Jaa

Lukuaika: 10 minuuttia
Kuva: Samuel F. Johanns

Äänekkäät ilmastoaktivistit, vuosien 2018-2020 ennätyskuivat kesät ja tämän kesän tuhotulvat ovat nostaneet ilmastokriisin esille Saksan politiikassa aiempia vaalivuosia tiukemmin. The Ulkopolitist pureutui merkittävimpien saksalaispuolueiden ehdotuksiin siitä, millaista ilmastopolitiikkaa EU:n kenties vaikutusvaltaisimmassa maassa tehdään syyskuun 26. päivän liittopäivävaalien jälkeen. 

Saksan liittopäivävaalien vaalikamppailua on käyty tänä vuonna pitkästä aikaa uudenlaisista asetelmista. Vuodesta 2005 saakka liittokanslerina toiminut Angela Merkel ei ole enää ehdolla liittokansleriksi, mikä tarkoittaa sitä, että Saksan – ja samalla EU:n – politiikkaan on väistämättä odotettavissa uusia tuulia. Kannatuskyselyiden valossa kansleripaikkaan on käytännössä mahdollisuuksia Saksan kristilliskonservatiivisella unionilla (CDU, Christlich Demokratische Union Deutschlands) ja Saksan sosiaalidemokraattisella puolueella (SPD, Sozialdemokratische Partei Deutschlands), joten etenkin CDU:n ja SPD:n kannoilla on suuri merkitys Saksan ilmastopolitiikan tulevaisuudelle. Kakkos- tai kolmospuolueen rooleihin tulevaan hallitukseen päätynee yksi tai useampi keskisuuri puolue, eli Vihreät (die Grüne), liberaalipuolue FDP tai vasemmistopuolue (die Linke). Vielä kesällä 2021 vaikutti mahdolliselta, että Vihreät nousisi suurimmaksi puolueeksi, mutta Vihreiden kannatus on ollut laskusuunnassa jo kuukausia. Pudotus voi johtua Vihreiden kansleriehdokas Annalena Baerbockin vaalikamppailussa tekemien virheiden lisäksi myös siitä, että muut puolueet ovat onnistuneet houkuttelemaan äänestäjiä aiempaa ilmasto- ja ympäristöpainotteisemmilla vaaliohjelmilla. 

Noin 40 % saksalaisista nimeää ilmastoasiat vaalien tärkeimmäksi yksittäiseksi teemaksi. Klikkaa twiitataksesi

Vuoden 2021 liittopäivävaaleista ei ole muodostunut niin kutsuttuja ilmastovaaleja, vaikka yli 180 hengen menetyksen ja omaisuusvahinkoja noin seitsemän miljardin euron edestä aiheuttanut Saksan heinäkuinen tulvakatastrofi yhdistettiin useiden poliitikkojen puheissa ilmastokriisiin. Syynä tähän voi olla se, että esimerkiksi Vihreät ei halunnut kesällä antaa kuvaa tekevänsä politiikkaa ihmisten hädällä, ja lisäksi oman tilansa vaalikeskusteluissa ovat vaatineet koronapandemian hoito sekä vetäytyminen Afganistanista. Tästä huolimatta ilmastokriisi on aiheena ollut tärkeä osa vaalikeskustelua, ja noin 40 % saksalaisista nimeää ilmastoasiat vaalien tärkeimmäksi yksittäiseksi teemaksi.

Saksa on maailman kasvihuonekaasupäästöjen kärkikastia

Vuonna 2019 Saksa tuotti noin 810 miljoonaa tonnia kasvihuonekaasupäästöjä sijoittuen maailman kärkikymmenikköön. Henkilöä kohden laskettuna Saksa sijoittuu tilastoissa alemmaksi, sillä yhden saksalaisen tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen edelle menee muun muassa iso osa öljyntuottajavaltioista sekä vähäväkisiä korkean elintason maita, kuten Luxemburg, Viro ja vuodesta riippuen myös Suomi. Saksan merkittävimmät päästölähteet ovat energiantuotanto (31 %), teollisuus (23 %) ja liikenne (20 %), ja vuonna 2020 Saksan sähköntuotannosta 45 %, lämmöntuotannosta noin 15 % ja liikenteestä 7 % oli peräisin uusiutuvista energianlähteistä. Kokoluokaltaan ja elintasoltaan Saksaa suurin piirtein vastaavilla Ranskalla ja Britannialla on pienemmät energiantuotannon päästöt, sillä Ranska nojaa vahvasti ydin- ja Britannia tuulivoimaan.

Saksa on kuitenkin onnistunut vähentämään päästöjään 35,1 % vuodesta 1990, mikä on samaa tasoa esimerkiksi Suomen kanssa. Saksan energiapolitiikkaa on Fukushiman vuoden 2011 ydinvoimalaonnettomuudesta lähtien määritellyt Energiewende (energiakäännös), jonka tavoitteena on ydin- ja hiilivoiman korvaaminen uusiutuvilla energianlähteillä. Liittovaltion kolmen viimeisen ydinvoimalan on tarkoitus sulkeutua ensi vuoden lopussa

Ilmastolaillaan Saksa on sitoutunut  vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 mennessä 65 %, mutta maan perustuslakituomioistuimen katsottua Saksan ilmastotoimet riittämättömiksi on ilmastolakia hiljattain tarkennettu. Muutetun lain mukaan Saksan tulisi saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2045 mennessä.

Työpaikkojen tulevaisuus vai järjestelmän totaaliuudistus – puolueiden ehdotuksia ilmastopolitiikasta

Kaikki merkittävät puolueet oikeistopopulistista AfD:tä lukuun ottamatta haluavat rajoittaa lämpötilan nousun 1,5 asteeseen Pariisin sopimuksen mukaisesti. AfD (Alternative für Deutschland, Vaihtoehto Saksalle) puolestaan ajaa ainoana merkittävänä saksalaisena puolueena eroa Pariisin sopimuksesta. Hallitukseen AfD ainakaan näissä vaaleissa järjestelmällisen ulossulkemisen vuoksi tuskin päätyy, joten sen mahdollisuudet vaikuttaa liittovaltion ilmastopolitiikan suuntaan rajoittunevat tulevalla hallituskaudella huuteluun oppositiosta. 

Kaikki merkittävät puolueet oikeistopopulistista AfD:tä lukuun ottamatta haluavat rajoittaa lämpötilan nousun 1,5 asteeseen Pariisin sopimuksen mukaisesti. Klikkaa twiitataksesi

Lähes kaikki puolueet asettavat vaaliohjelmissaan tavoitevuoden hiilineutraaliuden saavuttamiseksi: SPD ja CDU tähtäävät ilmastolaissa määriteltyyn vuoteen 2045, ja FDP haluaisi myöhäistää tavoitetta vuoteen 2050. Vihreät lupaa hiilineutraaliutta kahdenkymmenen vuoden päästä. Päästöjen vähentäminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Vuosilukuja tärkeämpää on tarkastella sitä, mitä konkreettisia ilmastotoimia puolueet ajavat ja miten suuri merkitys muutoksilla olisi Saksan hiilijalanjäljelle. Saksalaiset ilmastoaktivistit ovat kritisoineet jopa Vihreiden vaaliohjelmaa siitä, että Saksa ei yllä sen avulla 1,5 asteen tavoitteeseen.

Tällä hetkellä gallup-kärjessä keikkuvat CDU ja SPD, jotka toivovat ilmastotoimista vipuvartta työpaikkojen ja vaurauden luomiseen. Ilmastokriisi nähdään puolueissa eritoten mahdollisuutena hyötyä uudenlaisista teollisuudenaloista ja teknologioista. CDU ja SPD uskovat ennemmin porkkanan kuin kepin voimaan päästövähennysten saavuttamiseksi, eivätkä ne aja esimerkiksi lakisääteistä rivakampaa kivihiilestä luopumista tai polttomoottoriautojen myyntikieltoa. Vastaava ilmastopoliittinen linja on FDP:llä, joka luottaa ilmastokysymyksissä pitkälti vapaiden markkinoiden ja kehittyvien teknologioiden kuten vetymoottoreiden voimaan. 

Sekä CDU että SPD ovat olleet viime vuodet hallitusvastuussa, ja vastatuulessa olleen ilmastolain säätämisen lisäksi muutkin Merkelin viimeisen hallituksen ilmastotoimet ovat jääneet sangen vähäisiksi: liikenteen ja lämmityksen päästöt ovat junnanneet viimeksi kuluneen vuosikymmenen ajan aika lailla paikoillaan, eikä uusiutuvan sähkön tuotantoa ole saatu jyrkempään kasvuun. Tiukkojen ilmastotoimien ajaminen on CDU:lle ja SPD:lle poliittisesti hankalaa, sillä niiden juuret ovat kietoutuneet yrityselämän ja ammattiliittojen ympärille. Ammattiliitoilla, kuten kemian- ja hiilikaivosteollisuuden IG BCE:llä, on vaikutusvaltaa työväenliikeestä alkunsa saaneeseen SPD:hen.

Tiukkojen ilmastotoimien ajaminen on CDU:lle ja SPD:lle poliittisesti hankalaa, sillä niiden juuret ovat kietoutuneet yrityselämän ja ammattiliittojen ympärille. Klikkaa twiitataksesi

Erityisesti Saksan itäisissä osavaltioissa ollaan huolissaan hiilikaivosten sulkemisesta johtuvista työpaikkojen menetyksestä. Näissä osavaltioissa SPD ja CDU kamppailevat äänestäjistä AfD:n kanssa, joka vastustaa vaalikampanjassaan näkyvästi ilmastotoimia, kuten polttoaineiden hinnankorotuksia, tuulivoimarakentamista ja maatalouden päästöjen leikkaamista. Etenkin CDU yrittää tasapainotella vanhan teollisuuden työpaikkojen turvaamisen ja uusiutuvan energian lisäämisen välillä.  Toisaalta ilmastopolitiikka aiheuttaa puolueen sisällä ristivetoa, sillä CDU:n baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n puoluejohtaja Markus Söder on pyrkinyt haastamaan  kansleriehdokas Laschetin ilmastolinjauksia ja ehdottanut niihin tuntuvia kiristyksiä. Söderille tämä on poliittisesti helppoa, sillä Baijeri on Pohjois-Saksaa vähemmän riippuvainen fossiilisista polttoaineista. CDU:n ja CSU:n jäsenistä koostuva Klima-Union -ryhmä ajaa sisarpuolueiden sisällä huomattavasti virallista linjaa tiukempaa ilmastopolitiikkaa. 

Vihreät ja Die Linke ehdottavat vaaliohjelmissaan suurpuolueita huomattavasti kireämpää linjaa ilmastopolitiikassa. Vihreät ajaa täysin uusiutuvaa energiantuotantoa vuoteen 2035 mennessä, ja se muokkaisi Saksan lainsäädäntöä laajemmin Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaiseksi. Kumpikin puolue ehdottaa kivihiilen vaihtoehdoksi pelkästään uusiutuvia energianlähteitä eikä maakaasua, jota CDU ja SPD ovat nykyisessä hallituksessa ajaneet kivi- ja ruskohiilen korvaajaksi. Vihreät on myös puolueista ainoa, jolla on vaaliohjelmassaan ehdotuksia ilmastonmuutokseen erottamattomasti kietoutuvan luontokadon torjumiseksi.

Tavoitteista toimintaan – mihin ilmastotoimiin tuleva hallitus tarttuu?

Saksalla on lakisääteinen velvoite luopua hiilivoiman käytöstä energiantuotannossa vuoteen 2038 mennessä, minkä myös SPD ja CDU allekirjoittavat vaaliohjelmissaan. Vihreät ja Die Linke kiristäisivät tavoitetta vuoteen 2030 ja korvaisivat hiilen uusiutuvilla energianlähteillä. Suljettavia hiilivoimaloita on vielä jäljellä, joten Saksan energiantuotannon tulevaisuus ja huoltovarmuuden turvaaminen aiheuttavat epäilemättä seuraavallakin hallituskaudella poliittisia vääntöjä — erityisesti, mikäli uusiutuvan energian tuotannon lisääminen ei etene riittävän nopeasti. Siirtymävaiheessa tarkoituksena on ollut käyttää hiilen sijasta maakaasua, jonka saanti turvattaisiin muun muassa Nord Stream 2 -kaasuputkella. Ainoastaan Vihreät vastustaa venäläistä kaasuputkea sekä ilmasto- että ulkopoliittisista syistä. Ydinvoimaan ei Saksassa haluta turvautua, sillä ydinvoiman alasajosta vallitsee puoluerajat ylittävä yhteisymmärrys. 

Saksan on leikattava tuntuvasti myös liikenteen päästöjä saavuttaakseen hiilineutraaliustavoitteensa. Kuuluisilla saksalaisilla moottoriteillä eli autobahneilla saa edelleenkin kaahata haluamaansa vauhtia, mihin Die Linke, Vihreät ja SPD haluaisivat puuttua 130 km/h:n nopeusrajoituksilla. CDU, FDP ja AfD vastustavat nopeusrajoituksia: moottoriteiden vauhdin hurma koetaan automaa Saksassa lähes kansalaisoikeudeksi. Tosiasiassa nopeusrajoitukset olisivat sangen vähäinen mutta helppo, edullinen ja liikenneturvallisuutta parantava keino päästöjen vähentämiseen. Ennen kaikkea keskustelu osoittaa, miten tärkeäksi autoilu liittovaltiossa koetaan – myös liittokansleri Merkel on viimeisen kautensa aikana pitänyt tiukasti autoteollisuuden puolta.

Vaaliohjelmiensa mukaan SPD ja CDU aikovat vähentää liikenteen päästöjä lähinnä joukkoliikenteen avulla ja lisäämällä raideliikennettä; suurpuolueet eivät mielellään kurittaisi yksityisautoilua. Die Linke ja Vihreät kannattavat edellä mainittujen porkkanoiden lisäksi muutamaa keppiä: uusien polttomoottoriajoneuvojen myynnin kieltämistä ja maan sisäisten lentojen korvaamista paremmilla junayhteyksillä. Saksan tulevan hallituksen on joka tapauksessa puututtava liikenteen päästöihin pian täyttääkseen kiristyvät EU-velvoitteensa. Useat puolueet FDP:stä Vihreisiin nojaisivat liikennepäästöjen leikkauksissa osittain vetyyn. Jää nähtäväksi, onko kokeellisesta teknologiasta pelastajaksi, vai turvaudutaanko siihen siksi, ettei puolueilla ole esittää konkreettisempia konsteja.

Usea puolue mainitsee vaaliohjelmassaan päästökaupan toimivana keinona etenkin teollisuuden ja energiantuotannon päästöjen hillitsemiseksi. Vihreät ehdottaa ainoana puolueena selkeää minimihintaa hiilitonnille, kun taas esimerkiksi CDU ja FDP kertovat kannattavansa päästökauppaa ja sen laajentamista EU-tasolla, mutta eivät tarjoile konkreettisia ehdotuksia toteutuksesta. 

Kokoaan suurempi Saksa

Saksan tulevan hallituksen ilmastolinjauksilla on monenlaista vaikutusta maan rajojen ulkopuolella. Ensinnäkin Euroopan väkiluvultaan ja taloudeltaan merkittävin valtio on avainasemassa EU:n ilmastopolitiikan tulevissa neuvotteluissa: komissio julkaisi heinäkuussa ehdotuksensa laajasta Fit for 55 -säädösehdotuspaketistaan, jonka tarkoitus on määritellä toimenpiteet, joilla EU leikkaa kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. EU:n lainsäädäntömenettelyn odotetaan kestävän noin kaksi vuotta, joten Saksan uudella hallituksella on paljon vaikutusvaltaa säädöspaketin lopulliseen sisältöön.

Toisekseen Saksan vahvan teollisuuden trendit heijastuvat kaikkialle maailmaan: mikäli Audi, Volkswagen, BMW ja muut autonvalmistajat ryhtyvät valmistamaan lähivuosina vain sähköautoja, niillä ajellaan koko maailman tieverkostoja pitkin. Esimerkiksi Volkswagen on jo ilmoittanut luopuvansa polttomoottoriautojen valmistuksesta vuoteen 2035 mennessä, joten tässä asiassa teollisuus on ollut saksalaisia poliitikkoja edellä. 

Saksan liittopäivävaalit pidetään sunnuntaina 26.9.2021

Kirjoittajat: Sunna Kokkonen ja Helinä Teittinen
Editointi ja kommentointi: Anna Saraste ja Julius Lehtinen
Kielenhuolto: Matti Marjamäki

Jaa