Turvallisuuden politiikka presidentinvaaleissa 2012, 2018 ja 2024

Kirjoittajan henkilökuva
Eetu Kukila | 24.11.2023
Tekstiartikkelin kuva. Tulevat presidentinvaalit ovat vaalien lisäksi Nato-Suomen turvallisuuden käsitteen uudelleenpolitisoitumisen esinäyttö. Kuva: M. L. Carstensin kokoelma, Museovirasto (Kuvalähde)

Presidentinvaaleissa turvallisuus on keskeinen agendan määrittäjä. Turvallisuuden käsite ei kuitenkaan ole muuttumaton, vaan sille voidaan luoda uusia sävyjä ja merkityksiä. Vuoden 2012 presidentinvaaleissa pehmeään määritelmään nojannut epäpolitisoitu turvallisuus sai laajempia merkityksiä vuoden 2018 vaaleissa. Nyt Nato-jäsenyys ja globaalit haasteet ovat palauttaneet turvallisuuden takaisin kovaan piiriinsä.

Tasavallan presidentin vastuulla on päättää Suomen ulkopoliittisesta toimintalinjasta yhdessä valtioneuvoston kanssa ja toimia puolustusvoimien ylipäällikkönä. Viimeaikaisissa tutkimuksissa 75 prosenttia äänestäjistä kokee ehdokkaan merkittävimmiksi ominaisuuksiksi kyvyn johtaa ulkopolitiikkaa ja kokemuksen kansainvälisestä toiminnasta. Presidentin johtajuutta ulkopolitiikassa tukee myös EVA:n asennetutkimus, jonka mukaan 70 prosenttia vastaajista suhtautuu kielteisesti ulkopoliittisen vallan siirtämiseen pois presidentiltä.

Turvallisuustilanteen muutokset heijastuvat presidentti-instituutioon kasvattamalla turvallisuuspolitiikan merkitystä presidentin tehtävissä. Myös presidentinvaalit käydään ensisijaisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan teemojen ympärillä. Aikaisempien vuosien 2012 ja 2018 vaalien sekä parhaillaan käynnissä olevien presidentinvaalikampanjoiden perusteella piirtyy kuva turvallisuuden käsitteen uudelleenpolitisoitumisesta osana maailmanpoliittisia muutoksia.

Vuoden 2012 presidentinvaalien epäpoliittinen turvallisuus

Vuoden 2012 presidentinvaalit käytiin pari vuotta ennen Ukrainan konfliktin syttymistä aikana, jolloin Euroopassa oli suhteellisen rauhaisaa. Viime vuosikymmenen alkua väritti talouden lasku. Vain vuotta ennen presidentinvaaleja käytiin vuoden 2011 eduskuntavaalit, joissa keskeisiksi aiheiksi nousivat finanssi- ja eurokriisi.

Tunteita herättävien ulko- ja turvallisuuspoliittisten aiheiden puuttuessa presidentinvaaleissa korostui konsensus Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta. Puoluetaustastaan huolimatta molempien toiselle kierrokselle valittujen ehdokkaiden vaalikärjet olivat yhtäläiset: Euroopan unioniin suhtauduttiin positiivisesti ja Suomelle kannatettiin aktiivista ulkopolitiikkaa, johon kuului niin viennin tärkeys kuin Venäjä-suhteiden ylläpito entisellään. Vaaleissa ei haastettu Suomen perinteistä ulko- ja turvallisuuspoliittista perinnettä, eikä turvallisuutta politisoitu.

Perinteisten turvallisuuspoliittisten teemojen jäädessä taka-alalle muut globaalit haasteet nousivat presidentinvaaleissa keskusteluun uudella tavalla. Keskeisin näistä oli ilmastonmuutos. Ilmastonmuutos nostettiin toistuvasti keskusteluun, ja sille annettiin painoarvoa muiden teemojen rinnalla.

Toiselle kierrokselle valitut ehdokkaat eivät kuitenkaan hallitsevasti pitäneet ilmastoa turvallisuusasiana. Ilmasto nähtiin pehmeän turvallisuuden piiriin kuuluvana, eikä vaaleissa laajennettu turvallisuuden käsitettä perinteisten turvallisuusuhkien ulkopuolelle. Kuitenkin ilmastonmuutoksen nouseminen osaksi keskustelua oli selvä merkki ilmastoagendan valtavirtaistumisesta sekä uusien globaalien haasteiden uimisesta osaksi presidentinvaalien agendaa myös tulevaisuudessa. 

Vuoden 2018 turvallisuuden uudelleenpolitisoituminen

Vuonna 2014 Ukrainan tilanne eskaloitui turvallisuus- ja talouspoliittiseksi kriisiksi. Tämän yhteydessä Venäjä riisti Krimin niemimaan Ukrainalta, mikä johti uuteen idän ja lännen väliseen vastakkainasetteluun. Välien viilenemiseen kuuluivat molemminpuolisesti asetetut talouspakotteet ja diplomaattisuhteiden heikentyminen. Ulko- ja turvallisuuspoliittisen ympäristön muutos asetti myös uudet raamit vuosiksi eteenpäin turvallisuuden politiikalle Suomessa.

Nämä muutokset Suomen toimintaympäristössä vaikuttivat merkittävästi vuoden 2018 presidentinvaaleissa käsitettyyn turvallisuuteen. Kiristyneiden idänsuhteiden ja langetettujen pakotteiden myötä Itämeren rooli korostui turvallisuuspuheissa. Vaalikeskusteluissa lähialueiden merkitys kasvoi Ukrainan tilanteesta johtuen ja turvallisuuden teemat kiinnittyivät Venäjän uhan ja Nato-jäsenyyden ympärille. 

Turvallisuuspoliittisen tilanteen kiristymisestä huolimatta vuoden 2018 vaaleja luonnehdittiin pitkästyttäviksi ja ennalta-arvattaviksi. Syinä tähän olivat ulko- ja turvallisuuspolitiikasta käydyt keskustelut. Vääntö Nato-jäsenyydestä hallitsi vaaliväittelyiden ilmatilaa, mutta todellisuudessa uusia ulostuloja ei kuultu. Vaalien ennalta-arvattavuuteen vaikutti istuvan presidentin valtava suosio, minkä johdosta kaivattua korkeatasoista ulko- ja turvallisuuspoliittista vaalikamppailua ei nähty, vaan keskustelu jäi tuloksettomaksi.

Turvallisuuspoliittisen tilanteen kiristymisestä huolimatta vuoden 2018 vaaleja luonnehdittiin pitkästyttäviksi ja ennalta-arvattaviksi. Klikkaa twiitataksesi!

Ilmastonmuutos palasi osaksi turvallisuuspoliittista keskustelua, kun presidenttiehdokkaat nostivat sen Suomen tärkeimpien turvallisuusuhkien joukkoon. Edellisissä vaaleissa ilmastonmuutos oli jo otettu osaksi presidentinvaalien agendaa, mutta nyt presidenttikisan gallupsuosikit kohottivat perinteisten turvallisuuspolitiikkaan liittyvien teemojen ohi tärkeimmiksi turvallisuusuhiksi ilmastonmuutoksen ja kasvavan eriarvoisuuden. Nämä teemat esitettiin jopa merkittävämpinä uhkina Suomelle kuin perinteiset geopoliittiset ja sodankäyntiin liittyvät riskit.

Virinnyttä keskustelua ilmastonmuutoksen vaikutuksista turvallisuuteen ei aikaisemmin oltu Suomessa samassa mittakaavassa käyty. Laaja turvallisuuskäsitys näytti nyt astuneen osaksi presidentinvaaleja. Toisaalta ilmastonmuutoksen aiheuttamat turvallisuusuhat tarjosivat ehdokkaille vaihtoehdon keskustella muista kuin poliittisesti hankalista Nato- ja Venäjä-kysymyksistä. 

Ajankohtainen Nato

Nato on vakituinen osa turvallisuudesta käytyä poliittista keskustelua Suomessa. Vuoden 2012 presidentinvaaleissa rakentava debatti kuitenkin jäi sen jalkoihin, kuka Nato-jäsenyyteen kielteisesti suhtautuvista ehdokkaista osoittautui myötämielisimmäksi sotilasliittoa kohtaan. Ajatustenvaihto Natosta ei vaikuttanut yltävän analyyttiseen arviointiin sen turvallisuuspoliittisista vaikutuksista. 

Natosta käyty nurinkurinen keskustelu tuntuu leimanneen 2010-luvun poliittista ilmapiiriä. Kuvaavaa on, että vuonna 2015, tasan puolessa välissä presidentinvaalikautta, yksikään puoluejohtaja ei ollut vallitsevissa olosuhteissa esittämässä Suomen jäsenyyttä Natossa. Toisaalta mahdollisuus jäsenyyteen pidettiin avoimena.

Perinteisesti suomalaisessa politiikassa Nato-keskustelu onkin käyty lähes poikkeuksetta Nato-jäsenyyden puolesta ja sitä vastaan. Vuosien 2012 ja 2018 presidentinvaaleissa käydyissä Nato-väittelyissä ei pääsääntöisesti kyseenalaistettu Nato-optiota tai rauhankumppanuusyhteistyötä, mutta ei yksittäisiä ehdokkaita lukuun ottamatta myöskään asetettu Nato-jäsenyyttä kampanjoiden vaalikärjiksi.

Vuonna 2024 käydään ensimmäistä kertaa presidentinvaalit Nato-Suomessa. Edellisiä vaaleja leimannut varovaisuus Nato-kannan ilmaisemisessa jäänee menneisyyteen. Nato-keskustelun uusi ilme näkyy jo vaalikampanjoissa siten, että ylätason käsitteiden sijasta Natosta keskustellaan virallisesti konkreettisena osana Suomen turvallisuutta ja Nato-jäsenyyden koetaan vahvistavan Suomen turvallisuutta

Enää ei siis keskustella siitä tuleeko Suomen olla Natossa vai ei, vaan pikemminkin siitä, minkä roolin Suomi ottaa Natossa, mitä odotuksia Natoa kohtaan on ja kuka edustaa Suomea Natossa. Ehdokkaat ovatkin nostaneet esille, kuinka Nato-jäsenyyttä voi yhdistää kansallisiin linjauksiin esimerkiksi Norjan mallin kautta. Natosta käytävien väittelyiden painopiste vaikuttaa muuttuvan sen mukaan, mikä Nato-diskurssi on kulloinkin suosiossa.

Natosta käytävien väittelyiden painopiste vaikuttaa muuttuvan sen mukaan, mikä Nato-diskurssi on kulloinkin suosiossa. Klikkaa twiitataksesi!

Edellisistä vaaleista poiketen presidenttikyselyiden kärkisijojen ehdokkaiden välillä ei enää esiinny Nato-vastaisia näkemyksiä. Eroavaisuudet ehdokkaiden välillä löytynevätkin nyt painotuseroista Suomen roolista Natossa. Voidaankin sanoa, että uudet kysymykset Natosta ovat avanneet ehdokkaille mahdollisuuden politisoida turvallisuuden käsite uusille painotuksille. Tämä tarjoaa ehdokkaille mahdollisuuden tuoda esiin näkemyksiään turvallisuudesta. 

Globaalit kriisit ja paluu perinteiseen turvallisuuspolitiikkaan 2024

Seuraavat vuoden 2024 presidentinvaalit käydään muuttuneessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ympäristössä: Suomi on Naton jäsenmaa, suhteet itään ovat jäissä ja globaali epävakaus ei ota loppuakseen. Paluu perinteiseen turvallisuuspolitiikkaan on nähtävissä.

Kuten viimeisimmissä vuoden 2022 eduskuntavaaleissa, myös näissä presidentinvaaleissa Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on noussut keskeiseksi turvallisuutta määrittäväksi aiheeksi. Ukrainan tilanteen eskalaatioriski huolestuttaa ehdokkaita, ja keskusteluun on ilmaantunut eksistentiaalisia uhkia, kun ydinsota nostettiin syksyn vaalitenteissä esille. Lisäksi terrorismin uhka ja Gazan humanitäärinen tilanne ovat tulleet osaksi vaalikeskusteluita yhdessä globaalin vastuun peräänkuuluttamisen kanssa. Puheet rauhasta jäävät taakse, kun turvallisuuspuhe kovenee. 

Myös Nato jatkaa tavanomaisena teemana presidentinvaaleissa. Tällä kertaa ei kuitenkaan pohdita sitä, tuleeko Suomen liittyä sotilasliittoon, vaan minkälainen rooli Suomen tulisi ottaa osana liittokuntaa. Suhtautuminen kysymykseen Naton ydinaseiden sijoittamisesta Suomeen sekä Suomen roolin hakeminen esimerkiksi pohjoismaista mallia tavoittelemalla ovat olleet jo vaaleja edeltävänä syksynä pinnalla. 

Presidentin turvallisuuspoliittinen rooli

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ympäristö ja presidentin asema ovat olleet muutoksessa sitten viime presidentinvaalien. Nato-jäsenyys on korostanut myös presidentti-instituution roolia uudella tavalla, sillä sen arvellaan lisäävän presidentin valtaa

Presidentin roolin uudelleentarkastelu ei kuitenkaan välttämättä merkitse valtaoikeuksien kaventamista. Presidentillä voidaan olettaa jatkossakin olevan painava tehtävä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. 

Presidentin roolin uudelleentarkastelu ei kuitenkaan välttämättä merkitse valtaoikeuksien kaventamista. Klikkaa twiitataksesi!

Turvallisuus on myös tulevissa vaaleissa etualalla. Vaikka pehmeän turvallisuuden piiriin kuuluvat aiheet nousevat vaalikeskusteluissa näyttämölle, määrittelee agendaa silti kovan turvallisuuden politiikka. Tulevissa presidentinvaaleissa valitaan muutakin kuin vain tasavallan presidentti – vaalit ovat esinäyttämö turvallisuuden käsitteen uudelleenpolitisoitumiselle Nato-Suomessa. Tulevalle presidentille lankeaakin keskeinen rooli sen määrittelyssä, minkälaisen aseman Suomi tulee ottamaan Natossa.


Kirjoittaja: Eetu Kukila

Kommentointi ja editointi: Marika Helin ja Hannu Salomaa

Kielenhuolto: Elena Rintamäki