Jaa

Lukuaika: 12 minuuttia
Ursula von der Leyen, Euroopan komission puheenjohtaja // Kuva: Euroopan parlamentti (CC BY 2.0)

Viime vuosikymmenen globaalit kriisit, kuten ilmastokriisi, terrorismi, koronapandemia sekä pakolaiskriisi ovat puskeneet EU-yhteistyötä voimalla eteenpäin ja samalla vahvistaneet EU-komission roolia. Kriisien lähempi tarkastelu osoittaa, että yhteinen lähestymistapa tekee unionin jäsenvaltioista vahvempia – ja sen puute voi olla uhka koko Euroopan turvallisuudelle.

Euroopan unionin edellistä perussopimusuudistuksesta on kulunut 12 vuotta. Vuonna 2009 voimaan astunut Lissabonin sopimus teki EU-yhteistyöstä aiempaa intensiivisempää, kun sekä Euroopan parlamentti että komissio saivat lisää vaikutusvaltaa itselleen jäsenvaltioiden rinnalla. Lissabonin sopimuksen myötä on tutkijat ovat alkaneet puhua koko EU:n päätöksentekojärjestelmän politisoitumisesta ja samalla myös komission yhä poliittisemmasta roolista.

Lissabonin sopimuksen solmimisen aikoihin ei vielä tiedetty, että seuraavaa vuosikymmentä Euroopassa tulisi määrittämään kriisi toisensa perään: eurokriisi, ilmastokriisi, pakolaiskriisi, terroristi-iskut ja viimeisimpänä koronakriisi. Viime vuosikymmenen kriisien luoma epävarmuus on lisännyt komission mahdollisuuksia ottaa yhä määrätietoisempaa poliittista roolia EU:n linjausten määrittäjänä ja tuonut sille uudenlaista poliittista valtaa. Tästä uudenlaisesta vallasta esimerkkinä ovat komission määrätietoinen toiminta esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja terrorismin torjunnassa sekä koronakriisin hoitamisessa.

Viime vuosikymmenen kriisien luoma epävarmuus on lisännyt komission mahdollisuuksia ottaa yhä määrätietoisempaa poliittista roolia EU:n linjausten määrittäjänä ja tuonut sille uudenlaista poliittista valtaa. Klikkaa twiitataksesi

Samalla kriisit ovat myös paljastaneet myös EU:n suurimman heikkouden: jäsenvaltioiden kyvyttömyyden sitoutua yhtenäiseen politiikkaan sellaisten globaalien haasteiden edessä, joissa tätä yhtenäisyyttä selvästi tarvittaisiin. Esimerkiksi yritykset uudistaa EU:n maahanmuuttopolitiikkaa ovat kaatunut jäsenvaltioiden välisiin erimielisyyksiin, vaikka vuoden 2015 pakolaiskriisi osoitti, että yhteisiä pelisääntöjä selvästi tarvitaan.

Päästämällä tilaisuuden luoda yhtenäisempi maahanmuuttopolitiikka EU:lle käsistään, jäsenvaltiot tekivät itsestään ja EU:sta kokonaisuudessaan haavoittuvaisen sille hybridivaikuttamiselle, jota nyt todistamme Valko-Venäjän ja Puolan rajalla. Tämän valossa näyttää siltä, että syvempi yhteistyö tuo jäsenvaltioille vakautta ja turvaa – kun taas sen puute voi olla uhka koko Euroopan turvallisuudelle. Tämän syvemmän yhteistyön luomisessa yhä poliittisemmalla Euroopan komissiolla on tulevaisuudessa suuri rooli.

Uusi poliittisempi komissio

Komission uudenlaista määrätietoisuutta ja politisoitumista olemme saaneet nähdä erityisesti kahden viimeisen komission aikana, joista molemmat ovat joutuneet navigoimaan kriisien ja monimutkaistuvan maailman keskellä.

Komission politisoitumisesta alettiin puhua erityisesti Jean-Claude Junckerin komission aikana. Ensinnäkin Juncker valittiin niin kutsutun kärkiehdokasmenettelyn kautta, jonka mukaan neuvoston on komission puheenjohtajaehdokkaan valinnassa otettava huomioon europarlamenttivaalien tulokset. Tämä jo itsessään korosti komission entistä poliittisempaa roolia. Lisäksi Junckerin komissio tiivisti yhteyksiään jäsenvaltioiden päättäjiin ja valitsi entistä selkeämmät prioriteetit työskentelylleen. Eurokriisin ja terroristi-iskujen kaltaisten kriisien keskellä Juncker kykeni perustelemaan, että hänen komissionsa oli otettava poliittisempaa roolia kriisien hoitamiseksi. Tämän kehyksen Juncker valitsi alusta alkaen. Puheessaan Euroopan parlamentille Juncker kuvasi itsekin tulevaa komissiotaan “erittäin poliittiseksi”.

Nykyisen komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen taas kuvasi aloittaessaan omaa komissiotaan “geopoliittiseksi komissioksi, jota Eurooppa kipeästi kaipaa”. Globalisaation, ilmastonmuutoksen sekä kiihtyvän teknologisen kehityksen myötä komissiolla on tälle geopoliittiselle roolille myös perusteet. Sen toimivallan piiriin kuuluvilla elementeillä, kuten kaupalla, teknologialla tai kilpailupolitiikalla on yhä enemmän strategista ja turvallisuuspoliittista merkitystä.

Komission valtapyrkimykset tulevat näkyväksi, kun tarkastelee lähemmin sen toimintaa viime vuosikymmenen kriisien yhteydessä. Aina kun kunkin kriisin hoitaminen on noussut jäsenvaltioiden agendalle, komissio on esittänyt oman pitkäaikaisen visionsa yhteistyön syventämiseksi kriisiä koskevalla politiikka-alueella. Ratkaisua on haluttu hakea kriisien yhteydessä nimenomaan ylikansallisella tasolla, joka on tehnyt komissiosta merkittävän toimijan niiden ratkaisemiseksi.

Aina kun kunkin kriisin hoitaminen on noussut jäsenvaltioiden agendalle, komissio on esittänyt oman pitkäaikaisen visionsa yhteistyön syventämiseksi kriisiä koskevalla politiikka-alueella. Klikkaa twiitataksesi

Vaikka EU-lainsäädännöstä sopivat jäsenvaltioiden neuvosto ja Euroopan parlamentti, on komissiolla aloitteentekijänä valta kehystää lainsäädäntö parhaaksi katsomallaan tavalla. Ilmastonmuutoksen, terrorismin torjunnan sekä koronakriisin osalta komissio on onnistunut luomaan yhtenäisen lähestymistavan, joka on tuonut vakautta Eurooppaan ja tehnyt jäsenvaltioista valmiimpia kohtaamaan tulevat kriisit.

Ilmastotoimet, terrorismin torjunta ja koronakriisi – komission poliittiset taidonnäytteet

Kun IPCC julkaisi vuonna 2018 Pariisin ilmastosopimuksen vaikutuksia arvioivan raportin, herätti se poikkeuksellisen laajaa maailmanlaajuista huomiota. Vaikka raportin sisältö oli melko tekninen, sen pääsanoma oli selvä – ilman nopeita toimia ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi alle 1,5 asteen, elämä maapallolla kävisi ihmiskunnalle yhä tukalammaksi.

Raportin julkaisemisen jälkeen komissio onnistui kiihdyttämään EU:n ilmastotoimia ja luomaan EU:lle yhtenäisemmän lähestymistavan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Vuosi raportin julkaisusta komissio julkaisi ehdotuksensa Vihreän kehityksen ohjelmasta ja kaksi vuotta raportista se esitteli EU:n ilmastolain, joka sitoi ilmastotavoitteet osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Tämä laki astui voimaan kesällä 2021.

Vuosina 2015 ja 2016 komissio taas onnistui tiivistämään EU:n yhteistyötä sisäisen turvallisuuden alalla terrorismin vastaisten toimien siivittämänä. Silloin eurooppalaisten turvallisuudentunnetta järkyttivät Pariisissa ja Brysselissä tapahtuneet terrori-iskut, jotka kiinnittivät huomion Schengen-alueen turvallisuushaasteisiin. Vapaan kaupan ohella vapaasta liikkuvuudesta pääsivät hyötymään myös kansainväliset rikollisjärjestöt.

Iskut lisäsivät jäsenvaltioiden painetta tiivistää yhteistyötä turvallisuuden ja terrorismintorjunnan aloilla. Vain kuukausi Brysselin iskujen jälkeen komissio esitteli ehdotuksensa turvallisuusunionista, jonka visiona oli turvallisuusyhteistyön syventäminen EU-tasolla.

Komissio kehysti ehdotuksensa siten, että tiiviimpi turvallisuusyhteistyö EU-tasolla oli välttämätöntä terrorismin kaltaisten rajat ylittävien uhkien torjunnassa. Näin se petasi itselleen suurempaa roolia jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvalla sisäisen turvallisuuden alalla. Terrorismin vastaiset toimet ovatkin puskeneet EU:n turvallisuusyhteistyötä voimalla eteenpäin. 

Vuonna 2020 alkanut koronakriisi osoitti viimeistään, että kriiseistä tulisi etsiä tietä ulos nimenomaan koordinoidun EU-yhteistyön avulla. Unioni onkin vaikuttanut pandemian sujuvan hoitamisen taustalla enemmän kuin moni kansalainen ymmärtää. EU on turvannut EU-kansalaisten palautuksia ulkomailta kotiin liikkumisrajoitusten keskellä, taannut kriittisten alojen työntekijöiden ja tavaroiden liikkumisen rajojen yli, helpottanut lainojen myöntämistä kotitalouksille ja yrityksille, koordinoinut apua pandemiasta pahimmin kärsiville alueille sekä rahoittanut rokotetutkimusta rokotusten vauhdittamiseksi.

Vuonna 2020 alkanut koronakriisi osoitti viimeistään, että kriiseistä tulisi etsiä tietä ulos nimenomaan koordinoidun EU-yhteistyön avulla. Unioni onkin vaikuttanut pandemian sujuvan hoitamisen taustalla enemmän kuin moni kansalainen ymmärtää. Klikkaa twiitataksesi

Näyttää myös siltä, että muiden globaalien kriisien tavoin pandemia syventää EU-yhteistyötä entisestään. EU-elpymis- ja palautumistukiväline sisältää visioita vahvemman Euroopan rakentamiseksi ja laajentaa yhteistyötä jälleen uudelle, tuntemattomalle alueelle: yhteisen lainanoton pariin. Vaikka lainanotto venyttää joidenkin näkemysten mukaan perussopimusten rajoja äärimmilleen ja aiheuttaa kiivasta keskustelua demokratian sekä oikeudenmukaisuuden toteutumista jäsenvaltioissa, ovat jäsenvaltiot lopulta vakuuttuneet sen tärkeydestä Euroopan kasvun turvaamiseksi.

Mikä sitten selittää komission onnistumisia yhteisen lähestymistavan luomisessa näiden kriisin yhteydessä? Kyse on ennen kaikkea yhteiskunnallisesta paineesta joka oikeuttaa komission suuremman roolin.

Ilmastotoimien osalta merkittävänä kannustimena jäsenvaltioiden yhteisen linjan löytymiselle on toiminut yritysten odotukset yhteisten ilmastotavoitteiden sopimiseksi sekä kansalaisten huoli ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Tiiviimmän turvallisuusyhteistyön taustalla on ollut eurooppalaisten huoli terrorismista merkittävänä turvallisuusuhkana sekä vapaan liikkuvuuden aiheuttamat ikävät lieveilmiöt. Koronakriisistä nousemisen osalta komission rooli on nähty tärkeänä etenkin talouden elpymisen kannalta ja esimerkiksi ekonomistit ovat puhuneet yhteisestä lainanotosta tärkeänä instrumenttina tässä.

Komission kompastuskivi: EU:n rikkinäinen maahanmuuttopolitiikka

Yhden viime vuosikymmenen kriisin hoitamisessa EU on kuitenkin epäonnistunut surkeasti. Yhtenäisen maahanmuuttopolitiikan puuttumisesta on muodostumassa EU:lle todellinen ongelmavyyhti.

Vaikka pakolaisuutta aiheuttavista juurisyistä oli EU:ssa tiedetty jo pitkään, yllätti vuoden 2015 pakolaiskriisi EU-maat täydellisesti. Eurooppaan pyrkivien pakolaisten määrä kasvoi 84 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. EU-maiden turvapaikkajärjestelmät olivat täysin kykenemättömiä käsittelemään tällaisia määriä turvapaikkahakemuksia, etenkin kun ne on suunniteltu maahantulon estämiseen ennemmin kuin sen helpottamiseen.

Jäsenvaltioiden johtajille tilanne oli tukala. Euroopan valtioita sitoi kansaiväliset sekä EU:n itsensä luomat velvoitteet turvapaikkahakemusten oikeudenmukaisesta käsittelystä ja suojan tarjoamisesta sitä tarvitseville. Samalla he tiesivät, että tilanteesta syntyisi todennäköisesti hankaluuksia kotimaan politiikassa, sillä eurooppalaiset olivat jo valmiiksi huolissaan maahanmuutosta. Vuoden 2014 Eurobarometrin mukaan eurooppalaisia eniten huolettavat asiat olivat maahanmuutto ja talous.

Muiden vuosikymmenen kriisien tavoin Komissio yritti luoda yhtenäistä lähestymistapaa myös pakolaiskriisiin esittämällä Euroopan muuttoliikeagendan uusimista. Yhteisen lähestymistavan rakentaminen kuitenkin epäonnistui surkeasti. Yritykset korjata turvapaikkajärjestelmän rakenteellisia ongelmia tyssäsi jäsenvaltioita repiviin ristiriitoihin ja etenkin Visegrad-maiden vastustukseen. Kukin jäsenmaa yritti vuorollaan löytää kompromissia Dublinin asetuksen uudistamiseksi, mutta turhaan. Lopulta komissio veti tätä koskevan esityksensä pois loppuvuodesta 2020.

Jäsenvaltiot saivat sovittua ainoastaan EU:n ulkorajoille kohdituvista operaatioista, jotka osoittautuivat EU:n omien arvojen valossa kyseenalaisiksi. Useat ihmisoikeus- ja pakolaisjärjestöt syyttivät EU:ta “ongelman ulkoistamisesta” ja vastuun pakoilusta sen omien rajojen sisällä.

Miksi sitten yhteisen lähestymistavan luominen maahanmuuton osalta on osoittautunut komissiolle muita kriisejä hankalammaksi? Kyse on maailmanpolitiikan ikiaikaisesta vastakkainasettelusta valtioiden suvereniteetin ja ihmisoikeuksien välillä. Milka Sormunen kiteyttää asian hyvin Perustuslaki-blogin kirjoituksessa: Jokaisella on oikeus hakea turvapaikkaa, mutta ei saada turvapaikkaa. Ihmisoikeuksien suojajärjestelmät hakevat jatkuvasti tasapainoa ihmisoikeuksien turvaamisen ja valtion suvereniteetin välillä.

Yhteiskunnallinen paine yhteisen lähestymistavan luomiselle oli siis tämänkin kriisin osalta olemassa, mutta komission yritykset kaatuivat komission ja koko unionin tulevaisuuden ytimessä olevaan ongelmaan: kuinka vakuuttaa jäsenvaltiot siitä, että EU-yhteistyö on välttämätöntä monimutkaistuvassa maailmassa, vaikka se tarkoittaisi itsemääräämisoikeutta koskevista periaatteista luopumista.

Komission yritykset yhteiselle lähestymistavalle kaatuivat ongelmaan: kuinka vakuuttaa jäsenvaltiot siitä, että EU-yhteistyö on välttämätöntä monimutkaistuvassa maailmassa, vaikka se tarkoittaisi itsemääräämisoikeutta koskevista periaatteista luopumista. Klikkaa twiitataksesi
Onko komission yhä vahvempi rooli väistämätöntä tulevaisuudessa?

EU:n hajanaisuudesta hyötyvät tahot pyrkivät käyttämään hyväkseen EU:n kyvyttömyyttä luoda yhtenäistä politiikkaa globaalien haasteiden yhteydessä. Tästä esimerkkinä Valko-Venäjän röyhkeä yritys aiheuttaa sekasortoa unionissa työntämällä siirtolaisia Puolan ja samalla EU:n rajalle. EU on hankalassa asemassa jossa sen toisaalta on sitouduttava ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä kansainvälisiin sopimuksiin, mutta samalla estettävä tilannetta luisumasta vuoden 2015 kaltaiseen kaaokseen.

Valko-Venäjä tietää iskevänsä EU:n heikkoon kohtaan. Maahanmuuttokysymykset ovat niitä, joissa jäsenvaltiot eivät ole kyenneet luomaan yhteistä linjaa. Tämä siitäkin huolimatta, että vuoden 2015 tapahtumat osoittivat selvästi, että jokaisen maan oma sooloilu johtaa kaoottiseen lopputulokseen. Kuten Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola totesi Ylen A-studiossa 11.11.2021, tuomalla turvapaikkaa hakevia siirtolaisia EU:n ulkorajoille, pyritään saamaan aikaan kuohuntaa jäsenmaiden kotimaan politiikassa. Tämä taas takaa sen, että EU:n yhteinen suunta pysyy hukassa.

Nyt käynnissä oleva hybridivaikuttaminen on osoitus siitä, että EU:n kykenemättömyys luoda yhtenäistä politiikkaa ja syventää yhteistyötä on se tekijä, joka tekee EU:sta ja samalla sen jäsenvaltioista haavoittuvaisia. Jos hybridivaikuttamista ajatellaan nykyajan sodankäyntinä, jäsenvaltioiden paras vaihtoehto varmistaa puolustuksensa on syventää yhteistyötä laaja-alaisesti. Tästä näkökulmasta epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka on EU:lle vakava turvallisuusriski.

Tässä valossa on selvää, että jäsenvaltiot tarvitsevat EU:ta ja komissiota yhä enemmän tulevaisuudessa. Politiikka-alueet, joissa EU on onnistunut toimimaan nopeasti ja luomaan yhtenäistä politiikkaa, ovat tuoneet Euroopalle vakautta ja turvaa sekä auttaneet jäsenvaltioita nousemaan kriiseistä entistä vahvempana.

Vahvemman EU:n tiellä ovat kuitenkin jäsenvaltiot itse. Kyvyttömyys syventää yhteistyötä kriittisillä politiikka-aloilla tulee aiheuttamaan EU:lle haasteita tulevaisuudessa. Tärkeintä olisi tehdä komission työ näkyväksi myös kansalaisille ja saada heidät ymmärtämään yhteistyön hyödyt.

Kirjoittaja: Iida Nalli
Kommentointi ja editointi: Helinä Teittinen
Kielenhuolto: Hanna Lehto

Jaa