi millainen kulovalkea teosta seuraisi. Kaepernickin polvistumisen aiheuttama maanlaajuinen raivo muistutti Vietnamin sodan aikaisia reaktioita lipun polttamiseen. Trump puuttui asiaan voimakkaasti vaatien sekä Kaepernickin että muiden tämän vanavedessä kansallislaulun aikana polvistuneiden urheilijoiden välitöntä erottamista. Vaikka näin ei tapahtunut, vuosi 2016 jäi silti Kaepernickin urheilu-uran viimeiseksi pitkälti urheilun ulkopuolisten syiden vuoksi.

Trumpia ei voi yksin syyttää siitä, että Yhdysvallat ajautuivat umpikujaan, jossa Charlottesvillen ja Capitolin kaltaiset väkivaltaisuudet ovat paitsi mahdollisia, mutta tuntuvat myös tyrmistyttävällä tavalla vääjäämättömiltä. Syyllisten tunnistusrivi on pitkä ja ulottuu kauas menneisyyteen ja sisältää naamoja kulttuurikuilun molemmilta puolin. Mutta edeltäjistään poiketen Trump ei osoittanut edes halua tuoda erilleen ajautuneita osapuolia yhteen.

Presidentti Trump halaamassa Yhdysvaltain lippua.

Trumpin hellä hetki tähtilipun kanssa CPAC-konferenssissa 2019. Kuva: Trump White House Archived / Flickr

Trump on useampaan otteeseen nähty julkisesti halaamassa ja suutelemassa Yhdysvaltain lippua. Tällä hän on pyrkinyt viestittämään omaa isänmaallisuuttaan sekä innostamaan kannattajiaan. Samalla kyse on myös vahvasti poliittisesta teosta, jolla tähtilipun symboliikka pyritään omimaan “trumpilaisen” liikkeen käyttöön. Twitterissä alkoi leviämään Trumpin kannattajien keskuudessa trendi, jossa oma nimimerkki koristeltiin Yhdysvaltain lipulla.

Suomessakin äärioikeisto on pyrkinyt samanlaiseen toimintaan erityisesti leijonasymbolin kanssa. Taktiikka ei ole hienovarainen, mutta se on toimiva. Vastapuolen on vaikeampi käyttää symbolia omiin tarkoituksiinsa, jos sen merkitykset herättävät heissä negatiivisia assosiaatioita.

Kiista amerikkalaisuuden symboleista ei ole ohi. Se ei välttämättä ole saavuttanut edes lakipistettään vielä. Harva yllättyi siitä, että Trumpin todisteettomat syytökset epärehellisistä vaaleista johtivat levottomuuksiin, mutta tuskin kukaan osasi odottaa Capitolin tapahtumien kaltaista näytöstä. Vaikka kahtiajakautuneisuuden juna tuntuu puuskuttavan tasaisesti raiteillaan repien osapuolia yhä kauemmaksi toisistaan, moni yhdysvaltalainen luottaa vielä kansallisten instituutioidensa kestävyyteen, joskaan ei välttämättä niiden toimintaan. Kuinka kauan tämä vuoristorata voi jatkua ja mihin se vielä johtaa? Nämä kysymykset liikkuvat katsojan mielessä Capitolin kansannousun kuvakollaasia kerratessa.

Presidentti Joe Bidenin virkaanastujaisissa Capitolin portailla nähtiin erilainen näytelmä kuin muutamaa viikkoa aiemmin. Yksi pääesiintyjistä oli kuitenkin edelleen paikalla; Yhdysvaltain tähtilippu, joka oli ripustettu taustalle useammassa historiallisessa esiintymismuodossaan, keskimmäisenä nykyinen viisikymmentähtinen versio. Tämäkään asetelma ei ollut sattumaa, vaan pyrkimys viestittää sitä, että kaksi eriytynyttä polkua voivat vielä johtaa yhteen. Harva kenties odottaa Bidenista historiallista presidenttiä, mutta jos hän pystyy seuraavan neljän (tai kahdeksan) vuoden aikana edes kääntäämään kahtiajaon suuntaa, se varmasti olisi ainakin historiallinen teko.

 

 

 

Kuva Washington D.C.:n Capitol-kukkulalta Joe Bidenin virkaanastujaisista. Rakennus on koristeltu Yhdysvaltain lipuilla.

Joe Bidenin virkaanastujaiset tarjosivat symboliikan lisäksi myös auringonpaistetta. Kuvassa Capitolin kupolin alla erilaisia versioita virallisesta tähtilipusta. Kuva: The White House / Flickr

__

Kirjoittaja: Niko Mikael Korhonen

Editointi: Ulla Henttonen, Tuulikki Olander

Kielenhuolto: Ida Andersson

Jaa