Jaa

Lukuaika: 10 minuuttia
UNIFIL on laatinut suunnitelmia operaation uudistamiseksi, mutta Lähi-idän toimintaympäristössä tekniseltä kuulostavat uudistukset ovat kuitenkin hyvin poliittisia. Kuva: Klaus Ilmonen.

Klaus Ilmonen on oikeustieteen tohtori. Hän on palvellut UNIFIL-operaatiossa turvallisuustehtävissä ja palannut toimialueelta toukokuussa 2021. Hän toimii asianajajana ja työelämäprofessorina (Hanken School of Economics). 

Libanonin turvallisuustilanne on jännittynyt, ja viime kuukausien aikana Libanonin ja Israelin rajalinjan yli on jälleen ammuttu raskailla aseilla. YK:n turvallisuusneuvosto jatkoi elokuun lopussa odotetusti UNIFIL-operaation mandaattia vuodeksi eteenpäin. Voidaan kuitenkin kysyä, vastaako nykyinen operaatio muuttuvan turvallisuustilanteen vaatimuksiin. 

Libanonin YK-operaatio UNIFIL (United Nations Interim Force in Lebanon) ei ole ollut niin väliaikainen (interim) kuin sen perustamisen yhteydessä vuonna 1978 olisi voinut toivoa. Operaatio on kriittisen tarkastelun kohteena aina kesäisin ennen vuosittain elokuussa tehtävää päätöstä mandaatin jatkamisesta. Operaatiota pidetään kalliina ja tehottomana suhteessa alueen turvallisuustilanteeseen ja UNIFILin tehtäviin. Operaatiota kritisoidaan myös tehtäviensä laiminlyömisestä. Erityisesti Yhdysvallat ja Israel syyttävät säännöllisesti UNIFIL:a epäonnistumisesta Hizbollahin aseistariisumisessa ja vastuualueensa valvomisessa, minkä viime kuukausina Etelä-Libanonista Israelia kohti tehdyt raketti-iskut ovat taas osoitttaneet. Mutta kun YK:n turvallisuusneuvosto lopulta äänestää mandaatin uusimisesta, operaatiota on aina jatkettu seuraavaksi vuodeksi – näin myös tänä vuonna.

Muutoksia saattaa kuitenkin olla luvassa. Turvallisuusneuvoston linjauksien mukaisesti UNIFIL on laatinut suunnitelmia operaation uudistamiseksi vastaamaan paremmin toimintaympäristön vaatimuksia. Joukot siirtyisivät kevyempään ajoneuvokalustoon, ja tukikohtia keskitettäisiin lähemmäs Israelin rajaa. Lisäksi valvontaa tehostettaisiin lisäämällä yhteysupseeritoimintaa Israelin vastaisella Blue Line -rajavyöhykkeellä ja lisäämällä alueen elektronista valvontaa. Suunnitelmissa viitataan myös lennokkien käyttöön UNIFILin vastuualueen valvonnassa. Suunnitelmien toteutuminen mahdollistaisi joukkojen määrän vähentämisen ja toisi kustannussäästöjä tehokkaamman valvonnan ja nopeasti liikuteltavissa olevien joukkojen myötä – ainakin teoriassa. 

Lähi-idän toimintaympäristössä nämä tekniseltä kuulostavat uudistukset ovat kuitenkin hyvin poliittisia. Operaation uudistamisessa ei ole kyse pelkästään rauhanturvaamisen modernisoinnista, vaan taustalla painavat Yhdysvaltojen edellisen hallinnon vaatimukset. On aivan mahdollista, että paine uudistaa UNIFILia on nyt keventynyt Yhdysvaltojen presidentin vaihdoksen myötä. Ei ole myöskään selvää, miten aloitteet operaation kehittämiseksi vastaavat Lähi-idän nykyisen poliittisen tilanteen vaatimuksiin – turvallisuustilanne Lähi-idässä on taas kiristynyt entisestään. Hamasin ja Israelin väliset yhteenotot ovat olleet tästä vain yksi ilmentymä.

YK-joukkojen toimintaa estetään

UNIFILilla on kaksi päätehtävää. Joukot valvovat Libanonin ja Israelin välistä rajavyöhykettä ja pyrkivät estämään rajaloukkauksia ja aseellisia selkkauksia vyöhykkeellä. Lisäksi tehtävänä on turvallisuusneuvoston päätöslauselman mukaan tukea Libanonin asevoimia ja varmistaa, ettei Etelä-Libanonin alueella ole muita aseistettuja joukkoja tai niille kuuluvia aseita. Käytännössä tämä viittaa Hizbollah-järjestön toimintaan Etelä-Libanonissa. 

YK-joukoille on tehtäviensä toteuttamiseksi taattu liikkumisen vapaus vastuualueellaan Etelä-Libanonissa. Tosiasiassa on kuitenkin useita alueita, jonne UNIFILilla ei ole pääsyä. Joukkojen liikkumista on rajoitettu ja joukkojen ajoneuvoja on pysäytetty. Siviilit ovat myös särkeneet ajoneuvoja ja anastaneet sotilaiden välineitä, jos partiot eivät ole vetäytyneet ajoissa. Sotilaat ovat saattaneet joutua myös väkijoukon pahoinpitelemiksi, jos eivät ole ajoissa ymmärtäneet poistua paikalta. Suomalaisillekin tapahtuneesta liikkumisen estämisestä on uutisoitu muun muassa keväällä 2020. Liikkumisen estämistä on perusteltu milloin UNIFIL-partioiden liikkumisella yksityisalueella ja milloin sotilasajoneuvojen liian isolla koolla Etelä-Libanonin pienillä kyläteillä. Kun operaation tehtävä on puuttua aseellisten joukkojen läsnäoloon Etelä-Libanonissa, voi kuitenkin helposti arvata mikä on todellinen syy sille, ettei YK-joukkoja haluta tarkastamaan Israelin lähialueella olevia kohteita. 

Joukkojen liikkumista on estetty säännöllisesti vuodesta toiseen, joten on ilmeistä, ettei liikkumisen vapauden turvaamista pidetä erityisen tähdellisenä. Tosiasiassa UNIFILin ei odotetakaan paljastavan vastuualueellaan olevia asevarastoja tai taisteluasemia. Yhdysvaltojen entinen Beirutin suurlähettiläs on todennut, että jo vuoden 2006 sodan yhteydessä oli selvää, ettei UNIFILin odoteta haastavan Hizbollahin aseellista läsnäoloa Etelä-Libanonissa. Hizbollah hallitsee Etelä-Libanonia ja pystyy halutessaan rajoittamaan UNIFILin toimintaa. UNIFIL ei esimerkiksi ole saanut pääsyä Israelin loppuvuodesta 2018 löytämiin Hizbollahin tunneliverkostoihin. 

Joukkojen liikkumista on estetty säännöllisesti vuodesta toiseen, joten on ilmeistä, ettei liikkumisen vapauden turvaamista pidetä erityisen tähdellisenä. Klikkaa twiitataksesi

UNIFILin päätehtäväksi onkin vuosien kuluessa vakiintunut nykyisen turvallisuustilanteen ylläpitäminen. Toimintamalli perustuu oletukseen, etteivät Israel ja Hizbollah todellisuudessa halua haastaa toisiaan aseellisesti ja että UNIFIL läsnäolollaan luo sopivan kynnyksen, joka estää suuremman selkkauksen alkamisen. YK-joukkojen partiointi ja laaja läsnäolo Etelä-Libanonissa myös jossain määrin rajoittavat raskaamman sotilaskaluston siirtelyä ja mahdollisten vihollisuuksien valmistelua. Lisäksi UNIFIL on hillinnyt ajoittaisia provokaatioita ja pienempiä selkkauksia Libanonin ja Israelin välisellä rajavyöhykkeellä.

YK-joukkojen passiivisuuteen liittyy omat riskinsä. Sotilaiden työturvallisuus on ollut uhattuna, kun paikalliset ovat päässeet käyttämään väkivaltaa sotilaita kohtaan. Passiivisuus voi myös luoda laajemman turvallisuusriskin, jos sotilaat eivät tosiasiassa toimi turvallisuuden tuottajina. Esimerkiksi Bosnian Srebrenicassa rauhanturvaajien riittämättömällä voimankäytöllä oli kohtalokkaat seuraukset. Libanonissa ei ole aina ollut selvää, missä määrin YK-sotilaiden passiivisuus on strategista ja missä määrin vain heikkolaatuista sotilastoimintaa. Aktiivisempi ote voisi lisätä YK -joukkoihin kohdistuvien iskujen uhkaa, jota joukkojen kotimaat eivät ole valmiita hyväksymään. 

Valvonta kohtaa vastustusta

UNIFILin tehtävää voitaisiin varmasti tehostaa nykyisestä. Osana operaation kehittämistä on valmisteltu kameravalvontajärjestelmän tuomista toimialueelle. Kameravalvonta olisi varmasti tehokas tapa valvoa rajalinjaa ja vastuualuetta laajemmin, ja se voisi ajan myötä mahdollistaa joukkojen lukumäärän vähentämisen. Hanke on kuitenkin kohdannut vastustusta Etelä-Libanonissa – mukaan lukien väkivallalla uhkaamista. Paikalliset asukkaat katsovat valvonnan loukkaavan heidän yksityisyyttään ja kamerakuvan mahdollisesti joutuvan, tavalla tai toisella, myös Israelin käyttöön. Tosiasiassa Hizbollah haluaa estää valvonnan tehostamisen toiminta-alueellaan ja on mobilisoinut paikallisväestöä vastustamaan kameroiden asentamista.

Suunnitelmat operaation kehittämiseksi ovat jo olleet turvallisuusneuvoston käsiteltävänä, ja UNIFIL on aloittanut järjestelmän asennustyöt, joten projektin keskeyttäminen on kiusallista. UNIFIL tulee kuitenkin todennäköisesti tavalla tai toisella taipumaan. Kameroiden asentamista tullaan mahdollisesti ensin lykkäämään ja sen jälkeen projektia supistetaan koskemaan esimerkiksi vain UNIFILin tukikohtien valvontaa. UNIFILin komentajan, italialaisen kenraalimajuri Stefano Del Colin, antamat lausunnot kamerakiistan yhteydessä viittaavat tämäntyyppiseen ratkaisuun. Kameravalvonnan käyttämisen pitäisi kriisinhallintaoperaatiossa olla itsestään selvää, mutta Etelä-Libanonin poliittisessa toimintaympäristössä asia on toisin.

Vielä haastavampi kysymys liittyy lennokkien käyttöön UNIFILin vastuualueen valvonnassa. UNIFILin kehityssuunnitelmissa mainitaan tarve selvittää miehittämättömien lennokkien käyttöä vastuualueen valvomiseksi ilmasta käsin. Tämä olisi hyvin tehokas tapa valvoa rajavyöhykettä ja etsiä laittomia aseita tai taisteluasemia. Hizbollah tekee aivan varmasti kaikkensa estääkseen lennokkivalvonnan, ja on hyvin epätodennäköistä, että Etelä-Libanonissa koskaan nähdään UNIFILin lennokkeja. Tosin Israelin lennokkeja liikkuu jo säännöllisesti Libanonin ilmatilassa, ja Israelilla saattaa siksi helposti olla jo perusteellinen kuva Hizbollahin asemista Etelä-Libanonissa.

Uudistuksen myötä on myös tarkoitus sulkea tukikohtia ja keskittää joukkoja lähemmäs Israelin vastaista rajaa. Lisäksi tarkoituksena on lisätä joukkojen liikkuvuutta ja siirtyä laajemmin käyttämään kevyempiä sotilasajoneuvoja. Jos joukot pystyvät liikkumaan tehokkaammin, voisi rajavyöhykkeen valvonta pienemmillä joukoilla olla mahdollista. Tukikohtien keskittäminen lähemmäs rajalinjaa kuitenkin heikentää UNIFILin tilannekuvaa vastuualueellaan eikä ainakaan edesauta asepiilojen löytymistä.

Jos joukot pystyvät liikkumaan tehokkaammin, voisi rajavyöhykkeen valvonta pienemmillä joukoilla olla mahdollista. Klikkaa twiitataksesi

Paine UNIFILin toiminnan tehostamiseksi on todennäköisesti tullut alun perin Yhdysvalloista, jossa edellinen hallinto suhtautui hyvin kriittisesti sen toimintaan. On mahdollista, että operaatioon ei kohdistu samoja uudistuspaineita Yhdysvaltojen presidentin vaihdoksen myötä. Suuret suunnitelmat todennäköisesti supistuvat aluksi pienempiin uudistuksiin, esimerkiksi ajoneuvokaluston uusimiseksi ja toissijaisten tukikohtien sulkemiseksi. Eikä vielä olekaan aika olennaisesti supistaa operaatiota, kun Lähi-idän poliittinen tilanne jatkuu aiempaa epävakaampana. Gazan taisteluja yritettiin jo laajentaa Libanonin suuntaan, ja laajemmassa kuvassa Yhdysvaltojen ja Iranin välisten suhteiden kehitys tulee määrittämään koko Lähi-idän alueen tilannetta vielä jonkin aikaa. Iranin vaikutus ulottuu Hizbollahin kautta Libanoniin, ja sitä myötä epävakaus saattaa helposti näyttäytyä tilanteen kiristymisenä myös Etelä-Libanonissa.

Kansainvälistä yhteisöä tarvitaan Libanonissa

Pitemmällä aikavälillä UNIFIL-joukkojen vahvuutta voidaan hyvin yrittää vähentää ja siirtyä rajavyöhykkeen laajamittaisempaan tekniseen valvontaan. Ajan myötä UNIFILin sotilaallista puolta voidaan pyrkiä edelleen pienentämään ja keskittyä kehitysyhteistyöhön.

Libanon on aivan varmasti lisääntyvän kansainvälisen tuen tarpeessa vielä vuosien ajan, mutta tarpeet eivät tulevaisuudessa liity ensisijaisesti kriisinhallintaan vaan humanitaariseen apuun ja poliittiseen tukeen. Libanonin talous on romahtamassa, ja valtion toimintakyky on heikentynyt huomattavasti. Elokuussa Libanonin keskuspankki ryhtyi valuuttavarojen ehtyessä rajoittamaan polttoaineiden subventoimista; myös sähkönjakelu on heikentynyt oleellisesti aivan viime viikkojen aikana.

Maan talous ajautui kriisiin loppusyksystä 2019 valuutan arvon laskiessa nopeasti. Maaliskuussa 2020 Libanon ensimmäistä kertaa laiminlöi kansainvälisten joukkovelkakirjalainojensa kuoletukset. Kriisi kulminoitui Beirutin sataman tuhoisaan räjähdykseen elokuussa 2020. Kuluttajahinnat nousivat yli 145 prosenttia ja ruuan hinta nelinkertaistui saman vuoden aikana. Yli puolet libanonilaisista elää nyt köyhyydessä samalla, kun maan mahdollisuudet jatkaa kulutushyödykkeiden subventointia ovat loppumassa. Koronakriisi jäisi helposti tässä kehityksessä sivuhuomioksi, ellei se olisi pahentunut niin, että hoitotarpeet ovat ylittäneet maan terveydenhuollon kapasiteetin.

Libanon on myös ajautunut poliittiseen umpikujaan. Uutta hallitusta ei ole saatu muodostettua elokuun 2020 räjähdyksen jälkeen eronneen tilalle. Pitkäaikainen hallitustunnustelija, entinen pääministeri Saad Hariri, erosi tehtävästään heinäkuussa. On myös kyseenalaista, onko hänen seuraajallaan Najib Mikatilla yhtään sen paremmat edellytykset saada kootuksi hallitusta, joka kykenisi saamaan merkityksellisiä uudistuksia aikaiseksi. Libanonin poliittiset johtajat eivät ole valmiita hakemaan ratkaisuja, jotka saattaisivat vaarantaa heidän nykyisiä sektaariseen järjestelmään ja vuosikymmenten aikana jatkuneeseen korruptioon perustuvia valta-asemiaan. Poliittisen ja talouskriisin jatkuessa valtion instituutioiden suorituskyky on heikentynyt ja sektien vaikutusvalta on kasvanut. Sektaariset liikkeet ovat jo varautumassa sosiaalituen lisäämiseen ja jopa koronarokotteiden toimittamiseen omille kannattajilleen. Libanonin tilanne kokonaisuudessaan tulee edelleen heikkenemään.

Lähi-idän tilanne on taas tavallista epävakaampi, ja Libanonin romahtaminen lisäisi alueen turvallisuusriskejä eurooppalaisesta näkökulmasta. Esimerkiksi Syyrian sisällissodan aiheuttamat pakolaisvirrat ovat Euroopassa hyvin tuoreessa muistissa. Yhdysvallat puolestaan ei halua nähdä Iranin vaikutusvallan kasvavan Libanonissa. Länsimaat tulevatkin varmasti tukemaan Libanonia vahvistaakseen alueen vakautta. Tällä on vaikutuksensa myös UNIFIL-operaatioon. Suurimmat haasteet eivät välttämättä liity Israelin ja Libanonin rajalinjan valvontaan, vaan Libanonin vakauden ylläpitämiseen. Turvallisuusneuvosto onkin mandaattia uusiessaan muun muassa kehottanut UNIFILia erityisesti tukemaan Libanonin asevoimia maan sisäisen turvallisuuden vahvistamiseksi erityisesti Etelä-Libanonissa. Ottaen huomioon miten UNIFIL aiemmin on menestynyt Etelä-Libanon alueen valvonnassa, on epäselvää, pystyykö UNIFIL riittävissä määrin vastaamaan juuri tähän haasteeseen.

Kirjoittaja: Klaus Ilmonen

Editointi: Heta Hassinen, Heljä Ossa

Kielenhuolto: Ida Andersson

Jaa