Jaa

Lukuaika: 9 minuuttia

Poliisiveneitä parkissa Salomonsaarten pääkaupunki Honiarassa. Taustalla näkyvä betonirakennus on maan parlamentti. Kuva: Phenss, Wikimedia Commons (CC BY-SA 4.0)

Kiinan ja Salomonsaarten välinen turvallisuussopimus nostatti Tyynenmeren alueen poliittiset tuulet myrskylukemiin. Mutta mitä sopimus tarkoittaa?

Viime vuoden marraskuun lopulla hallituksen vastainen mielenosoitus Salomonsaarten pääkaupungissa Honiarassa kärjistyi mellakoiksi, joissa kuoli kolme ihmistä. Kymmeniä rakennuksia poltettiin maan tasalle, erityisesti kiinalaisessa kaupunginosassa, ja satoja ihmisiä pidätettiin. Mellakat olivat seurausta kuukausia jatkuneesta ja voimistuneesta kritiikistä pääministeri Manessah Sogavaren hallintoa kohtaan, ja havainnollistivat maassa pitkään kyteneitä sisäisiä jännitteitä. Kuten salomonsaarelainen politiikan ja oikeustieteen asiantuntija Transform Aqorau totesi päivä mellakoiden alettua, tapahtumat tulivat maan tapahtumia seuranneille yllättäen, mutta eivät yllätyksenä.

Vajaan 700 000 asukkaan ja lähes tuhannesta saaresta koostuvan valtion lähihistoriaa värittävät eri etnisten ryhmien ja maakuntien väliset yhteenotot, jotka johtivat konfliktiin 90-luvun lopulla ja yli vuosikymmenen jatkuneeseen RAMSI-rauhanturvaoperaatioon vuosina 2003-2017. Päävastuu RAMSI:ssa oli Australialla. RAMSIin osallistui myös laaja joukko rauhanturvajoukkoja Uudesta-Seelannista, Fidziltä, Papua Uudesta-Guineasta ja Tongalta, sekä pienemmässä määrin jokaisesta muustakin alueen saarivaltiosta. RAMSIa voidaankin pitää todellisena alueellisena rauhanturvaoperaationa. Myös marraskuun mellakoiden jälkeen maahan lähetettiin nopeasti joukkoja Australiasta, Papua Uudesta-Guineasta ja Fidziltä.

Erityisesti diplomaattisten suhteiden siirtäminen Taiwanilta Kiinalle vuonna 2019 on aiheuttanut Salomonsaarilla sisäisiä jännitteitä. Diplomaattisuhteiden siirtämistä on vastustanut varsinkin Malaitan provinssi, jolla on vuosikymmenten läheiset kehitysyhteistyösuhteet Taiwaniin, ja joka on siirron vuoksi voimistanut itsenäistymisvaateitaan. Heti siirron jälkeen provinssi ilmoitti pitävänsä asian tiimoilta kansanäänestyksen, ja malaitalaiset olivat keskeisessä roolissa marraskuun 2021 mellakoissa, kun suuri joukko provinssin asukkaita kokoontui pääkaupunkiin osoittamaan mieltään Sogavaren hallintoa vastaan. Mielenosoittajien mukaan nykyhallitus ei ole ottanut alueen tarpeita riittävästi huomioon.

Tämän vuoden maaliskuussa Salomonsaaret nousi jälleen kansainvälisen lehdistön valokeilaan, kun julkisuuteen vuodettiin tieto maan tekemästä turvallisuussopimuksesta Kiinan kanssa. Huhtikuun lopulla pääministeri Sogavare vahvisti sopimuksen syntyneen, ja puolusti sen solmimista sekä maansa parlamentille että kansainväliselle medialle kansallisiin etuihin vetoamalla samalla muistuttaen, että jokaisella maalla on oikeus itse valita kumppaninsa.

Vuodetun sopimusversion mukaan Kiina saa valtuudet, valtioiden niin halutessa ja yhteisesti päättäessä, lähettää maahan poliisi- ja sotilashenkilökuntaa. Klikkaa twiitataksesi

Siitä huolimatta, että vain harva on nähnyt varsinaisen allekirjoitetun sopimuksen, uskotaan sen sisällön vastaavan vuodettua dokumenttia. Vuodetun sopimusversion mukaan Kiina saa valtuudet, valtioiden niin halutessa ja yhteisesti päättäessä, lähettää maahan poliisi- ja sotilashenkilökuntaa. Tämän lisäksi kiinalaisia sotilaita ja poliiseja voidaan käyttää turvaamaan maan yhteiskuntarauha. Kommentaattorit ympäri maailman, erityisesti Yhdysvalloissa ja Australiassa, ovat kilvan julistaneet, kuinka turvallisuussopimus tulee radikaalisti muuttamaan Tyynenmeren turvallisuusarkkitehtuurin, ja pitäneet sopimuksen syntymistä merkkinä Kiinan yhä vahvemmasta sotilaallisesta asemasta – ja uhasta – alueella.

Sopimus on myös saanut Australian ja Yhdysvallat reagoimaan välittömästi ja lähettämään korkean tason diplomaatteja maahan. Kaikkien ystävä, ei ketään vastaan -politiikkaan luottavalle Sogavaralle keskeisten suurten valtioiden kiinnostus Salomonsaariin on sisäpoliittinen sulka hattuun, mutta politiikan riskeistä on myös syntynyt paljon keskustelua maan sisällä. Salomonsaarelaisen toimittajan Samson Saden mukaan turvallisuussopimuksen salaaminen maan perinteisiltä kumppaneilta ja alueen muilta saarivaltioilta on erityisen ongelmallista tulevaisuuden alueellisen yhteistyön kannalta.

Tyynenmeren turvallisuusarkkitehtuurin kipukohdat

Tyynimeri on maailman suurin merialue ja tästä syystä myös geo- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävä. Viimeisten vuosien aikana Kiinan roolin vahvistuminen on lisännyt turvallisuuspoliittista liikehdintää alueella. Tyynenmeren alueen valtioiden yhteistyö, ja erityisesti Yhdysvaltain johtama Indo-Tyynenmeren strategia, ovat tuoneet perinteisen turvallisuuspoliittisen ajattelun alueellisen politiikan keskiöön. Myös niin Ranska, Australia kuin Uusi-Seelantikin ovat artikuloineet omat Tyynenmeren strategiansa, ja jopa EU luonut oman erityislähettilään tehtävän Tyynenmeren alueelle viime vuoden lopulla. Tyynenmeren saarivaltioiden kannalta on merkittävää, että Indo-Tyynenmeren strategioiden fokus on perinteisessä sotilaallisessa ja taloudellisessa turvallisuudessa, kun taas saarivaltioiden keskeisimpänä turvallisuusuhkana on ilmastonmuutos.

Saarivaltioiden näkökulmasta esimerkiksi viime vuonna solmittu AUKUS-turvallisuusyhteistyö Australian, Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kesken on erittäin ongelmallinen. AUKUS-sopimus mahdollistaa ydinkärkiä kuljettavien alusten sijoittamisen eteläisen Tyynenmeren alueelle samalla, kun alueen saarivaltiot ovat olleet aina 1950-luvulta lähtien tärkeitä ydinasekiellon kannattajia. Suurvaltapolitiikan välinpitämättömyys saarivaltioiden keskeisistä turvallisuusintresseistä on AUKUS-yhteistyön kontekstissa räikeä loukkaus näiden valtioiden ajamaa täydellistä ydinasekieltoa vastaan. AUKUS-kontekstissa on lähes ironista, että kun Salomonsaaret päättää turvallisuussopimuksen Kiinan kanssa olevan keskeinen sen omien kansallisten turvallisuusetujensa kannalta, nousee sopimuksesta valtava kohu niin Australiassa kuin Yhdysvalloissakin, jotka vähät välittivät saarivaltioiden vastustuksesta AUKUS-sopimuksen suhteen.

Australia on ollut hyvin hidas vastaamaan alueen saarivaltioiden huoliin ilmastonmuutoksesta. Klikkaa twiitataksesi

Erityisesti Australian suhde lähimpiin naapureihinsa turvallisuuden alalla on monin tavoin ongelmallinen. Australia oli keskeisessä roolissa RAMSI- rauhanturvaoperaation koordinoinnissa Salomonsaarilla 2000-luvulla ja turvallisuusyhteistyö on jatkunut vuonna 2017 solmitun yhteistyösopimuksen puitteissa. Australia oli ensimmäisenä maana lähettämässä poliisijoukkoja Honiaraan myös vuoden 2021 mellakoiden alettua. Australialla on myös turvallisuusyhteistyötä Fidzin kanssa. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä on kuluvan vuoden alussa Nadiin avattu uusi koulutuskeskus Blackrock, jonka tarkoituksena on tarjota alueellista koulutusta rauhanturvaamisessa ja humanitaarisessa kriisinhallinnassa yhteistyössä Fidzin puolustusvoimien kanssa.

Samanaikaisesti Australia on ollut hyvin hidas vastaamaan alueen saarivaltioiden huoliin ilmastonmuutoksesta. Tyynenmeren saarivaltiot pitävät aluevesineen hallinnassaan valtaosaa maailman suurimmasta valtamerestä. Ne ovat aktiivisesti ajaneet eksistentiaalisten turvallisuusuhkiensa kansainvälistä tunnustamista Blue Pacific -yhteistyön kautta, ja olleet merkittäviä toimijoita kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. Vuonna 2021 alueen saarivaltiot antoivat julistuksen, jolla ne keskenään päättivät merialueidensa rajojen jäädyttämisestä vastauksena merenpinnannousun aiheuttamaan uhkaan. Valtiot vaativat, että merenpinnannousu ei saa vaikuttaa niiden merialueiden kokoon – ja näin tulkitsivat tänä vuonna 50 vuotta täyttävää YK:n merioikeusyleissopimusta omien turvallisuusintressiensä kannalta erittäin innovatiivisesti. Ainutlaatuisen julistuksen taustalla on aito huoli siitä, että ilmastonmuutosta kansallisena turvallisuusuhkana ei kansainvälisesti oteta tarpeeksi vakavasti huomioon.

Ilmastonmuutokseen ja AUKUS-sopimukseen liittyvien turvallisuushuolien sivuuttamisesta huolimatta Australia on Salomonsaarten ja Kiinan solmittua turvallisuussopimuksensa korostanut, kuinka Tyynenmeren turvallisuusratkaisujen tulisi olla Tyynenmeren perheen käsissä. Australiassa käydään tällä viikolla parlamenttivaalit, ja turvallisuussopimus on noussut myös vaalikeskusteluihin. Scott Morrisonin johtaman koalition vaaleissa haastava työväenpuolue on kutsunut turvallisuussopimuksen syntymistä Australian ulkopolitiikan suurimaksi takaiskuksi Tyynenmeren alueella sitten toisen maailmansodan. Symbolisena tappiona pidettäneen myös sitä, että Kiinan ulkoministerin Wang Yin huhutaan saapuvan Salomonsaarille juuri Australian vaalien aattona.

Tyynenmeren perheen turvallisuuskysymysten keskittyminen perinteisen sotilaallisen turvallisuuden alalle on hyvin ongelmallinen lähestymistapa ilmastonmuutoksen etulinjassa olevien valtioiden kannalta. Vuonna 2018 Palaun ilmastoneuvottelija Xavier Matsutaro totesi Australian asennoitumisen suhteessa sen naapureihin olevan loukkaava viitaten maan heikkoon ilmastopolitiikkaan. Kiinan ja Salomonsaarten välisen turvallisuussopimuksen jälkeen on julkisuuteen nostettu samankaltaisia puheenvuoroja myös suhteessa taloudelliseen ja sotilaalliseen turvallisuuteen. Australia on kutsunut Tyynenmeren saarivaltioita omaksi takapihakseen, mikä on valtioiden kannalta alentavaa, ja kertoo yhä jatkuvasta uuskolonialistisesta asenteesta näitä itsenäisiä valtioita kohtaan. Parlamentille antamassaan puheessa Sogavare itse vaati takapihavertauksen käytön lopettamista toteamalla, että takapiha on alue, jolle roskat ja käymälät sijoitetaan. Sogavaren kielenkäyttö vastauksena länsimaiden kritiikille on ollut värikästä, mutta siinä on myös vinha perä.

Turvallisuussopimuksen seuraukset

Koska tiedot Kiinan ja Salomonsaarten turvallisuussopimuksen yksityiskohdista ovat yhä vajavaisia, on sen kansainvälispoliittisia seurauksia vaikea tässä vaiheessa arvioida. Australian ulkoministeriön huolet erityisesti prosessin läpinäkyvyyden puutteesta ovat asiallisia ja sen mahdollisia vaikutuksia alueen turvallisuusarkkitehtuurille ei pidä myöskään vähätellä – siitä huolimatta, että Sogavare on myös vakuuttanut, että maahan ei tulla avaamaan Kiinan sotilastukikohtia. Diplomaattinen keskustelu Australian, Yhdysvaltain ja Salomonsaarten välillä tullee jatkumaan, vaikka Sogavare onkin vakaasti ilmoittanut, että maa ei sopimuksesta myöskään peräänny.

Kriitikot ovat esittäneet turvallisuussopimuksen olevan vain yksi esimerkki lisää Salomonsaarten huonosta hallinnosta ja korruptiosta. Jo diplomaattisuhteita vaihdettaessa levisi huhuja valtavista rahamääristä, joita kansanedustajille maksettiin, jotta he äänestäisivät Pekingin puolesta. Myös turvallisuussopimuksen taustalla uskotaan olevan taloudelliset kannusteet. Australian puolustusministeri Peter Dutton on suoraan todennut, että toisin kuin Kiina, Australia ei lahjo muita maita saadakseen nämä puolelleen. Financial Review -lehdelle annetussa samaisessa haastattelussa nimeltä mainitsematon entinen diplomaatti myös toteaa, että vaikka lahjuksista ei ole todisteita, on “yleisessä tiedossa, että rahalla on valtavan suuri vaikutus siihen, miten päätökset tehdään Salomonsaarten politiikassa”. Kansainvälisten arvioiden perusteella korruptio on maassa erittäin yleistä, ja työ sen kitkemiseksi on ollut hidasta.

Tarvittiin sopimus Kiinan kanssa, jotta Yhdysvallat ymmärsi Salomonsaarten olevan olemassa. Klikkaa twiitataksesi

Kansainvälisen politiikan ohella on tärkeää pitää myös mielessä sopimuksen seuraukset salomonsaarelaisille itselleen. Hallituksen salamyhkäisyys sopimuksen tarkasta sisällöstä on kansalaisten kannalta yhtä ongelmallista kuin ulkovaltojen kannalta. Hyvän hallinnon ja demokratian näkökulmasta hallituksen harjoittama salailu on hyvin haitallista. Salomonsaarelainen pitkän linjan toimittaja Dorothy Wickham on kuvannut sopimuksen aiheuttaneen maassa täydellisen mediapimeyden. Toimittajien on mahdotonta saada ministeriöitä kommentoimaan sopimuksen sisältöä, ja sopimuksen kriitikkoja kohtaan kohdistuu ankaraa nettikiusaamista. Verrattuna esimerkiksi naapurimaahan Fidziin ovat toimittajat Salomonsaarilla saaneet perinteisesti toimia varsin vapaasti. Viime vuosina hallitus on kuitenkin uhannut mm. Facebookin sulkemisella kansallisen yhtenäisyyden ylläpitämiseksi. Saarivaltioissa, joissa on rajatut perinteisen median resurssit, on sosiaalinen media merkittävä vapaan tiedonvälityksen kanava.

Salomonsaarten ja Kiinan välinen turvallisuussopimus on nostanut pienen Tyynenmeren valtion kansainvälisen median ja alueen suurempien valtojen kiinnostuksen kohteeksi. Dorothy Wickhamin sanoin: tarvittiin sopimus Kiinan kanssa, jotta Yhdysvallat ymmärsi Salomonsaarten olevan olemassa. Australia on ymmärtänyt maan olemassaolon ehkä pidempään, mutta suhtautunut siihen – kuten myös muihin alueen saarivaltioihin –  toistuvasti vähätellen. Turvallisuussopimus ja erityisesti Sogavaren hallituksen salamyhkäisyys sen ympärillä herättävät aiheellista huolta niin alueen muissa valtioissa kuin Salomonsaarten kansalaisissakin. Jos kyseenalaisesta turvallisuussopimuksesta on löydettävissä jotakin positiivista, on se ehkä se, että alueen länsivaltioiden toivoisi lopultakin kuuntelevan saarivaltioiden omia turvallisuushuolia ja tarpeita herkemmällä korvalla – ja myös aidosti vastaavan niihin. Alueen turvallisuusuhat vaativat alueellista yhteistyötä, maiden välistä molemminpuolista kunnioitusta, ja ilmastopolitiikan kohdalla erityisesti globaalia vastuunkantoa.

 

Kirjoittaja: Milla Vaha

Editointi: Lotta Kivinen, Eero Tuorila, Shiyu Miao

Kielenhuolto: Hanna Lehto 

Jaa