Jaa

Lukuaika: 4 minuuttia

Jussi Pekkarinen (2021): Diplomatian tuntemattomat tekijät – Ulkoministeriön puolisoyhdistyksen historia. Otava.

Ulkoministeriön historioitsijan Jussi Pekkarisen kirjoittama Diplomatian tuntemattomat tekijät – Ulkoministeriön puolisoyhdistyksen historia esittelee perinteisestä diplomatianteosta varjoon jääneitä henkilöitä. Kattaviin haastatteluihin pohjautuva historiikki antaa moniäänisen kuvan edustustyön haasteista, keskeisistä henkilöistä ja edunvalvonnasta. Teos herättää kysymään kansainvälisen uran taustoista ja sen eteen tehdyistä valinnoista.

Ulkopolitiikasta kiinnostuneille ulkoasiainhallinto näyttäytyy yhtenä mahdollisuutena kansainväliselle uralle. Diplomatian tuntemattomat tekijät kertoo kansainvälisestä työkulttuurista ja asettaa myös pohtimaan diplomaattiuraa perheen ja puolison näkökulmasta. Ulkoasiainhallinto tarjoaa mutta myös vaatii paljon.

Ura diplomaattina merkitsee säännöllistä muuttamista. Myös puoliso joutuu pakkaamaan tavarat ja jättämään tutut piirit taakseen diplomaattikumppanin uran vuoksi. Virkamiehen vaimo toimikin pitkään myös taloudenhoitajana ja mahdollisti ulkoasiainhallinnon pyörimisen vaivatta – saamatta lainkaan palkkaa. Kodin hoitamisen ohella puolison oli edustettava virkamiestään arvovieraille ja oltava valistunut keskustelukumppani edustustilaisuuksissa. Kirjassa eräs haastateltava toteaa, että asemapaikassa virkamiehen nähtiin edustavan maata ja puolison maan kansalaisia.

Tarve puolisoyhdistykselle syntyi vertaistuen antamista ja ulkomaantehtävissä tarvittavien taitojen välittämistä varten. Ulkoasiainhallinnon Rouvien yhdistys perustettiin vuonna 1968 ajamaan kaikkien virkamiespuolisoiden etuja, ei pelkästään suurlähettiläiden puolisoiden. Edustustojen hierarkia oli tiukka, eivätkä puolisot kerryttäneet työeläkettä täysipäiväisestä tehtävästään huolimatta. Edunvalvonnan tarve korostui, mutta sen lisäksi yhdistyksen toiminta keskittyi kanssakäymisen ja vertaistuen tarjoamiseen.

Työtä valtion hyväksi

Ulkoasiainhallinnon työntekijöiden arki vaihtelee asemapaikan mukaan. Edustustossa haasteen saattaa aiheuttaa kohdemaata vaivaava krooninen rahapula, toisinaan epävarma sähkönjakelu. Yhteistä kuitenkin on työn epäsäännöllisyys. Ilta- ja viikonlopputöiden yleisyys on näkyvä piirre jokaisella asemapaikalla.

Saavuttamatta on se kaikkein tärkein: korvaus puolison suorittamasta työstä edustustossa. Klikkaa twiitataksesi

Vuosikymmenten määrätietoinen edunvalvontatyö on tuottanut tulosta. Nykyään moni puolison ja perheen asemaa tukeva uudistus on toteutunut. Näihin lukeutuu niin palkkauksen yhdenmukaistaminen, koulukirjojen saaminen Suomesta kuluttomasti sekä edustustojen kalustamiseen ja muuttorahan tarjoamiseen liittyvät edut. Saavuttamatta kuitenkin on se kaikkein tärkein: korvaus puolison suorittamasta työstä edustustossa. Puolisot tekevät pitkiä työtunteja Suomen valtion hyväksi edelleen palkatta. Palkan tarvetta yhdistys on perustellut sillä, että puolisot lähes velvoitetaan tekemään edustustyötä, eivätkä uramahdollisuudet ulkoasiainhallinnon ulkopuolella ole useinkaan pysyviä asemapaikkarotaation vuoksi.

Etujen ajamisen lisäksi kysymykset alun perin tiukasti naisille tarkoitetun yhdistyksen inklusiivisuudesta ovat herättäneet keskustelua vuosien varrella. Vuonna 1995 Ulkoministeriön puolisoyhdistykseksi nimensä vaihtaneen yhdistyksen säännöt mahdollistavat myös muiden kuin naisten liittymisen jäseneksi. Nykyään puolisolta ei enää odoteta täysipäiväistä kotihoitajan roolia tai Suomen kansan edustamista, vaan puolisoiden uraorientoituneisuus ja ulkomaalaistaustaiset puolisot ovat tulleet osaksi järjestöä.

Pitkään vain ulkoministeriö ja Kansainvälisten asioiden valmennuskurssi (KAVAKU) oli ainoa portti maailmalle, mutta myöhemmin väylä kansainvälisyyteen avautui yritysmaailman ja järjestökentän kautta. Samalla aiemmin miesvaltainen virkakoneisto monipuolistui ja mukaan tuli naisia palvelukseen. Kuvaava esimerkki on yhdistyksen jäsenistä käytetyn vähättelevän edustusrouva-nimityksen jääminen menneisyyteen ja muuttuminen heterogeenisemmäksi, yhdistyksen jäseniä kattavammin kuvaavaksi ”puolisoksi”.

Historiallinen sukellus ulkoasiainhallinnon vuosikymmeniin

Lähes 300-sivuisessa teoksessa historiallisen kuvauksen ohella käsitellään puolisoyhdistystä temaattisesti julkisuuden, koulutuksen ja edunvalvonnan kautta. Kirjan lopussa luodaan katsaus yhdistyksen uudenlaisiin toimintatapoihin ja esitetään kysymys tulevaisuuden toiminnan tarpeista. Toisinaan kirjan ominaisuus juuri yhdistyksen historiikkina on sen suurin hidaste. Paikoitellen teos keskeyttää mielenkiintoiset aikalaiskuvaukset käymällä seikkaperäisesti läpi yhdistyksen historiaa kokouksien ja puheenjohtajakausien virratessa sivulta toiselle.

Kirja antaa äänen aiemmin vähäisemmälle huomiolle jääneille puolisoille ja heidän kokemuksilleen ulkoministeriössä uraa tekevän kumppanin rinnalla. Klikkaa twiitataksesi

Kehuttavaa teoksessa on lukuisten haastatteluiden ja aikalaislähteiden nivominen sujuvaksi esitykseksi yhdistyksen eri vaiheista. Lukijan harmiksi lähdeluettelo kattaa pelkästään kuvalähteet, eikä kirjassa ole historiateoksille ominaisia viitteitä. Kuitenkin sujuvasanainen teksti liikkuu nopeasti eteenpäin, ja teoksen sivuilla ehditään esittelemään kattavasti keskeisiä yhdistyksen henkilöhahmoja jäämättä liikaa kiinni vuosilukujen luettelemiseen.

Kirjan ansiona on uuden näköalan tuominen ulkoasiainhallinnon kulissien taakse ja diplomatian päivittäiseen arkeen. Kirja antaa äänen aiemmin vähäisemmälle huomiolle jääneille puolisoille ja heidän kokemuksilleen ulkoministeriössä uraa tekevän kumppanin rinnalla. Perinteisesti miesvaltaisen alan tarkasteleminen monipuolisemmasta perspektiivistä kantaa lukijan kirjan viimeisille sivuille asti. Ilman puolisoiden näkymätöntä työtä ei suomalainen diplomatia olisi nykyisenlainen.

Kirjoittaja: Eetu Kukila

Editointi: Ronni Läpinen, Johanna Ketola

Kielenhuolto: Matti Marjamäki

 

Jaa