Elokuun puolivälissä presidentti Joe Bidenin laiksi allekirjoittama Inflation Reduction -laki on laaja lakipaketti, joka on saanut eniten mediahuomiota monipuolisten ilmastotoimiensa vuoksi. Mutta mitä uusi laki oikeastaan tekee ja jättää tekemättä ilmastokriisin hillitsemiseksi?

Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin yksi tärkeimmistä vaalilupauksista oli maansa ilmastopolitiikan kunnianhimoinen uudistaminen. Loppukesästä lupauksille saatiin vihdoin katetta, kun uusi ilmastolaki, Inflation Reduction Act, saatiin aikaiseksi. Tarkastellaan lain sisältämiä ilmastotoimia aluksi numeroiden valossa.

Nimestään huolimatta lain korvamerkitsemästä yli 700 miljardista dollarista suurimman menoerän muodostavat uudet ilmastotoimet, joihin on varattu peräti 370 miljardia dollaria. Vertailun vuoksi koko Suomen valtion budjettimenot olivat vuonna 2021 noin 64 miljardia. Ilmastotoimien lisäksi laki sisältää muun muassa terveydenhuoltouudistuksia, lääkehintojen säätelyä sekä inflaation hillitsemiseen pyrkiviä toimenpiteitä. 

Valkoinen talo lupaa kaiken muun hyvän lisäksi Yhdysvaltain historian merkittävimmät ilmastotoimenpiteet sekä liudan uusia työpaikkoja ilman että veroja nostettaisiin keneltäkään alle 400 000 dollaria vuodessa tienaavalta, ja vieläpä niin että budjetin alijäämää olisi tarkoitus kutistaa.

Laki pyrkii verohelpotusten ja tukipakettien avulla kannustamaan yrityksiä rakentamaan energiatehokkaita rakennuksia sekä edesauttamaan sähköautojen lataukseen tarvittavan infrastruktuurin laajentamista. Laki sisältää myös kannustimia puhtaan energian tuottamiseen tarvittavien välineiden valmistamiseen, verohelpotuksia uusiutuvien energialähteiden ja puhtaiden polttoaineiden tuotantoon, sekä hiilidioksidipäästöjen talteenottoon ja säilöntään.

New York Times -lehden mukaan laki vähentää terveydenhuollon maksuja ja leikkaa ympäristöpäästöjä. Sijoitukset olisi tarkoitus saada takaisin korkojen kera vähentämällä veronkiertoa ja korottamalla yritysveroa muun muassa osakkeiden uudelleenoston kohdalla. Kalifornialaisen ajatushautomon tekemän arvion mukaan laki toisi myös jopa 1,5 miljoonaa uutta työpaikkaa ja estäisi mahdollisesti tuhansia ennenaikaisia sairauskohtauksia ja kuolemia.

Ilmastolain vaikutusten arviointi vaikeaa

Viime vuoden keväällä presidentti Biden sitoutui leikkaamaan Yhdysvaltain kasvihuonekaasupäästöjä noin 50 prosenttia siitä, mitä ne olivat vuonna 2005. Toistaiseksi maan isoimmat päästölukemat mitattiin vuonna 2007. Princetonin yliopiston johtama ryhmä arvioi, että jo aiemmat toimenpiteet olisivat kääntäneet päästöt laskusuuntaisiksi, mutta uusi laki leikkaa kaksi kolmasosaa jäljelle jäävästä päästötavoitteesta ja helpottaa myös tulevien ilmastosijoitusten tekemistä alentamalla uusiutuvien energialähteiden tuottamiseen tarvittavia kustannuksia.

Arvion mukaan laki sijoittaa miljardeja myös uusiin ydinreaktoreihin, talteenottoteknologiaan, vetytalouteen sekä lämpöpumppuihin. Hiilidioksidin talteenottomäärien arvellaan nousevan kolmintoistakertaisiksi vuoteen 2030 mennessä. Erityisesti raskaan talouden päästöjen kannalta nämä toimenpiteet olisivat merkittäviä päästövähentäjiä. Hiilidioksidin talteenottoon ja varastoimiseen liittyy kuitenkin vielä merkittäviä teknologisia haasteita ylitettävänä, joten tällaisiin arvioihin on syytä suhtautua varauksella.

Princetonin ryhmä sanoo lain tarkkojen vaikutusten analysoinnin olevan vaikeaa, koska laki itsessään ei velvoita fossiilisten polttoaineiden käytön rajoittamista, vaikka oletettavasti kannustaakin sekä yrityksiä että kuluttajia energiasiirtymään. Silti myös kaksi muuta ilmastolain vaikutuksia tutkinutta riippumatonta asiantuntijaryhmää on pitkälti samoilla linjoilla sen vaikutusten arvioinnissa.

Ilmastolaki poliittisten realiteettien kynsissä

Myös nykyistä voimakkaampia toimia jäätiin ilmastoaktivistien keskuudessa kaipaamaan. Laki on kerännyt kritiikkiä muun muassa siitä, ettei se tee tarpeeksi ilmastokriisin käytännön vaikutuksista kärsivien haavoittuvien yhteisöjen hyväksi. Myös rahoitusta metsäpalojen, tulvien ja nousevan merenpinnan aiheuttamien tuhojen torjumiseen kaivattiin.

Yllättäen myös öljy- ja kaasuyrityksillä oli aihetta juhlaan ”ilmastolain” astuttua voimaan, sillä laki lupaa uusia porausmahdollisuuksia New Mexicon ja Alaskan osavaltioiden alueella. Näiden ehtojen sisällyttäminen oli pitkälti senaatin konservatiivisimpiin demokraatteihin kuuluvan länsivirginialaisen Joe Manchinin käsialaa.

Usein tikunnokkaan joutunut Manchin raivostutti ympäristöaktivisteja jo viime vuonna kieltäydyttään tukemasta demokraattien edellistä budjettisovitteluyritystä, joka tunnettiin nimellä Build Back Better -laki. Kuten Inflation Reduction -laki, myös edellinenkin yritys olisi vaatinut jokaisen demokraatin tuen senaatissa, jotta läpimeno olisi ollut mahdollista. Build Back Better -lain rinnalla nykyinen laki näyttääkin reippaasti laihtuneelta pikkuveljeltä. Pelkästään ilmastoprovisioiden rahoitus olisi ollut nykyisen 370 miljardin dollarin sijasta noin 550 miljardin dollarin luokkaa.

Kaikkineen päivineen Inflation Reduction -laki saattaa hyvinkin jäädä Joe Bidenin ensimmäisen (ja varsin mahdollisesti viimeisen) presidenttikauden suurimmaksi saavutukseksi. Vaikeiden välivaalien alla ilmastolaki on demokraattiselle puolueelle harvinainen valopilkku. Tämän tiedostivat hyvin myös republikaanit, jotka kieltäytyivät järjestelmällisesti tukemasta lakia. Yksikään republikaani ei kongressissa äänestänyt uuden lain puolesta, eikä yksikään demokraatti sitä vastaan. Mikäli republikaanit saavat toisen tai molemmat kongressin kamareista haltuunsa syksyllä, on Bidenin presidenttikauden jälkimmäisestä puolikkaasta helppo ennustaa entistä kivisempää, eikä isojen lakimuutosten läpiajaminen ole enää realistista.

Yhdysvaltain protektionistinen käänne vaikuttaa myös ilmastolakiin

Bidenin presidenttikauden alussa linjaamat päästötavoitteet ovat karkeasti linjassa asiantuntijoiden määrittelemän 1,5 asteen lämpenemisen rajan kanssa. Toiveissa on, että Yhdysvaltain uuden lain siivittämä mahdollinen harppaus päästöjen leikkaamisessa motivoisi Kiinan ja Intian kaltaisia suurvaltoja lisäämään omia satsauksiaan.

Euroopalle ja muulle maailmalle lain vaikutukset saattavat näkyä Yhdysvalloista tuotavan maakaasun ja öljyn määrän lisääntymisenä, mikä ratkaisisi saatavuusongelmia lyhyellä aikavälillä. Tämä saattaisi kuitenkin johtaa päästöjen kasvuun, mikä tietenkin olisi ilmastokriisin kokonaishallinnan kannalta negatiivista. Tässä törmätäänkin ympäristölainsäädännön perimmäiseen dilemmaan. Vaikka ongelmat ovat globaaleja ja ympäristöpolitiikka täynnä globaaleja vaikutuksia, niin lainsäädäntö tapahtuu aina suurelta osin paikallisesti.

Vaikka presidentteinä Donald Trumpin ja Bidenin välillä on suuri kontrasti, ei Biden ole presidenttikaudellaan täysin hylännyt Trumpin lanseeraamaa protektionistista talouspolitiikkaa, todennäköisesti siksi, että se oli ja on edelleen Trumpin poliittisen brändin suosituimpia aspekteja. Tämä näkyy myös uudessa ilmastolaissa, joka asettaa monille provisiolle kotimaisuusvaateen, ja pyrkii keskittämään teknologiakehitystä takaisin Yhdysvaltoihin. Siinä missä kesällä säädetty CHIPS and Science -laki lisäsi Yhdysvalloissa valmistettavien ja kehitettävien tekniikkakomponenttien rahoitusta, ilmastolaki tekee saman vihreälle teknologialle. Molemmat ovat selvä yritys parantaa Yhdysvaltojen kilpailuasemaa muuta maailmaa ja erityisesti Kiinaa vastaan.

Kiinan ilmastopolitiikkaa tutkivan, Kalifornian yliopiston professorin Alex Wangin mukaan Yhdysvaltojen uusi ilmastolaki mukailee samaa ilmastopolitiikkaa, jota Kiinakin on harjoittanut viimeisen 15 vuoden aikana, joka pyrkii ohjailemaan yrityksiä ja kuluttajia kohti nollapäästöjä investointien ja kannustimien kautta tiukan säätelyn sijaan. 

Uusien innovatiivisten, tehokkaiden ja edullisempien teknologiaratkaisujen avautuminen olisi toisaalta ilmastokriisin kannalta positiivista riippumatta siitä, missä maassa niitä valmistettaisiin. Tämä voisi auttaa myös kehittyvien maiden kasvavan energiatarpeen täyttämisessä ilman valtavia päästökasvuja, mikä onkin yksi ilmastokriisin avainkysymyksiä tulevaisuudessa.

Ympäristöpolitiikan tulevaisuus Yhdysvalloissa

Tehtävää Yhdysvalloilla riittää ilmastokriisin hoitamisessa, vaikka ruusuisimmatkin ennustukset uudesta ilmastolaista kävisivät toteen. Pariisin ilmastosopimuksessa laadittuihin rajoihin jää vielä matkaa. Yhdysvallat vetäytyi sopimuksesta ison mediakohun saattelemana Trumpin presidenttikaudella, mutta liittyi takaisin mukaan Bidenin astuttua valtaan. Mikäli Trump tai joku muu republikaaniehdokas nappaa Valkoisen talon itselleen vuonna 2024, mikään ei estä Yhdysvaltoja eroamasta sopimuksesta uudestaan.

Ilmastokriisin aiheuttamat ongelmat ovat Yhdysvalloissa jo kuitenkin arkipäivää, eivätkä republikaanitkaan ummista enää silmiään niille entiseen tapaan. Etenkin nuoret konservatiivit ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta ja kannattavat ainakin rajoitettuja toimenpiteitä sen hillitsemiseksi. Mutta kansainväliset sopimukset nauttivat republikaanien keskuudessa huomattavasti vähemmän suosiota kuin demokraattien keskuudessa.

Ilmastolaki ajettiin läpi ilman republikaanien ääniä osana budjettisovitteluna tunnettua parlamentaarista menetelmää. Oppositiopuolueen terävin kritiikki kohdistui kuitenkin muihin elementteihin kuin varsinaisiin ilmastopykäliin. Närää herätti erityisesti verovirasto IRS:n saama lisärahoitus, jonka turvin olisi tarkoitus sulkea porsaanreikiä ja tehostaa maksamattomien verojen perintää. Verojen vastustaminen on aina ollut osa modernin republikaanipuolueen brändiä. Alustavien tietojen mukaan vaikutus itse inflaatioon on myös jäämässä pieneksi.

Ilmaston kannalta uudella lailla on kuitenkin merkitystä. Yhdysvaltalaiset haluavat usein ajatella olevansa suunnannäyttäjä kansainvälisessä politiikassa ja myös ilmastokriisin saralla näitä puheita on kuultu, vaikka käytännön tasolla tilanne on näyttänyt ulospäin lähes päinvastaiselta. Venäjän aloittaman hyökkäyssodan laukaisema epävarmuus on kuitenkin muistuttanut ainakin meitä eurooppalaisia siitä, että Yhdysvalloilla on edelleen merkittävä rooli kansainvälisessä yhteistyössä. Myös ilmastokriisin hoitamisessa tätä vaikutusvaltaa kaivattaisiin, jos vain tahtoa ja ennen kaikkea tekoja löytyy. Uusi ilmastolaki yksin ei sitä tee, mutta se antaa puutteistaan huolimatta tärkeän signaalin siitä, että maa on sitoutunut ottamaan ilmastonmuutoksen aiheuttaman uhan tosissaan.

Edes Ukrainan sodan aiheuttama rakojen tiivistyminen ei kuitenkaan ole pyyhkinyt pois sitä luottamuspulaa jonka Irakin sota, Barack Obaman presidenttikauden vakoiluskandaalit, ja Trumpin ajama eristäytymispolitiikka aiheuttivat kansainvälisessä yhteisössä. Uusi ilmastolaki tekee konkreettisia muutoksia Yhdysvaltain energiarakenteisiin, mutta nähtäväksi jää, sitoutuuko maa näihin muutoksiin tulevaisuudessa, etenkin jos lakia vastustaneet republikaanit astuvat takaisin valtaan Washingtonissa. Tie helvettiin, kuten sanotaan, on kivetty hyvillä aikomuksilla.