Kansalaistasolla käytävä Nato-keskustelu omaa yhden suurimmista salaliittoteoriavarannoista.  Pienellä googlauksella voi löytää helpostikin viittauksia mitä mielenkiintoisimpiin ja värikkäimpiin argumentteihin, erityisesti jäsenyyttä vastaan olevien nettikansalaisten kannanotoissa.  Keskustelufoorumeille kerääntyvät internetin eksentriset alumiinisella päänlämmittimellä varustetut totuuden sanansaattajat ovat kuvanneet järjestöä mm. uuden maailmajärjestyksen airueeksi, ”sodanpuolustajaksi” ja terroristijärjestöksi. On todennäköistä – ja erittäin suotavaa – että villeimpien Nato-väitteiden taustalla ei kuitenkaan ole pahasti vääristynyt todellisuudentaju, vaan vahva ideologinen vakaumus, joka manifestoituu anonyymin nettitoiminnan kautta aavistuksen kärjistyneesti.

Vaikka moiset väitteet pysyvätkin tiukasti julkisen keskustelun periferiassa – hyvästä syystä – ne todistavat hyvin Tuomas Forsbergin väitettä siitä, että suomalaisessa Nato-keskustelussa faktoilla on vain vähäinen merkitys, tapahtuu se sitten poliittisten toimijoiden tasolla, kuten Jaakko Laakson tapaus opettaa, tai kansalaiskeskusteluissa sosiaalisen median syövereissä.

Yksi Nato-keskustelun tragikoomisen kansalaiskeskustelun periferian alumiinihattuisista asukkaista saavutti tällä viikolla Ulkopolitistin huomion. Jussi-nimisen varsin ahkeran bloggaajan Nato-aiheinen blogi, jonka tarkoituksena on seurata NATO keskustelua Suomessa, toimii malliesimerkkinä siitä, miten faktat ovat pahimmillaan vain tiellä, kun Natosta keskustellaan. Kirjoittaja esittää mm. Naton käyvän sotaa muslimeiden kanssa, ja ettei Natosta ei ole Suomelle ”muuta iloa kuin, että altistumme eri ryhmien vastatoimille”.

On valitettavaa, ettei kyseinen kirjoittaja ole seurannut omaa varsin järkevää huomiotaan: ”Natosta on vaikea kirjoittaa mitään yksinkertaista ja ytimekästä, koska se on poliittisesti [sic] kompleksiorganisaatio.” Sen sijaan oheinen varsin paikkansapitävä lausahdus paljastaa hyvin sen, mitä miten monet keskustelevat transatlanttisesta puolustusliitosta. ”Oikeastaan kaikki mitä voi kirjoittaa on kärjistystä vailla pohjaa.” Tämä maksiimi valitettavasti on aivan liian usein Nato-keskustelun syvin olemus.