Jaa

Lukuaika: 11 minuuttia

Nigerian suurimman kaupungin Lagosin innovaatiokeskittymät ja koodaajalahjakkuudet ovat houkutelleet Kalifornian Piilaakson suuryrityksiä investoimaan. Kuva: Heylagostechie / Unsplash.

Kaupungistuminen sekä keskiluokan ja mobiilikäytön kasvu ovat siivittäneet uusien verkkopalveluiden ja tuotteiden kysyntää Afrikassa. Mantereen innovaatiokeskittymät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viimeisten vuosien aikana, kun startup-yritykset ovat tarttuneet tilaisuuteen. Kehitys ei ole jäänyt Kalifornian Piilakson teknologiajäteiltä ja sijoittajilta huomaamatta, mutta markkinaosuuksista kilpailevat myös kiinalaiset yritykset. Ulkopuolisten toimijoiden motiiveja ja metodeja on kuitenkin kyseenalaistettu ympäri manteretta, joka haluaa kehittää paikallista teknologiateollisuutta omilla ehdoillaan.

Lagosin, Nairobin ja Kapkaupungin yrittäjiä kuhisevat kaupungit ovat toimineet ponnahduslautoina Afrikan innovaatiokeskittymien erittäin nopealle kasvulle viimeisten viiden vuoden aikana. Näissä keskittymissä yrittäjät voivat jakaa työtiloja ja ideoita, kouluttautua sekä saada kontakteja, rahoitusta ja neuvoja liiketoiminnan kehittämiseen ja kiihdyttämiseen. Lokakuussa 2019 ympäri Afrikkaa oli yli 640 innovaatiokeskittymää. Määrä on yli kaksinkertainen vuoteen 2016 verrattuna ja melkein 50 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018.

Koronaviruskaan ei ole näyttänyt liiemmin hidastaneen kasvuvauhtia. Riskipääomasijoitusten (“venture capital”) määrä afrikkalaisiin startup-yrityksiin kasvoi 359:ään vuonna 2020, kun vuotta aiemmin luku oli 250 ja sitä ennen 164. Pääomasijoittajat rahoittavat yksityisiä yrityksiä sekä tukevat ja kehittävät niitä johdon kanssa kasvattaakseen yrityksen arvoa, josta sijoittaja hyötyy irtauduttuaan sijoituksesta, esimerkiksi myytyään tilapäisen omistusosansa yrityksestä. Suomessakin käytetty termi “venture capital” eli VC-sijoitus on osa pääomasijoittamista, joka keskittyy riskialttiimman aikaisen vaiheen yrityksiin, kuten teknologiastartupeihin. Nigerian, Kenian ja Etelä-Afrikan ohella suurin osa innovaatiokeskittymistä ja sijoituskohteista on Egyptissä ja Ghanassa. Samalla kun kasvu keskittyy Afrikan suurtalouksiin, mantereen matalatuloisemmat maat uhkaavat jäädä jälkeen myös digitaalisessa kehityksessä.

Vuosi 2020 onkin ollut tärkeä vahvistamaan Afrikan teknologiamarkkinoiden asemaa kansainvälisesti kiinnostavana kohteena. Vaikka suuret diilit hupenivat vuoden aikana globaalisti epävarmojen aikojen takia ja laskivat pääomasijoitusten kokonaisarvoa ensimmäisen kerran lähes vuosikymmeneen, sijoittajien määrä on jatkanut kasvuaan ja viisinkertaistunut kolmessa vuodessa. Vuosina 2014–2019 pääomasijoittajista 80 prosenttia oli Afrikan ulkopuolella ja niistä puolet Yhdysvalloissa.

Koronasta ja taloustaantumasta huolimatta yli puolet pääomasijoittajista kokee Afrikan lupaavimpana kasvumarkkinana. Yksi puhutuimmista startup-yrityskaupoista Afrikassa ja suurin ikinä Nigeriassa tapahtuikin lokakuussa 2020, kun Kalifornian Piilaaksosta kotoisin oleva verkkomaksujen palveluntarjoaja Stripe osti nigerialaisen maksujen käsittelypalvelu Paystackin 200 miljoonalla dollarilla eli noin 166 miljoonalla eurolla.

Piilaakson kiinnostuksena strategiset markkinat

Lagosissa vuonna 2015 perustettu Paystack edustaa Afrikan nopeiten kasvavaa innovaatiosektoria fintechiä eli finanssiteknologiaa. Fintech tarjoaa uusia vaihtoehtoja talletuksien, maksupalveluiden ja luottoasioiden hoitoon esimerkiksi suoraan kuluttajan matkapuhelimesta. Toimialan startupit nappasivat neljäsosan vuoden 2020 VC-sijoituksista Afrikassa, kun toisella sijalla olleet maatalouteen liittyvät teknologiastartupit keräsivät hieman yli kahdeksasosan. Fintech on sekä vauhdittanut verkon kulutuspalvelujen käyttöä että mullistanut pankkipalveluiden saatavuutta ympäri mannerta ja etenkin Nigeriassa, jossa Maailmanpankin mukaan alle puolella aikuisista on perinteinen pankkitili.

Paystack-hankinnan taustalla on Stripen tavoite päästä Afrikan markkinoille ja saada siivunsa verkkokaupoista, jotka kasvavat 75 prosenttia nopeammin kuin muualla maailmassa. Yrityskaupan uskotaan avanneen viimeistenkin sivustakatsojien silmät Afrikan teknologiastartupien ja mobiilimarkkinoiden kasvumahdollisuuksille. GSMA-yhdistyksen mukaan vuonna 2019 Saharan eteläpuolisessa Afrikassa oli 181 miljoonaa mobiilirahan aktiivista käyttäjää ja 23,8 miljardia transaktiota. Esimerkiksi Euroopassa samat luvut liikkuivat vain muutamissa miljoonissa.

Piilaakson teknologiajätit ovat tähyilleet Afrikan markkinoita jo muutaman vuoden ajan markkinaosuuksien, uusien koodaajien ja vaikutusvallan perässä. Facebookin toimitusjohtajan Mark Zuckerbergin ensimmäinen vierailu Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan vuonna 2016 kohdistui Lagosiin, jonne somejätti perustaa tämän vuoden lopulla toisen toimistonsa Afrikassa (ensimmäinen on Johannesburgissa). Microsoft pisti pystyyn ohjelmisto- ja IT-kehittäjille suunnatut keskukset Lagosiin ja Nairobiin vuonna 2019. Google perusti tekoälyn tutkimuskeskuksen Ghanan pääkaupunkiin Accraan vuonna 2018 firman Pariisin, Tel Avivin ja San Franciscon keskusten rinnalle. Googlen ja Alphabetin toimitusjohtaja Sundar Pichai nähtiin myös tammikuun lopussa Kenian presidentin Uhuru Kenyattan kanssa yhteisessä verkkotapahtumassa, jossa firma lupasi 10 miljoonaa dollaria maan taloudelliseen jälleenrakentamiseen koronaviruksen jäljiltä.

Teknologiajätit ovat tähyilleet Afrikan markkinoita jo muutaman vuoden ajan markkinaosuuksien, koodaajien ja vaikutusvallan perässä.

Muutkin maat ovat heränneet Afrikan teknologiamarkkinoiden mahdollisuuksille. Yhdysvaltalaisten lisäksi aktiivisimpia sijoittajia mantereen riskipääomadiileissä vuosina 2014–2019 olivat Afrikasta yhteensä 15 prosentin osuudella Etelä-Afrikka, Egypti ja Nigeria, ja Euroopasta 14 prosentin osuudella Iso-Britannia, Alankomaat ja Ranska. Kymmenen aktiivisimman joukkoon mahtui myös sijoittajia Yhdistyneistä Arabiemiraateista, Kanadasta ja Kiinasta. Vaikka kiinalaisten osuus oli vain kaksi prosenttia saman viiden vuoden aikana, tämä osuus on selvästi kasvamassa, kuten myös teknologiajätti Huawein jalanjälki Afrikan eri maissa.

Yhdysvaltojen ja Kiinan “teknologiasota” peilautuu Afrikassa

Kiinalaiset pääomasijoittajat harppasivat näyttävästi eteenpäin Afrikan teknologiamarkkinoilla vuonna 2019. Mobiilimaksuihin erikoistuneet OPay ja PalmPay sekä Länsi- ja Itä-Afrikassa toimiva logistiikan startup-yritys Lori Systems keräsivät silloin yhteensä lähes 250 miljoonaa dollaria (207 miljoonaa euroa) viideltätoista kiinalaiselta VC-sijoittajalta. Osasyy uuden kiinnostuksen takana on kiinalaisten pienentynyt liikkumavara Yhdysvaltojen teknologiamarkkinoilla. Saman vuoden toukokuussa Yhdysvaltojen entinen presidentti Donald Trump asetti kiinalaisen Huawein mustalle listalle ja julisti teknologiajätin kansalliseksi turvallisuusuhaksi. Viimeisinä presidenttipäivinään hän kiristi entisestään Huawein sijoituksia ja kaupankäyntiä rajoittavia tekijöitä.

Trumpin kenties yllättävä perintö Afrikassa on hänen hallintonsa perustaman Yhdysvaltain kehityspankin DFC:n alla tehdyt investoinnit teknologiastartupeihin ja afrikkalaisiin palvelinkeskuksiin eli tietokoneilla täytettyihin laitoksiin, jotka tallentavat ja käsittelevät valtavan määrän dataa mahdollistaakseen kasvavan nettikäytön. Vuonna 2018 perustettu DFC haluaa “tarjota kehitysmaille taloudellisesti järkeviä vaihtoehtoja kestämättömille ja vastuuttomille valtion ohjaamille aloitteille“. Kommentaattorit ovat lukeneet rivien välistä tämän viittaavan Kiinan kasvavaan ja usein kyseenalaistettuun rooliin kehittyvillä markkinoilla. Huawein investoinnit ovat jo lisänneet huolta tietosuojasta ja Kiinan valtion roolista ja vaikutuksesta teknologiamarkkinoilla. Afrikka toimii siis taas näyttämönä laajemmalle geopolittiisille liikehdinnälle.

Kiina onkin investoinut vahvasti Afrikan runkoverkkojen ja palvelinkeskusten laajentamiseen, jotta mantereen teknologiamarkkinoiden mahdollisuudet voivat toteutua ja Kiinan valtava Vyö ja tie -infrastruktuuri- ja kauppahanke voi edetä. Vaikka 75 prosentilla maanosan väestöstä on matkapuhelin, vain neljänneksellä on yhteys internetiin. Huawei on rakentanut jo 70 prosenttia Afrikan 4G-verkostoista Kiinan valtio-omisteisten pankkien lainojen avulla ja muut suurfirmat, kuten ZTE ja China Telecom, seuraavat perässä.

Perusinfrastruktuurin puuttuessa Piilaakson Google ja Facebook ovat myös investoineet Afrikkaa kiertäviin merenalaisiin valokuitukaapeleihin, joista ensimmäinen voisi olla valmis jo tänä vuonna. Sarjayrittäjä Elon Musk on puolestaan investoinut SpaceX-firmansa kautta Starlink-satellittilaajakaistaan, joka amerikkalaisen CSIS-instituutin 2021 ennustusten mukaan “määrittelee kaiken uudelleen” Afrikan riskipääoma- ja startup-markkinoilla. Satelliittilaajakaistan odotetaan tarjoavan mantereen yrityksille todellisen mahdollisuuden toimia etänä ja miljardiväestölle uuden tavan muodostaa yhteyden internetiin. Nettiyhteyksien parantaminen Afrikassa ei ole Piilaakson jättien epäitsekäs motiivi, vaan ne tähtäävät omien palvelujensa käyttäjämäärien kasvattamiseen.

Teknologiainvestointeja kritisoidaan uuskolonialismista

Kaupallinen peruste teknologiainvestoinneille ei suinkaan yllätä, mutta monen afrikkalaisen toimijan silmissä Piilaakson toiminnoilla on uudenlaisen kolonialismin kaikua. Afrikkalaiset startup-yrittäjät kertoivat viime vuonna brittilehti Guardianille kokemistaan nöyryytyksistä, syrjinnästä, stereotypioista ja joskus rasismista asioidessaan länsimaisten sijoittajien kanssa. Esimerkiksi Itä-Afrikassa 90 prosenttia fintech-sijoituksista kohdistuu amerikkalaisten ja eurooppalaisten perustajien startupeihin. Erot maiden ja maanosien välillä ovat kuitenkin suuria, sillä yli puolet pääomasijoituksista esimerkiksi Nigeriassa ja Etelä-Afrikassa menevät paikallisille yrittäjille. Nämäkin osuudet jättävät toivomisen varaa monelle afrikkalaiselle yrittäjälle. Kasvumarkkinat eivät välttämättä ole lisänneet ulkoisten investoijien luottamusta mantereella perustettuihin firmoihin.

Monen afrikkalaisen toimijan silmissä Piilaakson toiminnoilla on uudenlaisen kolonialismin kaikua.

Edesauttaakseen keskustelua aiheesta Briter Bridges -tutkimusfirma on verrannut pääomasijoitusvirtoja Afrikan startupeihin sen mukaan, missä maissa yritykset on perustettu eikä sillä perusteella, missä nämä yritykset toimivat. Näiden laskujen mukaan yli kolmasosa VC-sijoituksista afrikkalaisiin startupeihin meni yrityksille, jotka oli perustettu Yhdysvalloissa. Esimerkkinä tästä monet mediat toitottivat marraskuussa 2020 Amazonin toimitusjohtajan Jeff Bezosin tehneen ensimmäisen investointinsa afrikkalaiseen startupiin Chipper Cashiin. Yrityksen ghanalainen ja ugandalainen perustaja ovat kuitenkin kouluttautuneet Yhdysvalloissa ja Chipper Cashin pääkonttori sijaitsee San Franciscossa, kuuden aikavyöhykkeen päässä Afrikan länsirannikolta. Herää siis kysymys, mikä ylipäänsä on “afrikkalainen” startup.

“Afrikan Amazoniksi” ja ensimmäiseksi “yksisarviseksi” (“unicorn”) kutsuttu Jumia joutui ristituleen pari vuotta sitten juuri tämän kysymyksen takia. Yksisarvinen on startup-maailman termi, joka tarkoittaa yli miljardin arvoista yksityisesti omistettua yritystä. Jumia mainostaa itseään afrikkalaisena yrityksenä, vaikka se perustettiin Berliinissä, sen ranskalaiset johtajat asuvat Dubaissa ja suurin osa koodaajista löytyy Portugalista. Firma listautui New Yorkin pörssiin vuonna 2019 reilun miljardin dollarin arvolla, mutta pörssikurssi laski nopeasti parin viikon sisällä ja Jumia joutui vuoden loppuun mennessä sulkemaan kolme 14:stä Afrikan maatoiminnostaan, osin identiteettinsä aikaansaaman PR-kriisin takia.

Kamerunilainen sarjayrittäjä Rebecca Enonchong on ollut Jumian äänekäs kriitikko ja Afrikan oman teknologiasektorin puolestapuhuja. Hän on esittänyt, että Jumian kaltainen Piilaaksosta kopioitu toimintamalli rajoittaa Afrikan omaa teknologiateollisuutta, jonka on hankala kilpailla niiden kanssa ja päästä samanlaisiin pääomasijoittajiin käsiksi. Esimerkiksi Facebookin ja Googlen kaapeliprojektien mahdollistama ilmainen nettiyhteys uhkaa Nigerian mobiiliverkko-operaattorien selviytymistä. Operaattorit riippuvat osin datan myyntituloista rahoittaakseen syrjäseutujen verkoston laajentamishankkeita ja maksaakseen paikallisveroja, toisin kuin mainostuotoilla elävät teknologiajätit. Paikallisia vaihtoehtoja tarvitaan.

Kohti omannäköisiä teknologiamarkkinoita

Piilaakson yritysmalli perustuu vakiintuneiden toimintamallien murtamiseen, nopeisiin epäonnistumisiin ja niistä oppimiseen sekä korkeiden tuottojen tavoittelemiseen, eikä se siksi usein toimi luontevasti Afrikan startupien kohtaamien haasteiden edessä. Toisin kuin Yhdysvalloissa, Afrikan teknologiamarkkinat ovat laajat mutta pirstaloituneet, investointien ja diilien saatavuus on vaikeampaa ja riskit ovat suuremmat. Monin paikoin perusinfrastruktuuri puuttuu valokuitukaapeleista sähköverkkoihin. Lisäksi monet elättävät itsensä maataloudella ja rahoituksen saanti sen nykyaikaistamiseen ja sitä kautta tulojen vakauttamiseen on vaikeaa. Niinpä monet afrikkalaiset teknologiastartupit keskittyvätkin suurten ongelmien ratkomiseen, kuten verkosta riippumattoman off grid-energian, maatalouden ja pankkipalveluiden edistämiseen. Näiden ongelmien ratkomiseen tarvitaan uusia rahoitusinstrumentteja kuten sijoituksia, jotka tähtäävät sekä taloudelliseen voittoon että yhteiskunnan ja ympäristön parantamiseen (“impact capital”) tai pitkäaikaiseen tuottoon tähtäävää pääomaa (“patient capital”). Siinä, missä Piilaakso ja sen innoittamat VC-sijoittajat yrittävät kasvattaa arvossa nopeasti nousevia “yksisarvisia”, Afrikan sanotaan jalostavan niin kutsuttuja startup-maailman “kameleita” eli yrityksiä, jotka ovat sitkeitä ja pärjäävät vaikeissa olosuhteissa.

Startupit eivät kehity yksinään ulkoisen rahan tai kerrannaisvaikutusten voimin Afrikan suurissa talouksissa, kuten Nigeriassa. Monet Afrikan valtiot ovat alkaneet edesauttaa omien teknologiamarkkinoidensa kasvua, kun yrittäjyys ja yksityisen sektorin kehittyminen on alettu ymmärtää yhtenä talouden veturina ja nuorison työpaikkojen luojana. Tunisia toimeenpani ensimmäisenä Afrikassa startup-lain vuonna 2018 ja Senegal vuotta myöhemmin. Yli kymmenen muutakin maata mantereella kehittää nyt samanlaisia lakeja ottaen oppia Tunisiasta lännen sijaan. Näihin lukeutuvat muun muassa Kenia, Etelä-Afrikka ja Ghana, mutta myös Kongon demokraattinen tasavalta, Ruanda ja Mali. Startup-lait painottavat paikallisten ekosysteemien tukemista, tarjoavat lisäkannustimia uusien yritysten perustamiseen ja madaltavat esteitä etenkin aloittaville yrittäjille. Jotta mahdollisimman moni afrikkalainen voisi hyötyä näistä kannustimista, tarvitaan myös lisää digitaalisia valmiuksia peruskoulun penkeiltä alkaen.

Yksityisen sektorin aloitteet ovat myös lisääntyneet afrikkalaisten innovaatiokeskittymien kasvattaessa omaa, erillistä identiteettiään. Tammikuussa 2021 kaksi nigerialaista teknologiayrittäjää perusti uuden paikallisen rahaston FirstCheck HQ:n sijoittaakseen todella aikaisen vaiheen naisvetoisiin startupeihin ympäri maanosaa. Uusi rahasto sai heti paljon huomiota mediassa ja markkinoilla sekä paikallistuntemuksen että naisfokuksen vuoksi, sillä naisten perustamat startupit ovat saaneet vain murto-osan VC-sijoituksista. Neljä vuotta sitten perustettu Deep Learning Indaba taas tuo yhteen afrikkalaisia syväoppimisen ja tekoälyn vaikuttajia vastapainona lännen akateemisille konferensseille. Rahoitus on edelleen haastavaa ja Google, Microsoft, Amazon, Apple ja Netflix sponsoroivat jokavuotista tapahtumaa, mutta järjestäjien päämääränä on löytää yhä enemmän paikallisia rahoittajia ja hivuttautua pois Piilaakson vaikutuksen alta.

Paikallisia ratkaisuja on ilmaantunut ympäri Afrikkaa, kun yksityisten ja valtion toimijoiden itseluottamus ja halu kehittää paikallista teknologiateollisuutta omilla ehdoillaan ovat kasvaneet. Samalla Kiinan rooli näillä markkinoilla on vakiintumassa eikä yhdysvaltalaisten kiinnostus myöskään näytä olevan hiipumassa. Lagosin Yaba-alueen Yabacon Valley, Kapkaupungin Silicon Cape ja Kenian startup-ekosysteemin nimike Silicon Savannah paljastavat Piilaakson jatkuvan vaikutuksen afrikkalaisten innovaatiokeskittymien kehityksessä. Jos Afrikan teknologiavaikuttajat voivat asiasta päättää, tulee vaikutus tulevaisuudessa kuitenkin näkymään lähinnä nimessä.

Kirjoittaja: Nina Näsman

Editointi: Jannika Melkko, Hinni Aarninsalo, Eva Nilsson

Kielenhuolto: Hanna Lehto

Jaa