Kuva: Center for International Forestry Research

Indonesiasta on tullut siellä riehuvien turvesoiden ja metsien palojen johdosta vuoden pahin saastuttaja, jonka hiilidioksidipäästöt ovat jo suuremmat kuin USAn ja Kiinan tänä vuonna. 500 000 ihmisen on raportoitu sairastuneen savusumun aiheuttamiin hengityssairauksiin. Paitsi että Indonesiassa raivoavat metsäpalot aiheuttavat terveysongelmia tuhansille ihmisille ja eläimille, niin Indonesiassa, Singaporessa ja Malesiassa luonnontuhot sekä maastossa että ilmastossa ovat mittavat. Katastrofi on seurausta massiivisesta palmuöljyn tuotannon lisäämisestä ja maata vaivaavasta korruptiosta ja maakaappauksesta. Sademetsät on luovutettu palmuöljytuotantoon, jossa hiilinieluna toimivat turvemetsänpohjat kuivatetaan ja kulotetaan. Tänä vuonna erityisesti El Niño -ilmiö pahentaa katastrofia entisestään. Jyrki Jauhiaisen ja Harri Vasanderin ytimekkäässä HS-vieraskynässä käydäänkin läpi palojen ekologisia vaikutuksia. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan tulipalojen vaikutuksia alueen valtioihin ja niiden välisiin suhteisiin.

Ympäristön- ja luonnonvarojen hallinta kuuluu vahvasti valtioiden suvereniteetin piiriin, mutta sen seurauksena syntyvät mahdolliset ilmastohaitat eivät. Esimerkiksi Kiinassa kaupunkien huonoon ilmaan ei ole tähän mennessä puututtu kansainvälisellä tasolla, koska ongelma on pääasiassa maan sisäinen. Indonesian ilmansaasteet sen sijaan eivät ole – ne ovat levinneet tehokkaasti koko Kaakkois-Aasian alueelle.

Teoriassa mahdollisuudet ja keinot savusumun tehokkaaseen estämiseen ovat olemassa – jos kaikki sujuisi kuten oppikirjassa. Metsäpaloja ja savusumua esiintyy Kaakkois-Aasiassa vuosittain, kun pienviljelijät kaskeavat maastoa sekä polttavat riisinviljelyn jäljiltä ylijäänyttä biomassaa. Tämän vuoksi esimerkiksi Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöelimellä ASEANilla on jopa oma sopimus savusumun hallintaan nimeltä ASEAN Agreement on Transboundary Haze Pollution, jonka tarkoituksena on sitouttaa alueen valtiot yhteistyöhön savusumun ja sen haittojen estämiseksi. Sopimus syntyi edellisten pahojen vuosien 1997-1998 sankkojen savusumujen seurauksena. ASEANin ympäristöministerit myös pitivät hiljattain ympäristöhuippukokouksen Hanoissa, jossa savusumu nousi luonnollisesti tärkeäksi aiheeksi. Ministerien julkilausuman sanoma jäi kuitenkin melko vaisuksi, sillä siinä lähinnä todettiin, että savusumun estotoimet ovat hyvässä vauhdissa. Julkilausumasta ei siis ainakaan voi päätellä kyseessä olevan yksi suurimmista ilmastokatastrofeista pitkään aikaan.

Ongelman perussyinä maankäyttölupien hallinnan hajautus ja paikallishallinnon korruptio 

Indonesian presidentti Joko Widodo, jota kutsutaan tuttavallisemmin lempinimellä Jokowi, keskeytti USAn valtiovierailunsa 29. lokakuuta palatakseen kotimaahansa hoitamaan eskaloitunutta savusumuongelmaa. Jokowi lensikin suoraan eteläiselle Sumatralle, jossa sumuongelma on pahin, ”valvomaan tilannetta ja huolehtimaan kansalaisista”.

Nykyisten liekkien sammutustoimista huolimatta ongelma pysyy vuodesta toiseen, jos sen aiheuttaviin seikkoihin ei pureuduta. Öljypalmubisnes on Indonesiassa vahvasti korruptoitunutta ja korruptoivaa. Paperi- ja öljypalmuyhtiöiden vallasta kertoo se, että Indonesian hallitus on esimerkiksi kieltäytynyt nimeämästä niitä yrityksiä, joita epäillään tulipaloista ”taloudellisiin seikkoihin” vedoten. Jokowi on keskeyttänyt maankäyttöluvat toistaiseksi ja vaatinut turvemetsien kuivatuksen lopettamista. Viljelemättömäksi jääneiden maa-alueiden vuokrasopimukset perutaan, jotta uusia paloja ei sytytettäisi.

Maankäyttölupien jakaminen ja valvonta on Indonesiassa hajautettu keskushallinnolta paikallishallinnolle. Tämä johtaa osaoptimointiin, jossa jokainen paikallishallinto kilpailee toista vastaan. Tilannetta pahentaa korruptio, joka johtaa eräänlaiseen ”race to the bottom” -tilanteeseen, jossa paikallishallintojen into jakaa maankäyttölupia ajaa maan kokonaisuudessa huonompaan tilanteeseen. Indonesia on maailman korruptioindeksissä sijalla 107 (175 maasta). Jokowin yksi vaalilupauksista oli hallinnon läpinäkyvyyden lisääminen ja korruption vähentäminen, mutta kuten The Economist toteaa, korruption rakenteiden purkaminen on helpommin sanottu kuin tehty.

Indonesiassa paikalliset asukkaat ovat perinteisesti käyttäneet kaskeamista maataloudessa maanmuokkausmetodina, mutta ongelma on muodostunut pahaksi vasta laajemman skaalan kaupallisen öljypalmutuotannon myötä. Osa kestävää ratkaisua on kuitenkin vähentää kaskeamista myös pienviljelyssä. Tämä edellytttää sitä, että pienviljelijöille yhtäältä tarjoutuu taloudellinen mahdollisuus maan muokkaukseen koneellisesti ilman tulta ja toisaalta myös mahdollisuus hankkia elanto muutoin kun maanviljelyllä.  Samaan aikaan on myös tärkeää, että jo nyt kuivatettuja turvesoita ennallistetaan takaisin kosteiksi hiilinieluiksi.

Savusumuun on reagoitu erityisen voimakkaasti Singaporessa, jossa kansalaiset katsovat kärsivänsä kohtuuttomasti tilanteesta Indonesian ikeessä. Nokittelu on molemminpuolista, sillä Indonesian varapresidentti Jusuf Kalla syytti singaporelaisia kiittämättömyydestä – tarjoaahan Indonesia Singaporelle 11 kuukautta raikasta ilmaa vuodessa. Tästä nyrpiintyneinä joukko singaporelaisia perusti satiirisen nettisivun, jossa jokainen voi käydä kiittämässä Indonesiaa raikkaasta ilmasta.

ASEANin heikkous alueellisena ongelmanratkaisuelimenä

Singapore on haastanut viisi indonesialaisyritystä oikeuteen metsäpaloista, mutta muutoin Singaporen poliittinen johto on ollut maltillinen lausunnoissaan. Singaporella on myös oma lehmä ojassa, koska palmuöljyyn perustuva öljynjalostus on maan taloudelle erittäin tärkeä. Esimerkiksi Neste Oilin Singaporen jalostamo käyttää raaka-aineenaan naapurimaissa Malesiassa ja Indonesiassa kasvatettua öljypalmua. Singaporen valtionjohdon maltillisuus johtuu kuitenkin enempi ASEAN-maissa voimassaolevasta käytännöstä olla puuttumatta toisten maiden sisäpoliittisiin tapahtumiin, joka tunnetaan nimellä ”ASEAN Way”. Tässä tilanteessa herää kuitenkin kysymys ASEANin hampaattomuudesta vakavan tilanteen hoitamiseksi. Tilanne vertautuu esimerkiksi EU:ssa Unkarin harjoittamaan äärimmäisen ankaran pakolaispolitiikkaan, jota muut EU-maat ovat kritisoineet paikoittain voimakkaastikin. EU:n sisäpoliittinen kritisointi voidaankin nähdä positiivisena EU:ta kehittävänä voimavarana eikä unionia heikentävänä asiana. ASEAN-maissa näkökanta on päinvastainen: kritiikki heikentää organisaation yhtenäisyyttä ja siten toimivuutta.

Singapore ei voi siis lähteä haastamaan Indonesiaa edes tällaisella hädän hetkellä johtuen ASEANin toimintaperiaatteistta. ASEAN Way’n idea on että maantieteellisesti ja kulttuurisesti rikas alue voi toimia yhteistyössä juuri siksi, että sisäpoliittisiin tai sisäpoliittisiksi koettuihin seikkoihin ei puututa. Tämä toimintafilosofia on kuitenkin omiaan halvaannuttamaan avoimen keskustelun ja yhteen hiileen puhaltamisen. Esimerkiksi malesialaisen tutkijan Helena Varkkeyn mukaan ASEAN Way on estänyt savusumujen tehokkaan estämisen ja hallinnoimisen, josta erityisesti Singapore – mutta myös Malesia – on kärsinyt. Katastrofeilla ja konflikteilla on disruptiivinen voima joka on omiaan vahvistamaan tai entisestään heikentämään organisaatioita. Vastaavalla tavalla esimerkiksi Economist on arvioinut että Filippiinit ei tule saamaan tarvitsemaansa alueellista tukea ASEAN-mailta Etelä-Kiinan meren konfliktissa:

”As China presumably understood when it staged its latest provocation in the South China Sea just before an ASEAN summit, it does not even have to try to divide and rule. It can leave that task to the ASEAN way.”

Indonesian valtiolla on nyt tärkein rooli savusumun vähentämisessä ja estämisessä. Tästä huolimatta Pariisin ilmastokokouksen edellä tämä vuosituhannen pahin ilmastokatastrofi esittäytyy suorastaan koulukirjaesimerkkinä siitä, miksi ilmastonmuutoksen eteen tulee tehdä töitä yhtenä rintamana ja poliittiset varaumat unohtaen. Ilmastokatastrofit eivät nimittäin noudattele kansallisvaltioiden rajoja. Sillä välin Kaakkois-Aasiassa odotellaan alkavaa sadekautta kuumeisesti.